Ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Tehtaalla ei ollut mitään tapetteja, joita olisin toivonut yläkertaan, riittävästi tai ei lainkaan. Paitsi se, joka oli jo seinällä - ja sekin oli eri, mitä alunperin toivoin. Kiitos joka tapauksessa ihanista kommenteistanne ja neuvoista edelliseen tapettipostaukseeni! Luin kaikki, mutten vielä ehtinyt vastaamaan niihin.
Mitä sitten tein tapettien kanssa? Päätin tilata harmaata Lukkoa liian vähän, ja hätätapauksessa maalata osan seinistä. Sitten päätin ottaa pojan huoneeseen Wiener Jugendia, mutta erivärisenä. Ja sitten listasin Tapettitehtaan sivuilta kaikki ne tapetit, jotka vähääkään innostivat, ja jotka voisivat sopia makkariimme, laitoin kyselyn näiden saatavuudesta, ja päädyin tunnin harkinta-ajan jälkeen harmaaseen Pikkurokokooseen.
Siellä Tapettitehtaalla on juuri nyt jokin seisaus koneissa, ja seuraavaksi tuotanto alkaa pyörimään vasta vuodenvaihteen jälkeen. Eli myyvät vain varastosta löytyviä tapetteja.
Mutta minä en vain enää jaksa odottaa. Minua niin jo alkaa ahdistaa tämä jatkuva keskeneräisyyden keskellä eläminen. Laadin reilu viikko sitten keskiyön tienoilla taulukon, jossa on listattu päivän tarkkuudella remonttityöt. Tulevana perjantaina me tapetoimme jo yläkerran eteistä ja televisionurkkausta - taulukon mukaan. Ja lopputulemana tulisi olla kolme valmista makuuhuonetta, vessa, vaatehuone, eteinen ja televisionurkkaus sekä porraskäytävä ullakolle ennen joulua.
Ja miksi ennen joulua? Siksi, että haluaisin pitkästä aikaa loman, jolloin oikeasti ollaan vain perheen kesken ja tehdään jotain - siis jotain muuta kuin remonttia. Ja siksi, että tammikuussa palaan takaisin töihin. Ja oikeasti minua jännittää ihan hirveästi, miten me selvitään siitä. No selvitäänhän me, kun moni muukin perhe selviää. Mutta sen päättelin, että huomattavasti helpompaa olisi, jos koti olisi töihin palatessa se rauhoittumisen paikka. Ei pitkittynyt työmaa.
Ja olemme oikeasti saaneet aikaan. Paljon enemmän ja nopeammin kuin pitkään aikaan. Olen ottanut todella tiukan rouvan roolin. Mies vielä nauraa, kun sanon, että teet niin kauan kuin homma on valmis - mutta tämän päivän aikana. Ja hän on kiltisti tehnyt, jatkaen leipätyöhommia yöllä. Ja minä maalaan ja korjailen kaappeja toimintakuntoon pojan nukkuessa päiväunia, lasten nukkuessa yöunia tai lasten ollessa hoidossa isovanhemmilla. Nekin päivät ja ajat on aikataulutettu.
Remonttiväsymys. Siksi tätä voisi varmasti kutsua. Tykkään edelleen tehdä remonttia, maalailla ja tapetoida. Ja mieskin tykkää. Mutta tiedättekö? Lasten kanssa tästä on tullut enemmän uurastusta. Jos minulta kysytään, älkää ryhtykö mihinkään suureen remonttiin taikka rakentamiseen lasten ollessa alle 3-vuotiaita. Ja jos jompi kumpi tai varsinkin kumpikin tekee samalla leipätöitä. Sen voin sanoa kokemuksesta. Ja jotenkin osaan kuvitella, että säännön voisi laajentaa alle 7-vuotiaisiin. Mutta enpä sano vielä; kertaan tämän säännön ehkä teille sitten viiden vuoden päästä... Tai voi ei, toivottavasti en testaa tätä. Siis että kai me nyt saataisiin tämä valmiiksi nyt viimein ennen joulua?
Olemme siis remontoineet kotiamme syyskuusta 2011 lähtien. Niin, yli neljä vuotta. Aloittaneet kahdestaan ilman lapsia ja ilman mahassa kasvavaa asukkia. Ja nyt me neljästään saatamme tätä loppuun. Tyttö tietää jo, että isi ja äiti tekee paljon hommia. Ja poika tykkää tutkia työvälineitä.
Jos jotain hyvää: ovat lapset ainakin oppineet, että asiat eivät tule itsestään. Niiden eteen pitää tehdä hommia.
P.S. Kuvat tästä vaiheesta. Monta projektia siis työn alla. Lisää tarinaa niiden taustalta sitten myöhemmin.
P.P.S. Täällä on sairasteltu, valvottu ja samalla yritetty tehdä remonttia lauantaista asti. Yritän suorittaa synttäriarvonnan mahdollisimman pian. Yksi hyvä esimerkki siitä, miten remontti lasten kanssa ei aina ole niin suoraviivaista ja suunnitelmien mukaista; sairastaminen vie vanhemmiltakin mehut - ja kaiken liikenevän "vapaa"ajan.
Our renovation. It lasts and it lasts. Nowadays we build and paint - and tomorrow we hopefully start with wallpapers. We are little tired of this renovation, which has last over four years. Hopefully it is finally finished before christmas holidays!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Kuullostaa melkoisen raskaalta kieltämättä. Meillä rakennettiin taloa kun isommat pojat olivat 5 ja 7 ja molemmat kävimme päivätöissä, lisäksi rakennusaikana syntyi neitimme, täytyy kyllä myöntää etten ehkä ihan suosittele tuotakaan yhdistelmää... Kummasti sitä kaikesta selviää, mutta ilmankos meillä edelleen puuttuu muutama lista lattialta ja isäntää ei saa edes kiinnittämänn muutamaa hyllyä seinään. Meillä kun on kivitalo, niin hyllyjen kiinnitys ei oikein luonnistu minulta, saattaa tulla vähän isommat reiät kuin alunperin oli tarkoitus :D
VastaaPoistaVoi ymmärrän kyllä täysin, että tuollaisen rupeaman jälkeen muutamat listat saa vain olla ;D Lasten kanssa rakentaminen ja remontointi vaatii kyllä niin paljon enemmän. Sitä ei vain kaikkivoipaisena halua uskoa, ennen kuin sen selkäpiissään kokee ;)
PoistaOsin ihan samoja ajatuksia pikkulasten kanssa remontoimisesta. Meillä on 3- ja 5-vuotiaat ehtiväiset pojat. Niin hienoa kuin se olisikin rempata yhdessä, niin yleensä se on ihan turvallisuudenkin kannalta tarpeellista, että toinen remontoi ja toinen on lasten kanssa. Vähentää siten "näppärästi" työajan puoleen... Meillä myös mies on töissä ja minä teen osa-aikaista viikkoa, joten iltaisin ei oikein jaksa tai kerkeä mitään, koska emme ole myöskään halunneet lähteä siihen, että elämää eletään vasta remontin jälkeen. Eli lapsia kuljetetaan jumpissa ja käydään kavereilla ja jonkin verran harrastetaan yms. ja nämä asiat yleensä ohittavat remontin. Hommat nimittäin tuskin tästä talosta ja tontilta koskaan loppuvat, että sitä hetkeä on turha odotella. Toki välietapit ovat aina palkitsevia ja jonkin välietapin valmistumiseksi saatetaan joskus puristaa enemmän. Aikatauluja emme ole laatineet juurikaan juurikin sen takia, että kyse ei ole nopeista puristuksista vaan koko talon läpikäymisestä sekä ulkoa että sisältä ja piha- ja ulkorakennushommia riittää myös. Viime jouluksi rykäisimme kuitenkin yläkerran asuttavaan kuntoon (ja muutto sinne oli 22.12, että tarkoille veti).
VastaaPoistaKeskeneräisyyden sietämisen helppous tai vaikeus vaihtelee. Pääsääntöisesti väitän olevani siinä aika hyvä, koska kauan keskeneräisille jutuille sokaistuu (paitsi joillekin, jotka muistuttavat joka kerta omasta keskeneräisyydestäään). Loman pitäminen lomana on varmasti välillä viisasta. Minä olen ehdottanut miehelle jopa vuoden huilia, kun saisimme tietyt jutut valmiiksi. Katsotaan nyt, miten asiat etenee.
Niin samanlaisia ajatuksia tosiaan! Meillä tämä kaupunkikoti on viittä vaille valmis, kun saadaan ullakko kuntoon. Joskus sitten voidaan pesuhuone laittaa uusiksi, mutta se saa välttää, sillä en näe sen häiritsevän kuitenkaan mieltä niin paljon - ja on remontoitu 2007, joten tuntuisi tyhmäll lähteä repimään niin uutta ja toimivaa alas.
PoistaKesäkodissa ehdotinkin juuri miehelle, että muutettaisiin tavoitteita ihan rankalla kädellä korjausten suhteen. Niin että tehdään vain pieniä juttuja niin kauan kuin lapset on vielä pieniä. Siellä kun tosiaan se tekeminenkään ei tekemällä lopu. Ihmisen luonto on vain aika armoton; ei vain haluaisi antaa periksi ja katsoa jotain repsottavaa tai rumaa. Repsottavaa ei varmaan katsotakaan (huomattiin mm viikonloppuna, että katto vuotaa yhdestä kohtaa), mutta katsotaan, jos kestettäisiin sitä rumaa vielä muutamat vuodet eteenpäin. Olisi ehkä aika aikuistua tämän suhteen; kun ei se ruma ole niin vaarallista kuitenkaan ;)
Tsemppiä teillekin! Vuoden huili voisi teillekin tehdä terää; sitä sitten ehkä uudella innolla lähtisi tekemään. Tai sitten iskisi laiskuus, eikä jaksaisi tehdä mitään ;) Tuntematta teitä tämän enempää ennustaisin kuitenkin lisäintoa hommaan + lapset olisivat vähän taas vanhempia ja itsenäisempiä kuin vuosi takaperin = pääsisitte ehkä joskus kaksistaankin tekemään hommia :)
Voi ei! Paljon voimia ja pikaista paranemista <3 Yrittäkää saada jotenkin levättyä!
VastaaPoistaKyllä täällä pärjätään. Tyttö taitaa olla nyt parantunut. Nyt enää poika kipeänä ja minun kurkku ;) Kiitos sinulle, ja pysykää te terveinä <3
PoistaTsemppiä hurjasti teille! <3 Olen välillä ihmetellyt miten pystytte tuohon kaikkeen ja kuinka monta tuntia teidän vuorokaudessa oikein on. Pidän peukkuja, että kaikki menee suunnitelmien mukaan ja jouluna saatte vain laiskotella perheen kesken.
VastaaPoistaNo niinpä. Kyllä tässä pieniä haasteita näyttää tulevan, kun tapetointiavustajan koirallakin todettiin sitten juuri tapetoinnin aattona kenties pahalaatuinen kasvain. En voi muuta kuin kohauttaa olkapäitä ja todeta, että kyllä me tästä selvitään. Ja että toivottavasti koira selviää. Ja että lopputulos palkitsee <3
PoistaJa todellakin; tunteja on nipistetty nukkumisesta, eikä se ole pidemmän päälle hyväksi kenellekään. Unelle enemmän aikaa ja tyhjänpäiväisyyksille vähemmän, heh, kuten tällaiselle bloggaamiselle ;)
Meidänkin remppa alko syksyllä 2011. Eteni aluksi hirmusta tahtia, kunnes tuli "remppa-jarru nro.1" Ja reilu vuosi sitten se nro.2. Eipä tahti enää päätä huimaa! :D Tai koko ajan kyllä tapahtuu, mutta ei sellaista joka olisi ollut suunnitelmissa. Nyt meillä on taas kaivettu piha auki, koska kellari on täynnä p**kaa, kiitos vanhan ja rikki menneen viemäriputken. Mut elämä on!
VastaaPoistaMekään ei saatu eteiseen tapetteja, joita haluttiin. Monta vaihtoehtoa oli, mutta kaikki loppu tapettitehtaalta. Kyllä ketutti, mutta on toi nykynenkin ihan siedettävä. ;)
Tsemppiä teille, kyllä se siitä! ❤
Voi noita jarruja ;) Ja noita yllätyksiä! Ihan mahdotonta, miten niitä tuleekin, aina vain puun takaa! Mulla onkin täällä vielä kertomatta, kuinka kaadettiin viime kesän aikana kesäkodissa kaksi isoa puuta. Ja ihan vain siksi, että olivat kaatua päälle. Ja kolmaskin hervoton on kaadettava. Ja arvaa mitä sellaisesta seuraa; aika melkosesti puusavottaa. Ja kun olisi ihan pikkasen sitä muutakin tekemistä ;) Ja tuo nyt vain yksi asia. Viime viikonloppuna todettiin tosiaan, että kattokin vuotaa ;D
PoistaJoo, kyllä se tästä! Ja niin mahtavaa, kun on niin samanlaisia samaistujia täällä blogistaniassa. On huojentavaa lukea, ettei olla ainuita samojen tilanteiden äärellä <3
Tsemppiä myös teille! Saatte nyt varmasti hyvän ja toimivan kellarin; paremman kuin mitä entinen oli, varmasti :)
Teidän pitää ottaa möksälle pari kesälammasta, niistä on iso apu risusavotassa. Klapeja ne ei valitettavasti osaa kuitenkaan tehdä ;)
PoistaOnneksi kellarissa ei ole asuintiloja. Toivottavasti selvitään siellä pelkällä pesu-urakalla. Mutta toi pihan puoli, ei oo sellasta vuotta ollu, etteikö piha ois jostakin auki. Noh, saanpahan samalla hyvän kukkapenkin pohjan. ;)
Ollaan ihan jo suht vakavastikin ajateltu ensi kesäksi sinne lampaita :) Sulle sitten kysymysarsenaalia tulemaan, kun hätä yllättää ;)
PoistaOsaan kyllä jotenkin kuvitella, miten tuo pihan mylläys ahdistaa; siihen lapset mukaan ja kuraa on taatusti joka paikassa. Mutta tosiaan; kukkia sinne ja tänne ja toivotaan, että ensi vuosi olisi jo lohdullsempi :)
Tsemppiä loppurutistukseen..:)
VastaaPoistaKiitos; kyllä se tästä ;)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaToivottavasti minä en töpeksinyt ja poistanut tätä kommenttia. Eilen vielä ehdin sen pikaisesti lukea. Kiitos joka tapauksessa kauniista ajatuksista ja tsemppiä teidän kylpyhuoneen pariin! Onneksi emme ole yksin näiden remonttipaineiden alla ;)
PoistaHuoh, niin tuttuja fiiliksiä. Jossain vaiheessa täällä meilläkin tuntui homma loputtomalta suolta ja varsinkin kun päivät lyhenevät ja ulkona alkaa olla melkein koko ajan pimeää niin voimia ei tunnu löytyvän samalla tavoin kuin kesällä. Tosi paljon voimia ja tsemppiä, teillä on huikean ihana talo!
VastaaPoistaKiitos Pömpeli! Jos rempan loppuunsaattaminen syksyn pimeimpinä kuukausina tosiaan alkaa tuntua mahdottomalle, pitää odottaa kevääseen; ehkä se sitten on mukavampaa, vaikka onkin muita uusia haasteita arjessa mukana :)
Poista