maanantai 4. helmikuuta 2019

Iloa kasvukauteen 2019 // Joy for the Next Growing Season



Viime vuonna osallistuin yhteispostaussarjaan, jossa joukko bloggareita kertoi omista ajatuksistaan ja projekteistaan omavaraisuuden kasvattamisen osalta. Oli antoisaa osallistua tähän postaussarjaan, sillä samalla tuli kirjattua itselleen ylös, mitä myötä- ja vastoinkäymisiä matkalla oli. Viime kuukausi on saanut minut kuitenkin miettimään erittäin paljon omaa tapaani toimia. Elämääni on nimittäin salakavalasti hiipinyt suorittamisen maku, ja ilo tekemisestä on hävinnyt. Näin on käynyt myös omavaraisuuden kasvattamisen rintamalla.

Olenkin opiskellut itseäni ja aihetta - miettinyt, mistä suorittaminen kumpuaa ja miksi se on näin voimakkaasti alkanut ohjata tekemisiäni. Parhaan vastauksen aiheeseen löysin Katri Syvärisen kirjasta Elämän taika. Kirja kokonaisuudessaan kertoo siitä, kuinka loputon suorittaminen johti Katrin uupumiseen - ja kuinka ilo jäi kaiken tekemisen taakse. Välillä tuntui kuin olisin lukenut itsestäni kirjoitettua kirjaa. Ja toisaalta kirja kertoo Katrin tiestä takaisin kohti elämän taikaa.



Katri lainaa kirjassaan Penny Peircin kirjaa Intuitio - sisäisen tiedon ohjauksessa ihmisen luovan kierron vaiheita. Tämä herätti minut viimeistään, sillä huomasin, että olin elänyt jo monta vuotta lähestulkoon ainoastaan tekemisen vaihetta - toteuttanut, siirtänyt aktiivisesti ajatuksia konkreettiseen maailmaan. Mutta ihminen tarvitsee myös muita vaiheita; olemista ja saamista, jotta ihminen palautuu ja pystyy luomaan ja ideoimaan uutta ilman, että väsyy, uupuu ja sairastuu.

Omavaraisuuden kasvattamisen osalta talvi on monelta osin selkeää olemisen vaihetta, josta alkaa uuden luominen. On aikaa miettiä, pohdiskella, unelmoida, visioida ja kehitellä uusia ideoita. Oivalluksen hetken jälkeen on mielekästä tehdä päätös ja ryhtyä toteuttamaan ideaansa konkretian tasolla.

Meillä talvet ovat kuitenkin olleet hyvin pitkälti palkkatöitä, suuriakin rakennus- ja remonttiprojekteja, puiden kaatoa metsästä ja halkotöitä, metsän sekä risukon raivausta, kaupunkikodin ja vanhan torpan ylläpitoa, kotitöitä kahden pienen lapsen kanssa; yhtä ajan käytön hallintaa. Näiden kaikkien lomassa olemme toki myös unelmoineet, visioineet ja suunnitelleet - mutta ei millään mittarilla kyllä olemisen kautta.

Omavaraisuuden osalta kevät ja kesä ovat ovat puolestaan selkeitä tekemisen vaiheita. Silloin siirretään suunnitelmat konkretiaan ja tehdään. Ja tätä on tosiaan tehtykin, mutta kuten sanoin - ihan jokaisena vuodenaikana ja kaikilla elämänhaaroilla.



Kolmas vaihe, saaminen, koittaa Peircin mukaan, kun idea on toteutettu ja se on ilmentynyt fyysisessä maailmassa. Nyt on siis aika ottaa vastaan, nauttia ja juhlistaa sitä, mitä on saatu aikaan. Tätä ilmentävät varmasti omavaraisuuden osalta sadonkorjuu, ruoan laitto oman maan antimista, säilöminen, sadonkorjuujuhlat, kekrit, pyhäinpäivän juhlinta ja joulun aika. Mutta toki myös kesällä ja syksyllä kaunis ja rehevä puutarha, jossa on ihana juhlistaa kesää ja nauttia ihan vain kaikesta kauneudesta ja olemisesta. Ja toki vaikkapa talvella puulämmityksen luomasta lämmöstä ja tunnelmasta nauttiminen sekä itse rakennetussa tai korjatussa talossa vietetyt hetket perheen kesken.

Meillä kolmas vaihe on ollut, mutta se on suoritettu ilman sen suurempaa iloa itse tekemisessä. Toki egoni on kiitellyt minua moneen kertaan, kuinka ahkera olen ollut ja mitä kaikkea olen saanut aikaan. Ja olen päivitellyt nämä aikaansaannokset usein myös blogiin. Mutta sitä en ole halunnut itselleni myöntää, että ilo on pikkuhiljaa kaikonnut tästä vaiheesta - ja valitettavasti monessa eri elämän lohkossa muutenkin, ei siis vain omavaraisuuden tavoittelussa.



Pitkän johdannon jälkeen... Tämän postauksen tarkoitus oli kertoa yhdessä muiden bloggareiden kanssa, miten meillä on talvi mennyt omavaraisuuden osalta ja mitä suunnitelmia on tulevalle kasvukaudelle.

Summa summarum I: Emäntä uupui ja isäntä jatkoi halon hakkuuta sekä puhdetöitä.

Summa summarum II: Tulevan kasvukauden tavoitteena on intuitiota kuuntelemalla luoda omavaraisuutta elämään juuri sen verran, mikä optimoi ilon ja onnen tunteen tekemisessä. Tulevissa postauksissa tulen sitten kertomaan, miten myös tässä tunnetyöskentelyssä onnistun osana omavaraisuusjuttuja. Ehkä kuukauden päästä kerron myös vähän tarkemmin, mitä olen varovaisesti visioinut tulevaan kasvukauteen - mutta koska olen niin vahvasti vasta paranemisen tiellä, jätän tämän kortin vielä tässä kohtaa auki, sillä kovat tavoitteet johtavat itselläni helposti suorittamiseen.

Summa summarun III: Loppuelämän tavoitteena on kuunnella enemmän intuitiota, vaimentaa pikkuhiljaa ego ja elää niiden arvojen mukaisesti, jotka tunnistaa aivan ihkaomakseen. Niin omavaraisuuden kuin kaiken muunkin elämäämme vaikuttavan suhteen.



Entä mitä tuumaavaat muut bloggarit? Käypä kurkkaamassa myös heidän kuulumisensa seuraavien linkkien kautta. Itse ainakin luen seuraavaksi suurella mielenkiinnolla, mitä muut suunnittelevat ja tuumivat näin kasvukauden alussa, sillä postaukset olivat ainakin viime vuosina erityisen inspiroivia. Inspiroivat kirjoitukset ovat puolestaan juuri sopivia tähän olemisen vaiheeseen, jota tällä hetkellä pyrin mahdollisuuksien mukaan elämään.


Tänä vuonna bloggarijoukko onkin varsin valtaisa, joten näiden kaikkien postausten läpikäymiseen taitaakin mennä useampi vapaahetki. Kiitos kaikille muillekin bloggareille näin jo etukäteen, ja tulen vierailemaan blogeissanne varmasti ennemmin tai myöhemmin - kun vain hetki inspiraatiolle on se oikea.

Ihanaa kevään ja kesän odotusta kaikille!


Some pics from our winter - and promise, that I will enjoy more and stress less next spring, sommer and autumn in these surroundings!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



14 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus :) Itselläni näyttää olevan palkkatöiden ohella talvisin aikaa unelmoitiin ja suunnitteluun. kesät täyttyvät niin ikään tekemisestä, mutta tekemisistä iloitsemista voisi olla enemmän. Korkealle saa tavoittaa, mutta pitäisi osata iloita pienistäkin askelista. Siinä on itselle haastetta :)

    VastaaPoista
  2. Meillä on kolmen vaiheen vuosi. Tammikuusta eteenpäin suunnitellaan kevättä, toinen vaihe on toteutus keväästä syksyyn. Viimeinen tärkein vaihe alkaa lokakuun puolessa välissä. Silloin olemme perheen kanssa rauhassa ja somet, blogit antaa aikaa. Hiljennämme ulkoista maailmaa. Joulu on täydellinen some hiljaisuus ja uutis pimennon aikaa. Kesät on meillä siis täyttä hulinaa kun molempien suvut on tontilla. Tämä toimii meillä mutta voi olla ettei kaikilla toimi. Ihana on kuitenkin lukea tunnoista ja tuntojen tuskasta. Voimia!

    VastaaPoista
  3. Hieno avoin kirjoitus. Nykyään elämä on usein liikaa suorittamista. Onneksi kevään aurinko ja uusi elämä mullan päällä auttaa aina innostumaan uudelleen ja uudelleen asioista, joita ei talven pimeydessä niin kovin kauniisti välttämättä muistellut.

    VastaaPoista
  4. Tutun kuuloisia mietteitä. Itsekkin välillä vähän uuvun, kun niin kovasti koitan tavoitella kaikkia suunnitelmia ja haaveita kerralla, mutta toteuttamiseen on tarjolla minimaalisesti aikaa, eikä pienten lasten kanssa aina ole mielekästä haalia hirveästi lisähommia. Se turhauttaa ja uuvuttaa, kun ei ehdi kaikkea mitä haluaisi. Pitäisi todella opetella laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen ja hyväksyä että kaikelle on aikansa :) ihana kirjoitus ja mielenkiintoinen blogi!

    VastaaPoista
  5. Elämä imee joskus liiankin hyvin mehut, toivottavasti saat kesällä ladattua akkusi täyteen, siinä on tavoitetta kelle vain kerrakseen. Tunnetyöskentelystä lukeminen ja oppiminen tekisi minulle hyvää.

    VastaaPoista
  6. Itsetutkiskelun aikoja tulee aina välillä, toivottavasti ilo löytyy.

    VastaaPoista
  7. Uskon, että olet jo hyvällä tiellä kohti itsesi kuuntelua, kun tiedostat asian. Pahinta on se, kun suorittaa, muttei ymmärrä sitä ja yks kaks uupuu elämän ilottomuuteen. Tunnistan niin tuon, mistä kirjoitat. Olen itse poisopetellut suorittamisesta nyt 2-3 vuotta. Vieläkin on niin paljon töitä kuin vain jaksaa tehdä, mutta minusta on tullut valikoivampi ihan kaiken suhteen ja huomaan saaneeni yhä enemmän ja enemmän aikaa juuri niille asioille, joissa tunnen myös palautuvani ja joista saan virtaa. Nyt jaksan jo paremmin ja jopa hymyssä suin suorittaa ne pakolliset velvoitteet kotona ja töissä, jotka myös kuuluvat elämään. Ja arvaa mitä, sain myös kutsun tähän omavaraisuushaasteeseen, mutta en tarttunut siihen siksi, että en halua postata aiheesta ulkopuolisesta pakosta. En tällä tarkoita ollenkaan sitä, että haaste olisi huono juttu vaan se on todella hyvällä asialla. Nyt kun vain yritän karsia ulkoa päin tulevia pakkoja elämässäni ja pitää yhä enemmän valinnan vapautta itselläni, koin, että tässäkin suhteessa pidän pääni. Varmasti omavaraisuus-haasteen pystyy viemään läpi leppoisastikin, sitä en epäile, ja juuri nyt toivon kovasti, että sinä pystyt sen tekemään! :)

    VastaaPoista
  8. Onpa komeaa seinää kuvissa. Yhdyn ajatuksiisi suorittamisesta ja siinä uupumisessa. Tarkoituksellisesti jätin tarkat suunnitelmat kirjoittamatta ja pyrin tekemään sen verran kuin tuntuu hyvältä, vaikka keskeneräiset projektit ärsyttääkin. Riittävä lepo on hurjan tärkeä, vasta kun tylsistyminen iskee, tulee parhaat ideat ja tilaa luovuudelle ja innostumiselle. Rakastan sitä hetkeä kun annan ajatusten leijailla ihan rauhassa ja yhtäkkiä se iskee, uusi ja mahtava idea! Voimia ja riittävästi lepoa arkeen, lääkkeeksi suosittelen päämäärätöntä haahuilua metsässä <3

    VastaaPoista
  9. Ihana kirjoitus, tiedän niin tasan tarkkaan mistä puhut! Olen rimpuillut samanlaisten ajatusten kanssa myös pidemmän aikaa. En edes itse tajunnut suorittaneeni ja menettäneeni tekemisen iloa, ennen kuin homma oli ehtinyt luisua sinne uupumukseen ja jopa jonkinlaiseen masennukseen saakka ennen kuin ymmärsin, ettei tämä nyt ihan näinkään voi mennä. Ajatustasolla sen nyt jo ymmärtää, mutta huomaan, että käytännössä se tiettyä kaavaa kulkemaan tottunut mieli vielä meinaa aika-ajoin lipsahtaa suoritusmoodiin. Omien, pinttyneiden ajatusmallien uudelleenohjelmoinnissa riittää työmaata, mutta äärettömän tärkeää se on tehdä :)

    Ihana, että jaoit näitä ajatuksiasi nimenomaan tässä omavaraisuuspostauksessa. Se oli jotenkin tärkeä ja merkittävä muistutus ainakin minulle siitä, mistä tässä omavaraistelutouhussakin pohjimmiltaan pitäisi olla kysymys. Mistä siinä oli kysymys, kun tähän alun perin päätti ryhtyä.

    Tsemppiä ja ihanaa kevään odotusta sinne <3

    VastaaPoista
  10. Aivan huikea tuo puukiekoista tehty seinä! Mutta tosiaan kannattaa omaa iloaan kuunnella. Tekeminenhän ei lopu ikinä mutta tahtia voi säädellä. Minulle maalle muutto oli valtava parannus omaan hyvinvointiin. Vaikka onkin paljon uutta opeteltavaa ja tiukkoja tilanteita (kuten aggregaatin käynnistys pakkasessa kanojen hengissä pitämiseksi...!) niin silti kokonaisuudessaan elämä on nyt rauhallisempaa ja monella tavalla tyydyttävämpää. Myös lepo tuntuu todelliselta levolta. Mutta omaa oloaan on hyvä kuunnella, joskus väsymys hiipii vähän niinkuin huomaamatta. Varmasti minullekin tulee jossain vaiheessa vaihe että tällä hetkellä päällä oleva onni ja auvo hetkeksi himmenee...

    VastaaPoista
  11. Kyllä vain, kaikesta katoaa ilo liian itsensä ruoskimisen myötä. Onneksi voi rauhassa vaikka pitää välivuoden jos siltä tuntuu. Itsellä palkkatyö vie myös mehut melkoisen tarkkaan, vaikka nyt on suunnitelmia, saattaa keväällä olla, ettei sitten lopulta jaksa juuri mitään. Olen opetellut iloitsemaan pienistäkin saavutuksista - kaikella on aikansa ja paikkansa. Odottelen innolla seuraavaa postaustasi ja tarkempia suunnitelmiasi :)

    VastaaPoista
  12. Joskus kyllä tosiaan tulee se uupumus, kun pitää ehtiä tehdä kaikenlaista. Meillä on jo pari kesää tehty täysiä päiviä, jotta on saatu takapiha sellaiseen kuntoon, että biojätteen käsittely ja ulkohuussiasiat toimisivat siellä paremmin. Kalliolla ja savimaalla liukastelu huussijätteen kanssa ei ollut hauskaa. Josko tänä kesänä hiukan helpottaisi tai viimeistään ensi vuonna. Pitäisi tosiaan ehtiä kokea sitä iloakin kaiken työn keskellä.

    VastaaPoista
  13. Tutun kuuloista. Meillä aika samanlaista ollut. Itse kärvistelin sairauksien kanssa ja yritin parhaani mukaan tehdä kuitenkin jotain, kunnes mieli ja keho sanoivat, että NYT RIITTÄÄ! Mies on onneksi ollut vielä jotenkin kunnossa. Tuleva vuosi mennään ihan vaan vauvan askelin.

    VastaaPoista
  14. Tuttu tunne täälläkin. Meillä on koko muutto ja asuminen ollut niin iso myllerrys, kun vanhaa taloa on laitettu ja piha myllätty, että tekemättömien asioiden lista on ollut loppumaton. Siihen päälle sitten vielä leipätyöt ja suorituksen puolelle mennään helposti. Onneksi kuitenkin kaikki kotipuuhailut ovat olleet vastapainona leipätyön haasteille, joten tavallaan kuitenkin ollaan ilon puolella vahvasti. Rajoista on kuitenkin hyvä pitää huolta, se lipsahdus väärälle puolelle olemista tulee niin helposti ja varkain.

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!