torstai 8. joulukuuta 2016

Vanhat lautalankut paikallaan! // Old wooden floor is finally installed!



Nyt ollaan päivitystahdissa vähän jäljessä. Kaksi viikkoa sitten saimme nimittäin jotain todella hienoa  valmiiksi, johon viittasinkin sivulauseessa viime postauksessa. Miehet saivat nimittäin ensimmäisenä adventtina viimeisetkin lattialankut paikalleen! Tai no melkein viimeiset, mutta siitä jäljempänä. Tärkeintä on tosiaan, että meillä on nyt lattia torpassamme, mikä tuntuu vähintäänkin luksukselle useamman kuukauden lattiamattoman kauden jälkeen!

Lattialaudat ovat siis vanhoja. Irrotettiin ne yläpohjan remontin ensimmäisessä vaiheessa, josta kerroin enemmän tässä postauksessa. Laudat saatiin lähes ehjinä irti. Laudat, jotka hajosivat, olivat pääosin korjattavissa ja paikattavissa; puukitti on tässä hyvä pelastus. Muutama uusi (vanha) lauta käytettiin; nämä saatiin ystävälliseltä naapuriltamme, joka oli purkanut ne omasta talostaan aikoinaan.

Mies rakensi muutaman tarkistusluukun alapohjaan, jotka ovat pieniltä osin vielä kesken. Lisäksi yksi lauta odottaa tarkempaa sovittelua leivinuunin vierellä. Sen verran lattia muuttui uudelleen asennuksen myötä, että lautaa tarvittiin enemmän kuin mitä sitä oli purettaessa. Syynä oli se, että laudat saatiin nyt tiiviimmin asennettua suhteessa toisiinsa - ja toinen syy lienee se, että seinät ovat eläneet ulospäin jonkin verran, jolloin sisäpinta-ala on kasvanut. Naapurin lattialaudat pelastivat tämän tilanteen hyvin.

Kammareiden lattialautojen väri on erittäin kaunis; harmaan sininen, enkä hentoisi niitä maalata. Lautoja on kuitenkin osittain veistetty ja laudoissa on suuriakin reikiä naulojen poistojen myötä + paikkalaudat ovat aivan erivärisiä kuin aiemmat laudat. Lisäksi lattialautojen maalin pinta on niin kulunutta, että laudat pikemminkin imevät lian itseensä kuin hylkisivät likaa. Näin ollen: ne maalataan, mutta....

Viimeksi viittasinkin suunnitelmien muutokseen. Päätimme nimittäin siirtää maalaushommat keväälle. Aluksi meillä oli siis tarkoitus pohjamaalata seinille tulevat panelit ja maalata katot, uuni sekä lattiat, mutta sitten aloimme miettiä pellavaöljymaalin käryjä, pitkien panelien maalausta ja kuivatusta pienen torpan tiloissa sekä talvipakkasia; ikkunoita ei paljon pidettäisi auki.

Muutos suunnitelmiin oli siinäkin määrin mieleinen, että nyt pystymme katkaisemaan remontointiurakan hetkeksi - ja pääsemme torpalle joulun viettoon! Toki keskeneräisyyden keskelle, mutta asuttavan keskeneräisyyden. Siinä on vissi ero: lattia jalkojen alla on aika jees - ja eristeetkin erittäin ihania talven pakkasilla...!

Näinä viikkoina olemme tehneet myös viimeiset suurimmat hankinnat torpalle. Löysimme vanhan pirtin pöydän läheiseltä kirpputorilta. Tori.fi -sivuilta löysimme puolestaan vanhan kaatoaltaan sekä vanhan kaapin uuden ikkunan alle. Itse uusi (vanha) ikkunakin on löydetty karmeineen navetta.com -sivustolta, mutta kyseinen paketti odottaa vielä aikaa, jolloin ehdimme sen hakemaan.

Ihan itsestään nämä löydöt eivät ole tulleet eteen, mutta verrattain nopeasti kaikki löysimme, kun haut laitettiin aktiivisesti päälle. Näistä löydöistä enemmän tulevissa postauksissa, kun pääsevät paikoilleen. Pirtin pöytä on jo käytössä - ja siitä väyläytinkin kuvan jo viime kerran postauksessa, jos satuitte huomaamaan! Alla vielä pöytä - ja lattialautaa pirtin puolelta. Väri pirtin puolella ei ole niin mieleinen kuin kammareiden puolella. Lisäksi pirtin puolella lattialaudat on tasoitettu hiomakoneella, mikä on vienyt niistä vanhaa viehätysvoimaa mennessään. Mutta: onneksi kammareissa pyöristyneesti kuluneet laudat ovat säilyneet!

Nyt sitten on onneksi mietintäaikaa: miettiä, mikä se kammareiden värimaailma tulee olemaan. Yritetäänkö jäljittää vanhaa sinertävää sävyä vai käytetäänkö varastoista löytyvää vihreää umbraa (käytännössä harmaata) maalia. Näistä kammareiden värimaailman kinkkisistä haasteista kirjoittelin tässä postauksessa.

Nyt voinen muuten todeta, että alapohjan korjausta koskevat postaukset loppuvat tähän. Kaikki alapohjan korjauksesta, aina lattialautojen irrottamisesta asti löydät tunnisteella base floor, jos joku muukin siellä on samojen haasteiden äärellä. Voinen myös sanoa, että korjaus ei ollut teknisesti vaikea, mutta vei aikaa. Korjaus ei myöskään ollut rahallisesti suuri satsaus, mutta jälleen kerran vei sitäkin enemmän aikaa. Käytimme mahdollisuuksien mukaan vanhaa ja kierrätettyä, mikä vähensi kustannuksia - ja teimme itse sekä isovanhempien avustuksella. Kustannuksia olisi pienentänyt huomattavasti, jos olisimme jättäneet suurtehoimuroinnin väliin; siitä kun ei ollut sanottavaa hyötyäkään meille.

Lopputulos oli myös onnistunut. Lattia on ollut nyt parin viikon kokemuksen perusteella huomattavasti lämpimämpi kuin ennen - ja sitä myötä sisäilma kaikkinensa tuntuu lämpimämmälle. Haju on myös kaikonnut. Pieni tuoksahdus tuli vanhojen lattialautojen myötä takaisin, mutta otaksun, että se häviää maalauksen ja elämisen myötä. Voin siis suositella alapohjan korjausta, jos sellaista suunnittelet - mutta ehkä en kahden pienen lapsen vanhemmille. Kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Huokaus ja naurahdan: Voi meitä!




We have the floor - finally, after five long mouths! Repairing the base floor took its time - but now the floor is warm - and there is not such a smell than before. We are happy, actually very happy!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


16 kommenttia:

  1. Mahtavaa, hienoa työtä! :) Meillä oli myös puulattioissa tuon tyylinen sävy. Nyt ovat vaalean harmaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Väri on kyllä kaunis, vaikka kyllä harmaakin on kaunis :)

      Poista
  2. Oi miten ihanat lattiat! Voin kyllä kuvitella, miten sitä osaa lattiaa arvostaa kun on ilman joutunut tulemaan toimeen :) Mutta kuten sanonta kuuluu, niin hyvää kannattaa odottaa!

    Ihanaa joulun odotusta sinne teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu! Samoin ihanaa joulun odotusta teidän perheelle!

      Poista
  3. Upea lattia. Näkyy ihanasti elämisen jälki. Kannatti odottaa! :)

    VastaaPoista
  4. Lopputulos palkitsee vaivan :) Hyvää joulua!

    VastaaPoista
  5. Ihanan sävy tuossa vanhassa lattialaudassa! Mielenkiinnosta kysyn, kun mainitsit hajusta, että millainen haju se oli, tarttuiko vaatteisiin? Haistoiko sen, kun taloon meni sisälle? Hienoa, että saitte sen kaikkoamaan alapohjaremontin yhteydessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kertoa nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä, että kannattaa luottaa nenäänsä - varsinkin jos oma nenä on tarkka. Jos itse olisin nyt ostamassa vanhaa taloa, käyttäisin homekoiraa. Pieni summa koko talon hinnassa (me oltaisiin näin varmasti saatu tingittyä hintaa alaspäin), mutta tuo paljon varmuutta hankintaan. Meillä haju tuli alapohjasta, joka löydettiin arkkitehdin visiitillä: "Sisäilman hajuhaitan lähde paikannettiin katselmuksessa alapohjan alempaan tuohikerrokseen. Tuohi oli alapinnaltaan kostea maaperästä nousevan kapillaarisen kosteuden aiheuttamana ja tuoksu oli sama kuin sisäilmassa havaittu." Lisää tuosta käynnistä ja ongelman lähteestä löytyy tästä postauksesta: http://mrssinn.blogspot.fi/2016/05/maanvaraisesta-alapohjasta.html

      En osaa oikein kuvailla hajua, mutta oli joka tapauksessa sellainen, jonka heti haistoi. Hyvän huoneilman ei pitäisi haista. Haju tarttui vaatteisiin ja sen huomasi ihan aina, kun taloon tuli sisälle vaikka muutaman poissaolopäivän jälkeen. Kesällä hajua ei huomannut niin selkeästi, mikä johtui siitä, että ikkunat olivat auki ja uunit eivät vetäneet korvausilmaa alapohjasta.

      Jos hajua siis ilmenee, kannattaa vain alkaa selvittää, mistä se tulee; meillä se ei ainakaan lopulta ollut aivan mahdoton mörkö - vaikka kovan työn teettikin :) Ja näin jälkikäteen ajateltuna asian olisi kyllä voinut selvittää jo ostosvaiheessa, mutta oppia ikä kaikki ;)

      Poista
    2. Kiitos kovasti vastauksestasi! Meilläkin oli vähän samansuuntaista hajuhaittaa entisessä kodissamme, joka parantui jonkin verran alapohjaremontin yhteydessä. Se tehtiin lattioita avaamatta, sillä alapohjan ryömintätila oli sen verran korkea, että sen pystyi tehdä sitä kautta. Hajua aiheutti mm. talon perustuksen muottilaudat, jotka oli jätetty paikoilleen sen aikakauden tyyliin. Maatuessaan/kostuessaan ne alkoivat haista. Rossipohjan huoltaminen oli ollut hiukan retuperällä entisen omistajan toimesta, joten luulen, että alapohjasta tuleva haju oli tarttunut myös lattian sahanpurueristeisiin. Olisi siis kannattanut vaihtaa nekin puhallusvillaan, niin olisimme saaneet hajun kokonsa pois. Sillä kysyin tuota hajuhaittaa, koska meillä on jälleen suunnitelmissa vanhan talon remontti (vaikka edellisestä kodistamme pois muutettuamme vannoimme ettemme enää ikinä ryhdy remonttihommiin). Joka tapauksessa alapohjaremontti lienee järkevin tehdä ensimmäisenä ja sitten vasta muut remontoitavat kohteet. On siis hyvä tietää erilaisista hajua aiheuttavista tekijöistä. Kiitos vinkistä tuon asiantuntijan suhteen, taidammekin ottaa häneen yhteyttä jos ja kun päätämme ryhtyä remonttihommiin 😊

      Poista
    3. Kyllähän se haju on seuraus todennäköisesti jostain virheestä rakenteissa, joten kannattaa tutkia, jos sellaista ilmenee. Tsemppiä ja rohkeutta matkaan :)

      Poista
  6. Hei, löysin juuri tänne, ihanaa lukea projektistanne.
    Mietin tuota lattian väriä. Voisiko paikkakohdat vaan sävyttää vanhan lattian sävyyn, niin kaunis vanha pinta säilyisi?
    t. konservaattori

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuulostaa kyllä kauniille ajatukselle, että paikkaisimme vain tietyt kohdat. En tiedä, kuinka haastavaa on löytää juuri oikea sävy, mutta kenties kokeilemme. Haasteenahan siinä on tosin, että pintaan ei saada yhtään likaa hylkivää kerrosta, mutta toisaalta se ei ihan niin tärkeää ole kammareissa kuin sitten tuvassa pienten lasten kanssa. Kiitos kivasta ideasta :)

      Poista
  7. Hyvä kuulla, että nekin laudat joita ei ehjänä saatu irti, pystyttiin korjaamaan. Tuttavani juuri mainitsi, että heillä on painunut lattia makuuhuoneessa. Heidän talo on vanha rintamamiestalo. Kai se tulee oikaista jossain vaiheessa, ei sitten tule lisäongelmia. Kiva lukea projektista, kiitos siis jakamisesta!

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!