keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Hyvä Äiti // Good Mother


Viikonloppuna oltiin siskon kanssa pitkästä aikaa yhdessä. Juteltiin monista asioista, mutta mieleen jäi kenties eniten keskustelut vanhemmuudesta. Miten siskoni näkee hyvän vanhemmuuden ja mitä hän haluaa tarjota lapsilleen. Ja miten minä sen näen ja mitä minä haluan tarjota?

On niin hassua, että olemme siskoni kanssa monessa asiassa kuin yö ja päivä. Ne tärkeimmät arvot ovat kuitenkin samat, mutta miten ne näkyvät toiminnassamme, eroavat monesti aika paljonkin.



Ihan viimeisen kuukauden aikana olen miettinyt: 

Olenko huono äiti, kun en vie lapsiani 1-vuotiskuviin vaan otan kuvat itse?

Olenko huono äiti, kun synttärikutsuilla ei tarjota muuta kuin täytekakkua?

Olenko huono äiti, kun en ole hankkinut synttärikutsuille lasten servettejä? Tiedättekö sellaisia barbi- ja auto-juttuja.

Olenko huono äiti, kun somistan lapseni noidaksi kaapeista löytyneellä Marimekon Iloinen-mekolla, raitasukkahousuilla, arabihuivilla sekä piirtämällä pisamoita poskille? Enkä osta siis sellaisia Lidlistä löytyviä naamiaisasuja.

Olenko huono äiti, kun meillä ei ole prinsessalinnaa? Eikä parkkitaloa? Olenko huono äiti, kun rakennamme linnan pöydän alle peitoista ja parkkitalon palikoista?

Olenko huono äiti, kun pienempi herra kiipeää milloin minnekin, enkä vain enää jaksa koko ajan hakea häntä alas ja kieltää? Kuten että hän kiipeää jääkaapin hyllyille jääkaapin oven ollessa auki, ottaa sieltä omenan ja alkaa syödä sitä. Lattialla.

Olenko huono äiti, kun en ehdi leikkiä 'tarpeeksi' eli niin paljon, kuin lapsi sitä haluaa?

Olenko huono äiti, kun en vie lapsiani ulkomaan reissuille? Tai järjestä jokaiselle viikolle jotain erilaista, kuten elokuvaa tai teatteria? Vaan että laitamme rahat rähjäiseen mökkiin, joka sitoo meidät viettämään siellä suuren osan vapaa-ajastamme.



Vanhempain- ja hoitovapaassa on se huono puoli, että ehdit pyöritellä asioita yksikseen omassa mielessäsi ihan liikaa. Viikonloppu siskon kanssa, aikuisen seurassa, ilman häiriötekijöitä, tasoitti onneksi mieltäni. Minä olen hyvä äiti siinä missä muutkin äidit. Meillä on varmasti kaikilla omat tavat toimia ja omat keinot kasvattaa.

Varmasti joustan jossain vaiheessa serveteissä ja naamiaisasuissa, mutta niin kauan kuin lapseni on tyytyväinen ja onnellinen tarjoamiini malleihin, olen itsekin tyytyväinen ja onnellinen.

Tämä äiti nyt vain on sellainen, joka ei nauti valmiista ratkaisuista, ja haluaa ruokkia myös lapsiaan käyttämään mielikuvitustaan.

Ja tämä äiti nyt vain on sellainen, joka ei halua tukea yhteiskuntamme taloutta kuluttamalla kertakäyttöistä tavaraa - tai tavaroita, joiden käyttöaika jää lopussakin hyvin pieneksi. Tämä äiti ostaa mielummin lapselleen synttärilahjaksi jo nyt sellaisen oikean jalkapallon, jota hän voi potkia vielä parikymppisenä. Eikä siis sellaista lapsille tarkoitettua muovipalloa.

Ja tämä äiti on päättänyt, että haluaa antaa lapsilleni enemmän aikaa. Kodin remontti täytyy saada nyt syyskuukausina valmiiksi niin, että keväällä me elettäisiin ainakin enemmän niin kuin muutkin lapsiperheet. Sillä kyllä minä haluaisin tehdä lapsien kanssa enemmän, mutta tällä hetkellä vain tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen.

Onko siellä päässä muita äitejä, jotka murehtivat siitä, ollako nyt sellainen oikeanlainen äiti?

P.S. Huomenna päättyy Hammi's Designin maalaus/juliste/korttipino-arvonta, joten kipinkopin osallistumaan, jos et ole jo osallistunut!



Wondering about motherhood; what kind of mother is good mother?
I think I need more time to be with kids. 
That's why we are finally trying to get the renovation at home finished!
Target is to be ready at the end of this year.
Hopefully we will survive!


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!




11 kommenttia:

  1. Et ole huono äiti! Meitä äitejä on monenlaisia. Toiset ratkaisevat eteen tulevat ongelmat helpoimmalla tavalla: ostavat rahalla kaupasta sen minkä toiset näpertävät itse. Mielestäni ajatus, että vanhempien pitäisi koko ajan olla tarjoamassa lapsille jotain, on jotenkin hassu. Elämästähän tässä on kyse, yhdessä elämisestä - vanhemmat ja lapset kasvavat ja kehittyvät yhdessä. Lapsi kasvattaa äitiään ja isäänsä vähintään yhtä paljon kuin vanhemmat lasta. On todella hienoa, jos jaksaa ideoida ja värkätä erilaisia juttuja - varsinkin kun lapset saavat osallistua. Itse tekeminenhän on sitä parasta - antaa luottamusta omiin kykyihin. Ja siitä kiipeilystä: anna lapsesi liikkua, juosta ja kiipeillä - turvallisissa rajoissa tietenkin. Kiipeily on parasta tasapaino- ja koordinaatioharjoittelua mitä voi olla. Liikkuvasta lapsesta kasvaa terve aikuinen. Tiedän kyllä kuinka rasittavaa on juosta päättömän 1-vuotiaan perässä - leikkikehä voisi joskus olla kätevä ratkaisu... Mutta kuinka ihanaa, että lapsi on itse löytänyt omenan syötäväksi. Maistui varmaan hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viisaista ajatuksista; sanoit todella hienosti, että yhdessähän tässä kasvetaan ja eletään. Se on kyllä niin totta.

      Ja todellakin; poikamme liikkuu ja hänen on annettu liikkua. Huomaan, että paljon enemmän kuin esikoisemme, ja voiko siinä olla jopa syy siihen, että poika liikkuu paljon enemmän kuin esikoinen samassa iässä. Osasyy toki ainakin, että pitää lähteä isosiskon perään ;)

      Olen tosiaan miettinyt sitä leikkikehää. En vain tiedä, onko se enää tässä maailmassa soveliasta; voiko sekin aiheuttaa jotain traumoja? ;) Mutta jotenkin tuntuu, että nyt alkaa jopa pikkasen helpottaa tuo perässä juokseminen; ei tee ihan koko ajan jotain kiellettyä...

      Nälkä kun tuli, piti mennä jääkaapille hakemaan evästä. Näin se on nähtävä, ja olla tyytyväinen, kun on oma-aloitteinen lapsi!

      Kiitos vielä ajatuksistasi; on helpottavaa lukea muiden ajatuksia, joskus vähän vaikeammistakin asioista!

      Poista
  2. Samanlaisia pohdintoja on ollut täälläkin. Lähes kaikki ystävät, joilla on lapsia, elävät melko erilaista elämää. Siis meihin verrattuna. Meillä ei ole uusimpia leluja, ei ravata uimahalleissa tai leikkipuistoissa. Välillä poden huonoa omatuntoa asiasta. Päivät koostuu pitkälti kodin ja eläimien vaatimista töistä höystettynä metsälenkeillä. Olkkarin pöydältä saa hyppiä sohville ja kaiken maailman härveleillä ajetaan ympäri huoneita. Jokasella perheellä on omat tavat ja arvomaailma, turvallisuuden ja välittämisen tunne on kuitenkin ihan varmasti se tärkein! Olet hyvä äiti! ❤ ..ja hyvä omata oma-alotteisuutta pienestä pitäen.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottavaa kuulla, että siellä päässäkin on vähän samanlainen äiti, etten ole ihan yksin näiden asioiden kanssa ;) Mutta tiedätkö: musta tuntuu, että teillä on siellä melkoinen seikkailumaa, jossa lapset kyllä kiikkuvat, kiipeävät ja kehittyvät! Kaupunkien leikkipuistot ovat niitä leikkimetsiä ja takamaita, jonne lapset laitetaan leikkimään, kun niitä metsiä ei enää ole, missä leikkiä. Ja siellä jos jossa mielikuvitus saa vallan; mun mielestä juuri sellaista, mitä itse haluaisin lapsilleni tarjota. Ja yksi syy siihen, miksi mekin kesäkoti metsän keskeltä ostettiin!

      Kiitos ihanista ajatuksistasi Jonna! Kiva, kun kommentoit niin usein ja niin ajattelevaisesti <3

      Poista
    2. Kai sitä aina ajattelee, minkä voisi tehdä paremmin. ;)

      Sun blogi on yks mun ehdoton lemppari. Paljon erilaisia asioita ja samanikäiset lapset ja remppaa ja ja ja..:)

      Poista
    3. Kiva kuulla! Sunkin blogi on mun lemppareitani! Tänään muuten kolusin juuri sun vanhoja tekstejä, kun yritin metsästää sieltä tapettikuvia ;)

      Poista
  3. Meillä ei viedä 1- vuotis kuvaan. Haluan että mieheni ottaa ne kuvat. Samoin kun moni ostaa kaupasta lapsille uusia vaatteita. Itse koluan kirppareita, ostan Marimekon paitoja tytölleni mitkä eivät varmasti ole enää muodissa? En haluakaan kulkea muodin perässä edes lasten vaatteissa. Tykkään olla erilainen. Tykkään Marimekon kuoseista :)
    Ja nuo lelut, meillä on tytöllä paljon sellaisia leluja joilla minä ja mieheni olemme pienenä leikkineey ja hyvin leikki sujuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin, myös minun kaikki barbini ja nukketalo odottaa leikkiää :)

      Poista
    2. Kiva kuulla, että täällä hörrää samanhenkisiä äitejä ;) Vanhoissa leluissa on kyllä tunnelmaa; osa niin kivasti pureskeltukin, että ei voi muuta kuin persoonallisiksi kutsua ;D Meidän vanhat lelut on pääosin isovanhempien luona; saavat lapset siellä leikkiä niillä, mutta on niitä sitä kautta meille kotiinkin kantautunut. Ja mun vanha nukketalo on muuten tällä hetkellä meidän 3-veen lemppari mummulassa <3

      Poista
  4. Hi ,, i love your blog ,, you have a new follower
    Angelica

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou, nice to here! And I am flattered to have follower so far away from Finland <3

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!