Sähköt vanhaan tyyliin // Old-fashioned electricity

Talvella saatiin viimein sähköt asennettua torppaan. Sähköjen suunnittelu tehtiin tarkkaan, sillä halusimme posliiniset pistokkeet, katkaisijat ja jakorasiat - ja niiden hinta on suhteellisen suuri muovisiin verrattuna. Ainakin tähän asti sähkösuunnittelu on tuottanut hyvää tulosta, eikä yhtään jatkojohtoa ole jouduttu käyttämään - paitsi siellä, missä sähköjä ei vielä uusittu, eli kuistilla ja ullakolla.

Tässä muutama kuva sähkötöistä, joita en ehtinyt talven kiireissä teille jakamaan. Posliiniset sähkötarvikkeet tilasimme Domus Classicalta. MPML-asennuskaapelia (metallivahvisteinen) käytettiin niillä paikoin, kun sähköt kulkevat pinnassa; muualla (listojen alla) käytettiin vahvistamatonta MMJ-asennuskaapelia. Kaapelit kiinnitettiin seiniin y-kiinnikkein. Sähkötarvikkeet maksoivat ilman alennuksia vähän alle 950 euroa. Onneksi saimme keskittämällä vähän alennuksia. Näillä tarvikkeilla saamme sähköt vielä vedettyä kuistiinkin, jonka sähkötyöt odottavat vielä alapohjan remontin tekemistä.

Sähkömies kytki sähköt noin kuudessa tunnissa. Sähkömiehen kuluja säästi huomattavasti se, että mies kiinnitti johdot jo etukäteen seinille ja kaiversi posliinisiin koneisiin sähkövientireiät. Sähkömiehen tehtäväksi jäi näin vain kytkeä sähköt. Sivuhuomatutuksena sanottakoon, että posliinin kaiverrus oli raastavaa ja haastavaa hommaa. Sähkömiehen jättämistä veren pisaroista päätellen kytkeminenkään ei ollut mitään lasten leikkiä.

Pinnat ovat edelleen maalaamatta ja seinät tapetoimatta. Vanhan talon kunnostaja on oppinut, että moni muu asia menee kiireellisyydellään sisämaalauksien edelle - varsinkin kesällä. Ja talvella pellavaöljymaaleilla maalaaminen on haastavaa hajujen takia.

Keväälle suunniteltu maalaustyö siirrettiin siis syksylle - ja jos ei syksyllä, siirretään se taas ensi keväälle tai ensi kesään. Vaikka kaipaan toki vaaleampia pintoja, olen jo tähänkin tyytyväinen. Ja katsellessani pojan touhuja, mietin, että on ehkä jopa viisaampaa viimeistellä pinnat vasta, kun ymmärrystä on enemmän esimerkiksi siihen, että seiniin ei kuulu piirrellä eikä pinkopahveja kuulu repiä seiniltä alas...

Ajan kansssa sitä on myös huomannut, mitä kaikkea kannattaa vielä tehdä ennen kuin alkaa maalailemaan. Tällä hetkellä mieltä kaihertaa hormeihin sivelty lateksimaali - samoin lateksimaalit kattopaneeleissa kammareiden puolella. Pitäisikö siis vielä vähän hioa ja rapsuttaa ennen kuin ryhtyy uutta maalaamaan? Mies on myös sitä mieltä, että väliovien lateksit pitää rapsuttaa pois. Itse jättäisin sen työn vielä tekemättä; kiireellisempiäkin kun olisi tarjolla, vaikka ymmärrän, että ovissa tuo lateksipinta näkyy vähän jopa räikeästi; pinta on niin erilainen kuin pellavaöljymaalissa. Väri on kuitenkin pitkälti sama kuin mitä se tulee olemaan myös jatkossa; okrankeltainen.

Voi, osaattekohan ymmärtää, kuinka paljon odotankaan, että pääsen maalaamaan?!?

Mies muuten rakensi ensimmäisessä kuvassa näkyvän avohyllykön ihan itse. Piirreltiin yhdessä ensin paperille kannattimien profiilit ja siitä se sitten poran terillä ja pistosahalla hienot profiilit väänsi - ilman sen hienompia laitteita. Vanhoista lattialaudoista hyllyt, ja nyt ne on siinä. Hänestä on tullut taitava; ylpeä emäntä kiittää!

Viimeinen kuva kertoo ehkä parhaiten siitä keskeneräisyydestä, mikä torpassa vielä vallitsee. Osa seinistä pitäisi pinkopahvittaa - ja edellisetkin vielä viimeistellä, maalausta olisi vielä kovin paljon - ja tuon leivinuuninkin "liikkeitä" seuraamme tarkasti. Toivon mukaan ei jouduta uusimaan sentään torpan uuneja jalustoineen sekä hormeja ennen maalaukseen ryhtymistä. Vanhan talon kanssa eläminen on välillä jännittävää - mutta myös antoisaa!

Old-fashioned electricity has been installed and everything works now well! We need still some paint and wallpapers - but all well be comleted in time, and old house really needs that time.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Permakulttuurin vesilähteillä // Water Solutions in a Dry Graden

Kuun ensimmäisenä maanantaina joukko omavaraisuudesta kirjoittavia bloggaajia julkaisee postauksen siitä, miten erilaiset omavaraisuuteen liittyvät hankkeet ja suunnitelmat etenevät. Niin siis minäkin. Edelliset postaukset aiheeseen liittyen löydät täältä, ja jutun lopusta löydät linkit muiden bloggajien aihetta koskeviin postauksiin.

Kuukausi sitten kirjoittelin kuivuudesta. Voisin jatkaa lähes samoin sävelin: on kuivaa, mutta on kyllä ollut hieno kesäkin. Kauneus alkaa kuitenkin käpertyä kuivuuden alle. Kirsikkapuissa näkyy keltaisia lehtiä, omenapuut tiputtelevat raakileita alas - ja kasvimaa kituuttelee, eikä osa siemenistä ole vieläkään itänyt. Kulunut kuukausi on ollut kesästä nauttimista, mutta samalla on mietitty kuumeisesti, miten saisimme kasvimaalle, ja yleisestikin pihalle enemmän vettä - taivaalta kun sitä tuntuu tulevan kovin harvakseltaan ja silloinkin riittää kastelemaan vain pintamaan. Ajattelin siis kirjoittaa tänään näistä: mitä olemme tehneet ja mitä suunnitelleet. Veikkaamme, että kun olemme saaneet nämä kaikki tehtyä, vettä tulee koko loppukesän - kaatamalla - mutta ehkä nämä auttavat sitten jonain muuna vuonna, kun olemme samanmoisten ongelmien äärellä.

Veden suhteen olemme torpalla juomavettä lukuun ottamatta omavaraisia. Mieleen ei oikeastaan tulisikaan liittyä kunnan vesijohtoverkostoon, koska pihassa on kaivo ja tarvittavan juomaveden voimme kantaa kaupungista. Asia, joka on jäänyt roikkumaan, on kaivon veden laadun testaaminen - eli voisiko sitä jopa juoda. Jospa se olisi tämän syksyn tehtävälistalla. Mutta siis: pihan, kasvimaan ja puutarhan kasteluveden suhteen olemme sadeveden ja kaivoveden varassa. Olemme myös kantoveden varassa; meillä ei ole ollut paineellista vettä tähän asti, joten aika alkeellisilla menetelmillä kitkutetaan. Ja tätä kirjoitusta kirjoitellessani huomasin, että elelemme ja tavoittelemme veden suhteen torpalla asioita, jotka ovat permakulttuurille tyypillisiä. Niistä siis seuraavassa lisää.


Alkuun esittelenkin torppamme moderneimman teknologian, ja tästä olen jo vinkannut aiemminkin. Vinkkaanpa kuitenin vielä kerran, sillä ainoa paikka, jossa kastelu toimii ja kasvit kasvavat, ovat tomaattialtaat. Siellä Blumat-kastelujärjestelmä toimii kiitettävästi edelleen; antura huomaa heti, kun multa kuivaa ja alkaa tiputtaa vettä maahan. Navetan seinän takana on iso sininen tynnyri, joka on täytetty tänä kesänä vasta kerran. Tynnyri on korkeammalla kuin itse istusaltaat, joten sillä taataan, että tynnyreissä lähtevissä johdoissa on vettä koko ajan saatavilla. Ensimmäinen tomaatti on ehkä lautasella lähipäivinä, josta olen tietenkin supertyytyväinen ja superylpeä!



Torpalta aikoinaan löydetyt tynnyrit sekä yksi myöhemmin ostettu on valjastettu rännien alle niihin paikoin, kun niitä on vielä sallittu. Päätalon ympäriltä olemme tynnyrit ottaneet pois, koska täyttyessään pärkivät helposti talon seinälle - mutta piharakennusten osalta tynnyrit ovat kovassa käytössä ja uusia rännivirityksiä on rakennettu.

Aitan ränniä en tahdo kuitenkaan viritykseksi kutsua. Näyttää ehkä vähän asiaan kuulumattomalle, mutta harmaantuessaan puusta rakennettu ränni sopii mitä parhaiten aitan vanhaan olemukseen. Muutenkin täytynee tässä kohtaa varoittaa teitä lukijoita: emme ole mitenkään huomioineet näissä vielä visuaalista puolta. Jeesus-teippiä on siellä täällä, putkiviritykset ovat suorastaan karmivia - ja nuo siniset saavit eivät nyt vain voi olla kauniita. Mutta visuaalisen puolen hoitaminen onkin sitten toinen juttu - ja toisen postauksen aihe. Koittakaa siis kestää - ja toki otamme hyviä vinkkejä vastaan, miten te olette naamioineet hienot vesijärjestelmät osaksi puutarhaa.



Viime viikon perjantaille lupasi aluksi kovaa sadetta. Tulin tämän lupauksen siivittämänä tuomaan miehen lapsineen torpalle - ajatuksena, että mies virittelee uusia rännejä ja käy ostamassa naapurilta suuren vesisäiliön yhden rännin alle. Ja niin tehtiin.

Aina ei käy kuitenkaan aivan kuten suunniteltu: vesisäiliön hakureissulla puhkesi autosta rengas - ja toisekseen ns. ylimääräinen rännipaikan tynnyri oli kaatunut yön aikana (emme saaneet yhtään lisävettä versus aiempaan tämän takia) - ja kolmanneksi vettä ei tullutkaan sitä luvattua, vaan nekin tynnyrit, jotka saivat vettä, jäivät tosiaan aika vajaiksi.

Kuinkahan paljon olisi saatu vettä 200 eurolla, joka nyt menisi renkaisiin?, puuskahdin.  Paljon - mutta päätimme, ettemme laita sitä 200 euroa edes renkaisiin. En päässyt joka tapauksessa aamulla lähtemään töihin, joten mies hoksasi alkukauhistelun jälkeen, että vanhat talvirenkaat ovat vielä navetassa; niistä nastat pois, ja saisimme uudet renkaat tilalle. Sitten toki hajosi tunkkikin, ja kaikkinensa olimme ilman autoa kolme päivää. Kaupunkilaisena ymmärsin ensimmäistä kertaa, että maaseudulla kakkosauto voi olla tarpeellinen ihan tällaisiakin hetkiä ajatellen.


Mutta takaisin asiaan: Tuon ison tynnyrin ajatuksena on, että viritämme siitä vesijohdon ja ajatelkaa, että voisimme suihkutella vettä tämän jälkeen kasvimaalle. Siis ei kastelukannuja - vaan suihku! Se olisi melkoinen edistysaskel näille torppareille! Juuri tällä hetkellä mies on ostoksilla, kun saimme renkaat alle. Tarvitsemme siis enää sitä vettä tynnyriin tarpeellisten osien hankinnan jälkeen.

Tälle viikolla on luvattu sadetta taas, ja elämme kuin suomalaiset ennen lauantain lottoarvontaa. Nyt jos ei koskaan! Tulevaa vesisadetta ajatellen olemme tehneet taas uusia suunnitelmia. Saunan pesuvedet purkautuvat tällä hetkellä rinteeseen. Niiden alle laitateen vielä säiliö - ja tuolla vedellä kastellaan ainakin puut ja kukkapenkit. Lisäksi keittiössä on nykyään ylimääräinen ämpäri, johon kaadetaan kaikki lähes puhdas vesi, esim. vihannesten pesussa käytössä ollut vesi - ja ämpärin täytettyä kiikutetaan vesi jonkun hedelmäpuun juurelle. Kolmanneksi, päärakennuksen ränneissä oleva mekanismi (yllä oleva kuva) otettaneen nyt kuitenkin käyttöön; pärskiköön, sillä tämä kesä myös kuivattaa. Pieniä puroja, mutta suuria virtoja monistettuna useammalle päivälle.


Mutta on myös suurempia suunnitelmia; nimittäin pieni lampi! Kyllä luitte oikein. Olemme ehkä vähän hulluja, mutta kun vihkiydymme asiaan, todella vihkiydymme siihen. Lampi tulee yllä olevassa kuvassa näkyvään paikkaan, johon virtaa navetan katon toisen puolikkaan kaikki vesi sekä pihan kaikki salaojien vedet eli nykyisen ojan paikalle perunapellon vierelle. Meillä on ylimääräinen pressu, jonka virittelemme paikalle - ja kiven pyörittelijöihin vihkiytyneinä ei ole homma eikä mikään pyöritellä muutama kivi tuohon tulevan lammen ympärille vettä patoamaan.

Toinen vähän suurempi ja työläämpi suunnitelma on koota myös navetan toisen katon puolen vesi talteen. Tarvitemme kuitenkin vähän lisää rännitarvikkeita sekä uuden vesisäiliön tai uutta pressua - sekä useampia työtunteja, jotta tämä suunnitelma saadaan toteutettua. Haaveissani on kuitenkin laakea lampi navetan taakse, joka jäätyy kivasti talven tullen ja tarjoaa lapsille talvisin luistinradan omasta pihapiiristä. Se on ehkä ensi keväänä toteuttevien listoilla - mutta on se kyllä kiva olla suunnitelmia - ja visioida!

Ja niin: jos ei vettä taivaalta ala kuulua, on meillä vielä se yksi kaivo - ja tilan vanha kaivo, joka on jäänyt oman rajamme toiselle puolen. Kauniisti pyytämällä voimme kenties saada tuon pihapiirin ulkopuolisen kaivon väliaikaisesti käyttöömme, jos ei muu auta. Mutta ehkä kuitenkin toivon niitä sateita ja vähemmän pyyntöjä naapurilta, joka tuntuu auttavan meitä jo ihan koko ajan. Viimeksi eilen toimitti meille tunkin. Mietin tämän jälkeen, mistähän sanonta Pitäkää tunkkinne! tulee? Meillä ei onneksi siihen äänensävyyn puhuttu - vaan oltiin erittäin onnellisia ja iloisia ja toisiamme auttavia tunkkeinemme päivinemme.

Kaivoa varten saimme lahjoituksena isovanhempien pihamaalta ylimääräiseksi jääneen pumpun. Elämme siis mullistusten aikoja - ja olemme siirtymässä hyvinkin moderniin aikaan - jos tekniikka vain suostuu pelaamaan.

Että tällaisia. Olemmekohan ainoita, jotka ovat painiskelleet samojen asioiden äärellä viime kesäkuun? Katso, mitä muille omavaraisuutta tavoitteleville bloggajille kuuluu näin keskikesän parhaimman lämpöaallon aikaan:

Harmaa torppa
Riippumattomammaksi
Villa Koira
Maatiaiskanasen elämää
Rakkautta ja maan antimia
Korkeala
Korpikiven tupa

We have had very, very dry spring and summer here in Southwest Finland. We have no municipal tap water systems here in farm house. So we are very dependent on rain and well waters. We collect the rain water from roofs nowadays via water barrels, but now we are planning to do two ponds in the places, where the waters from cow house's roofs runs and will run. There will be much to do - but the result will be rewarding!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!