Summer Home Sauna

Pesty sauna ja uudet pellavaiset saunavaatteet (Lapuan Kankurit).

Saunan hirsiseinä näkyy vielä pukuhuoneen puolelta; saunan puolelta hirret on panelien alla.

Saimme häälahjaksi emaliämpärin ja -pesuvadin. Emäntä haluaisi muovisista ämpäreistä ja vaaseista kokonaan eroon.

Peseytyminen kesän ajan palasaippuoilla. Palasaippuat säilyvät muuten todella hyvin luffakiekkojen päällä (pääsevät kuivumaan).

Viime viikonloppuna siivosin saunaa toistamiseen kunnolla. Ja kuin kruununa työlle pistin Lapuan Kankureiden pellavaiset pyyhkeet, laudeliinat ja vielä tyynynkin esille; saimme nämä häälahjoiksi. Kyllä tämä nainen oli onnellinen. Koko illan hymyilin. Olin nimittäin pessyt samana päivänä vessankin kunnolla; tehtyjen korjausten jälkeen. Ja eihän sitä voi kuin hymyillä, kun on puhdasta (lähtötilanteesta voit lukea tästä klik) - ja on ollut mahdollista saada puhdasta. Ja sitten kun on laittanut vielä paikat nätiksi!

Mehän olimme käytännössä koko kesän täällä maalla. Noin kaksi kuukautta. Ei juoksevaa vettä ja peseydyttiin saunassa joka ilta. Ei vesivessaa, vaan kyykkypissaa ja ulkohuussia. Kestovaipoista luovuin kesäksi, ja viidet kakkavaipat päivässä jäävät varmasti muiston syövereihin pitkäksi ajaksi.

Välillä tuntui lasten kanssa, että helpommallakin sitä voisi kesänsä varmasti viettää, mutta toisaalta on nähnyt, kuinka he ovat onnessaan telmineet nurmikolla, tehneet hiekkakakkuja ja leikkineet - varmasti vapaammin kuin kaupungissa.

Ja helpommin emme toisaalta halunneet mennäkään. Tietoisesti emme halunneet esimerkiksi kahvinkeitintä taloon, vaan keitimme kahvit pannulla. Ja tietoisesti pesimme joka ilta itsemme Vuotaren palasaippuoilla; myös hiukset. Omat pitkät ja paksut hiukseni oli kieltämättä välillä haastava saada puhtaaksi palasaippuoilla, mutta selvisin. Myrkkyjä emme käyttäneet; ei esimerkiksi katon sammaleen poistossa tai siivouksessa. Ja vedelle ei viritetty pumppua kaivoon, vaan nostettiin vesi ämpäreillä käyttöön.

Eli onnellinen olen - ja olemme. Vaikka työn määrä on ollut kesän aikana aivan uskomaton. To Do -listaa (klik) ei täysin ole selätetty, mutta suurin osa kuitenkin. Ja niin paljon enemmänkin tehtiin kuin mitä sillä listalle edes osattiin laittaa. Vanhan tilan ja talon ostaja yllättyy varmasti aina työn määrästä, mutta onneksi me tykätään puuhata.

Onnellinen vanhan tilan emäntä kuittaa, ja alkaa keittää puuroa; lapset heräsivät juuri.

Pics from our summer home sauna. The Linen clothes are designed and made by Lapuan Kankurit and the soaps are made by Vuotar.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook and Pinterest!

The View

Jos arvaamme oikein, torppaan asennettujen keittiökaappien paikalla on joskus ollut ikkuna. Ikkunasta olisi tällaiset näkymät, elokuun aamuina. Olisiko aika ihanaa katsella tätä näkymää - vaikka sitten aamupalaa tehdessä? Taitaisi olla.

Olemme ajatelleet palauttaa tämän takapihan niityksi, kun aika koittaa. Nyt rinne on metsittynyt ja metsittymässä; mm. haavat ovat vallanneet tilaa jo melkoisesti.

The View to the backyard in our summer home - quite fabulous, or what do you think?

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook and Pinterest!

Wedding Pics by My Dear Friend

Kuka muu kuin ystävä, joka seuraa blogiani, voi ymmärtää näitä asioita paremmin? Siis, että kuinka tärkeää tälle ihmiselle on saada kuvia muistoksi juhlatiloista; siitä kun kaikki on valmiina ja juhlat ovat valmiit alkamaan?

Ystäväni sen ymmärsi. Hän myös ymmärsi käden käänteessä, miten servetit taitellaan minulle mieleisesti, ja teki sen käden käänteessä. Onni oli, että hän tuli "liian" ajoissa juhlapaikalle. Ja minun tietämättä otti lopulta kuvia tiloista - ja muutenkin juhlista - jotka hän sitten lähetti minulle viime viikolla.

Pieni, mutta suuri asia. Ja olen hänelle niin kiitollinen, ettei hän varmasti itsekään voi sitä ymmärtää.

Tässä siis niitä kaipailemiani kuvia juhlatiloista; ennen kuin juhlat pääsivät käyntiin. Niin navetasta kuin tuvastakin. Näyttää niin meidän näköiselle, ja tulee niin kiva fiilis näitä katsellessa. Kiitos vielä sinulle Kristiina <3

A few more pictures from our wedding party, taken by my dear friend Kristiina Peltomaa. 

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook and Pinterest!

Our Wedding Dressing

Häämekkona 60-luvun vanha häämekko, jonka löysin edullisesti VintagEija's-liikkeestä Turusta. Miehelle puolestaan ostettiin ihan perus musta puku Turun Pukumyynnistä; siksi, että sitä voi käyttää myöhemminkin. Juhlan tuntua pukuun toi smokkipaita sekä vanhasta pitsistä tehdyt rusetti sekä taskuliina. Nämä puolestaan teetimme juhliin Tiina Talvikin ja Oliinan yhteistyönä Salossa. Teettäminen ei itseasiassa maksanut juurikaan enempää kuin uutena ostaminen. Kannattaa siis kysäistä ompelijalta, jos sopivaa ei löydy kauppojen valikoimista!

Papin puheille saavuimme sateessa vanhoilla pyörillä - polkien ylämäkeä ja yrittäen pitää toista kiinni käsistä. Niin juhlakalustolla kuin asiaa sivusta seuranneilla oli hauskaa.

Koruihin en panostanut muuta kuin vihkisormuksen verran, ja sehän se tärkein olikin. Korviin kiepautin vain vanhat helmikorut. Puku ja kampaus kera ihanien luonnon kukkien riitti hienosti. Miehellekin riitti luonnonkukkia koristamaan taskua pitsisen taskuliinan rinnalle. Miehellä puolestaan oli isoisänsä vanhat kalvosinnapit; näkyvät ensimmäisessä kuvassa - ja tietenkin se sormus.

Hääjuhlien pukeutuminen jatkoi samaa linjaa kuin edeltävät postaukset juhlista ovat antaneet ymmärtää. Käytimme mahdollisuuksien mukaan vanhaa ja kierrätettyä, ja jos uutta ostettiin, ostettiin se ajatuksella, että kestää sitten useammatkin kerrat.

Häämekon löysin vanhana VintagEija's -liikkeestä (klik) Turusta. Bongasin mekon netistä, ja kävin sovittamassa. Mekko oli ensimmäinen ja viimeinen, jonka sovitin; rakkautta ensi silmäyksellä, ja vielä aivan sopivan kokoinenkin!

Kengät sen sijaan tuottivat harmaita hiuksia. Vanhoina en löytänyt sopivia kenkiä, ja uudet tuntuivat kaikki huonoilta jaloissa - tai sellaisilta, etten varmasti niitä toiste enää käyttäisi. Toisaalta mietin kenkiä sadesäällä juhlapaikalla; en halunnut laittaa kenkiin hirmuisesti rahaa, jos ne olisivat kurakelin sattuessa entiset juhlien jälkeen. Lopulta tyydyin perusvalkoisiin kenkiin, jotka valitettavasti menivätkin aika pahaan kuntoon juhlapäivänä.

Koruna minulla olivat vain sormukset, joista toinen tietenkin oli korostetussa asemassa juuri kyseisenä päivänä, ja vanhat helmet korvissa. Kampaus kera luonnonkukkien ja mekko riitti mielestäni hyvin.

Miehen pukua mietittiin viimeisille viikoille asti. Yritettiin löytää vanhana, mutta ei onnistuttu. Mietittiin myös vähän vanhemman aikaista pukua, mutta sekin suunnitelma tyssähti heikkoon saatavuuteen ja kertakäyttöisyyteen. Miehellä ei ollut sopivaa pukua, jota käyttää juhlissa, joten päätimme satsata ja ostaa perus mustan puvun. Sopiva puku kera erinomaisen palvelun löytyi Turun Pukumyynnistä (klik). Samaisesta paikasta tilasimme myös smokkipaidan, joka toi rusetin kanssa enemmän juhlan tuntua miehen pukuun. Rusetti teetettiin Oliinan (klik) kaavalla Tiina Talvikilla (klik) Salossa, ja samaan syssyyn tilattiin myös taskuliina pukua koristamaan. Kuin onnen kauppaa kukkakauppiaan sitomista hiuskukista yksi jäi ylitse, ja se sujautettiin suunnittelemattomana toimenpiteenä vielä ennen juhlien alkua miehen puvun taskuun. Miehen koruina toimi tietenkin sormus, mutta myös vanhaa ja perittyä löytyi; isoisältään perityt, kieltämättä aika ukkimaiset, kalvosinnapit pilkistivät välillä takin hihoista.

Ei kalliita vaatteita ja kertakäyttöistä materiaalia; saavutimme tavoitteen - minun kenkiä lukuun ottamatta. Eikä näytä silti ihan hippimeiningille, vai mitä tykkäätte?

Mutta entä lapset? Tarkoitus oli pukea heidätkin kierrätettyihin vaatteisiin, mutta onko se sukupolvien välinen näkemysero vai mikä … mutta äitini oli ostanut henkkamaukasta tytölle mekon, kun kuuli, että laitan tytölle päälle serkkunsa vanhan juhlamekon. En nyt voi olla pahoillani asiasta; parasta äitini ihan varmasti ajatteli, mutta kyllä minun on vain valitettavasti myönnettävä, että olin minä vähän surkeana … kun vielä henkkamaukka.

Tyttö kuitenkin on aivan onnessaan, mekosta kuin mekosta, ja niin tästäkin. Ja oli hänellä äidin mieliksi ja onneksi kirppikseltä löytyneet valkoiset juhlakengät. Ja poika sai päällensä kirppikseltä löytämäni vaatteet.

Olenko ainoa, jonka on vaikea saada aina välillä ymmärrystä kierrättämiselle - ja sille, että haluan mielummin hyvää ja laadukasta (ja olen mielummin vaikka ilman) kuin sitten nopeasti ja halpaa (ja vielä mahdollisesti huonoissa oloissa valmistettuja)? Että sitä on jotenkin hölmö, jos käyttää vanhaa - varsinkin nyt omissa hääjuhlissaan…?!

P.S. Terkkuja äidille; olet silti hyvä äiti ja olen silti kiitollinen kaikesta huolehtivaisuudestasi <3 Tiedän, että hymähdät siellä ja mietit, kun et mitään osaa tehdä oikein. Mutta osaat sinä; toisista asioista vain ajattelemme niin eri tavalla. Heh!

Tässä vielä mekko kokonaisuudessaan edestä ja takaa. 

In the Pictures you see our wedding dressing. We used so much old clothes than possible and tried to avoid buying new clothes, which would be used only one day. My dress is from 60's (found it from VintagEija's Store), and child's clothes are from flea market, except the daughter's dress, which my mum bought (from H&M). Man's suit is from Turun Pukumyynti, and Tiina Talvikki made the bow tie with Oliina's pattern; the lace in the bow tie is also recycled fabric.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook and Pinterest!

Wedding Decorations

Koivun oksia kukkina, vanhoja peltitölkkejä kukkamaljakkoina, vanha Arabian Pirtti-astiasto (tuli pitopalvelun kautta iloisena yllätyksenä), vanhat valkoiset pitsiliinat sekä valkoiset servetit. Hääkattaus navetassa rakentui hyvin yksinkertaisista, mutta silti niin kivasti vanhan navetan tunnelmaan sopivista elementeistä.

Sisällä torpassa koristelussa käytin niin luonnon kukkia (etenkin päivänkakkaroita, puna-apiloita ja koiranputkea) sekä pihapiireistä löytyneitä perennoja. Kuvassa näkyvien kukkien luulen ainakin olevan perennoja, mutta ei mitään hajua, minkä nimisiä nämä ovat. Löytyykö sieltä päästä jollain parempaa asiantuntemusta?

Navetassa kynttilän jalkoina toimivat myös vanhat viinipullot.

Kesällä löydettiin tämä vanha valaisin, joka valjastettiin juhliin kynttiläkruunuksi. Sähköosat suojatiin foliolla; toivon mukaan suojaus riitti, jotta saadaan tästä joskus tarvittaessa sähkövalaisinkin.

Tuppeen sahatuista puista rakennetut pöytälevyt olivat juuri sopivan rosoisia, eikä näitä todellakaan halunnut peittää suurilla pöytäliinoilla, vaan saivat näkyä ja koristaa nekin juhlatilaa.

Soppalusikat pujotettiin servettitaskuun, joka oli mielestäni helppo tehdä. Ohjeen servettitaskun taitteluun löysin Esmeralda's -blogista (klik).

Ja paljon kynttilöitä. Ne tekivät paljon tunnelmaa. Kynttilätkin olivat hyvin yksinkertaisia, valkoisia. Muutamat antiikkikynttilät olivat ulkolaista perää, ja sulivat navetan viimassa turhankin nopeasti. Havin kynttilät sen sijaan kestivät paremmin - kuten tämä kuvassa oleva Havin pöytäkynttilä.

Hääjuhliemme koristelu oli teeman mukaisesti hyvin yksinkertainen ja vanhan tilan tunnelmaa kunnioittava. Rahaa koristeteluihin ei mennyt kuin muutaman kynttiläpakkauksen verran. Valkoiset servetitkin tuli pitopalvelun kautta. Kukat poimittiin ulkoa, ja kukkamaljakkoina käytettiin omista ja suvun nurkista löytyneitä maljakoita sekä vanhoja peltitölkkejä. Kynttiläjalkavoluumiakin täydennettiin sukulaisten nurkista löytyneillä viinipulloilla. Koluttiin siis omat ja sukulaisten nurkat ja käytettiin kierrätettyä tavaraa!

Torpan sisältä en saanut juhlapäivänä kuvia - ja juhlapäivän jälkeen siellä oli jo täysi lapsiperheen arki käynnissä. Eli kuvat jäivät hyvin vähäisiksi. Torpassa vanhat pöydät peitettiin valkoisin liinoin sekä lakanoin ja pöydille nostettiin kukkia. Hyvin yksinkertaista. Myös siksi, että sisätiloissa aterioivat lapsiperheet, joten kattauksen oli hyvä olla mahdollisimman turvallinen ja helppo!

Navetan puolella sen sijaan riitti pienet pitsiliinat, sillä tuppeen sahatut laudat olivat osa (suunniteltua) koristelua. Navetassa koristelu oli muutoinkin vähän vähemmän lapsiystävällistä; enemmän kynttilöitä pöydillä, tikkuiset pöytälevyt ja kenties vähän vaikeat penkit lapsille istumiseen. Onneksi suurin osa lapsista mahtui sisätiloihin!

Ainoa, mikä jäi harmittamaan koristeluissa ja tarjoiluissa olivat juomatarjoilujen esilleanti. Olimme olettaneet, että pitopalvelu tuo mukanaan kannut, mutta ei tuonutkaan. Pöytiä koristelikin sitten itse juhlatilanteessa kivennäisvesipullot, maitotölkit, jne. Onneksi olin niin juhlahumussa, etten ehtinyt murehtia asiaa; edeltävänä päivänä tieto tällaisesta esillepanosta olisi ollut karmea uutinen, ja olisin soittanut varmasti kannut paikalle - keinolla millä hyvänsä! Mitä tästä siis opimme? Pitopalvelun kanssa pitää sopia hyvinkin tarkasti tarjoilut ja astiat. Parempi kysyä kuin olettaa.

Our wedding decorations were made of simple and old style things like birch branches, old perennials, lea flowers, candles, recycled wine bottles and tin cans and old Arabia Cottage tableware. Inside the croft we used old table linen and sheets - in the byre tiny lice linen were enough - the table covers were part of the decoration.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook and Pinterest!

Wedding Hair with Natural Flowers

Hääkampaus koottiin lettien ja luonnonkukkien ympärille. Juhlissa pääosin naurettiin ja iloittiin. Välillä herahti kuitenkin kyyneleet silmille ja tässä sellainen tilanne; neiti pelästyi, mutta pian oli taas uudet sävelet leikeissä. Runsaanlaisista hiuksistani sai käärästyä aika monta lettiä osaksi kampausta. Parasta kampauksessa oli sen helppous; ei tarvinnut jännittää isoa nyttyrää niskassa, sillä hiusteni määrä saa aikaan jo melkoisen painon, jos se kootaan kaikki taakse. Ja toiseksi; tässä kampauksessa ei haitannut, vaikka muutama suortuva olisi lähtenytkin irti; luonnollisessa kampauksessa sekin on sallitumpaa.

Hääjuhlia lähdettiin suunnittelemaan ajatuksilla: "mahdollisimman luonnollisesti, mahdollisimman vähän turhaa - ja varsinkin mahdollisimman vähän uutta ja sen jälkeen turhaa". Eli suosimme vanhaa, kierrätettyä, luonnosta poimittua - ja yksinkertaista. Ja jos jotain uutta ostettiin, toivottiin sen myös säilyvän tulevaisuudessa käytössä.

Tämä näkyi myös hääkampauksessa. Halusin luonnon kukkia kampaukseen. Ja niitä sain. Kukkakauppias lähti selvittämään asiaa, ja poimi itse luonnosta sellaisia valkoisia kukkia, jotka säilyvät hyvin kampauksessa - ja jotka sopivat tyyliin. Ja sain lettejä, ja sain sellaista luonnonlapsi-henkisyyttä, mitä toivoinkin.

Hääkampauksesta ei tehty mitään testiversioita, vaan luotin kampaajaani; hän kyllä tuntisi makuni. Näytin vain muutaman kuvan kampaajalleni ennen juhlapäivää, jotka löytyvät myös Pinterest-kansiostani (klik), ja niiden pohjalta Anna suunnitteli kampauksen. Mahtava! Sinä olet tosiaankin Pro! (Anna työskentelee siis Studio I'm Pro :ssa Turussa ;)

Kukkakauppias kävi luonnosta poimimassa niitä kukkia, jotka parhaiten toimivat hääkampauksessa ja sitoi ne rautalankaan/paperinauhaan niin, että kampaajan oli helppo pujottaa ne osaksi kampausta. Näiden lisäksi oli päivänkakkaraa, joka yli jäätyään käytettiin miehen puvun taskua somistamaan.

My wedding hairdressing was made of plaits and natural flowers. I liked it a lot - what do you think about it?

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook and Pinterest!

Our Wedding Party in the Byre

Juhlatilat navetassa.

Appiukko rakensi pitkät pöydät tuppeen sahatuista puista ja navetasta löytyneistä vanhoista puun jämistä.

Kapakkatilat; kesän ajan lipasto-löydöt pääsivät kapakkaan sisustuselementeiksi.

Tänä kesänä satoi. Ja niin satoi myös juhlapäivänämme. Juhlat sijoittuivat meidän mielestä niin parhaaseen aikaan kesästä, että eihän silloin voi vain sataa. Mutta mitä lähemmäksi päivä tuli, sitä varmempia olimme siitä, että juhlapäivänä sataa. Eikä siten pihajuhlista tulisi mitään.

Olimme ennen kutsujen lähettämistä ajatelleet, että navetan tilat toimivat sateen sattuessa hyvin ruokailupaikkana. Kutsut lähetettiin, ja yllätys oli suuri, kun aloimme ynnäämään ilmoittautumisia. Juhliin oli ilmoittautunut noin 80 vierasta! Mahtavaa oli, että niin moni pääsi paikalle. Mutta meinasi ahdistus iskeä, kun ymmärsimme, ettemme sateen sattuessa tulisi ikinä mahtumaan navetan tiloihin.

Hyvin yksinkertaiset, mutta silti kauniit koristelut. Kynttilät ja koivun oksat riittivät luomaan tunnelman. Varastoihin jemmaamani kirpparilöydöt, kynttiläpidikkeet ja kaiken maailman maljakot, pääsivät viimein käyttöön.

Juhlapäivänä yli puolet vieraista aterioi navetassa; toinen puolisko (pääosin lapsiperheet) torpan suojissa. Kuvia juhlapäivänä ei tullut otettua. Tosi bloggaaja olisi ottanut - vaikka olisi ollut mikä hätä ja kiire. Semibloggaaja sitten lavasti seuraavana päivänä tiloja mahdollisuuksien mukaan juhlakuntoon - ja otti kuvat juhlien jälkeen.

Ennen kuvat. Ne jäivät ottamatta. Nämä tilat olivat täynnä puuromua, poltettavaa puuta, kaatopaikkatavaraa - ja hevosen lantaa. Pääsimme ensimmäistä kertaa juhlissa kapakkana toimineisiin tiloihin vasta siivouksen edetessä; oven edusta oli niin täynnä tavaraa, ettei ostotilanteessakaan voinut muuta kuin kuikuilla ikkunasta sisälle ja arvailla, mitä siellä on.

Voitte nyt siis vain kuvitella tiloja ennen. Siivosimme tiloja tyhjiksi ja puhtaiksi valehtelematta ainakin viikon päivät, ja kärräsimme soraa pari päivää. Ja käytännössä tätä työtä tehtiin koko kesä; aina silloin, kun olimme lähdössä kaatopaikalle; silloin, kun saatiin siistittyä kanalasta tilat polttopuulle; silloin, kun lannalle tiedettiin hyvä sijoituspaikka (kukkapenkkien perustamisen yhteydessä, sillä kaikki puut ja pensaat oli jo lannoitettu kanalasta kärrätyillä lannoilla); ja silloin, kun oli jo aivan pakko. Työvaihekuvia siitä, kun tilat olivat tyhjät, löysin vain yhden. Tosi bloggaaja olisi jälleen kerran toiminut toisin. Semibloggaaja keskittyi vain siihen, että homma saadaan edes jotenkin tehtyä kunnialla ennen juhlia...

Kun tilat oli saatu valmiiksi, pöydät paikalleen ja koristeltua, ihastus oli suuri. Tästä ei luovuttaisi; tästä tehtäisiin meidän kesäolohuone! Tänne siis syömään kesähelteillä, jos porukkaa olisi paljon kylässä? Ja tänne repukekkerit syksyllä? Mitä tykkäätte? Onko ideoita?

Lähes ulkona - mutta silti sateen suojissa.

Tarjoilut tarjoiltiin tällä, aikoinaan ilmeisesti leipien kuivaamisessa käytetyissä tasoissa. Appiukko nikkaroi kiinnikkeet paikoilleen ja se oli siinä.

Our wedding party took place partly in our byre, which was cleaned, many days, before the party. The atmosphere was wonderful. It rained outside - and inside the byre it was little dark, but still it felt like summer. The birch branches and the candles, the old building and the furnitures we brought and built there and of course the happy quests; the main things, which developed the feeling!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook and Pinterest!

Alive!

Kuva Pasi Hurme

Mikä kesä. Se meni. Milloinkaan minulla ei ole ollut elämässä niin kiire kuin tänä kesänä. Kiire saada paikat kuntoon ennen juhlia. Ja itse juhlajärjestelyt. Ja kaksi lasta. Ja taloudenpito.

Mutta kaikesta selvittiin. Ja hirmuisesti tehtiin. Ja saatiin aikaiseksikin. Ja lopulta myös nautittiin. Juhlat onnistuivat siis todella hyvin. Kaatosateesta huolimatta. Tai ehkä juuri siksi; olivat ihan meidän näköiset.

Nyt piti koittaa se hetki. Kun ehdin kirjoittaa muutaman sanon. Kertoa, että kaikki on hyvin. Mooses Kulta Mussukka päätti kuitenkin toisun. Heräsi. Ja hetki meni.

Lataan kuvan mukaan ja sanon hei-hei. Jospa se vapaa hetki sieltä jostain löytyy vielä, ja sitten lisää!

I'm alive. Summer has been very busy and very efficient. That's why I have not been here for a while. Organisation of our Wedding Party took much time - but was worth it; now it really feels we are married. More about summer and the wedding party hopefully later; now it is time for kids.