Kevät on saapunut torpan maille. Saapui jo vahvasti maaliskuun lopulla, josta seuraava YouTube -videokin on kuvattu. Viikonloppu oli spesiaali, sillä meillä oli juhlat. Vietimme nimittäin 4-vuotistorpparijuhlaa! Teimme toki kaikkea muutakin, kuten kaadoimme metsästä haavan runkoja, sulatimme viimeisiä lumikinoksia, pelasimme Uno-peliä monta erää ja jatkoimme puusavottaa talvella kaadettujen puiden sekä matsästä kerättyjen kuusenrankojen parissa. YouTuben puolella paljastan, mitä noista haavoista ja kuusen rangoista on vielä joku päivä rakentumassa.
Mutta tänne ajattelin kertoa tuntemuksia siitä, mille minusta tuntui, kun neljä vuotta torpparina tuli täyteen:
Ensinnäkin tuntuu, etten kunnolla enää edes hahmota aikaa ennen torppaa. Mitä me teimme sitä ennen? Millaisia me olimme? Tuntuu siis, että nykyään olemme kaiken mahdollisen vapaa-ajan torpalla, ja meillä riittää niin mahdottomasti kaikkea kivaa tekemistä siellä, että koemme esimerkiksi ulkomaille matkalle lähdön pikemminkin rasitteena: Siinä menee sitten niin monta lomapäivää... Jos ei kuitenkaan? Mennäänkö vain torpalle...? Heh, olemme siis säästäneet monta matkaeuroa, mutta myös monta päästöhiukkasta, kun olemme ulkomaanlentojen sijasta hurauttaneet torpalle aikaa viettämään.
Voi myös sanoa, että olemme muuttuneet ihmisinä paljon. Arvostimme paljon luontoa ja maaseutua toki ennenkin - mutta nyt vieläkin enemmän. Arvostimme paljon vanhoja rakennuksia ennen - mutta nyt sitäkin vieläkin syvemmin. Arvostimme aikaa perhen kesken ennen - mutta nyt sitäkin aina vain arvostavammin. Arvostimme itse tekemistä ja perinteisiä, luonnonmukaisia menetelmiä - mutta siinäkin olemme kehittyneet ja siirtyneet neljässä vuodessa aivan uusille sfääreille. Arvostimme hyvinvointia ja terveellistä ruokaa - mutta siinäkin olemme kehittyneet moninverroin monipuolisemmaksi.
Mutta mikä kenties olennaisinta? Ajattelutapamme on muuttunut niin, että maalaisjärki on nostanut päätään. Asioista ei tarvitse tehdä monimutkaisia. Tarveaineiden ei tarvitse olla monimutkaisia. Tekemisen tapojen ei tarvitse olla monimutkaisia. Ilon pitoon ei tarvita monimukaisuuksia - ei vempeleitä, eikä härpäkkeitä.
Elämämme on huomattavasti yksinkertaisempaa nykyään - ja sitä kautta myös huomattavasti halvempaa ja vähemmän luontoa kuormittavaa. Tästä muutama esimerkki: Perheen yhteinen aika ei vaadi halleihin rakennettuja ratoja, vaan ihan vain ulkona ja luonnossa touhuamista, lautapelejä ja yhteisiä ruokahetkiä. Pesuaineissamme ei lue Bäng eikä Bojoing eikä pitkää listaa raaka-aineista, joista ei ymmärrä mitään - vaan niissä lukee korkeintaan vain muutaman luonnonraaka-aineen nimi, jonka tunnistaa ja jonka vaikutukset ympäristöön voi googlettaa helposti. Tai kasvovesi. Ostin vuosia kasvovedet kaupasta. Viimeisen vuoden olen käyttänyt itse tehtyä kasvovettä. Eikä siihen tarvittu kuin kiehuvaa vettä ja kasveja pihamaalta. Kuinka yksinkertaista, kuinka halpaa ja kuinka ympäristöystävällistä!
Nyt matkani on jatkunut kohti uusia sfäärejä. En tiedä tarkkaan, mikä aiheutti tämän pienen / suuren katastrofin elämääni, jonka seurauksena mielialani kellahti kumolleen. Kiitän kuitenkin tästä keinahduksesta, sillä viimeisten kuukausien aikana olen ymmärtänyt, että minun pitää siirtää tuota maalaisjärkeä myös itseni kanssa keskusteluun, myös itseni hoitamiseen ja myös itseni kunnioittamiseen. Tällä hetkellä paras opin lähde tässä on Läsnäolon voima -niminen kirja.
Elämä on siis yksinkertaistumassa, askel askeleelta. Nyt vuorossa olen minä; kuoritaan ne turhat kuormat päältä ja alta pois - ja sieltä se oma minä vielä joku päivä kuoriutuu. Yksinkertaisuudessaan oma minä; ei kukaan muu eikä kenenkään muun sanelema minä. Iloitsen näistä oivalluksista!
Onko teissä lukijoissa muita, jotka ovat yksinkertaistaneet elämäänsä - tietoisesti tai tiedostamatta? Ja onko jokin tapahtuma saanut tämän muutoksen aikaan - vai onko se ollut vain ajan kysymys? Olisi kiva kuulla myös muiden kokemuksia.
Kuvituskuvina joulukuussa metsälenkiltä nappaamiani kuvia; näyttävät näin kevään ruskeaan maisemaan tottuneilla silmillä kovin satumaisilta - vaikka kyllä minä tätä kevättäkin rakastan. Aivan todella paljon!
We have only had the farmhouse for four years. On the other hand I do not really remember the time before farmhouse. Maybe because we have changed so much after that. Or the farmhouse has changed us. Our lives and our ways of thinking are much more simplier than earlier. If you want to simlify the feeling, it is:
All you need is Farmhouse, ye - ye - ye - ye - he - he!
....
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Hei, kyllä voin yhtyä ajatuksiisi. Meilläkin suvun vanha tila ja talo ollut vähän reilu kolme vuotta. Puuhaa piisaa, mutta tekeminen on mielekästä. Emme ole käyneet lomalla ulkomailla, kun ei kaipaa minnekään. On vain niin kiva käppäillä ulkona ja tehdä puutarhatöitä ja nauttia työnsä tuloksesta. Maalla ei kuitenkaan tarvitse kaiken olla niin viimeisen päälle, niin se antaa mielenrauhaa. Nauttikaa torpastanne! Se on ihana!
VastaaPoistaIhanaa; emme ole siis yksin tämän ajatuksen kanssa :D Ja voin yhtyä täysin ajatuksiisi; mielenrauha on juuri se, mitä torppa ympäristöineen meille tuo <3 Kiitos ajatuksistasi - ja nauttikaa tekin ihanasta tulevasta keväästä ja kesästä tilallanne <3
PoistaIhan kuin olisit kirjoittanut omat ajatukseni :). Todella hyvin kuvasit asteittaista muutosta. Erityisen hyvin minusta kuvaat sitä, että olette edustaneet näitä arvoja aiemminkin, mutta nyt kaikkea sitä vieläkin syvemmin. Koen ihan samoin, että oma projektimme on ollut suuri harppaus matkalla, jossa jo muutenkin oltiin. Ja kivaa on se, että se vielä jatkuu. Olen yksinkertaistanut paljonkin asioita elämässäni, mutta välillä joutunut myös toteamaan, että pitää ottaa jokin takapakki ja esim. tehdä jokin hankinta, jota ei olisi halunnut oman ideologiansa mukaan tehdä jne. En ole siis täydellinen tällä polullani, mutta koen, että suunta on kirkastunut ja menossa parempaan. Omin pienin askelini. Itsensä kuuntelu on minulle avainsana nykyisin asiaan kuin asiaan ja melkein mihin tahansa tilanteeseen. Yleensä sitä kautta pääsee lähelle hyvin luonnonmukaista valintaa.
VastaaPoistaVälillä tosiaan tuntuu, kuin puhuisimme ajatuksia samasta suusta <3 Lämmin kiitos taas ajatuksistasi Pilvi; erityisesti sinua minun tulee ikävä, kun päätin jättää blogini tauolle. Mutta onneksi sinulla on blogi, jota jään seuraamaan <3
Poista