Joulun tunnelmaa tyttären huoneeseen // Christmas spirit in Daughter's Room

Viime viikolla laitoimme tyttären huoneeseen joulukoristeita. Siis kaikki ne kolme kappaletta, mutta se oli saavutus meille se, ja olimme kaikki kovin tyytyväisiä tähän. Seuraavana aamuna sydämeni pyörähti muutaman kerran onnesta; niin suloinen näky oli tytär nukkumassa omassa sängyssään, äidin lämmin peitto vedettynä melkein pään yli, ja tähdet tämän kaiken sulouden yllä.

Mietin: Jos tästä ei tytär muistele aikuisena, äiti varmasti muistelee. Kun sai joulun alla nukkua tähtien alla.

Tästä muistona päätin ottaa kuvia huoneesta heti lasten noustua sängystä, kun oli vielä hämärää. Ja kun tähtitaivas loi sitä muistorikasta tunnelmaa tuohon pieneen suloiseen huoneeseen ja sen suloisen asukkaan uniin. Vaikka kuvat eivät ole laadukkaita, päätin julkaista postauksen juuri niillä kuvilla. Vaikka tykkään valoisista ja terävistä kuvista, on näissä kuvissa se tietty tunnelma ja muisto joulun ajan hämäristä päivistä tallella.

Tähtivalosarjan löysin kirpparilta joskus aikoinaan, ja valosarja pääsi vasta tänä jouluna kunnolla käyttöön. Tätä ennen olen tuskissani sitä pyöritellyt ympäri taloa, eikä sopivaa paikkaa ole löytynyt. Onneksi en luovuttanut ja heittänyt sitä kiertoon.

Tähtivalosarjan lisäksi huoneeseen kannettiin tytön viime vuonna joululahjaksi saama soiva ja lunta tupruttava joulukoriste. Sitä viritellään soimaan jo tyttärenkin toimesta tiheään, ja äiti saa heiluttaa palloa tuon tuosta, jotta tulisi jo se lumisade.

Ja kolmas koriste on tyttären ensimmäisenä jouluna Saksan tuliaisena saama iso piparkakku. Piparkakku oli lähellä syömistä jo viime jouluna; ja samalle vaikuttaa nyt. Veikkaanpa kuitenkin, että kolme vuotta vanha piparkakku voisi maistua jo vähän pahalle. Parempi siis pitää koristeena niin kauan, kuin vain pysyy ehjänä.

Ja niin, onhan siellä periaatteessa neljäskin joulukoriste; huonekuusi. Ostin huonekuusen alunperin anopille, mutta tytär halusi sen omaan huoneeseensa. Mietin sitten, että anoppi on varmasti onnellinen, kun lapsen lapsella on oma kuusi huoneessaan. Ja anoppi saa toisen kukan, kun vain pääsen kukkakaupoille.

Ja hei: Olen niin otettu edellisen postauksen aikaansaamiin kommentteihin. Kiitos teille; ihan kaikista. Ja varsinkin yksi kommentti pisti miettimään; ehkä nyt on tosiaan aika keskittyä juuri lasten aikaansaamaan joulutunnelmaan, jännitykseen, riemuun, nauruun, lauluun, askarteluun ja yhdessä olemiseen - ei heidän aikaansaamaan sekasotkuun. Joulu on lapselle moninkertaisesti tärkeämpää aikaa kuin aikuisille. Ja nyt on kenties ensimmäinen joulu, kun esikoinen oikeasti alkaa ymmärtää siitä enemmän. Yritän siis kovasti unohtaa omat pinttyneet tapani siististä ja hienosta joulukodista - ja keskittyä johonkin sellaiseen, jota voin sitten muistella 20 vuoden päästä kaiholla. Ja etten vain silloin miettisi, miksi en silloin ollut tarpeeksi onnellinen lasten riemusta ja ilosta ympärilläni! Ja nauttisin sitten silloin taas siitä siististä ja hienosta joulukodista.

Huono omatunto soimaa kuitenkin yhdestä asiasta. Tytär muistelee edelleen viime joulun joulukalenteria; sitä, jonka olin virittänyt rappusten ylle, ja jonka kirjekuorista löytyi joka päivä viesti tontuilta. Ja näissä viesteissä tontut vinkkasivat etsimään kodistamme valokuvia, pipareita tai muita kivoja juttuja. Ja mistä se huono omatunto? No siitä, että ajattelin jo, että Mailegin tonttukalenteri, jonka siskoni täyttää meille joka vuosi, saa riittää tänä vuonna.

Mietinpä kuitenkin, että tilanne on hyvin samanlainen kuin viime vuonna. Itse asiassa jopa vähän helpompi, sillä joulukalenteriin kuuluvat naru, pyykkipojat ja kirjekuoretkin ovat valmiina - ja joulukuun ensimmäinenkin on vasta edessäpäin. Vain tonttujen viestit ja yllätykset puuttuvat. Mutta niitä minä tein viime vuonnakin aina kyseisenä päivänä, kun tilanne oli sopiva - ja kun tiesin, mihin omat rahkeeni riittävät. ELI: kyllä minä sen joulukalenterin taidan vielä illan pimeinä tunteina ripustaa portaiden ylle. Olkoon sitten kaksi kalenteria. Mutta olkoon myös hyviä muistoja, joita muistella kenties sitten ensi vuoden joulun alla, iloisin mielin.

P.S. En ole ehtinyt vielä vastata kommentteihinne edelliseen postaukseen, mutta illalla yritän. Nyt loppui juuri tyttären pikkukakkostunti - ja äiti palaa takaisin arjen pyörteisiin. Tästä huolimatta; jokainen ajatuksenne on todella ilolla vastaanotettu; mahtavaa, kun sieltä toisen puolen ruutua löytyy niin paljon samanlaisissa elämäntilanteissa eleleviä sielunsiskoja!

.

Pictures from daughter's room. The star lights are maybe the best; it's so wonderful feeling, when daughter is sleeping under these lights - during dark christmas time here in Finland. Maybe memory, which last forever at least in mum's mind!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!