Kuulin työpaikkani valmennuksessa, että valitus ja valituksen kuunteleminen tappavat aivosoluja. Voi kauhea! Mutta en siis valita. Vaan totean, että aivan mahtava fakta: Viimeinkin niin järkiperäinen syy, johon vedota, jotta itse lopettaa valituksen - ja poistuu tilanteesta, jossa valituksen kierteelle ei näe loppua!
Eilen tiputin puhelimeni repun taskusta, ja huomasin sen vasta kotiin palattuani monta tuntia vahingon sattumisen jälkeen. Mieli meinasi mennä niin matalaksi, ja valituskäyrä oli jo todellakin valmis nousuun. Ennen olisi iltani taatusti mennyt täysin pilalle. Nyt päätin tehdä jotain kivaa, joka rauhoittaisi mieltä. Siinäkin vaiheessa meinasin jo valittaa, että nyt kyllä tekisi mieli parantaa mieltä juoksulenkillä - mutta että pitikin juuri samaisena päivänä iskeä kevätallergiaoireet ja olo oli kovin kehno. Eli etten pääsisi lenkille. Eli niin, taisin pikkuisen valittaa.
Sitten päätin, että kivaa voi olla muillakin tavoilla: päätin istuttaa uutta satoa tulemaan. Maaliskuun puolivälissä istuttamani tomaatit ovat jo itäneet, mutta nyt pistin basilikaa, timjamia sekä kuukausimansikkaa tulemaan. Sisustin jopa siinä samalla, kun keksin käyttää istutusten alustana tarjottimia sekä kakkulautasta! Näyttivät niin kivalle nämä kerrosasetelmaistutukset - ja sitten olikin pakko ottaa kuva instagrammiin - ja sieltä saamani tykkäykset ne vasta lämmittivätkin.
Nukuin yöni hyvin ja aamulla mietin, että jopa minä rauhallisesti otinkin puhelimen katoamisen. Kehuin itseäni. Vielä enemmän kehuin itseäni astuessani poliisilaitokselta ulos, säpäleinen puhelin kourassani. Turhaan olisin hermostunut, sillä puhelin löytyi. Enkä hermostunut edes sirpaleista puhelinta, sillä se toimi edelleen. Toki esimies oli puhelimen nähtyään varma, että puhelin täytyy vaihtaa. Minä mielellään ehkä katsoisin sitä säpäleistä näkymää vähän aikaa, ihan vain muistaakseni, että niin monesta asiasta selviää paljon paremmin positiivisin ajatuksin.
Oman itsensä kasvattaminen on kyllä sitä parasta kerrakseen. Onhan noita kasvien siemeniäkin toki mahtava istuttaa ja kasvattaa, mutta onpa se jotenkin tosi palkitsevaa huomata itsessään edistystä - varsinkin, kun tavoitteet tuntuvat välillä täysin utopistisille tällaiselle temperamenttiselle tättäräälle. Välillä ottaa koville, ja alamäki on kova - mutta on se mahtava välillä nähdä myös niitä edistymisen askeleitakin.
Torstai oli tänään niin toivoa täynnä - ja toiveet täyttyivät. Kiitos sinä ihana ihminen, joka olit palauttanut säpäleisen puhelimeni poliisilaitokselle. Pieni - mutta niin suuri ja hieno teko!
I planted some seeds yesterday. I used different kind of pots and some trays - and set some Sant Paulias among the plantings. It looked so great, that I had to take some pictures.
The spring is so hopeful and awesome season - or what do you think?
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Ou nou, mulla on varmaan aivosolut vähissä!:D Oon aika kova valittamaan, varsinkin muista ihmisistä. Usein ehkä (tavallaan) ihan syystä, koska en kestä yhtään epäreiluutta. ..sitä tuntuu olevan koko ajan vaan enemmän ja enemmän ilmoilla.. Ja siitä seuraa valitus omasta käytöksestä, miksi vaan ei voi antaa muiden toimia, niin kun toimii ja hoitaisi vain oman "tonttinsa". T: Super-valittava herneaivo;)
VastaaPoistaMutta Jonna: opin myös, että positiiviset ja mielekkäät asiat synnyttävät uusia aivosoluja :) Että kyllä musta tuntuu, että sulla on vielä aivosoluja ;) En halunnut sitä kirjoittaa tuohon, jotten itse siihen vetoaisi - mutta pahan tilanteen tunnen vetoan: "Tunnin päästä ajattelen jotain tooooosi positiivista ja rakentavaa!" ;D
PoistaEpäreiluutta on paljon; toisaalta uskon, että positiiviset ja reilut ihmiset "säilyvät" pidempään virkeinä ja avoimina; eli että lopussa kiitos seisoo :) Sinullakin Jonna <3
Hienosti olet kyllä selvinnyt moisesta harmituksesta, minun pitänee ottaa oppia. Olen tässä viikon valittanut flunssaani ja sitä etten pääse hyvin alkaneen liikuntaharrastukseni pariin :( Eikä ole olo yhtään parantunut valittamisesta, joten täytynee kokeilla uutta kikkaa... Ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaMinulla oli sama viime viikolla, siis flunssa tai kevätsiitepölyistä johtuva allergia; taitaa olla jotain liikenteessä? Toivottavasti sullakin oli kiva viikonloppu; meillä meni sateisissa, mutta sitten sitäkin rauhallisemmissa merkeissä :)
PoistaJess! Tää fakta pitäis oikein kirjoittaa jollekin kyltille, jonka vois sitten vetää esiin, jos valitukselle ei näy loppua :).
VastaaPoistaMeillä on ollut kotona pitkään sellainen kirjoittamaton sääntö, että jos tekee mieli alkaa valittaa jostain, kantsii ensin miettiä, voiko tehdä itse asian eteen jotain. Jos voi, niin sitten tekee, ja valituksen aihe poistuu. Ja jos ei voi, niin eipä se asia valittamallakaan parane, joten parempi keskittyä johonkin positiiviseen sen sijaan. Aika hyvin toimii, muttei tietty ihan aina kumminkaan.
Nostan hattua sun rauhallisuudelle puhelimen suhteen.
Iloista viikonloppua!
Tuo olisi kyllä niin hyvä "kodin sääntö nro 1" :) Vaikka joskus vain tuntuu, että hyvä on myös purkaa ulos paha olo - mutta purkaa sitten ja jättää siihen, ja tavoitteena tehdä niin, ettei pahoita kenenkään mieltä. Oppia todellakin ikä kaikki :)
PoistaJihuu ihan mahtavaa, että luuri löytyi ja ihmisen hyvyys <3 Teillä on kyllä hurjan kaunista <3
VastaaPoistaMukavaa sunnuntain jatkoa <3
Kiitos Tiia! Ja on se kyllä niin hyvä, että löytyy rehellisiä ja kilttejä ihmisiä; kuinka he tuottavatkin pienillä teoillaan paljon iloa ympärilleen!
PoistaJee, ihana postaus. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, miten asioihin suhtautuu. Pikku vastoinkäymisiä kun tulee, eivätkä ne siitä muuksi muutu, vaikka kuinka harmittelisi ja masentuisi. Rennompi ote, iloisempi mieli. Ja sama täällä: pienet istutukset ne piristävät mieltä kummasti sen lisäksi että piristävät kodin ilmettä!
VastaaPoistaNo niinpä; yhdyn ajatuksiisi täysin :) Pitääpä muuten käydä lukemassa sun viimeisin postaus; viikonloppuna en ehtinyt, mutta nyt muistui mieleen!
Poista