Mitä toivoisin? No sitä, että lopetettaisiin ruikuttaminen. Se on vain fakta, että kaikki uusi ja kaikki muutos pelottaa. Mitä arvostan? No että uskaltaa oikeasti tehdä jotain, eikä vain kumarrella - ja samalla pyllistellä toiseen suuntaan.
Kun meillä on asiat niin hyvin: keskustelkaa vanhempienne kanssa. Kysykää, millainen heidän lapsuus oli. Silloin monessa perheessä nähtiin nälkää, käveltiin monia kilometrejä kouluun ja lapset tekivät töitä kotitilalla. Lapset pesivät perheen pyykkejä talvella järven avannossa. Kansakoulun opettaja oli juoppo, joka söi oppilaiden läskisoosit. Miehistä osa oli jäänyt sotatantereelle; osa ei palannut takaisin samanlaisena, vaan kantoi sodan varjoja koko loppuelämänsä. Käpyjä kerättiin, ei vain leikkeihin, vaan myytäväksi. Isovanhemmat asuivat samassa talossa muun perheen kanssa. Joutolaisia olivat ne, joita suvun ulkopuoliset joutuivat hoitamaan.
Näitä juttuja minä olen kuunnellut omilta vanhemmiltani.
Kun meillä on kaikilla mahdollisuus tehdä omille asioille jotain, jos vain tarpeeksi tahdomme ja jos vain olemme kärsivällisiä. Voimme opiskella, voimme hakea toista työtä, voimme jättää pullon korkkaamatta ja mennä sen sijaan vaikka kahville ja löytää ehkä sieltä uusia ideoita tulevaisuuteen. Voimme olla vähemmän kateellisia toisten saavutuksille, ja siirtää ne voimavarat meistä heikompien auttamiseen.
Ja hei, voimme muuttaa ulkomaille, jos oikeasti täällä Suomessa asiat on niin huonosti. Tai lähteä mukaan politiikkaan; vaikuttaa itse paremmin, jos nykyiset politikot eivät niin tee.
En haluaisi, että me lannistuttaisiin. Tai kyynistyttäisiin. Että arvostettaisiin oikeasti sitä kaikkea, mitä meillä on. Meillä on asiat oikeasti tosi hyvin.
Eikä ainakaan sanottaisi: Mä en kyllä ala. Nyt lopetan. Täältä pesee takaisin samalla mitalla.
Voin kertoa avoimesti, etten ole kaikista asioista samoilla linjoilla Sipilän hallituksen kanssa. Mutta voin sanoa, että arvostan, että he tekevät. Että he oikeasti uskaltavat tehdä sellaista, mikä voi heidät lytätä maan syvimpään rakoon seuraavissa vaaleissa. Etteivät he ajattele vain itseään ja omaa poliittista tulevaisuuttaan. Että he ajattelevat yhteiskuntamme tulevaisuutta.
En tule blogiin kirjoittamaan päivän poliittisia aiheita todennäköisesti tulevaisuudessa sen enempää kuin tähänkään asti. Mutta päätin perustaa twitter-tilin. Jaan siellä sellaisia juttuja ja ajatuksia, jotka pännivät - kyllä - negatiivissävytteisesti. Mutta toivottavasti myös juttuja, joissa on onnistuttu. Pääset uudelle twitter-tililleni tästä: klik!
Kuvasta: Jos haluat toivottaa pakolaiset tervetulleiksi myös tänne Pohjolan perukoille, näytä se! Ainakin itse haluan taata heille turvallisen reitin turvaan - ja ihmisarvoisen kohtelun. Muuta esimerkiksi facebookin profiilikuvasi täällä: klik!
I just wish finnish people would find a new way of thinking. More proposed solutions and doing things - less negative complaining. Our life is however guide good. Think about the way of living in Finland after the second world war. It's not so long ago. And compared with that our life is quite luxury!
And yes, I welcome refugees, who needs help, in Finland. Think if you would be in that situation? Of course I would't be glad to escape from home - but if I had to, I had no choice.
I would try to find secure place to me and my family.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaKiitos Tuuli! Ajatukset näistä asioista tuntuvat niin sekaville, omassakin päässä - mutta huonommin ei voi varmasti yksilönä käydä, jos yrittää, eikä lannistu. Päättivätpä herrat mitä päättivät. Toivotaan, että saadaan maamme asiat kuntoon :)
Poista