Luonnon armoilla // At the mercy of nature, Part II

Syksyllä kirjoitin, kuinka kesä torpan mailla osoitti, että nyt ovat todellakin kaupunkilaiset luonnon armoilla; oli mm. hiiriä, hevosmuurahaisia, hirviä ja polttiaisia. Asioita, joita sisustuslehtien sivuilla ei juuri mainita, kun kerrotaan idyllisistä ja kauniista vanhoista maalaiskodeista keskellä maaseutua.

No, edellinen kirjoitus koski tosiaan enemmän eläimiä ja hyönteisiä. Mutta kyllä se muukin luonto järjesti meille viime kesänä melkoisia yllätyksiä. Nimittäin vanhat puut. Lahoavat puut. Isoja oksiaan yhtäkkiä pihamaalle tiputtavat puut. Suorastaan: liitoksistaan repeävät puut.

Parin-kolmenkymmenen vuoden aikana piha oli päässyt villiintymään pahasti; tämän villiintymisen kesyttämiseksi ajattelimme hankkia ensi kesäksi lampaita laiduntamaan pihan reunamaille, kuten aiemmin kerroinkin. Viime kesänä toki raivattiin jo paljon, mutta pääosin vain pihamaan puolella; pihamaan ulkopuolella tiheikkö on osin varsin mahdotonta. Uutta vesakkoa kasvaa sen siliän tien tilalle, kun vanha on karsittu.

Villiintymisen lisäksi pihamaan vanhat puut olivat päässeet kasvamaan osin valtaviksi ja valitettavasti moni myös lahoamaan. Lahoamisen syytä mietimme, ja osasyynä saattaa olla juuri pihamaan villiintyminen; puiden alaosat ovat olleet täynnä versoja ja pitkää, tiheää heinää, joten kosteuskin on todennäköisesti seissyt puiden juurilla ja alarungossa pitkään. Torppamme sijaitsee enemmänkin ravinteikkaalla ja kostealla alueella, kuin kuivalla kankaalla, jossa tilanne olisi toinen. Ja onhan se varmasti totta, että eivät puut loputtomiin elä; tulevat tiensä päähän ja alkavat lahoamaan. Mutta onko muita syitä; kertokaa, jos olette viisaampia puutietäjiä?

Vanha Salava

Ensimmäisen jännitysnäytelmän meille järjesti navetan läheisyydessä sijainnut vanha, iso salava (oletan ainakin tämän olevan salava). Aloin alkukesästä katsoa puuta uusin silmin, ja ihmettelin, miksen ollut ennen huomannut, kuinka jännittävän muotoinen se oli. Oi, siitä tulisi mahtava kiipeily- ja seikkailupuu vielä lapsille! No tästä parin päivän kuluttua ymmärsin, miksen ollut huomannut aiemmin tuota jännittävää muotoa. Puun muoto nimittäin muuttui päivä päivältä jännittävämmäksi; isot oksat laskeutuivat koko ajan alaspäin. Puu oli revennyt alhaalta ja isot oksat vajosivat koko ajan alaspäin.

Soitimme hätäpuheluita isovanhemmille, ja mietimme, pitäisikö hälyttää joku palokunta paikalle. Ei muuten, mutta puun oksat olivat kaatumassa sähkölinjan päälle, ja se tietäisi sitten suurempaa operaatiota, jos linjat katkeaisivat. Toisin sanoen emme pystyneet alhaalta käsin sahaamaan kyseistä oksaa poikki ilman, että yksi oksista olisi kaatunut linjan päälle. Ja tikkailtakaan ei yltänyt tarpeeksi ylös.

Onni on maaseudun yhteisö. Soitimme naapurillemme, josko hän pääsisi auttamaan meitä traktorin kanssa. Ja hän pääsi. Hän oli paikalla tunnin sisällä soitosta, ja niin alkoi puunkaatosavotta. Jännittävä seikkailupuu leikattiin oksa oksalta pois. Tilalle saimme kasan puita ja risuja. Ja kannon, joka alkoi versomaan uusia oksia kesän aikana.

Tästä sitten viisastuneena aloimme miettiä myös muiden pihapuiden kuntoa, ja katseet kiinnittyivät vanhaan koivuun saunan läheisyydessä. Naapuri oli jo kerran vinkannut, että puu on vinossa - eikä ollut kuulemma aiemmin ollut yhtä vinossa. Puuta ei kuitenkaan voitaisi kaataa ihan millä tuulella tahansa, sillä se oli kallellaan juuri torpan suuntaan - ja lahon puun kaatamisessa on aina omat epävarmuustekijänsä; ne eivät välttämättä kaadukaan juuri siihen suuntaan, mihin piti.

Vanha koivu aitan läheisyydessä

Jäimme odottelemaan oikeaa tuulensuuntaa, mutta mitä vielä? Yksi ilta, kun lapset olivat menneet nukkumaan, aitan läheisyydessä räsähti. Maahan tippui toisesta vanhasta koivusta, valtavan iso oksa. Noin vain. Ilman tuulta, ilman myrskyä. Ei muuten, mutta tämä oli paikka, jossa tytär leikki leikkejään. Ajatella, jos oksa olisikin rysähtänyt alas päivällä.

Vanha lahonnut koivu.

Hääjuhlamme olivat tuloillaan, ja kiire oli jo suhteellisen valtava. Olisi siis voinut tehdä muutakin kuin kaataa vanhoja puita. Mutta niin me soitettiin heti seuraavana aamuna naapurillemme, josko hän pääsisi auttamaan. Tuulensuunta oli onneksemme oikea. Heikko tuuli, mutta tuuli kuitenkin - ja torpasta poispäin.

Ja niin kaatui taas iso puu, tällä kertaa vanha koivu, pihamme reunamilta. Puu oli jo niin laho, että sen keskellä oli pitkältä matkaa ontto kaukalo. Puu oli todellakin siis ehtinyt tiensä päähän. Puu jäi makaamaan metsään, ja tarkoitus oli järjestää puutalkoot talvella. Hyvä naapurimme pisti kuitenkin paremmaksi; hän totesi yhtenä talvipäivänä, kun olimme hakemassa häneltä klapeja, että hän voisi hoitaa puun pois metsästä ja tehdä niistä klapeja. Me saisimme vastikkeeksi yhden klapisäkin häneltä - ja säkissä siis lähestulkoon saman verran klapeja, mitä olisimme tuosta isosta vanhasta puusta saaneet.

No, otimmeko vastaan tämän tarjouksen? Kyllä. Olimme onnesta mykkyrällä!

Kallellaan oleva koivu

Ja tekemistä näiden isojen puiden kanssa riittää vielä. Pihamaan reunalla seisoo edelleen kallellaan koivu - kallistuen juuri torppaamme päin. Talvilomalla meillä on tavoitteena päästä tuo puu kaatamaan, ja toivottavasti saamme jälleen naapurimme traktorin kanssa apuun.

Torppaan päin kallellaan oleva, todennäköisesti osin laho, koivu keväällä 2015.

Sama kellallaan oleva koivu kesällä 2015. Huomaatteko; vehreässä ympäristössä kallistus ei näykään enää niin selvästi?

Ja samainen kallellaan oleva koivu kevättalvella 2016.

Kyseisen koivun lisäksi pihaa reunustaa isoja kuusia. Kuuset tiheinä ja isoina ryhminä eivät minun mielestä vain sovi pihapiirin kasvillisuudeksi. En oikein tykkää kuusiaidoistakaan, vaikka onhan niitä paljon vanhoissa pihapiireissä käytettykin.

Kävimme tässä yhtenä viikonloppuna katsastamassa hiiritilannetta (ei ollut hiiriä sisällä), ja samalla kuljimme pihapiirin hissukseen läpi. Luminen maisema pelkisti hyvin tilannetta, ja suuret puut jotenkin nousivat paremmin esille. Oli helpompi miettiä, mistä karsia ja mitä säilyttää, sillä kesällä on niin yltäkylläsen vihreää ja rehevää joka puolella, että sokeus iskee.

Ajattelin tässä seuraavassa esittää siis kuvakollaasin puista, jotka odottavat vielä kaatoa - ja miksi. Postaus toimii samalla meille muistilistana; näistä ainakin eroon - ja lisääkin löytyy vähän kauempaa pihapiiristä, mutta aloitamme nyt näistä.

Torpan vierellä kasvava kuusitiheikkö

Torpan seinästä kenties kahden metrin etäisyydeltä kasvaa kuusi, sen vierellä toinen ja kolmaskin. Hieman alempana mäessä vielä muutama. Kuuset ovat siis hyvin lähellä taloa. Ne roskaavat kattoa todella paljon. Ne myös varjostavat pihaa. Mutta mitä vielä: ne peittävät vanhan hienon, monihaaraisen koivun. Koivu on todella kaunis, vanha ja viehättävä. Ja ainakin näyttää, että hyväkuntoinen. Mielestäni torpalle pitäisi saada enemmän tilaa hengittää - ja koivulle lisää tilaa seisoa talon takana ylväänä - muutamat katajat ja pihlajat seuranaan.

Siksi olemme suunnitelleet, että talon vierellä kasvavat kuuset kaadetaan.

Torpan takana kasvavat kuuset muodostavat todellisen pöheikön talon reunustalle; mikään ei oikein erotu mistään. Lisäksi kuuset roskaavat torpan kattoa, ja jättävät takana kasvavan hienon koivun piiloon.

Torpan juurella kasvavat kuuset talvella. Tästä kuvasta näkyy hyvin, kuinka suuren pöheikön ne muodostavat talon laidalle.

Aitan läheisyydessä oleva kuusirivi

Kesällä kaadettu koivu kaatoi mukanaan jo muutamia kuusia, jotka kasvoivat aitan takana. Kuusirivi on korkea ja tiheä. Iltapäivän aurinko jäi viime kesänä aina kyseisen kuusirivin taakse. Toisaalta kiva, että oli kuumina päivinä varjoa, mutta kun varjo ulottui koko pihalle. Mielestäni kyseinen kuusirivi on puutarhan reunalle turhan metsäinen, ja se pitää vain kaataa pois. Kyseisen kuusirivin takana kasvaa seuraavat kuuset, joten voi olla, ettei aurinko pääse pihalle vielä näidenkään kaatamisen jälkeen. Mutta tiedämmepä sitten, mitä seuraavaksi kaadetaan.

Kuusipöheikkö aitan takana kesällä 2015.

Kuusipöheikkö talvella 2016. Pöheikössä näkyy pieni aukko, joka syntyi kesällä koivua kaadettaessa.

Saunan kerran katkennut kuusi

Saunan vierellä kasvaa sen sijaan kaksi kuusta. Toinen on erittäin kaunis, tuuhea ja symmetrinen. Toinen vähän hassu; latva on katkennut joskus kuusen päästä, minkä jälkeen kuusi on haarautunut ja alkanut kasvattaa vanhasta latvasta vähän sivuun uutta latvaa. Kuusi on jo erittäin korkea, ja no: minun mielestä erittäin ruma. Lisäksi kaksi kuusta vierekkäin ei toimi; ovat liian lähellä toisiaan ja muodostavat vain jättimäisen kasan. Yksittäinen kuusi olisi sen sijaan tuossa paikassa todella kaunis. Päästäisiinkö tuosta toisesta poloisesta siis pian eroon?

Saunan vierustalla kasvaa kaksi kuusta; toinen symmetrinen ja nätti. Toinen latvastaan joskus katkennus ja sen jälkeen vinoon kasvuaan jatkanut.

Kuusi saunan läheisyydessä on yllättävän korkea. Koon huomaa oikeastaan vasta tätä kuvaa katsellessa. Taustalla näkyy nuorta metsää; ympäröivät metsäalueet on pääosin kaadettu (ilmeisesti lohkomisen yhteydessä noin 10 vuotta sitten), mutta hyvä puoli kaadetuissa metsissä on avaruus ja tuulen kulku; torppaa reunustavat nyt siis pääosin hakatut metsät sekä muutamat pikkupellot.

Autotallin reunustan puut

Vanhaa autotallia, joka toimii meidän kotisalinamme, reunustaa puolestaan monta nuorta ja vähän vanhempaa puuta; puut ovat osin parinkymmenen sentin etäisyydellä rakennukesta. Puustoa pitää näin ollen harventaa voimakkaasti tallin reunustalta. Nämä puut ovat onneksi kuitenkin normikokoisia - ei niin valtavia kuin kaikki edellä mainitut.

En oikein uskalla edes kuvitella, millainen työmäärä näiden puiden kaatamisesta jo syntyy. Kun ne puut pitäisi sitten vielä pilkkoa haloiksikin. Laskin, että tässä esitettyjä kaadettavia puita olisi noin 15-20. Voi olla, ettemme pääse siis ihan kaikista vielä tänä vuonna eroon, sillä haloille ei välttämättä riitä säilytyspaikkaa - jos emme sitten laajenna halkovarastoja navetan puolelle. Katsotaan, miten käy! Ja toivotaan, että kallellaan oleva puu ehditään kaataa ennen kuin se itse kaatuu. Sitä jännitän itse asiassa vähän liikaakin; huokaisten aina syvään, kun saavumme torpalle ja näen puun edelleen pystyssä. Luonnon armoilla oppii arvostamaan erilaisia asioita; sen olen ainakin oppinut!

We have rotted cut already two rotten woods down in our summer home garden, but the work is not yet finished. We have to cut down at least one birch, which is askew towards our croft. We ave planned to cut down also many spruces, which overshadow our garden afternoons.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!