Joulukorttikuvaukset // Christmas Card Shoots

Ja niin joutui aika, ja oli viimein pakko ottaa ne joulukorttikuvat. Järjestettävä siis aikaa.

Otin kuvat lauantaina aamuhämärässä ja erittäin sateisen ja sumuisen päivän valjetessa. Suurin osa kuvista olikin sitten heilahtaneita ja erittäin epätarkkoja; lapsia on aika vaikea käskeä olemaan paikoillaan ilman, että ilme muuttuu märeäksi ja hämärää oli. Ja kun salamaa en vain halua käyttää; vie kaiken luonnollisuuden ympäriltään.

Päätinkin sitten kuvia katsellessa, että tänä vuonna lähtee kuva koko perheestä, sillä näissä kuvissa äiti- ja isähenkilöt pitivät lapsia kiinni ja paikallaan - ja siten juuri nämä onnistuivat parhaiten. Ja miksi sitä aina vain ne lapset laittaa korttiin; yhtä mielenkiintoista on kortin saajan nähdä, kuinka me ollaan miehen kanssa - niin kuin - kehitytty...?

Pistin korttikuvaan vähän utua ympärille Picmonkey-ohjelmalla, tekstit mukaan ja sitten tilaukseen. Tein jälleen samoin kuin viime vuonnakin; tilaan kuvina, en kortteina, jolloin hinta on huikean paljon halvempi - ja saan juuri sen näköiset kortit kuin itse haluankin. Viime vuotisessa postauksessa on myös muutama vinkki tuon Picmonkey-ilmaisohjelman käyttöön.

Lisäksi voisin sanoa vinkkinä: kannattaa katsoa lasten sekä miesten hiusten ja vaatetuksen lisäksi myös itseään peilistä - ennen kuin kuvat otetaan. Vaikka toisaalta: mikäs siinä, jos joku nyt ajattelee, että tuo emäntähän on taas raskaana. Mekon rypytykset koristivat siis tosi hienosti kahden raskauden jälkeistä mahaa. Mekon suunnittelija ei ole varmaan suunnitellut ryppyjä yhteen kasaan mahan alle. Mutta mitäs pienistä.

Ja nyt sitten jännitetään, ehditäänkö laittaa nuo kortit vielä ajoissa postiin. Tai no, kyllä me ainakin se uudenvuoden toivotus saadaan ajoissa perille, eikä ole eka kerta, kun mun lähettämät kortit saapuu ilahduttamaan vastaanottajaa heti joulun välipäivinä. Siitähän sitä varmasti ainakin yllättyy.

Ja olen tosi ylpeä itsestäni, että tämän kaiken keskellä saatiin nämä kuvat otettua. Ajattelin jo tovin, että kortteja ei lähetetä tänä vuonna. Sekin on vahvuus, että ei vaadi itseltään kaikkea, mitä protokollat vaatii. Minulla ei tunnu olevan sitä vahvuutta.

.
Ja niille, jotka miettivät, miten meidän remontin laita on, vastauksena seuraava: tapetit on seinillä, listat on pääosin maalattu ja suurin osa (no ainakin puolet) listoista paikoillaan. Vessa toimii. Hana toimii. Eli aika hyvällehän se näyttää.

Mutta niin; enää yksi viikonloppu aikaa saattaa homma päätökseen, joten pikkasen on kyllä paniikin poikasta. Vaikka tässäkin tilanteessa vain pitäisi antaa itselleen anteeksi; se, että ollaan oikeasti tehty näin paljon - huolimatta siitä, että olemme olleet koko syksyn flunssaisia kukin vuorollaan.

Ja mitä nyt oikeasti toivon: no siinä, että lopetetaan oikeasti se puurtaminen ensi viikonlopun jälkeen. Kannetaan kalusteet paikoilleen juuri sopivasti peittämään keskeneräisiä kohtia, laitetaan taulut seinälle, asennetaan valot niin, että korostavat niitä valmiita paikkoja ja annetaan niiden loppujen listojen sitten vain olla. Ainakin puoli vuotta ... tai jotain.

Näihin tärähtäneisiin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää tämä postaus; ei se oo niin justiinsa - eiks vaa?

We took our traditional Christmas card shoot at last weekend. It was very misty and rainy day here in Turku, Finland. That's why the pictures are not so precise as I would have like them to bee.

Our Clothes in the Pictures:

Children's shirts: Marimekko, Finnish design, made in China (not so proud of this information)

Children's trousers: Second Hand

Daughters Christmas cap: Mutkutti, Finnish design, made in Finland

San's Christmas cap: Second Hand

Mum's Dress: Zara, second hand

Mum's trousers: Kikerigu, Finnish Design, Made in Finland

Dad's shirt: Kikerigu, Finnish Design, Made in Finland

Dad's jeans: I do not remember; they are the only ones and always dressed up!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!