Tällä kertaa lyhyestä virsi - mutta todella kaunis! Tallensin sunnuntaina torppamme kukkaloistoa, joka on suorastaan huikea! En muista tällaista toukokuuta ikinä nähneeni, sillä lähes kaikki tuntuu joko kukkivan - tai jo kukkineen. Tuskastuneena aloin lopulta miettimään, mikä on vielä kukkimatta - ja onneksi, onneksi, on vielä niitäkin. Tässä kohtaa astuu esille erityisesti se haikeus, se syvä haikeus, kun torpalta on lähdettävä kaupunkiin ja laatii mielessään jo hätäsuunnitelmia, josko jonain arki-iltana kuitenkin ennättäisi torpalle ajelemaan. Toivossa elän yhä - mutta viimeistään sitten viikonloppuna pääsen kukkivan puutarhan pariin.
Meidän kukkaloiston takanahan on käytännössä torpan mailta löytyneet perennat ja pensaat - tai sitten sukulaisten ja tuttavien puutarhoista saadut perennat. Emme ole ostaneet torpan pihalle edelleenkään yhtään perennaa kaupan hyllyltä. Se ei vain jotenkaan tunnu oikealle ratkaisulle. Perinteinen vanha puutarha rakentuu pikkuhiljaa niillä keinoin kuin se on ennen vanhaankin rakentunut; lahjoituksin ja vaihdannan kautta.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että uusia tulokkaita ei olisi tullut puutarhaan; olen niin kiitollinen etenkin anopilleni ja äidilleni, kuinka paljon he ovat tuoneet meille vanhoja perennoja. Häälahjaksi, synttärilahjoiksi ja tuliaisiksi olemme saaneet etenkin hedelmäpuita. Ainoa, mitä olemme ostaneet täysin uusina, ovat pensasmustikan taimet, kaksi luumupuuta sekä kaksi viiniköynnöstä. Pensasmustikat puput söivät viime talvena suihinsa, joten mietin, ovatko ne oikeita kasvivalintoja kuitenkaan tähän pihamaahan. Samoin viinimarjaköynnökset kuivuivat sijoilleen johtuen viime kesän kuivuudesta.
Torpan pihalta löytyy edelleen kukkia, joita yritän pelastaa kukkapenkkeihin. Uusin havaintoni on rohtoimikkä, jonka luulin olevan jokin rikkakasvi; sitä kun kasvoi kanalan ympäristössä valtoimenaan. Toinen havainto on lemmikki; sekin kovasti leviävä, mutta oikein sijoitettuna oikein ihana kaunistus pihamaalla. Tätä kevättä ennen pihamaalta on löytynyt pikkuhiljaa mm. kuvissa näkyvät syreenit, kevätvuohenjuurietvuorenkilvet ja koivuangervot (?) - ja paljon muuta, mutta nämä mainitut ja kuvatut olivat juuri nyt kukassa.
Äidiltäni sain kurjenpolvea isojen kivien juureen, unikkoa sekä särkyneen sydämen. Miehen työkaverilta saimme puolestaan ihastuttavan tulikellukan, jota anoppi täydensi syntymäpäivälahjaksi kaupasta ostetuilla taimilla, sekä ihastuttavan herkän arovuokon.
Etenkin syreenit ja kevätvuohenjuuret jaksavat ihastuttaa juuri nyt. Omena- ja kirsikkapuiden kukinta meni niin äkkiä ohi, ettei niitä juuri ehditty nähdä. Samoin torpan perintönä saadut kevään sipulikasvit kukkivat sellaisella vauhdilla, ettei niistä juuri kuviakaan otettu - mutta nautittiin kuitenkin se pieni hetki.
Kiitos teille edelliseen postaukseeni liittyen; jokainen onnentoivotus on suuri ilo sydämelleni, sillä opintojen loppuunsaattaminen oli itselleni suuri juttu - ja asia, josta olin jo unelmoinut pidemmän aikaa. Sitäkin mahtavammalle se sitten tuntui, kun sai paperit ja todistukset käteen!
Ihania kesäpäiviä teille!
Summer time is here. Everywhere blossoms and everything comes and goes so quickly. I have enjoyed so much. Happy sommer time to you too!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
