keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Uusi peltikatto vanhaan taloon



Sadepäivä. Nautin nykyään sateesta. Minusta on taivaallisen ihanaa vetää pitkävartiset kumpparit jalkaan ja lähteä metsään tai peltojen reunoja tallustamaan. Sytyttää kynttilä ja pistää tuli puuhellaan. Kuunnella rätinää – ja toisaalta ropinaa.

Keväällä päätimme ensimmäistä kertaa ulkoistaa isomman korjauksen ulkopuoliselle tekijälle. Syynä olivat lepakot. Lepakot olivat asettuneet katon harjan alle, eikä se nyt itsessään meitä haitannut. Mutta se kakan määrä – ja se haju. Kakkaa pursusi listojen välistä sisätiloihin, ja toisessa huoneessa haisi vähänkään lämpimällä säällä varsin pahalle. Tuntui turhalle lähteä korjaamaan yläkerran huoneita, jos lepakot jäisivät myös asumaan saman katon alle. 

Yritimme näiden vuosien aikana karkottaa lepakoita tähän tarkoitetuilla äänikarkoitelaitteilla. Kohdistimme myös suoraa valoa katon harjan suuntaan sisältäpäin keväisin, kun olivat siirtymässä taas pesäpaikoilleen. Yritimme myös pitää ääntä. Yritimme tukkia kaikki mahdolliset reiät, joista lepakot pääsisivät sisälle. Mutta ei. 

Vanhoista betonitiilistä rakennettu vesikatto oli valitettavasti täynnä pieniä lepakon mentäviä koloja, joiden tukkiminen olisi ollut varsin käsityövaltainen ja pitkähkö operaatio. Vanhat betonitiilet olivat myös osin tiensä päässä.

Aivan täydellinen ja paras vaihtoehto olisi ollut korjata vanha betonitiilikatto niin, että lepakot eivät vain olisi päässeet enää sisälle. Irrottaa jokainen tiili, puhdistaa ja maalata ne niiltä osin, mitkä olivat ehjiä ja korvata hauraat uusilla. Sitten katon rakenteissa olisi pitänyt huomioida, ettei lepakoiden pääsy sisälle olisi enää mahdollista ja latoa tiilet lopulta takaisin paikalleen. Meillä eivät riittäneet kuitenkaan resurssit tähän. 

Vaihtoehtona olisi ollut savitiilikatto, mutta jotenkin savitiilikin tuntui vanhan torpan katteeksi vähän jopa liian hienolle. 

Sitten mietimme peltikattoa. Päädyimme siihen. Syyt perustuivat hintaan, luvattuun asennusaikatauluun ja toimitusajankohtaan. Syyt olivat osin myös visuaaliset. Katselimme pieniä maalaistaloja kevään ajan miettien, mikä sopisi meidän taloomme. Konesaumattu peltikate olisi ollut varmasti kaikkein kaunein, mutta taas tuli vastaan raha ja aikataulu. Päädyimme siis lukkosaumattuun Ruukin Classic -kattoon. 

Mille nyt tuntuu, kun vanha katemateriaali on heitetty pirstaleiksi ja käytetään myöhemmin tiepohjan parannuksessa – ja kun taloa koristaa tuo hieno, kiiltävä ja nopeasti asennettu kate?

Suoraan sanottuna edelleenkin vieraalle. Joskus on kuitenkin tehtävä kompromisseja, ja tämä oli todella sellainen. Nyt ovat lepakot kuitenkin muuttaneet navetan ylisille ja ullakon eristeistä löytyneet muumioituneet lapakon jäänteet kärrätty kompostiin. Hajut ovat poissa, samoin kakat. Eikä muuten yksikään korjaustoimenpide ole mennyt näillä tiluksilla niin nopeasti kuin tämä kattoremontti, minkä ansiosta pystyimme kesällä aloittamaan ullakon huoneiden korjaustyöt.


Tämä oli siis kertomus siitä, miten kaiken osaamisensa ja tietonsa äärellä joskus on vain pakko tehdä toisin kuin haluaisi. Tämä uusi kate oli monen eri tekijän summa, enkä sitä siis voi enempää perustella.

Jos joku vanhan talon omistaja kuitenkin päätyy teettämään Ruukin katon, voin omasta kokemuksestani kehottaa huomioimaan seuraavat asiat: 

A. Varmista, millaista ja miten käsiteltyä puuta katon rakenteissa tullaan käyttämään. Jos et koe kyseisiä materiaaleja omaksesi, voit toimittaa työmaalle asennustyöhön tarvittavan määrän puutavaraa. Meillä nimittäin näkyy räystään alla nykyään kyllästettyä mustaan taittavaa lautatavaraa – vanhan valkoiseksi maalatun laudan rinnalla. Jos olisimme tienneet, olisimme toimineet toisin. Otsalaudat ymmärsimme toimittaa itse paikalle pellavaöljymaalilla maalattuna.

B. Huomioi jyrsijät, varsinkin jos asut maaseudulla, jossa näitä todennäköisesti liikkuu, sillä sitä ei asennustyössä automaattisesti huomioida. Meillä on nykyään räystään alla lautojen välissä olevien tuuletusrakojen päälle niitattu jyrsijäverkot. Eiväthän ne sieltä kauas näy, mutta olisi ne voinut asentaa sinne lautojen allekin.




5 kommenttia:

  1. Noita pikkujyrsijöitähän aina pääsee livahtamaan jostakin raosta kylmää vuodenaikaa pakoon! Kummallisin tapaus oli kun löydettiin kuivunut lepakko ikkunalaudan pielestä, huoneen sisältä siis...
    Viihtyisältä näyttää tuo kotinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan pääsee. Tuonne kattorakenteisiin en vain haluaisi niiden pääsevän, jotteivät kovin söisi pellin alla olevaa aluskatetta jyrsimään. Huh, meillä ei onneksi lepakot ole päässeet elävinä eikä kuolleina sisätiloihin! :D

      Poista
  2. Ovikin näyttää saaneen vähän kattoa suojakseen. Mutta taitaa olla eri miesten käsistä kuin muu katto.
    Katon tehtävä on suojata. Valitsitpa minkä tahansa kattomateriaalin, et pilaa mitään muuta kuin ehkä ulkonäölliseti jotain. Toista on muissa rakenteissa, missä väärä materiaali voi aikaansaada tuhojakin. Joten katossa voi tehdä kompromisseja, jos niitä jossain täytyy tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oven päälle on tosiaan rakennettu väliaikainen katos. Asia on työn alla; jotain vähän talon piirteille sopivampaa on tulossa. Havainnekuvaa tästä on muistaakseni pari vuotta sitten tekemässäni postauksessa https://mrssinn.blogspot.com/2020/05/kuistin-restaurointisuunnitelma.html

      Tärkeintä tosiaan, että kate kestää, suojaa ja pitää veden pois rakenteista; kiitos tuesta :)

      Poista
  3. Oho, enpäs tiennyt että lepakot voivat olla noin hankalia naapureita. Katto on kuitenkin tärkeä osa taloasi ja se kannattaa huoltaa ja tarkistaa säännöllisesti. Hyvä että lähditte kattoremonttiin, jotta ongelmat eivät pääse kasvamaan liian suuriksi. https://www.lumorakennus.fi/kattoremontti/pelti--ja-huopakattoremontit

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!