Järki ja tunteet: Case Vanha talo // Why buy an old house?

Ajattelin avata ovea vanhan talon omistajan tunne- ja ajatusmaailmaan. Kirjoituksissani on tullut kenties viime aikoina jopa uuvuttava ja turhan yllätyksellinen kuva vanhan talon omistajan ja kunnostajan elämästä. Tehtävälista on loputon, taloon on tullut sisään hiiriä, sitten hevosmuurahaisia, on kuultu kuolemankellon tikitystä, on lahoa, talo vinossa joka suuntaan, on kärsitty väärin rakennetusta alapohjasta ja sen aiheuttamasta huonosta sisäilmasta - ja mitä nyt vielä?

Moni puistelisi tässä vaiheessa päätään: ei mitään järkeä.



Mutta me emme. Tässä on sekä järkeä että tunnetta. Mikään yllämainituista ongelmista ei ole sellainen, etteikö sitä voisi ratkaista. Ratkaisuun on toki tarvittu aikaa, asiaan perehtymistä ja työtunteja - mutta pikkuhiljaa asiat vain hoituvat kuntoon. Aluksi on saattanut iskeä paniikki, mutta useimmiten niinä hetkinä olemme kaivaneet esille Panu Kailan Talotohtorin ja sitä tutkittuamme rauhoittuneet.

Olemme etsineet syyn ongelmalle, korjanneet syyn, ja sitten seuranneet, mitä tapahtuu. Järkevintä tässä on ollut kenties se, että itse tekemällä rahaa ei ole juuri ongelmien ratkaisuun tarvittu. Vanhan talon rakenne ja tekniikka ovat sellaisia, jotka voi itse korjata; ei tarvita ammattilaista ammattilaisen hinnalla paikalle. Järkevää on ollut myös se, että talon hinta tontteineen oli pieni. Näin rahaa jää muuhunkin kuin velan maksamiseen.

Hiiret on saatu pikkuhiljaa pysymään talon ulkopuolella, mihin on auttanut alapohjan korjaus, reikien paikkaus, hiiriverkko ja kissan hankkiminen.



Hevosmuurahaisia tapaamme nykyään harvemmin, mihin on auttanut talon ympärillä olevien lahojen puiden polttaminen taikka kuoppaaminen maahan. Lisäksi on rapsuteltu lahoa pois talon hirsistä rakentamisen ja remontin yhteydessä. On levitetty kanelia muurahaisten kulkureittien esteeksi sekä myrkytettykin niitä, jos kaneli ei ole enää auttanut.

Kuolemankellon tikitystä ei ole kuultu enää vähään aikaan. Suurin syy tähän lienee alapohjan korjaus, mikä vei kelloilta elinoloja varmasti rutkasti - samoin talon ympärillä olevan maan muokkaus sekä salaojitus ja rännien asentaminen niin, että kosteus ei enää pääse samalla tavalla nousemaan hirsiin ja rakenteisiin.



Näihin yllä mainittuihin korjauksiin on toki mennyt ehkä noin 5000-6000 euroa; suurimpina erinä maan muokkaus isolla koneella, salaojaputket ja alapohjan imurointi - pienempinä erinä mm. lecasorat, harsot, puurakenteet, pahvit, ruuvit, hiiriverkot, laastit, rännit ja hevosmuurahaisten eliminoimiseksi ostetut myrkyt.

Jos kaiken olisi teettänyt ulkopuolisella, torpalle olisi kertynyt jo hintaa melkoisesti. Itse tehden ollaan säästetty pitkä penni - ja tiedetään, miten kaikki on tehty ja että kaikki on tehty kunnolla. Olemme tehneet ns. säästävää remonttia; kaikki mahdollinen olemassa oleva on hyödynnetty ja kierrätetty ja uusia osia on ostettu vanhoina, välillä pitkällisen etsinnän tuloksena. Maksut on maksettu niiden tipahdellessa eteen suoraan palkoista ja pieneltä osin koskemalla säästöihin, joten korkojen kera ei ole tarvinnut kunnostustöitä tehdä.

Meidän ei tarvitse purkaa koko taloa tai korjata sitä kokonaan heti paikalla ongelmien edessä, vaan voimme niitä pikkuhiljaa korjata. Siinä sivussa elämämme ei ehkä ole aina aivan luksusta, mutta sen kestää. Mielessäsi nousee kenties kysymys: Miten sen kestää?

Sen kestää, koska vanha talo pihapiireinen ja metsineen antaa niin paljon myös iloa! 



Näin syksyn tullen iloa tuovat etenkin tulisijat. Talo lämpiää puilla, mutta samalla lämmitystä voi hyödyntää tekemällä ruokaa, kuivattamalla satoa tai vaikka vain kuuntelemalla rätinää tulisijoissa illan hiljaisina tunteina. Sisäinen mieleni vain nauttii siitä, että pystyn tekemään asioita luontoa kunnioittaen; tässä tapauksessa sähköä säästäen.

Vanhan talon tunnelma on myös ihan oma lukunsa; ikkunoista avautuvat näkymät vanhaan pihapiiriin luovat osan tunnelmasta - osa tunnelmasta tulee sisältä vanhoista, kuluneista pinnoista, epätäydellisisä yksityiskohdista, omasta kädenjäljestä, vanhoista ikkunoista ja natisevista lattioista.

Vanhan talon mukana tulee luonnollisesti usein myös vanha pihapiiri vanhoine piha- ja talousrakennuksineen. Hyvällä tuurilla ne ovat hyvässä kunnossa - tai vähän vähemmän hyvällä tuurella vielä kunnostettavissa. Vanhat rakennukset mahdollistavat paljon; meillä tällä hetkellä ulkosaunan, kuntosalin, leikkimökin, varastoinnin, halkovajan, verstaan - ja ollaanpa navettaa hyödynnetty hääjuhlien tuoksinnassakin. Jos nämä kaikki rakennukset olisi pitänyt rakentaa alusta alkaen, olisi hinta ollut aikamoinen - ja eivät ne ihan pienellä summallakaan olisi rakentuneet.

Syksy on myös sadonkorjuun aikaa, ja usein vanhan talon mukana tulee kaupantekijäisenä mukaan myös vanha pihapiiri vanhoine hedelmäpuineen ja marjapensaineen. Parasta on, kun menet lasten nukahdettua pihalle poimimaan kourallisen mustia viinimarjoja ja nautit ne tumman suklaan ja hyvän kirjan kera ennen nukkumaan menoa. Parasta on myös välipalarahka, johon käyt äkkiä poimimassa marjat pensaista. Tai se näky, kun lapset ottavat omenapuusta omenan ja ryhtyvät vain syömään. Välipalaa hyvin oma-aloitteisesti, ja äiti kiittää.



Vanha pihapiiri on usein sijoitettu huomioiden kasvien hyvät kasvuolosuhteet. Näin ainakin meidän torpalla; kasvit kasvavat hyvin ja kasvimaa tuottaa yllättävänkin vähällä vaivalla satoa. Tänä syksynä ruoka valmistuikin meillä pitkälti oman kasvimaan antimista, ja perunat, porkkanat ja punajuuret kasvavat vielä maassa. Satoa riittää myös talveksi ja sitä korjataan aina sopivan tilanteen tullen. Välillä toivotaan lisätunteja vuorokauteen, jotta ehtisi keräämään kaiken haluamansa. Nälkä kasvaa syödessä: koko ajan imet uusia ideoita sosiaalisesta mediasta, ja halu kokeilla uusia, terveellisiä ja vieläpä aivan käden ulottuvilla kasvavia luonnontuotteita kasvaa.

Syksyllä pihapiiri tarjoaa vielä tekemistä; vanhat puut pudottavat lehtensä - ja minä tykkään haravoida. Jos vain olisi aikaa, minä voisin kevyesti haravoida vaikka päivän putkeen kuunnellen samalla luonnon ääniä ja nauttien syksyn raikkaasta ilmasta - jos vain joku kutsuisi välillä syömään. Lapset nauttivat myös; lehtikasoja odotellaan jo saapuviksi: kasa lehtiä, hyppy keskelle ja alkaa lehtisade. Parhaita syysmuistoja!

Syksyllä  torpan kunnostaminen sisätiloissa nousee taas ajankohtaiseksi. Vanhassa talossa on varmasti aina jokin nurkka, joka huutaa itseään. Miehelle riittää puutöitä - minulle maalattavaa, tapiseerattavaa ja suunniteltavaa vielä moneksi vuodeksi. Torpan laittaminen tuottaa meille siis mielihyvää; oma kädenjälki ja muistot piirtyvät seinille ja rakenteisiin, kun itse niitä visioimme ja toteutamme.

Tässä oli vanhan talon ja pihapiirin luomia iloja näin syysaikaan. Iloja on myös muina vuodenaikoina, mutta jätän ne seuraavien postausten asialistoille. Oli kuitenkin hyvä muistuttaa myös itseään, että niin paljon kuin vanha torppa on meiltä aikaa ja energiaa vienyt, on se sitä niin paljon myös tuonut! Toivottavasti postaus toi esille niin tunne- kuin järkipuolen, miksi vanha talo on kunnostamisen ja asumisen arvoinen - sillä sitä se juuri nimenomaan mielestäni on.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Hienoa olisi, jos rohkaisin jonkun teistä tekemään sen lopullisen päätöksen ja hankkimaan vanhan talon uuden ja modernin sijasta. Usein kun kuulen vedottavan juuri siihen, että vanhaan taloon menee sitten kaikki rahat ja aika. Epäilen, että menisi kummatkin noista; jompaa kumpaa saattaa kuitenkin mennä rutkasti. Mutta jos nauttii omilla käsillä tekemisestä - eikä niinkään makoilusta aurinkorannalla - voisin melkein rohkaista miettimään vanhaa taloa todellisena vaihtoehtona.

Lisäksi ajattelen aina ympäristöä ympärillämme - ja tulevan sukupolven tulevaisuutta maapallollamme; nykyinen into rakentaa aina uutta tietää useimmiten myös uusia rakennusmateriaaleja. Paitsi, että uusi rakentaminen kuluttaa luonnonvaroja, niiden tuottaminen aiheuttaa myös päästöjä. Ja betonirakentamisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt eivät ole muuten ihan pienet - mutta sellainen asia, josta kuitenkin vielä vaietaan. Tämä pieni sivujuonne, mikä juontaa juurensa leipätyöni haasteisiin.

P.S. Olen saanut useamman uuden lukijan ihan nyt kuukauden aikana; toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi - ja olen äärimmäisen otettu teistä jokaisesta! On mahtavaa, jos ja kun juttuni kiinnostavat jotakuta - ja että pikkuinen blogini löytyy jonkun hassun mutkan kautta bittiavaruudesta. Tästä sivujuonteena voisinkin kehoittaa muita bloggareita päivittämään lukulistallansa olevat blogit oman bloginne sivulaitaan; harmillisen usein se unohtuu ja lukulistalta puuttuu ne kaikkein tuoreimmat ja kenties tiheimmin päivittyvätkin blogit. Itse nimittäin teen juuri näitä väyliä pitkin uusia mahtavia löytöjä!

There are so many reasons, why repair old house. It saves natural resources, it doesn't cause greenhouse gas emissions like new concrete construction, old buildings don't cost much and saving renovation is almost free. Usually you get also big nutritious farmyard and large bars into the bargain - and get change to store, garden and plant different things - and eat healty food from own plantings! 

I just hope people would appreciate old buildings and surroundings more; it just makes sence!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!