Postaus sisältää kenties vuoden 2015 ainoan pukeutumisvinkin - vaikka sitten kirkollismenoja ajatellen.
Minut kutsuttiin firman pikkujouluihin. Päätin ostaa itselleni mekon juhliin. Ihan ensimmäistä kertaa ostaa ihan uusi mekko pikkujouluihin. On se niin iso juttu, kun kotiäiti pääsee tuohon parin korttelin päähän toimistotiloihin juhlimaan. Ja pieni jännityskin oli, että uskaltaisiko ihan lähteä jatkoille baariin asti. Eli pitihän tämän rouvan nyt ostaa se mekko.
Hyvin, hyvin pitkään olin haaveillut Lumoanin mekosta. Ja kun tiesin sellaisen löytyvän Turusta (Televisio Lifestylestore; paras mekkokauppa ikinä), se oli menoa se.
Aivan haltioissani palasin takaisin kaupasta kotiin ja ripustin mekon naulakkoon odottamaan seuraavaa päivää.
Siskoni tuli piipahtamaan samana iltana. Huomasi heti mekon naulakossa: Ai sä ostit pikkujouluihin sitten kuitenkin mekon. Ja siihen heti perään: Tollanen ... niinku pappismekko?
Sisko itse oli lähtenyt viikko sitten meiltä pikkujoulujuhliin, ja totesin hänen pukeutuessaan: Tollaset varttuneen naisen vaatteet nyt vissiin muotia? Hänellä oli sellainen tiukka minihame ja jakku päällään. Niin kuin virastonaisilla. Siis tämän kotiäidin mielestä. Paitsi ne ruususukkahousut.
Ja kotiäidillä: pappismekko.
No olinhan minä nyt ihan että: Häh. Pappismekko?
Minä siihen sitten: Tähän kuuluu tällainen nyöri, jolla voi korostaa vähän vyötäröä.
No: mitä ei voi piilottaa, sitä pitää korostaa. Eikö niin ainakin tehdä remontoidessa?
Minä päätin sitten korostaa tuota pappisluukkia.
Pistin pikkujoulujen koittaessa jalkaan kengät, jotka olen löytänyt ajat sitten kirpparilta. Ja jotka olivat täysin samanlaiset kuin mummuni siskolla viime kesällä mummun 80-vuotissynttäreillä.
Ja sitten tuo laukku. En edes tiedä, kuinka vanha se on, mutta näyttäähän se ihan antiikille. Kirppislöytö sekin.
Näine hyvineni lähdin matkaan pikkujouluihin. Join liian monta lasia viiniä (ainakin neljä). Siksi liian monta, että tämä rouvashenkilö olisi kyllä selvinnyt ilmankin. Näin hän tuumasi, kun yöllä särki päätä ja suuta kuivasi.
Eikä lähtenyt baariin. Lähti kotiin klo 23. Ei pystynyt edes heiluttamaan hei-heitä työkavereilleen, kun nousivat bussiin. Ei siksi, että olisi ollut jotenkin sekaisin, vaan siksi, että kädet olivat täynnä ruuan tähteitä, joita rouvashenkilö kantoi kotiin perheelle syötäväksi. Eihän niitä hukkaankaan olisi voinut heittää - ei.
Mutta tiedättekö? Ihan oikeasti tykkään tästä mekosta aivan valtavasti. Ja tykkään ilmeisesti siitä, että näytän sille, että olen lähdössä kirkkoon. Mutta mikä parasta? Mun ei tarvi näyttää muotikatalogien malleille. Viimein olen löytänyt omat juttuni pukeutumisessa, ja viis veisaan, vaikka näyttäisin välillä 15-vuotiaalle teinille ja välillä 60-vuotiaalle mummolle.
Ja miksi tämä rouva ei ole näissä kuvissa mukana? No siksi, että en minä todellakaan ehtinyt kuvata itseäni pikkujouluihin lähtiessä. Kiirehän siitä tulee, kun lähtee keskeltä perhekaaosta juhliin. Ja täytyy myöntää, että sen jälkeen en ole halunnut näyttää 60-vuotiaalle rouvalle valmiina kirkollismenoihin. Haluan näyttää nyt 15-vuotiaalle teinille Jenni J.J.:n uskomattoman löysien gollege-housujen kanssa.
... oikeasti kyllä näytän äidille, joka on valvonut yön, vetänyt teinilapseltaan housut jalkaan ja unohtanut harjata hiuksensa aamulla. Tässä siis syy, miksi vaatetusjuttuja ei ole vähään aikaan näkynyt blogissa? Mutta hei; tämä kotiäiti palaa tosiaan tammikuussa toimistohommiin. Ja se tietää sitä, että pitää ostaa vaatteita. Ja ehkä ehdin ottamaan itsestäni kuvan jopa ne päällä. Tai sitten en todellakaan.
Minut kutsuttiin firman pikkujouluihin. Päätin ostaa itselleni mekon juhliin. Ihan ensimmäistä kertaa ostaa ihan uusi mekko pikkujouluihin. On se niin iso juttu, kun kotiäiti pääsee tuohon parin korttelin päähän toimistotiloihin juhlimaan. Ja pieni jännityskin oli, että uskaltaisiko ihan lähteä jatkoille baariin asti. Eli pitihän tämän rouvan nyt ostaa se mekko.
Hyvin, hyvin pitkään olin haaveillut Lumoanin mekosta. Ja kun tiesin sellaisen löytyvän Turusta (Televisio Lifestylestore; paras mekkokauppa ikinä), se oli menoa se.
Aivan haltioissani palasin takaisin kaupasta kotiin ja ripustin mekon naulakkoon odottamaan seuraavaa päivää.
Siskoni tuli piipahtamaan samana iltana. Huomasi heti mekon naulakossa: Ai sä ostit pikkujouluihin sitten kuitenkin mekon. Ja siihen heti perään: Tollanen ... niinku pappismekko?
Sisko itse oli lähtenyt viikko sitten meiltä pikkujoulujuhliin, ja totesin hänen pukeutuessaan: Tollaset varttuneen naisen vaatteet nyt vissiin muotia? Hänellä oli sellainen tiukka minihame ja jakku päällään. Niin kuin virastonaisilla. Siis tämän kotiäidin mielestä. Paitsi ne ruususukkahousut.
Ja kotiäidillä: pappismekko.
No olinhan minä nyt ihan että: Häh. Pappismekko?
Minä siihen sitten: Tähän kuuluu tällainen nyöri, jolla voi korostaa vähän vyötäröä.
No: mitä ei voi piilottaa, sitä pitää korostaa. Eikö niin ainakin tehdä remontoidessa?
Minä päätin sitten korostaa tuota pappisluukkia.
Pistin pikkujoulujen koittaessa jalkaan kengät, jotka olen löytänyt ajat sitten kirpparilta. Ja jotka olivat täysin samanlaiset kuin mummuni siskolla viime kesällä mummun 80-vuotissynttäreillä.
Ja sitten tuo laukku. En edes tiedä, kuinka vanha se on, mutta näyttäähän se ihan antiikille. Kirppislöytö sekin.
Näine hyvineni lähdin matkaan pikkujouluihin. Join liian monta lasia viiniä (ainakin neljä). Siksi liian monta, että tämä rouvashenkilö olisi kyllä selvinnyt ilmankin. Näin hän tuumasi, kun yöllä särki päätä ja suuta kuivasi.
Eikä lähtenyt baariin. Lähti kotiin klo 23. Ei pystynyt edes heiluttamaan hei-heitä työkavereilleen, kun nousivat bussiin. Ei siksi, että olisi ollut jotenkin sekaisin, vaan siksi, että kädet olivat täynnä ruuan tähteitä, joita rouvashenkilö kantoi kotiin perheelle syötäväksi. Eihän niitä hukkaankaan olisi voinut heittää - ei.
Mutta tiedättekö? Ihan oikeasti tykkään tästä mekosta aivan valtavasti. Ja tykkään ilmeisesti siitä, että näytän sille, että olen lähdössä kirkkoon. Mutta mikä parasta? Mun ei tarvi näyttää muotikatalogien malleille. Viimein olen löytänyt omat juttuni pukeutumisessa, ja viis veisaan, vaikka näyttäisin välillä 15-vuotiaalle teinille ja välillä 60-vuotiaalle mummolle.
Ja miksi tämä rouva ei ole näissä kuvissa mukana? No siksi, että en minä todellakaan ehtinyt kuvata itseäni pikkujouluihin lähtiessä. Kiirehän siitä tulee, kun lähtee keskeltä perhekaaosta juhliin. Ja täytyy myöntää, että sen jälkeen en ole halunnut näyttää 60-vuotiaalle rouvalle valmiina kirkollismenoihin. Haluan näyttää nyt 15-vuotiaalle teinille Jenni J.J.:n uskomattoman löysien gollege-housujen kanssa.
... oikeasti kyllä näytän äidille, joka on valvonut yön, vetänyt teinilapseltaan housut jalkaan ja unohtanut harjata hiuksensa aamulla. Tässä siis syy, miksi vaatetusjuttuja ei ole vähään aikaan näkynyt blogissa? Mutta hei; tämä kotiäiti palaa tosiaan tammikuussa toimistohommiin. Ja se tietää sitä, että pitää ostaa vaatteita. Ja ehkä ehdin ottamaan itsestäni kuvan jopa ne päällä. Tai sitten en todellakaan.
Going to Church?
No away; going to Pre-Christmas Party with my office friends!
The dress is designed by Lumoan in Finland and made in Portugal.
The shoes and the bag are second hand.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Juuri oikea kirkkomekko - tai pappismekko;) Toteaa hän, jonka askel taitaa viedä Televisio Lifestoreen! Kiitos vinkistä - minä kun oikeasti tuollaisia mekkoja tarvitsen välillä työni puolesta - siellä kirkossakin;)
VastaaPoistaNo osuipa pukeutumisvinkki sitten todellakin kohdalleen! Tämä tulee kyllä varmasti olemaan myös mun työmekko; ilman kirkkokäyntejäkin ;)
PoistaPappismekko...no ei ole. Tykkään todella tuosta..:)
VastaaPoistaKiitos; niin minäkin <3
PoistaOi miten kiva pappismekko.... Mä haluaisin tuollaisen kanssa, kävisi niin töihin (ja miksei vaikka niihin pikkujouluihinkin), nyt vaan ei passaa hankkia, olen viime aikoina heittäytynyt poikkeuksellisen tuhlaavaiseksi ja sen kyllä huomaa :(
VastaaPoistaNo mutta; toivelistalle vaikka pukinkonttiin? Tai sitten teet kuten minä tein: haaveile ensin pari vuotta, ja tee ostos sitten ;) Rahaakin on ehkä jo kertynyt säästöön :D
PoistaKaunis mekko, olipa pappismekko-tyyliä tahi ei. Voisin hyvin itsellenikin ajatella tuollaisen mekon. Televisio lifestore kuulostaa käymisen arvoiselta paikalta kyllä. Täytyy pistää korvan taakse, jos vaikka joskus siellä suunnalla käydessäni kävisin siellä. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaKannattaa käydä; siellä on juuri pienempien merkkien ja suomalaisten suunnittelijoiden mekkoja paljon - ja niistä itse kovasti tykkään. Eivät ole ihan massaa, ja toisaalta laadukkaampia, eli kestävät paremmin aikaa!
PoistaAnteeks, mut mua nauratti tää kirjotus ihan hirveesti. :D Meijän pitäis lähtee lauantaina pikkujouluihin, oikeen siis yhdessä avokin kanssa! Kova yritys on, että baariin mentäisiin. Sen verran harvinaista herkkua on yhteiset menot nykyään. ;) ..tää mamma bailaa aamuun asti ja toivoo että kaapista löytyy päälle jotain ehjää..:D
VastaaPoistaNo voi kauhea. Aloin tässä miettimään, että entä jos joku otti mut 100 % tosissaan.... ;D Eli hyvä vain, kun nauroit. Toivottavasti moni muukin. Huh.
PoistaJa komppaan teidän suunnitelmaa; juhlikaa aamuun asti. Ei tarvi sängyssä pyöriä sitten koko yötä (kuten minä) ja voi siirtyä heti aamupuuron keittoon - ja potea se mahdollinen jysäri sitten sen kaiken hulabaloon keskellä; tulee muutakin ajateltavaa kuin oman pään olotila ;) Heh, toivottavasti teillä on lastenvahti varattu iltaan asti ;D
Hehe. :D Mulla on sama mekko korallin värisenä. :)
VastaaPoistaNo niin; me vaan ollaan niin vanhoillisia. Ei maha mitään! ;)
PoistaKaunis ja tyylikäs mekko!
VastaaPoistaKiitos. On se todella minustakin. Lempimekko heti alusta lähtien, ja monikäyttöinen; tulee varmasti siis käytettyä loppuun asti :)
PoistaHihi :D
VastaaPoistaPs. Minustakin se on kaunis ❤️
Poista