Bloggauskrapula? // Sick of Blogging?

Tiedättekö? Joskus mietin, että miksi ihmeessä minä pidän tätä blogia? Ja mietin, että niin miettivät varmasti erittäin monet lähipiirissäni elävät. Ihan kauheasti tekemistä. Kaksi lasta. Remontti. Kesäkodin kuntoon laitto. Kotityöt. Siis lista vain jatkuu ja jatkuu. Ja sitten: kaiken tämän keskellä, kun pieni hetki vapautuu, istahdan koneen äärelle ja alan kirjoittaa.

Mutta tiedättekö? Siitä ihan oikeasti tulee hyvä mieli. Piristyy. Kun tämä muu on kuitenkin aika paatoksellista. Enkä juuri ystäviäkään ole viime aikoina nähnyt, sillä aina joku on kipeä - joko joku meistä tai joku heistä. Ja tunnen olevani välillä jopa eristyksissä näiden seinien sisällä. Blogin kautta saan kertoa ajatuksia, ja saan ihania kommentteja hyvällä tuurilla lukijoiltani - ja blogien kautta saan lukea muidenkin ajatuksia.

Silloin helpottaa.



Mutta nyt iski alakulo. Vähän niin kuin bloggauskrapula. Mistä se sitten tuli? Ei hajuakaan. Tuliko se siitä, että viikonloppu on takana. Viimeinen viikonloppu, kun meidän piti tehdä remonttia. Ja tavoite epäonnistui. Krapula siitä? Kun en voi iloisena kertoa teille: Valmiita ollaan! En tiedä. Mietin, että olenko jopa vähän kyllästynyt näihin joulujuttuihin blogeissa. Ja siten omassakin. Vai onko se vain tämän pimeyden aiheuttamaa alakuloa, joka nyt vain jotenkin purkautuu juuri bloggauskrapulana? Vai olenko alkanut viimein ajattelemaan, mitä muut blogistani ajattelevat - varsinkin tuon väsyneen äidin väsyneestä huumorista?

Mitä teen, kun tulee tällainen mieli? Lähden liikkeelle, jos olen järkevä. Lenkille, salille, ulos. Kahden lapsen kanssa tämän tavoitteen toteuttaminen on tähän asti ollut mielestäni varsin mahdoton tehtävä, mutta miksi ihmeessä mietin näin? Typeränä olen jäänyt liian usein neljän seinän sisälle pönöttämään. Ja siitä se alakulo vasta tykkää.

Tänään kuitenkin tein jotain ennen näkemätöntä: lähdimme lasten kanssa kuntosalille. Vein lapset ensimmäistä kertaa lapsiparkkiin, ja itse suuntasin kuntosalin puolelle. Pyöräilin, tein ojentajia, hauiksia, pakaroita, loitontajia, selkää, vatsaa... Suoritusvauhti oli päätä huimaava, sillä koko ajan takaraivossa piili pelko, että pian äiti tullaan hakemaan täältä, kun jompi kumpi itkee eikä sopeudu.

Mutta ei vaan tullut. Ja kolmessa vartissa olin saanut lihakseni aikamoiseen tilaan. Tärisevin jaloin hain lapset parkista, ja välipalan jälkeen lähdimme vielä kävellen kotiin.

Krapula kaikkosi, ja ihan hirmuinen draivi päällä. En edes keittänyt kahvia kotiin tultua. Keitin perunoita.



Ja nyt mietin: Pian uudestaan taas salille! Ja pitää viimein hankkia se pyörä ja siihen vaunu perään, jolla pääsen vaikka sitten pyöräilemään lasten kanssa. Ja toivon: lunta! Päästäisiin pulkkamäkeen; pulkan vetäminen kaksi lasta kyydissä on varmasti tuhti suoritus - ja saa raitista ilmaa. Ja pakkasta: päästäisiin tytön kanssa luistelemaan. Siitä nyt en ole ikinä tykännyt, mutta saisin sitä raitista ilmaa ja ehkä tyttö tykkäisi siitä luistelustakin.

Kun remontti viimein ja toivottavasti ennen joulua nyt kuitenkin valmistuu, odotan, että on aikaa liikkumiselle. Niin lasten kanssa kuin ilmankin.

Ja tänään olin muuten ehkä toista kertaa eläissäni todellakin sitä mieltä, että kaksi lasta on tosi hyvä juttu: sinne ne kaksin jäivät parkkiin, toisiin luottaen ja toisia tukien! Eikä itkun itkua. Tai no, ehkä olen ollut vähän useammin sitä mieltä, että kaksi lasta on hyvä juttu. Mutta sanottakoon, että ei läheskään aina helppo juttu.



Että tällaisia ajatuksia tällaisena krapula-aamuna. Joulu lähestyy, ja sen kunniaksi näitä jouluisia kotikuvia ... anteeksi, mutta tämä nyt vain on tätä. Meillä joulukoti on muotoutunut tänä vuonna suhteellisen askeettiseksi. Vihreää näemmä vain. Ja pääosin se vihreä tuolta luonnosta. En ole oikein suunnittelija tällaisissa asioissa; ne vain tulee. Ja nyt tuli sitten tällainen.

Onko teillä jo sellainen olo, että joulu on reilun viikon päästä? Minulla ei pennin vertaakaan. Tulikohan mulla lallateltua liikaa niitä joululauluja jo lokakuussa? Tai aloinko laittaa joulua liian aikaisin kotiin? Ei kai sellaista voi tehdä. Tai no: Joulu on kerran vuodessa vain... Saako sitä sitten viettää monta kuukautta?

Onko tämä sittenkin joulukrapula ilmeten jo ennen joulua?

Onneksi olen ensi vuonna töissä; toimistossa tuskin kehtaan lallatella joululauluja lokakuussa - ja oravanpyörään joutuneena valmistelen täällä joulua varmaan vasta viimeisellä viikolla. Jotain positiisivatkin oravanpyörään pääsystä?

I'm maybe little bored of these Christmas blog posts, because I see those in every blog nowadays. But this is the time of the year, and Christmas has arrived also in our home. So here you are; pictures from our Christmas home, which is quite green this year - at least now. The situation can of course change; one week time to go, you know?

In the pictures: 

Art Plate by Fujiwo Ishimoto, Arabia, made in Finland

White table candles by Havi, made in Finland

Christmas tree of the year; decorations by Valona Design, made in Finland

BTW: Christmas tree is from our own forest!!

Christmas Tree Candles are homecoming gifts from Germany, maybe made in Germany?

The Wooden Horse is also old homecoming gift, but from Estonian, made in Estonia

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!