perjantai 16. lokakuuta 2015

Kammareiden remonttikertomus // Renovation of Bedrooms in Summer Home, Part I

Postaus sisältää suhteellisen rumia kuvia. Ja paikkoja puretaan.




Alkuviikon postauksessa vilautin viime viikonlopun hommiamme kesäkodissamme, mutta hoksasin sen jälkeen, etten ole kertonut aiemmista työvaiheista vielä ollenkaan. Päätin palata ajassa taaksepäin, kesään.

Kesällä tehtiin paljon kesäkodilla - niin remonttia, juhlajärjestelyjä kuin pihan kunnostustakin - ja hirmuinen kiire vaivasi. Tehtiin ja tehtiin - enkä edes muistanut kuvia ottaa. Mutta ainakin muistan, mitä me tehtiin.

Lähtötilannehan oli seuraava: Kammareiden lattioilla oli muovimatot. Toisen kammarin seiniin oli asennettu cyprog-levyt ja seinät tapetoitu - toisen kammarin seinissä oli erittäin kuprulla olevat pinkopahvit sekä tapetit. Katot ja ikkunanpielet oli maalattu valkoiseksi ihan äskettäin, mutta maali oli jo halkeillut. Maali vaikutti muovimaalille. Toisessa huoneessa oli hyvin pieni kulmakaappi, joka oli toiminut hiirien kotina. Sisään he pääsivät todennäköisesti kulmakaapin lattian kautta.

En valehtele: revimme kammareista H E T I ensimmäisenä viikonloppuna muovimatot pois. Ei muovimattoja puutaloon - ja varsinkaan multiaispohjaiseen rakenteeseen. Tästä kirjoitin jo keväällä, mutta kertauksena sanottakoon, että olimme huojentuneita; lattialaudat olivat kunnossa eikä lattia keinunut matonkaan poiston jälkeen. Näistä pystyimme arvelemaan, että alapohjassa on toivon mukaan kaikki hyvin.

Samalla lähtivät pois lattialistat, jotka säilöttiin navetan ullakolle kunnostusta varten. Seinien ja lattioiden kulmiin jäi isoja rakoja. Ja olihan niitä osin tätäkin ennen. Mutta etenkin tämän jälkeen; hiirillä oli hyvät oltavat. Ovet auki ja lämmin tupa heidän käytössään.

Enkä taaskaan valehtele: seuraavana viikonloppuna revimme cyprog-levyt pois seiniltä. Eivät nekään kuulu puutaloon, meidän mielestä ainakaan. Repiessä tajusimme, että levyt oli asennettu paikalleen vuonna 2007. Tuli ehkä hieman epäekologinen mieli; repiä nyt niin uusia tuotoksia pois.




Levyjen alta löytyi erittäin likaisia ja aika ruman näköistä hirttä. Paikattuja kohtia. Ja lahoakin. Torppa on selkeästi rakennettu jo kerran käytetyistä hirsistä - tai sitten torpan sisäänkäyntiä on muutettu jossain vaiheessa ja ikkunoiden paikkaa vaihdettu. Purkamisen jälkeen oli selvää, että seinät pitää pinkopahvittaa.

Ja sitten: revimme pinkopahvitkin pois. Tässä minua vaivasi huono omatunto, sillä tapetti oli kaunis. Mutta lahot hirret auringon puoleisella seinällä saivat pelkäämään, että hirret voivat olla vielä heikommassa kunnossa varjoisalla puolella taloa, jota siis pinkopahviseinät peittivät. Purkamisen jälkeen tuumasimme, että näin olikin.

Myös ikkuna-ja ovilistat lähtivät - navetan ullakolle säilöön. Hiirien pesäpaikka purettiin; kulmakaappi oli kaikkinensa aika turhan kokoinen.

Huoneiden seiniin porattiin korvausilma-aukot myös heti ensitoimina.



Tästä meni pari kuukautta. Hirsiä ehdittiin välillä nakutella, poistaa lahoa osaa pois, toivoen samalla, ettei laho jatku kovin syvälle. Lahoa löytyi, ja löytyi ötököitä, joista yksi tunnistamaton näkyy myös yllä olevassa kuvassa. Tunnistaako joku?

Nakuttelun kanssa samaan aikaan hevosmuurahaiset tulivat sisälle taloon. Tietenkin sitä pelästyi; nyt niillä on pesä tuolla hirsissä. Selvisimmekin lopulta (ainakin näillä näkymin) säikahdyksellä. Heinäkuussa hirret oli käyty läpi keikkien muiden hommien ohella. Lahoja paikkoja oli, mutta ei onneksi niin lahoja, että olisivat syöneet koko hirren ulkolaudoitukseen asti. Hirret siis kantoivat edelleen.

Lahoa oli lähinnä vain alahirsissä, tarkemmin ikkunoiden alapuolelle ulottuvissa hirsissä. Mietimme, mistä lahon syntyminen juuri näissä paikoissa syntyy. Mietimme, etenkin katon rakenteita ja rännejä. Niissä paikoin, kun ulkoakin näyttää olevan ongelmia - oli myös sisältä päin ongelmia. Toisella puolen taloa ränni on mennyt rikki valuttaen vettä kuistin ja talon risteyskohtaan, sokkeliin, minkä seurauksena talon ulkoseinän laudoitus oli monesti silmin nähden märkä. Toisella puolen taloa katon kohdalla oli jotain häikkää; sammalta kasvoi räystäslaudoituksessakin.

Tässä siis ensimmäinen erä. Viimeisenä kuva, josta lopulta lähdimme rakentamaan. Purku kesti näin ollen kaikkien muiden töiden ohessa kolme kuukautta. Ja maksoihan se; kaatopaikkakuormat eivät olleet ilmaisia, mutta toisaalta toimme lähes joka kerta kaatopaikalta takaisin jonkin aarteen; pari lipastoa ja ihana rottinkinen tuoli muun muassa!

Rumia kuvia, joihin harvoin saan vastakaikua kommenteissa. Kiinnostaakohan teitä yhtään tällaiset jutut? Itse luen mielellään blogeista juuri näitäkin juttuja, sillä niistä oppii paljon. Siksi ajattelin, että ehkä siellä toisen puolen on joku muukin, joka ajattelee näin? Ja toisaalta: blogi on samalla meille niin sanottu päiväkirja, johon haluamme säilöä näitäkin asioita. Tietää ainakin tehneensä jotain - vai mitä?

P.S. Kiitos kivoista kommenteistanne Hammi's Designin arvontapostauksessa - ja tietenkin samalla kaikissa postauksissa, jonne niitä jätätte; ilahdutatte mieltäni kovasti ajatuksillanne!

Pictures from our summer home rooms, which we cleared from old weak or wrong kind of structures last summer. The last picture shows the baseline to the actual building and renovation.


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


7 kommenttia:

  1. Paljon olette jo saaneet aikaan! Henkilökohtaisesti pidän remppapostauksista ja kuvista jotka kuvainnollistaa tekstiä ja sitä mitä on tehty. Niistä tosiaan voi oppia jotain ja mukava nähdä kuinka remontti etenee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Olen saanut niin vähän kommentteja remppapostauksiin, joten vähän olen jäänyt arvailujen varaan, kiinnostavatko nämä vai ei. Mutta hyvä, että ainakin joitain, joten ei tarvi ihan tyhjille seinille kirjoittaa ;)

      Poista
  2. Voi kurjuus, tapetin puolesta. Se vaan on nii hieno! Onneksi tapetteja saa uusia ja voi huokasta, kun tietää että seinät on kunnossa. Kyllä mua ainakin kiinnostaa remppa-postaukset, vaikka omat on suurilta osin valmiit. :) (ainakin toistaseksi..;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin marmitta tuo tapetti; oli kuvissa kyllä kivempi kuin oikeasti oli. Kosteus oli vienyt tapetilta ja pinkopahvilta aika paljon; vaikka näkyihän niissä silloin myös mennyt elämä paremmin kuin nyt :)

      Kiva kuulla, että tykkäät remppapostauksista! Ja niin ihana, kun kommentoit tekstejä muutenkin :)

      Poista
    2. Hih, mitähän tarkoittaa marmittaa ;) :D Mutta sanoisin, että aika hyvä uusi sana suomen kieleen, joten voisin alkaa käyttää sitä: "Mua niin marmittaa!"

      Poista
  3. Kyllä muakin kiinnostaa nämä postaukset, vaikka remppa ei nyt juuri olekaan ajankohtaista. On vaan hienoa katsella kuinka kaunista jälkeä saatte aikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla; ja näistä ehkä sitten myöhemmin oppineena pääsee tekemään omia remppoja, kun aika ja mies sallii ;)

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!