Postaus liittyy rakennusrestauroinnin opintojen näyttöihin, joista olen kirjoittanut tarkemmin täällä.
Rakennusrestauroinnin opintojen myötä pääsin ensimmäistä kertaa eläissäni tutustumaan rankarakenteisen rakennuksen kunnostamiseen. Olin ollut tähän asti vankkumaton hirsirakennusten kannattaja ja vaalija, mutta kunnostustöiden edetessä aloin haaveilla itselleni jo rintamamiestaloa. Onneksi jäi haaveeksi, ja sanoipa yksi opiskelukavereistanikin, että eiköhän teillä riitä jo projektia entisissäkin. Riittää, ja pikemminkin pitäisi vähentää kuin kasvattaa.
Mutta itse asiaan: Koska moni asia rankarakenteisessa rakennuksessa oli itselleni uutta, ajattelin yhtenä näytön osana kirjata ylös havaintojani siitä, minkälainen on rankarakenteinen rakennus, ja etenkin siitä, miten nämä kaikki vaikuttavat rakennuksen restaurointiin ja kunnostamiseen. Kirjoituksessani olen pyrkinyt yksinkertaistamaan kieliasua niin, että mahdollisimman moni ei-ammattilainen ymmärtäisi, mistä on kyse. Postauksen lopussa on muutama lähde, joista asiaan voi tutustua vielä paremmin - ja ammattisanasto on näissä paremmin läsnä.
Postauksen kuvitus on kohteesta, jossa työskentelimme osana opintoja talvella 2019-2020.
Rangat kannattalevat
Rankarakenteinen rakennus on yksinkertaistetusti sanottuna rakennettu puun rangoista niin, että pystysuuntaiset (usein noin 600 mm jaolla) erillään toisistaan olevat rangat kiinnittyvät ylä- ja alajuoksuihin. Ylä- ja alajuoksut puolestaan kiinnittyvät lattiaan/alapohjaan ja väli-/yläpohjaan, jotka toimivat puolestaan rakennuksen jäykistävinä rakenteina. Kantavia rakenteita ovat tavallisesti rakennuksen ulkoseinät ja osa väliseinistä, joita jäykistää ylä- ja alajuoksujen lisäksi usein ikkunoiden ympärille rakennetut vaakasuuntaiset puut sekä vaakasuuntainen raakalaudoitus sisältä päin, joka on vanhoissa rakennuksissa usein pinkopahvitettu tai huokolevytetty päältä. Usein myös ulkolaudoitus on ainakin osin vaakasuoraan asennettu, jolloin se jäykistää rakennetta.
Rangat kannattalevat
Rankarakenteinen rakennus on yksinkertaistetusti sanottuna rakennettu puun rangoista niin, että pystysuuntaiset (usein noin 600 mm jaolla) erillään toisistaan olevat rangat kiinnittyvät ylä- ja alajuoksuihin. Ylä- ja alajuoksut puolestaan kiinnittyvät lattiaan/alapohjaan ja väli-/yläpohjaan, jotka toimivat puolestaan rakennuksen jäykistävinä rakenteina. Kantavia rakenteita ovat tavallisesti rakennuksen ulkoseinät ja osa väliseinistä, joita jäykistää ylä- ja alajuoksujen lisäksi usein ikkunoiden ympärille rakennetut vaakasuuntaiset puut sekä vaakasuuntainen raakalaudoitus sisältä päin, joka on vanhoissa rakennuksissa usein pinkopahvitettu tai huokolevytetty päältä. Usein myös ulkolaudoitus on ainakin osin vaakasuoraan asennettu, jolloin se jäykistää rakennetta.
Suoristaminen ja nostaminen
Rankarakenteen takia rakennuksen suoristaminen ja nostaminen on monta astetta haastavampaa kuin hirsirakenteisen rakennuksen. Kuten hirsirakenteisessa rakennuksessa, myös rankarakenteisessa rakennuksessa ikkunat pitää avata tai irrottaa ennen nostoa tai suoristamisesta, ja kuten hirsirakenteisessakin rakennuksessa nostaminen tehdään tunkkien avulla. Mutta kun hirsirakenteista rakennusta nostetaan, tunkkeja voidaan asettaa käytännössä alku- ja loppupäähän ja keskelle jännevälistä riippuen.
Rankarakenteisessa rakennuksessa nostaminen pitää kuitenkin tehdä mahdollisimman monen pystyrangan kohdalla seinässä, eli tunkkeja pitää asentaa useampia ja rakennusta pitää nostaa varovasti jokaista tunkkia pikkuhiljaa nostaen ja kuunnellen, mitä rakenteessa tapahtuu. Rangat on hyvä myös tukea ja jäykistää vaakasuorasti, kuten alla olevasta kuvasta näkee. Yhtä seinää ei välttämättä saada heti oikeaan tasoon, vaan myös muita kantavia seiniä pitää samaan aikaan nostaa. Tunkkeja saa siis varata työhön enemmän kuin muutaman, vaikka osan voi toki korvata muulla tuella siksi aikaa, kun tunkkeja tarvitaan muualla. Aluksi korkoa arvioidaan silmämääräisesti, jos rakennus on silminnähden vinossa, sitten vatupassilla yhden seinän osalta ja lopulta laservatupassin avulla, jolla saadaan kaikki seinät / lattiataso samaan korkoon.
Meillä oli opintojen aikana työn alla vanha 1920-luvulla rakennettu rankarakenteinen huvila, jonka alla oleva maa-aines oli mitä ilmeisemmin ajan saatossa vajonnut alta perustusten ollessa käytännössä sammal- ja hiekkakerrosten päällä - ja rinteessä, jossa sadevesi oli huuhtonut todennäköisesti maata paljonkin vuosien saatossa. Taloa nostettiin usean opiskelijan ja kahden ammattilaisen voimin useamman viikon ajan. Tarkkaa työmäärää on haastava määritellä, koska kyseessä oli samalla opintokohde. Voi kuitenkin sanoa, että rakennuksen suoristaminen vei moninkertaisesti aikaa verrattuna siihen, mitä hirsirakennuksen suoristaminen olisi vienyt.
Vaikka puhun vanhojen rakennusten säilyttämisen puolesta välillä hyvinkin voimakkain äänenpainoin, tämän projektin jälkeen suhtaudun monta astetta skeptisemmin rankarakenteisten talojen suoristamiseen, jos rakennus on päässyt pahasti vajoamaan vuosikymmenten saatossa. Meidän työkohteena oleva huvila saatiin kuitenkin suoristettua suurin piirtein toleranssiin, eli rankarakenteisen rakennuksen suoristaminen ei ole mahdotonta.
Eristys
Rankarakenteinen rakennus vaatii talvikäytössä erillisen eristeen seiniin. Rankarakenteisissa rakennuksissa on käytetty erilaisia eristeitä aikojen saatossa. Eristeiden laatu tai eristämättömyys vaikuttavat hyvin paljon siihen, miten rakennus on säilynyt tähän päivään. Alkujaan eristeenä on käytetty materiaaleja, jotka ottavat vastaan ja luovuttavat kosteutta, eli etenkin kutterilastua, sahanpurua, turvetta ja sammalta. Jotkut rankarakenteiset rakennukset on eristetty ns. ilmataskuilla, jolloin taskujen vain on täytynyt pysyä ilmatiiviitä, ettei ilma pääse liikkumaan niissä. Jos ilma pääsee joistain raoista liikkumaan, lämpöarvoa ei käytännössä ole. Nykyään tarjolla on myös muita hengittäviä eristysmateriaaleja, kuten kierrätyspaperista valmistettua eristettä tai puukuidusta valmistettua sahapurumaista eristettä.
Korjauskohteemme huvilaa ei oltu aiemmin eristetty seinien osalta. Seinien väliin oli kuitenkin kertynyt maa-ainesta mitä ilmeisimmin yläpohjasta.
Rankarakenteisen rakennuksen ulkoseinän sisäpuolelle asennetaan ensin tuulensuojapapari, jonka hengittävyyden voi testata esimerkiksi tiputtamalla paperin päälle vesipisaran ja laittamalla lasin palasen päälle. Jos vesi ei imeydy paperiin vaan jää pinnalle pisarana, paperi ei ole hengittävä. Esimerkiksi tervapaperi ei hengitä.