Aloittelijan kasvimaa, osa III // Building the garden plot, part III

Nyt päästiin itse asiaan, nimittäin siementen kylvämiseen. Ihan ensimmäistä kertaa elämässäni kylvin siemeniä, jos rairuohon ja ohran viljelyä ei lasketa. Hyvät ohjeet kylvämiseen löysin Ylen sivuilta. Ja sitten peukalo keskellä kämmentä aloitin hommat!

Olin kerännyt muutaman kuukauden munakennoja kylvämispoteiksi, ja hankkinut taimimultaa. Siemenet tilasin Maatiaisen sivuilta, josta löysin perinteisiä lajikkeita ja joiden toivon näin ollen kestävän hyvin torppamme olosuhteissa. Ehkä harjoittelen syksyn tullen siementen talteenottoakin; katsotaan, mitä ehdin.

Olin jo aloittanut hommat, kun päätin tarkistaa, että teen varmasti kaiken oikein. Avomaan kurkun siemeniä oli jo ruukuissa, kun sitten jo noukin ne takaisin pussiin. Löysin Kotilieden sivuilta nimittäin hyvät ohjeet, ja päätin aloittaa kurkkujen ja kesäkurpitsan esikasvatuksen vasta toukokuun alussa.

Sitten jatkoin tiedon etsimistä lehtikaalin ja basilikan osalta. Jännitys iski, ja lopetin. Päätin lähteä kauppaan ostamaan vielä sumutinpullon. En löytänyt puhdasta sumutinta kotoa, ja kannusta veden tulo oli turhan yltäkylläistä - tai näin ainakin ajattelin, kun netin kasvatusohjeissa käskettiin käyttämään sumutinpulloa.

No, mitä sitten?

No sanotaanko, että ihan koko päivä meni. Välillä kävin tapaamassa vanhaa työkaveria, välillä kampaajalla, välillä kaupassa, välillä siivosin, välillä tein ruokaa - ja siinä välillä siis etsin tietoa milloin minkäkin kasvin (no oikeastaan kyse oli vain viiden kasvilajin) kasvatuksesta ja yritin saada hommaa hoidettua - ja aloin lopulta "rakentelemaankin".

Ihan suoraviivaisestihan en oikein pysty tekemään mitään, jos vain jotenkin ehdin ja saan käyttää luovuutta. Istutusohjeiden muovipussit ja -kelmut kun tuntuivat minun korvaani ja silmiini niin ikäville - eikä pienoiskasvihuonetta ollut. Siinä sitten keksin kynttilälyhdyt, ja kyllä: nyt meillä on kaksi pienoiskasvihuonetta kahdessa pienessä lyhdyssä - ja kolmas on suunnitteluasteella isoon lyhtyyn. Vaikka itse sanonkin: kauniita verrattuna muovikelmuvirityksiin. Vaikka toinen syntyikin kiinnittämällä muovikelmut kolmelle sivustalle, sillä lyhty oli kaikkinensa rikki - ja seinämät osin toisistaan irronneita. Eli liimaa, vasaraa, nastoja ja muovikelmua - ja kaksikerrossysteemiin vähän lankaakin kaupan päälle.


Basilika, timjami ja persilja pääsivät näin ollen itämään pienoiskasvihuoneisiin etelään suuntautuvan ikkunan vierelle. Lehtikaalit joutuivat muovikelmujen alle kellarin lattialämmityksestä nauttimaan. Koko päivän urakka, ja olin saanut viisi munakennollista siemeniä multaan. Eli tyhjentänyt neljä siemenpussillista (en edes kokonaan). Tätä kirjoittaessa oli pakko tarkistaa; vielä kymmenen siemenpussillista avaamatta. Nii-in. Pitänee tehostaa toimenpiteitä tulevien siemenpussien kanssa. Mutta harjoitus ennen kaikkea, ja kai tästä vielä hyvä tulee.

Mies tuumasi kotiin tultuaan, että näyttää kovin kiireiselle tuo työttömän elämä. Oli koti ilmeisesti sen näköinen - samoin rouva. Kyllä, ihan hirveän kiireistä. Olen suorastaan väsynyt. Mutta onnellinen.

Ja loppuun: lämmin kiitos teille kaikille, jotka kommentoitte teksteihini - ja ihanaa, kun uusiakin lukijoita on tullut pikkuhiljaa; lämpimästi tervetuloa! Palaan ihaniin kommentteihinne edellisessä postauksessa illemmalla; nyt lähdettävä hakemaan mies töistä!

P.S. Aloittelijan kasvimaan aiemmat osat (sekä muut torpan puutarhaan liittyvät jutut) löydät tästä.

I have sowed seeds - and used lanterns as greenhouses. Our garden plot is again a little bit closer!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Vanha silityslauta // Old ironing board

Nyt ihan "asiaton" postaus. Ei sen painavampaa asiaa, kuin ilo kevätauringosta. Ja siitä, että tarvitsin yksi päivä parempaa päälle - ja sitä parempaa piti silittää. Silitystarpeesta seurasi sisustusoperaatio - sillä seurauksella, että vanha (perusmarket-)silityslauta sai lähtökäskyn ja todellakin hienosti vanhempi silityslauta pääsi kunniapaikalle.

Ja niin minä silitin housut ja silitin jakun tällä kauniilla vanhalla silityslaudalla. Ja jätin laudan siihen ajatellen, että ehkä minä nyt innostuisin silittämään vaatteet heti niiden tultua pesusta.

Turha toivo. Jotkut asiat vain periytyvät isältä pojalle - ja äidiltä tyttärelle!

Olen hyödyntänyt työttömänä olemisen monella eri tavalla. On ollut suorastaan kiire. Yksi tärkeä ohjelmanumero on ollut blogituttavuuksien luona vierailu; aivan mahtavaa puuhaa! Muutama viikko sitten kävin Jonnan luona Marttilan tilalla - ja tänään Monan luona Kurpitsakartanossa. Kerrassaan mieltä piristäviä vierailuja kummatkin; kiitos siitä näille upeille naisille!

Tänään sain vieläpä mukaani Kurpitsakartanon ikkunan laudoilla juurtuneita perinteisiä pelargonian alkuja sekä kiinanruusun versoja; oi-joi, että tämä rouva on nyt tyytyväinen!  Nyt ei siis muuta kuin mullat sormiin - ja kesää kohti kera uusin istutushaastein...

The spring light and the old ironing board  - things that make me happy now!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Pääsiäiskukka // Easter Flower

Meidän pääsiäiskukka näyttää tälle. Joku sanoisi, että eihän tuo ole kukka, mutta minäpä sanon, että minulle riittää, että siitä tulee joskus kukka - ja että se näyttää jo näin jotenkin niin herkän kauniille.  Ja tätä enempää ei kannata kukkia kotiin kantaa pääsiäiseksi villakoirien seuraksi, sillä toiveenahan tietenkin on päästä torpalle viettämään kevätpäiviä.

Ostin nämä perunanarsissin alut ruokakauppareissulla, mutta tuli siinä sitten mieleen, että ensi keväänä - jos vain mitenkään kykenen, voisin itse pistää kasvamaan näitä sipuleista - ja tulisi varmasti edullisemmaksi - ja voitonriemu olisi valtaisa, jos ne lähtisivät itämäänkin!

Tänä vuonna oikeasti yritin saada pääsiäisruohoa aikaiseksi ohrasta. Seurauksena oli, että multaa oli noin joka kolmantena päivänä pitkin pöytiä tai pitkin lattioita pojan taikka kissan toimeliaisuuden seurauksena. Lopulta saimme harvan kasvuston aikaiseksi, mutta siitä en ehtinyt enää teille kuvaa ottamaan, sillä pääsiäisen aaton kunniksi kissa pääsi syömään tuota koristetta ... eihän sitäkään kannata jättää kotiin kuivumaan. Eikä se kovin kuvauksellinenkaan tainnut olla.

Torpan pääsiäiskoristelu saa sen sijaan muodostua ihan vain auringosta - ulkona siellä on joka tapauksessa kauneinta! Toivon siis paljon aurinkoa sinun ja minun pääsiäiseen; sekä paljon hyvää mieltä tietenkin!

Our easter flowers are just to come - but  still beautiful. I wish glad easter to you and your family!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Ensimmäiset viikot // First Weeks

Ensimmäiset viikot - kissan kanssa ja irtisanomisen jälkeen. Sanoisinko, että kummatkin näistä yllättivät minut erittäinkin positiivisesti.

Ensinnäkin tämä meidän Sanelma. Hänhän oli viimeinen pentueesta, joka ei tuntunut löytävän itselleen kotia. Hän piiloutui viimeisimpään nurkkaan, kun ihmiset lähestyivät häntä. Silmistä näki, että hän pelkäsi aivan kauheasti, kun häntä pidettiin sylissä. Emmekä saaneet häneen mitään otetta käydessämme katsomassa häntä ensimmäistä kertaa. En halunnut pelästyttää häntä edes ottamalla häntä syliin. Tytär sanoi, että haluaa toisen pennun; pennun, joka tuli syliin ja joka leikki. Tuo kissa on valitettavasti jo varattu, mutta tuo tuolla piilossa voisi olla meidän. Tyär katsoi minua epäilevästi. Ja minä puolestaan katsoin isäntää epäilevästi: Mitä tehdään?

No minullahan herää tuollaisissa tilanteissa usein typeräksikin luokittelemani suojelusvietti. Pitäähän tuon kissan saada hyvä koti - varsinkin, kun hän on niin herkkä.

Se voi olla sitten sellainen kissa koko elämänsä, mies sanoi. Minä maalailin tämänkin kuvan seinälle: kissa kirjahyllyn päällä lymyillen perheemme menoa - yksin, mutta kuitenkin onnellisena. Kyllä minä siitäkin tykkään, päätin. Jokainen on erilainen, mikä vain täytyy hyväksyä - ja antaa erilaisuudelle tilaa.

Ja niin minä hain tuon pelokkaan kissan kotiimme yksi päivä, kun muut olivat töissä ja päiväkodissa. Yritin saada häneen kontaktia, mutta hän vain lymyili kaapin alla - ja myöhemmin rappusten alla, yli vuorokauden. Mutta olin jotenkin asennoitunut tähän; hän voisi olla tällainen lopun elämäänsä, joten niin: kunhan nyt syömässä uskaltaa käydä - ja pissalaatikolla.

Kissalla oli kuitenkin paljon asiaa kaapin ja rappusten alla piilotellessaan. Hän miukui ja maukui: sanaili jotain, josta en ymmärtänyt sanaakaan. Sanelma. Nimi sopisi hänelle täydellisesti. Ja niin hänestä tulikin Sanelma, kun nimestä keskusteltiin perheen kesken.

Kotiutumista seuraavan päivän iltana lasten mentyä nukkumaan hän tuli viimein luokseni. Hän tuli syömään - mutta hän antoi myös silittää. Ja hän kehräsi. Todella paljon.

Ja siitä se lähti: Sanelma on nyt mukana menossa lähes koko ajan. Herää, kun lapset heräävät. Tulee luo ja kehrää. On lasten leikeissä mukana ottaen vastaan kuonokoppaansa leluja, jotka poika heittää hänelle. Juosten välillä karkuun vauhdillakin - mutta maaten välillä selällään tyttären vieressä lattialla kehräten kauniisti. Kopasta eroon päästyään hän on ollut vielä enemmän kaikessa mukana; tytön riemuksi hän muun muassa leikki kerran leikkivaunuissa nukkuvaa kissaa. Ja hän löytää nykyään mitä erikoisempiin paikkoihin nukkumaan; mm. kukkaruukkuun.

Hän haluaisi aivan valtavasti kulkea pöydillä, mutta yritän edelleen opettaa hänelle käytöstapana kissalle vierasta asiaa; ettei pöydillä saisi hyppiä... Ja vieressä hän haluaisi nukkua - mutta siinäkin asiassa pidän pääni ainakin vielä kylmänä, sillä pelkään, että voin olla hiukan allerginen kissoille, sillä olen koirillekin. Ja siten on parempi, että makuutilat ovat kissalta vapaata tilaa.

Oppia kaikki: arin pentueesta saattaakin paljastua aivan muuksi, kun saa erilaisen lauman ympärilleen. Kissapentueessa hän oli selkeästi alistetuin, mutta uudessa laumassaan hän suorastaan loistaa toimeliaisuudellaan, seurallisuudellaan ja tyytyväisyydellään!

Viime viikolla kerroin sanasen jos toisenkin toisestakin asiasta; yllättävästä irtisanomisesta pitkäaikaisesta työsuhteesta. En voittanut lotossa, mutta tuuriani voisi verrata melkein lottovoittoon. En voi paljastaa tässä enempää, mutta kaikki kääntyi paremmin kuin hyvin - ainakin nyt näyttää siltä.

Kiitos teille jokaiselle, jotka jättivät kauniita ja tsemppaavia kommentteja edelliseen postaukseen! Niistä sain vahvistusta: asenne on niin tärkeää. Toinen asia, mikä oli omalta osaltani todellakin tärkeää: uskot itseesi ja hakeudut sellaisiin tehtäviin, mitä oikeasti haluatkin tehdä. Uskon, että todellinen halu ja into paistaa läpi - ja se huomataan. Ja kolmas asia: että toimit ja teet - ja mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Minä ennakoin - ja toivon mukaan se kannatti.

Työttömyys on kohdannut niin monet viime vuosina - ja vuosikymmeninäkin. Toivon rutkasti tsemppiä kaikille heille, jotka ovat tuossa tilanteessa tällä hetkellä. Ja voin vain viitata omiin oppiini: aimo annos positiivista uskoa itseensä ja intoa uusiin mahdollisuuksiin työelämässä - sekä ripaus onnea matkaan, ja kyllä se siitä varmasti - viimeistään jossain vaiheessa - voitoksi kääntyy!

Our cat, Sanelma, has settled down in our home and family after two weeks. After first days she revealed as very children kind, joyful and sociable cat - and we are more than satisfied! Also my job situation has developed quickly; more about that hopefully later, if everything goes well.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Irtisanottu // You're fired

Mielessä monta asiaa. Kuten se, että minut irtisanottiin tasan kaksi viikkoa sitten. Mutta tiedättekö? En ole edes harmitellut asiaa kovin paljon.

Kevätaurinko paistaa. Minulla on ihana perhe. Suloiset lapset. Mahtava mies. Uusi perheenjäsen, Sanelma-kissa. Kaunis koti. Vanha torppa pihapiireineen täynnä askareita. Tukiverkosto sekä ystävät lähellä. Ja työuran suhteen uusia mahdollisuuksia; vain taivas rajana?

Työnhaku on alkanut, ja kevät tulee olemaan erilainen kuin olisin odottanut vielä tammikuussa, kun palasin töihin. Hassua, miten elämä kuljettaa. Välillä rajustikin heilutellen - välillä huomaamatta eteenpäin. Ja miten näihin mullistuksiin tosiaan voi suhtautua. Olen oikeastaan itsekin hämmentynyt, miten hyvin asian otin. Tämäkin on kenties osoitus siitä, miten elämä on kuljettanut - ja kasvattanut, huomaamatta.

Mutta kaikella on tarkoituksensa. Ja voin kertoa: minulla on parempi mieli kuin pitkään aikaan. Ja se on hienoa se!

Viikonloppu vietettiin jälleen torpalla. Totuteltiin Sanelman kanssa ulkoilmaelämään. Rakennettiin majaa tyttären kanssa omaan lähimetsään kuusten juurelle. Käytiin retkellä meidän omalla isolla kivellä. Testattiin äitini ompelemia lapsuuteni retrohaalareita iltapäiväleikeissä. Luettiin Kesä Koiramäessä -kirjaa, ja löydettiin tämän jälkeen metsästä paljon uusia juttuja; mm. viimeisessä kuvissa näkyviä ketunleipiä.

Kaikista yllätyksistä huolimatta olen edelleen niin onnellinen, että ostimme torpan vuosi sitten. Siellä mieli lepää - ja unohtaa arjen ongelmat ja pinnalliset asiat (kuten nypyt villapaidoissa) keskittyen risujen kantamiseen, ruuan laittamiseen, pirtin lämpimänä pitämiseen ja kaikkeen mahdolliseen puuhasteluun niin sisällä kuin ulkonakin. Niin hyvää vastapainoa arjen pyöritykselle kaupungissa, etten osaa edes sitä tarpeeksi sanoin kehua.

Some things happens suddenly; like now, when I have no job. But luckily I have many good things in my life; like cute kids, good man and nice things to do - for example summer home works! Spring is coming, and I am so enjoying this light and little signs of upcoming summer...

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Sanelma

Elän jännittäviä aikoja. Kurkin aina välillä kaapin alle ja siellä se on. Koppa päässä (leikattu eilen), ja katsoo minua - nyt jo vähän vähemmän pelokkaasti. Hän on ainakin vielä nimeltään Sanelma. Hän on todella suloinen, ja kovin varovainen kissa. Hän on meidän uusi perheenjäsen.

Koiraan tottuneena tuntuu erittäin oudolle tuo käytös. Kyykkiä nyt kaapin alla monta tuntia. Mutta tämä tekee vain hyvää minulle, välillä liiankin kärsimättömälle luonteelle. Hän tulee ja tekee sitten tuttavuutta, kun on valmis.

Olemme valmistelleet Sanelman tuloa viimeisen viikon; hauskimpana operaationa on ollut kiipeilypuun rakentaminen. Siitä lisää sitten, kun olemme saaneet projektin päätökseen.

Nyt menen kurkkimaan, tuliko Sanelma oikeasti jo kerrosta ylemmäs - ei kai...!

We have now a cat. She is keeping place under the cabinet. Hope I will see her today - or at the latest tomorrow! We have built a climbing tree here. Later more pictures about this project!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Monivuotiset pelargoniat // The geraniums

Ajatella: Voin sanoa jo, että minulla on monivuotiset pelargoniat! Ovat ne ainakin kaksi talvea talvehtineet, ehkä kolmekin. En muista tarkkaan. Kaupunkikodissa näiden talvettaminen oli ehkä haastavampaa, sillä meillä ei löytynyt hyvää viileää piilopaikkaa näille, vaan kiikkuivat kaikessa ankeudessaan meillä yläkerran ja portaikon ikkunalaudalla, paikoissa, jotka olivat vähän viileämmät kuin muu talo yleensä.

Mutta siinä ne selvisivät; kastelin hyvin sattumanvaraisesti, revin kuolleita lehtiä silloin tällöin pois ja kesän kynnyksellä vasta vaihdoin mullat - enkä sitäkään aina. Enkä ole leikannut; ovat kasvaneet omaa vimpulaa varttaan, mitä ovat halunneetkin. Lannoitinkin ensimmäistä kertaa vasta viime vuonna, kun anoppi hoksasi kysyä asiasta. Ja viime kesänä tiputtelin näiden juureen tiheään myös pannukahvin puruja.

Viime talven talvehtimiset ja hoidot olivatkin mitä oivallisemmat; saivat olla keskenään kesäkotimme ikkunalaudoilla, kastelin muutamia kertoja, kun oltiin paikalla - ja joulun jälkeen hiiri siisti näistä lähes kaikki lehdet ja ohuet versot pois - omaan suuhunsa...! Nyt vain sitten kastelen näitä kevään mittaan hieman tiheämmin ja vaihdan mullat ainakin viime kesänä saamiini kukkiin - ja jospa minulla olisi sitten ensi kesänäkin nämä vielä sulostuttamassa pihaa tai kuistin ikkunoita.

Nyt mietinkin, että olisipa hienoa, jos tästedes lähes kaikki kesäkukat olisivat jo omasta takaa valmiina. Mutta onko muita kesäkukkia, jotka säilyisivät talven yli? Orvokithan ovat siitä ihania, että ne siementävät kyllä uutta kasvustoa, ja kukkapenkin reunalle näitä jätinkin viime kesänä jatkamaan elämäänsä. Samoin narsissit, tulppaanit ja helmililjat olen istuttanut aina maahan kevään kukkaruukkukukinnan jälkeen. Mutta onko muita hyviä "yksivuotisia" kukkia, joista saisi monivuotisia?

Seuraava haaste voisi toki olla myös siemenistä omien kesäkukkien kasvattaminen. Pitääpä miettiä sitäkin vaihtoehtoa!

The geraniums have survived from winter! Now I'm just wondering is there more "one-year flowers", which could survive from winter - and so bee perennial flowers?

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Ullakon eteinen lähes valmiina // Hallway in the attic almost ready

Nyt ajattelin ajatella vähän teitäkin. Siis välillä kauniita kuvia ja jotain tarinaa tästäkin hetkestä. Väsymys painaa pikkuisen silmiin, joten päätän tehdä tämän postauksen lyhyesti. Todeta, että ullakkommehan on jo aika valmis. Ei se valmis ole, mutta valmiiksi saattamisen eteen ei ole tehty joululoman jälkeen mitään - eikä suunnitelmia jatkamisesta ole. Meillä painaa remonttiväsymys, ja katse on kääntynyt jo enemmän kesään ja torpan pihapiiriin.

Ehkä kuitenkin keväällä kiskaisemme hommat täällä niin valmiiksi, että saamme rakennusluvan hoidettua alta pois. Ja sitten voi todella huokaista vähän aikaa tämän kodin laittamisen kanssa; keskittyä torppaan... Sillä tylsäähän se olisi, jos tekeminen loppuisi!

Ullakon eteisestä tuli yllättävän kaunis, vaikkei siihen käytännössä mahdu kuin ovet ja pieni lipasto. Avaruutta eteisaulaan tuo kuitenkin toisella puolen avautuva televisionurkkaus, josta en ottanut kuvia. Syystä, että siellä ei ole kuin televisio ja kaksi patjaa lattialla. Sisustus on siis yläkerrassa aivan kesken. Mutta se on niin kivaa puuhaa, että sitä tehdään sitten, kun oikeasti huvittaa.

Ja takaisin eteishalliin. Kaikki ovet ostettiin ilman karmeja vanhana; vaatekomeron ovea lukuun ottamatta Wanhan Wallankumouksesta. Ovia ei ole sen enempää korjattu. Sekin odottaa tulevia vuosia. Karmit oviin rakensi taitava puuseppä. Karmit on vielä maalaamatta.

Tapettina on Pihlgren ja Ritolan harmaa lukko-tapetti, ja lattialla täälläkin Antiikkiverstaan pellavaöljymaali, sävynä vihreä umbra. Katossa killuu väliaikainen lamppu. Palovaroitin on kerrankin jotain vähän kauniimpaa; Jalo Helsingin mallistoa.

Ja meillä on ullakolla Porin Matti. Se oli asennettuna noille sijoille, kun taloon muutettiin, mutta nyt se on samalla paikallaan ilman hormiliitosta. Syynä on se, että Porin Matti olisi käytävällä, oviaukon suulla, ja varsinkin lasten kanssa tuo on huono paikka. Rakennusluvassa meillä on kuitenkin paikka tulisijalle, joten ehkä me se siihen joku päivä vielä asennammekin. Porin Matti vaatisi vähän hoitoa; puhdistusta ja uutta maalia.

Ja mitä vielä. Meillä on Alpo-kissa. Alpo tykkää leikkiä lasten kanssa ja loikoilla milloin missäkin. Alpoa katsellessa tämän äidin kissakuume on vain pahentunut, ja olen jo soitellut kissojen perään. Saa nähdä, miten meidän käy!

Viimeisessä (vähän suhruisessa) kuvassa kaiken tämän mahdollistaja; rakkaus ja oma, kärsivällinen sekä taitava aviomies. Toki minäkin vähän olen tehnyt, mutta ilman häntä ei ullakosta olisi tullut läheskään niin käytännöllistä - ja loppuun asti ajateltua kuin nyt. Kiitos Hammi's Design tästä ihanasta ystävänpäiväkortista; se pääsi koristamaan yläkertamme aulaa rakkaan kuvan äärelle; kuva kortin takana alkuajoiltamme.

Our hallway in the attic is almost ready. The (paper) wallpaper is from Pihlgren & Ritola. The floor (linseed oil) paint is from Antiikkiverstas. The doors are old; we found them from Wanhan Wallankumous. We should fix them quite a lot. And as it is - the renovation is not yet ready. We are waiting for inspiration - and the focus in our mind is now at the croft and the garden around it. The smoke detector is for once beautiful; it's from Jalo Helsinki Collection.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Talviloma // Winter holiday

Tiedättekö, mitä me teimme lomalla? No me kaadettiin puita. Yksi kallellaan oleva koivu sekä neljä korkeaa kuusta.

Ja sitten me jotenkin yllätyttiin: miten suuri homma siitä sitten seurasikaan! Ei siis vain se puiden kaato, jossa naapurimme oli apuna, mutta itse se jälkityö. Ei auttanut muuta kuin tehdä hommia - kuten tyttäremme sanoo. Ja siinä se loma meni, hommia tehdessä.

Siellä kuusen oksia kantaessani toiselle puolen pihaa hiki päässä mietin eräänäkin hetkenä, että olenpa minä onnellinen. Kun saan kantaa risuja. Tehdä jotain näinkin järjetöntä. Sillä kuusen oksathan palaisivat tosi kivasti juhannuskokossakin...

Mutta minä halusin kantaa kaikkien neljän kaadetun kuusen oksat risuaitojen pohjiksi; sillä ne ovat juuri hyviä siinä.

Joku toinen vietti lomansa Kanarian saarilla. Joku toinen lasketteli Lapissa. Mutta on meitä varmaan muitakin, jotka viettivät lomansa maalla, lumihankien keskellä, ulkoillen ja lasten kanssa pulkkaillen. Osin arkisia puuhia aherrellen - ja osin tehden maailmankaikkeuden mittakaavassa jotain niinkin häviävää ja turhaa asiaa kuin nyt esimerkiksi risuaitaa.

Mutta nyt meidän pihalle on tehty pohjat risuaidalle lähes kahdelle sivulle - toiset kaksi pihan sivua rajataan joku kaunis päivä riukuaidoilla. Risuaidat rajaavat tulevaisuudessa pihaa metsien puolelta - riukuaidat peltojen puolelta. Aidoilla haluamme osin suojata myös puutarhan kasveja peuroilta ja hirviltä, sillä niitä liikkuu jäljistä päätellen torpan läheisyydessä paljon.

Seurasi puiden kaadosta toki jotain paljon järkevämpääkin kuin risuaitojen pohjat: nyt pihallamme ei ole vaarallisesti kallellaan olevaa koivua, torpan vieressä ei enää kasva kattoa roskilla kuormittavia kuusia, pohjoinen puoli talosta kuivuu paremmin tuulen ja auringon vaikutuksesta ja saatiin me melkoiset satsit puita poltettavaksi tuleviksi talviksi. Mies hakkasikin halkoja useamman päivän ja syntyneet kasat olivat kerrassaan kauniita talviauringon valossa.

Ja ehdittiin me tehdä yksi metsäretkikin, leikkiä pihalla lumileikkejä, juoda kahvit pihalla, ihmetellä eläinten jälkiä - ja jänisten jälkien vähyyttyä, sekä katsella torpan maita uusin silmin. Aloin esimerkiksi ihmettelemään kaadetun koivun takana kasvanutta puuta. Mikä se on? Onko se pihlaja? Vai onko se lehmus? Keväällä se viimeistään selviää.

Loman loppuessa oli lakut ladattu - mikä oli hyvä. Arki toi mukanaan sellaisen yllätyksen, jota olin osannut toki odottaa, mutta joka kuitenkin yllätti. Hyvin ladatuilla akuilla yllätyksetkin on helpommin selätettävissä; sen huomasin. Ja kyllä sillä kevätauringollakin oli varmasti vaikutusta.

Ihana kevättalvi - eikö?

We spent our winter holidays at our summer home. We hewed down old trees, built stick fences and did many logs. Beautiful winter days gave much energy to survive from everyday challenges, which I faced right after holidays. So happy about this beautiful season!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!