torstai 26. marraskuuta 2015

Joulua kotiin // Christmas Decorations

Postaus sisältää ongelmallisen tilanteen esittelyn, mutta ratkaisukeskeisesti. Turhasta hömpötyksestä tympääntyvät voivat skipata postauksen.



Eilen aloitin. Yritin. Eikä siitä yhtään mitään tullut. Tai no tuli kyllä täysi sekasorto.

Siis joulua kotiin. Olen viimeisen kuukauden kuunnellut joululauluja, ja niin joulua odottanut, mutta tiedättekö? Kun olen tottunut tätä ennen laittamaan joulua kotiin sellaisessa rauhallisessa tilassa. Siivonnut ensin paikat. Pyyhkinyt pölyt. Ottanut joululaatikon esille ja levitellyt ne koristeet sieltä lattialle. Kokeillut koristeita siellä ja täällä. Ja kokeillut uudestaan uuteen paikkaan. Ja kun on ollut hyvä, on katsellut ja nauttinut. Naulaillut, juossut paikasta toiseen. Välillä pihalla ja metikössä. Jotain etsimässä. Kuunnellut samalla joululauluja. Fiilistellen ja nauttien.

Jouluoksa, joka on ollut meillä kyllä ihan ympäri vuoden esillä (vaikea laittaa laatikkoon ja haikeaa hävittää), mutta nyt koristeltu joulukoristeilla.


No. Mitä sitten? No sitä sitten, että teepä tämä 1-vee herran kanssa, joka haluaa olla ihan jokaisessa jutussa mukana. Eikä nuku päikkäreitä, koska on kipeä ja yskii keuhkonsa maatessaan pihalle.

Ja minä niin haluaisin. Joulukodin. Sellaisen siistin ja kauniin.

Tarvitsen todellakin asennemuutosta. Kypsy jo aikuiseksi, tai tarkemmin sanottuna: perheelliseksi äidiksi! Ei tässä kodissa voi näyttää siltä, miltä voisi näyttää ilman kahta vilkasta kaksijalkaista. Joista toisen suurin intohimo on tällä hetkellä leikkiä tarhaa, tietenkin siinä huoneessa, missä ei ole sillä hetkellä yhtään leluja; sinnehän se on tyhjän päälle parasta perustaa. Ja joista toisen suurin intohimo on kaataa lelulaatikko ylösalas ja sen jälkeen tuoda innoissaan yksi lelu kerrallaan äidille tai isille.

Lumihiutaleita, kynttilöitä ja ...


Jossain vaiheessa olin jo tottunut tähän, ja kirjoitin siitä jopa postauksen. Mutta mikä nyt on, kun ahdistaa? Onko se sitä, että haluaisi, että edes joku asia olisi "järjestyksessä" ja "omassa hallinnassa" tässä elämässä?

Kun puoli taloa on sekaisin käynnissä olevan remontin takia. Ja kun tuntuu, että pääkin on ihan jotain muuta kuin järjestyksessä. Tälläkin hetkellä minun piti olla kaupungilla etsimässä led-kynttilöitä. Niin kirjoitan tätä. Siksi, että unohdin, mitä minun piti olla tekemässä. Tai nuo lumihiutaleet, joita askartelimme tytön kanssa. Viikon ajan on pitänyt muistaa ostaa teippiä, että saisimme ne ikkunalle. Ja btw tätä ennen olen vähintään vuoden paketoinut paketitkin ilman teippiä (tiedoksi myös teille, jotka saitte arvontapaketit käärittynä paperiin ilman teipin palasta). Ei siis olla muistettu. Tai että kuukauden ajan meiltä oli tulitikut loppu, ja aina jostain me vain löydettiin taas joku vajaa aski, jolla sytytettiin kynttilöitä ja takat.

... huonekuusi. Tiedättekö; monta vuotta vain ärsyynnyin, kun kaikilla näkyi tämä blogissaan. Mokomakin muotivillitys tuokin. Sitten sain tietää, että tämä on hyvinkin vanha ja perinteinen huonekasvi. Mieli muuttui: viime vuonna liian myöhään, sillä kuuset oli myyty loppuun, mutta tänä vuonna ostin niitä sitten todella ajoissa. Ja siinä yksi niistä nyt komeilee; Design Paletin kauniissa kangaspussissa.


No, asia kerrallaan. Tai tässä tapauksessa jopa kaksi ja yksi kaupan päälle. Lähdin lähikauppaan tänä aamuna ihan vain ostamaan näitä kahta kaivattua asiaa, ja ostin vielä piparitaikinaakin. Enkä silti unohtanut ostaa tulitikkuja ja teippiä (sillä niinhän usein käy, kun antaa muille ajatuksille vallan, että unohtaa sen varsinaisen asian).

Nyt on siis tulitikkuja ja teippiä. Ja kyllä; muutama joulukoristekin, kuten kuvista näkyy. Ja pölytkin pyyhin, mutta hyvin täsmennetysti juuri niiltä paikoin, joihin laitoin koristeita. Ja kirjastohuoneen pöydällä komeilee joulukoristelaatikko. Saa nähdä, kuinka kauan. Tai no tietenkin niin kauan, kunnes olen saanut koristeet paikoilleen.

Kuvassa näkyy jahkailu. Ei tehokasta. Kirppikseltä löytynyt kupariastia. Mitä laitan siihen. Kokeilin huonekuusta, mutta ei. Tiedättekö? Kun olisi pitänyt päästä sinne metsään sammalta hakemaan. Ja varastoon multaa. Joten laitoin huonekuusen takaisin hyväksi havaittuun pussukkaan.


Positiivinen päätös tälle postaukselle: Hei muori hyvä. Vielä on kuukausi aikaa jouluun. Ei mitään hätää eikä käpyjä otsalle. Kokoa ne kävyt ton kuusen juurelle. Näyttää hyvälle. Ja anna se poika isille, kun tulee kotiin. Ja koristele tytön kanssa. Tytöltä lentää varmasti niin hyviä ja tuoreita ideoita koristeluun - että.

P.S. Huomaatteko; pientä hulluutta ilmaantunut tämän muorin mielen päälle. Eikä tuolle pikkuveikallekaan tämä marraskuun pimeys pahitteeksi ole ollut; vetelee aurinkolaseja silmilleen. Onhan keskipäivä, ja se valoisin aika niin. Ja sanoo sieltä aurinkolasien takaa sitten: kukkuu, kukkuu....

EDIT: Kirjoitin tämän postauksen pääosin jo eilen päivällä, mutta en lähtenyt muokkaamaan. Ja uskokaa tai älkää. Eilen illalla laitoimme tytön huoneeseen joulukoristeet (3 kpl) ihan koko perheen voimin. Ja oli kivaa. Saimme jopa yhden palovaroittimen paikalle; siis jotain täysin extraa ja kauan suunniteltua. Mutta pölyjä en pyyhkinyt. Enkä edes imuroinut.

Tällä blogin kirjoittamisella on joskus uskomaton vaikutus; alkaa itse ihan miettimään, miten voisi toimia toisin - ja kuinka todella tyhjänpäiväinen tämäkin ongelma oli. Eihän se ollut edes ongelma. Ja suuri vaikutus on myös teidän tsemppiviesteillä; kaunis kiitos teille, jotka lähetätte aina välillä ajatuksianne sieltä ruudun toisen puolen!

Tsemppiä myös teille kaikille syksyn pimeimpään aikaan! Jos tuntuu mahdottomalle, pysähdy miettimään hetkeksi, mikä se ongelman ydin oikeasti on. Ja miten voisin ajatella kenties toisin? Monet ongelmat ovat niin itse rakennettuja ja vanhoista kaavoista syntyneitä, että on vain välillä hyvä pöllyytellä omaakin mieltään; joulusiivousta sinnekin kenties!

Nämä ovat vain niin kauniita. Valona Design. Ja nyt pitäisi saada aikaiseksi, ja tilata Valonalta joulukuuseen joulutähti. Se on upea! Ja tähteä meillä ei ole vielä, sillä sitä sopivaa olen etsinyt tähän asti, ja paremman puutteessa jouluaaton aattona aina viritellyt paperista jonkin tähdentapaisen kuusen latvaan. Kenties tänä vuonna toisin?



.

We have started christmas decorating; little tiny things, when we have chance to do something so unnecessary like this. My favourite christmas decoration is absolutely birch crystals by Valona Design, and now I am dreaming of Christmas tree star by Valona Design; it is fabulous! 




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

20 kommenttia:

  1. Imuroitu tai ei mutta näyttääpä teillä ainakin minun silmään niin kauniilta <3
    Niin ja meän huushollissakin on muuten eka kertaa huonekuusi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Imurointi on ihan yliarvostettua ;) Huonekuusi on kyllä kaunis; hento ja jotenkin niin raikas <3 En yhtään ihmettele sen suosion kasvua; toivottavasti kuusi viihtyy teidänkin huushollissa - ainakin joulun yli :)

      Poista
  2. Ihanasti olette sisustaneet vanhan kotinne!Varmasti tosi kaunista joulun aikaan teillä:)Pienten lasten kanssa on pakko miettiä järjelläkin mitä voi missäkin olla..Voi vaikka nauttia sitten niistä pienen lapsen hassutuksista sen täydellisesti jouluun sisustetun kodin sijaan;)Terveisin äiti jolla pojat 6v ja 9kk;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piia; juuri sinun kommenttisi jäi kummittelemaan mieleeni, mistä mainitsinkin tuossa seuraavassa postauksessa - siis todellakin rakentavassa ja hyvässä mielessä! Välillä on vain hyvä kuulla ulkopuolisilta näinkin itsestäänselviä totuuksia ;)

      Poista
  3. Yhdyn Tiinan sanoihin, että kauniilta näyttää. :) Ja kuulostaa jokseenkin tutulta. :D Tuntuu, että koko koti ja muutenkin koko elämä on tällä hetkellä aika leväällään. Yritän antaa olla ja olla stressaamatta, mutta välillä se entinen täsmällinen ja pikkutarkka ihminen nostaa päätään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä; se ei aina ole helppoa, mutta toisaalta mehän ollaan harjoittelussa vasta alkumetreillä kummatkin. Ehditään harjoitella ja tulla tässäkin asioissa oikein hyviksi; tuntuu vain hassulle, että pitää harjoitella olla näkemättä sotkua ympärillä, kun tähän asti on pienestä asti toitotettu olemaan siisti ja järjestelmällinen ;D

      Poista
  4. Ihana postaus! :D <3 Huonekuusia näkyy kyllä nyt taas joka paikassa ja pienen tuuminnan jälkeen pitihän se meillekkin hakea. Vanhaan perunakaappaan sen laitan kunhan saan muutaman projektin alta pois ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos; tuli tunteita purettua, mutta kiva, kun silti näin moni tykkäsi ;) Ja onhan se huonekuusi todella kaunis; en yhtään ihmettele sen suosiota <3

      Poista
  5. Ihan hymy tuli huulille tätä lukiessa <3
    Tiedän tunteen. Yritin tänään laittaa yhdessä välissä meille joulua, no 8kk vanha tyttö oli toista mieltä. Kiukuksi pisti mutta sylissä nauraa rätkätti :D Onneks tosiaan jouluun on vielä alle kuukausi. Huh! Kyllä se tästä :) Halit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä; pitää nauttia juuri siitä tilanteesta siinä hetkessä. Vaikkei se nyt aina ole niin helppoa, kyllä kai siinäkin kuitenkin harjaantuu :)

      Poista
  6. Ihana teksti!

    Täällä vähän aloitellaan koristeluja. Vielä kestää hetki, kun on valmista :D
    Valoisaa loppuviikkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Micu :) Ja kyllähän tässä on tosiaan aikaa vielä; onneksi :D

      Poista
  7. Huoh, ihan kuin kirjoittaisit mun elämästä ;) Omalla kohdallani en ole vielä löytänyt mitään ratkaisua tai sisäistä hyväksyntää kylläkään... Pari vuotta sitten muistan kun laitettiin kaikki kuusenkoristeet niin korkealle, ettei typykkä ylety - ihan kiva, mutta ei kyllä miellyttäny omaa silmää kamalasti tällainen ratkaisu. Tänä vuonna isompi jo osaisi olla hommissa mukana, eikä pienempi vielä osaa kamalasti tuhota, mutta sammalenhakureissut jää kyllä minimiin. Puhumattakaan siitä että pää on kuin seula ja kaikki unohtuu. Meinasin viettää tämän joulun minimipanostuksella ja katsoa asiaa sitten taas parin vuoden päästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä se kuusi on jäänyt jopa hankkimatta pienten uteliaisuuden vuoksi. En tiedä, oisko pitänyt, mutta en tiedä, onko sekään mukavaa, jos koko ajan stressaa, milloin se kuusi kaatuu lapsen päälle. Ei ne koristeetkaan nyt niin - nehän voi vaikka tosiaan kaikki laittaa latvaan roikkumaan ;) - mutta tosiaan; monta monessa tässäkin asiassa!

      Ja luin sun viime postauksen aiheesta. Yhdyn ajatuksiisi; ei se aina ole niin nautintoa ja iloa, mutta kyllä onneksi niitäkin hetkiä välillä löytyy :) Ja tämä on onneksi vain elämän vaihe - yksi niistä. Kyllä sen kestää ja jaksaa, kun tietää, että jossain vaiheessa helpottaa <3

      Poista
  8. Voih, kun meillä olisi noin siistiä ja kaunista, niin olisin vain onnellinen. Ymmärrän niin tuon sun tunteen, kun edes joku pikku nurkka olisi järjestyksessä ja ihan omassa hallinnassa. Mä olen nyt ylen ihastunut keittiön pakastimeen, kun sain sen siivottua ja sulatettua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OI, pakastin siivottuna kuulostaa kyllä todella luksukselle! Olisin kyllä itsekin todella onnellinen tuosta tilasta :D

      Poista
  9. Et ole ainut :) Itse en tosin ole kovin siivousihme (teillä on supersiistiä meihin verrattuna), mutta yleisestihän haluaisin olla esim. lomalla koko joulukuun ja samoilla tekemässä sitä ja tätä joulujuttua, tehdä itse lahjoja ja kortteja, kransseja jne. Noh, ihan ei toteudu semmonen, onneksi olen kuitenkin jouluun mennessä unohtanut suurimman osan, mitä olin aikonut tehdä, niin ei jää niin kalvamaan ;D Lasten joulukalenteri sentään pitää jotain rotia siinä suhteessa, että sinne kun laittaa ylläriksi vaikka torttujenleivontapäivän, niin eipä siitä voi luistaakaan. Tänä vuonna olen myös yrittänyt ottaa lapsia enempi mukaan omiinkin projekteihini esim. on yhdessä kerätty metsästä niitä tarpeita ja tänään väkersin ex tempore kranssin yrttimaalta leikkaamistani kuivuneista rakuunan oksista samalla, kun ulkoiltiin lasten kanssa pihalla. Minussa on jossain suhteissa perfektionistin vikaa. Siinä onkin minulla opettelemista lasten kanssa tehdessä, etten mene ohjailemaan liikaa ;)

    Minäkin tunnistan tuon, että jos on monet asiat elämässä levällään tai kesken, niin tulee sellainen ahdistus kodin sekaisuuden suhteen. Tulee halu pelkistää ja myydä "kaikki tavarat" kirpparilla pois ja lelut ja muut seilaavat tavarat ärsyttää. Joulua taidan tänä vuonna laitella palastellen. Viikonloppuna pesinkin lastenhuoneen ikkunan ja vaihdoin sinne verhon ja laitoin ikkunatähden. Siinä oli sen hetken jutuksi ihan tarpeeksi.

    Minäkin ostin huonekuusen. Olen niihin kyllä ihastunut jo monta vuotta aiemmin, mutta en ollut löytänyt/oli törkykalliita. Vähän ärsytti termi Tokmannin mainoksessa: "ihanan trendikäs huonekuusi" :D Toivon, että se menestyy ihan vuosiakin, ainakin on yritetty, kun sijoitin sen viileään, pääasiassa puilla lämpenevään makkariin ikkunan lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin samoja tuntoja sielläkin päässä :) Mitä vanhemmiksi lapset tosiaan kasvavat, sitä enemmän niitä voi houkutella juttuihin mukaan. Tässä vaiheessa esikoinen on kyllä mukana samassa huoneessa ja määrää, että lumihiutaleet laitetaan tiettyyn ikkunaan, mutta sitten leikkii tyytyväisenä siinä sivussa omia leikkejään. Mutta ehkä sekin on jo askel kohti sitä yhdessä tekemistä ;)

      Ja palanen kerrallaan; se pitäisi tämänkin perheen emännän oppia!

      JA niin; huonekuusi! Pitää tosiaan toivoa, että saamme kummatkin kuusemme jaksamaan yli joulun aina seuraaviinkin jouluihin! Meillä toinen on kyllä aika lämpimällä paikalla (ruokailuhuoneessa on kakluuni) ja toinen ehkä vähän pimeällä paikalla (tyttären huoneessa kattoikkunasta sivussa), mutta jos joulun jälkeen sijoitan ne sitten paremmin; jos siihen asti vain selviävät :)

      Poista
  10. Valonan latvatähti on kyllä kaunein maailmassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Ja kun mitään - ei siis mitään - vastaavaa ole tullut vastaan, ikinä, voin olla varma, että sen vielä haluan joku päivä. Saa nähdä, viekö postilakko tsäänssini saada sellainen täksi jouluksi, mutta jos sitten seuraavana ;)

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!