Ikkunankunnostuskurssilla // Repairing old windows

Tässä yhtenä viikonloppuna meillä on spesiaalia aikaa miehen kanssa; lapset vietiin isovanhemmille hoitoon ja me menimme yhdessä ikkunankunnostuskurssille! Oli tosi piristävä viikonloppu kaikkinensa, ja ajattelin kirjoittaa tänne muistiin kurssin opit kera muutaman kuvan.

Kurssia edellisenä viikonloppuna irrotettiin torpan kammarista yhden puitteen ulkoikkunat (3 yhteensä) sekä tuvan yhden puitteen ikkunat (3 yhteensä). Kotiin päästyä alettiin miettiä, että tarkoittikohan se kurssi-ilmoituksessa mainittu yksi ikkuna yhden puitteen kaikkia ikkunoita vai siis vain yhtä ikkunaa/raamia lasineen...

No, se tarkoitti yhtä raamia.

Tultiin paikalle siis suhteellisen mahtipontisen ikkunamäärän kanssa. Muilla oli mukanaan vain se yksi raami lasineen. Ja miten kävi?

Ensimmäisenä ikkunoista poistettiin salvat, mikä helpotti työskentelyä. Saranoiden osat jätettiin; taittuivat nätisti reunalle, joten eivät olleet työstössä haitolla.



Tämän jälkeen toisen puitteen ikkunoista poistettiin rimat, joilla lasit oli virheellisesti kiinnitetty (rimakiinnitys yllä olevan kuvan ikkunan puitteessa).

Muista ikkunoista poistettiin irtoava kitti. Ja tämä oli ensimmäinen tärkein oppini: ota vain kitti, joka irtoaa. Kaikkea ei tarvitse poistaa, jos se on hyvin kiinni. Toinen oppi oli, että perinteinen pellavaöljykitti todella irtoaa nätisti. Muoviset versiot kitistä ovat sen sijaan aivan eri luokkaa; vanhenevat rumasti ja eivät muovisen ominaisuuden takia meinaa irrota millään raamista. Yksi lasi oli siis kiinnitetty näistä ikkunoista jollain muovimössöllä.



Sitten ikkunoista skrapattiin irtoava maali pois. Tässäkin siis vain irtoava; kaikkea ei tarvitse poistaa varsinkin, jos pohjalla on pellavaöljymaalia. Tavoitteena olisi ollut pohjamaalata pellavaöljymaalilla, mutta koska se ei olisi ehtinyt kuivua seuraavaksi päiväksi, tehtiin kompromissi ja laitettiin Uulan ulkomaalaukseen tarkoitettua pohjamaalia.



Myös ikkunoiden rautaosat hiottiin ja päälle levitettiin ruosteenestomaalia. Kaikki ikkunoita en ehtinyt pohjamaalaamaan ensimmäisenä päivänä, joten toisen päivän aloitin levittämällä sinooliöljyä kohtiin, joihin laittaisimme seuraavaksi kittiä. Sinooliöljy kuivuu erittäin nopeasti ja samoin kuin pohjamaali parantaa kitin tarttumista pokaan kiinni.


Sitten ikkunoiden lasit puhdistettiin kostealla liinalla ja rapsuteltiin ikkunalaseista maalit pois tähän tarkoitetulla terällä. Ja sitten jotain aivan uutta: Kiinnitettiin irronneet lasit takaisin paikoilleen ensin kitillä toiselta puolen ja sitten lasituslangalla toiselta puolen. Naulauksen jälkeen siistittiin alapuolella oleva kitti nätisti osaksi karmia.

Niissä puitteissa, joihin kittiä jäi paikoilleen, eivätkä lasit siis irronneet kokonaan, tarkistettiin, ovatko lasit hyvin kiinni puitteessa koputtamalla lasia. Jos lasi helisi, oli se merkki siitä, että lasi on jostain kohti irti. Kyseiseen kohteen sitten tungettiin sitä kittiä - siis sinne puupuitteen ja lasin väliin - ja sisäpuolelle puitetta.

Tässä kohtaa voisin markkinoida Rakennusperinteen ystävien ikkunankorjauspakettia, jolla on helppo lähteä liikkeelle - eikä vahingossa täräyttele esimerkiksi tavallisella vasaralla tavallisia nauloja lasia kiinnittäessään. Ostin tällaisen paketin miehelleni synttärilahjaksi, heh!



Kitin levittäminen toiselle puolen ikkunaa (siis ns. ulkopuolelle jäävä puoli) oli oikeastaan haastavinta koko kunnostusprosessissa. Siitä oppini seuraavassa: 1) Levitä paksu makkaramainen pötkö reunaan ja paina se kevyesti pokaan ja lasiin kiinni, 2) Kuori kittiveitsellä kittiä kerros kerrokselta vähemmäksi mahdollisimman pitkin vedoin, 3) älä ala tuhertamaan: mitä useamman kerran lisäät johonkin paikkaan kittiä ja yrität uudelleen, sitä pahempi siitä tulee.

Mieti siis kokonaisuutta; kittaus ei tule näkymään sinulle eikä ohikulkijoillekaan kovin kauas, joten suurpiirteisyys kunniaan! Ja jos kitti alkaa murentumaan käsissä, heitä se könttänä vähäksi aikaa sivuun. Siinä se jäähtyessään taas toimii paremmin.



Kittauksen tulisi ulottua puuosan kumpaankin reunaan; ikkunalasin puolella niin, että et näe ikkunan takaa kurkkaavaa puunkarmia ja toisella reunalla niin, että kitti ja kulma kohtaavat suoraviivaisesti toisensa. Se oli aika haastavaa.


Opin myös, että kitillä voi hyvin paikkailla puuraameissa olevia reikiä, koloja ja muita vaillinaisuuksia - ja jos rautakiinnikkeet ovat jostain kohti irti, kannattaa alle tunkea kittiä, mikä estää veden pääsyn puupinnalle ja näin ollen puun lahoamisen.

Yllä on esimerkki siitä, miten ikkunapuitteeseen on jossain vaiheessa tehty korjaus ja vääränlainen tippalista (vesi pääsee puuosien väliin). Koska tippalista (onkohan nyt oikea nimitys tälle listalle...) oli säilynyt kuitenkin ehjänä, päätimme korjata tilanteen täyttämällä välin kitillä ja maalaamalla päältä. Korjaamme sitten, kun ja jos tämä kevyt toimenpide ei toimi - ja on aikaa puutöille.

Ja sitten: kahdesta kolmeen kerrosta pellavaöljymaalia päälle ja se on sitten siinä. Maalarinteippejä ei kannata käyttää; helpompi maalata käsivaraisesti ja rapsuttaa lasista ylimääräiset sitten lopuksi pois. Tätä emme siis ehtineet kurssilla tekemään, joten askarreltavaa jäi vielä tulevillekin viikoille.





Ja lopuksi: miten meidän kävi kuuden ikkunan kanssa? Saatiin kuin saatiinkin viisi ikkunaa lähes valmiiksi. Kuudes jäi kesken, sillä siinä alaosa oli osin lahonnut, ja mies askarteli siihen korvauspalaa aika pitkän tovin. Mitä tästä opimme; käytä ikkunapuitteissa hitaasti kasvanutta ja kovaa sydänpuuta, joka kestää sääolosuhteita parhaiten. Tästä on kuitenkin erittäin hyvä jatkaa!

Lopuksi: voin suositella tällaista kurssia myös muille, joilla on ikkunoita liuta korjattavana. Netti on pullollaan ohjeita ja videoita, mutta kuten tämäkin sepustus, moni niistä jää jotenkin vaillinaiseksi. Kurssilla pääsi heti kysymään, jos tuli ongelma vastaan, eikä tehnyt turhaa työtä. Säästi siis aikaa ja toi varmuutta tekemiseen.

Kurssilta saatujen oppien kanssa on helppo jatkaa ikkunoiden kunnostusta. Tosin helppoahan se oli, kun lapset olivat kaksi päivää isovanhempien hoiteissa. Lasten pyöriessä jaloissa haastekertoimet kasvavat merkittävästi myös tämän osalta, joten katsotaan, saadaanko tulevana kesänä edes noita kuutta ikkunaa kunnostettua loppuun.

Me kävimme Rakennusperinteen Ystävien järjestämällä kurssilla; ilmainen mainos suotakoon tässä vaiheessa, sillä kovin olemme olleet tyytyväisiä tuon yhdistyksen julkaisuihin sekä toimintaan muutoinkin!

Ja mitä vielä opimme - tai mistä meitä muistutettiin: Kunnosta ja pidä huolta ikkunoista - säännöllisesti ja jatkuvasti. Näin järeihin toimenpiteisiin ei tarvitse ryhtyä, jos ikkunoiden kittauksia paikkakorjaa ja paikkamaalaa aina tarvittaessa. Ja huomioi, millä maalaat ja millä kittaat; perinteiset pellavaöljypohjaiset tuotteet palkitsevat käyttäjäänsä!

We studied last weekend, how to repair old windows. 

That was fun - and surprisingly quite easy to do. 

I recommend!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!