Omenapuu kasvimaan keskellä. Kuva otettu Kuralan kylämäestä. |
Kasvimaan perustuksia olen miettinyt ja googlettanut.
Jos työ ei ole ihan hirmuinen, ajattelin, että kasvimaan pohjalle levitämme sanomalehdet, jotta kosteus pysyy paremmin kasvimaalla. Tämän niksin luin Marttojen sivuilta, mutta myös Kurpitsakartano-blogista.
Kasvimaata tulisi toki lannoittaa. Kasvimaa perustetaan paikkaan, jossa on joskus ollut kasvimaa, mutta siitä on aikaa. Kanalassa on vielä hyvä kasa hevosenkakkaa, joka on siellä muhinut lähes kymmenen vuotta. Oikein hyvää lannoitetta siis.
Viime keväänä päivittelin tiluksiemme nokkosten määrää, jolloin Mona vinkkasi instagrammissa, että nokkosista saa hyvää lannoitetta. Tätä ajattelin nyt käyttää, ja samanlaisen ohjeen löysin myös Suomelan sivuilta: Verraton luonnonlannoite on nokkoskäyte, jonka valmistat helposti niin, että sullot ison ämpärin täyteen tuoreita nokkosia ja täytät astian vedellä. Seisota käytettä kannen alla joitakin päiviä tai jopa kaksi viikkoa. Siivilöi haiseva liemi, laimenna vedellä 1:10 ja levitä kastelukannulla taimille.
Mitä olette mieltä; riittävätkö nämä lannoitteet, vai tarvitaanko enemmän? Esim. kalkitseminen?
Tällainen halkolaatikko tarvittaisiin torpalle; kenties useampikin! Kuva Kuralan kylämäestä. |
Kasvimaa tulee olemaan etenkin kuusien kaatamisen jälkeen hyvinkin aurinkoisella paikalla, minkä takia olisi hyvä saada kosteus pysymään hyvin maaperässä. Kate ei kyllä muutoin ole ollut suosikkini, kun mietin perinteisiä puutarhamenetelmiä, mutta tätä on kehuttu, mm. juuri tuolla Marttojen sivuilla. Suomelan sivuilta luin puolestaan: Ryhdy levittämään ruohosilppukatetta maalle heti, kun sitä on saatavana. Myös heinä, olki ja haravoidut lehdet ovat hyvää kateainesta.
Onko teillä heittää vinkkiä muista mahdollisista keinoista, miten saada rikkaruohot leviämään vähemmän ja kosteuden pysymään kasvimaalla paremmin? Mielellään tietenkin perinteisiä menetelmiä meidän perinnepuutarhan rakentamisen alkumetreille. Tuota ruohosilppua itse asiassa pelkään elämänlangan takia. Sitä kun kasvaa ihan siellä nurmikollakin mahdollisesti, jolloin elämänlanka pääsisi helposti valtaamaan myös kasvimaan. Tai on jo vallannut todennäköisesti, mutta en halua ajatella sitä vielä.
Tuvan uuni; oi jos tällainen olisi meilläkin torpassa. Vähän turhan kookas pieneen torppaan kuitenkin. Kuva Kuralan kylämäestä. |
Mieheltä tuli ideana, että aitaisimme kasvimaan samalla tavalla kuin entisaikaankin on aidattu, mikä samalla suojaisi kasvimaata peuroilta, hirviltä ja pupujusseilta. Idean löysimme viime kesänä Kuralan kylämäessä vieraillessamme.
Päätinkin kuvittaa tämän postauksen Kuralan kylämäessä otetuilla kuvilla. Kurala on siis Turussa sijaitseva museoalue, ja mielestäni jotenkin tosi sympaattinen; siellä on lampaita, hevosia, kanoja ja vanhoja rakennuksia moneen lähtöön. Ja emäntä (eli museotäti) oli siellä parhaillaan askerreissa; muistaakseni kutoi mattoa. Oli lehmiäkin joskus, mutta ne taidettiin joutua lopettamaan jonkun taudin seurauksena muutama vuosi takaperin. Me aikuiset tiirailimme Kuralassa tietenkin vanhoja rakenteita ja puutarhaa; tytär innoistui eläimistä ja vanhoista leluista, joilla sai ihan leikkiäkin. Suosittelen siis lomakohteena heille, joita tällaiset asiat vain kiinnostaa!
Hyötykasvit keskellä pihapiiriä, aidalla rajattuna. Kasvimaan keskellä kasvaa vanha omenapuu. Kuva Kuralan kylämäestä. |
Eli ajatuksesta takaisin kasvimaahan... Aitaus ja aitauksen reunalle suunnittelemme hiekkapolkua, joka sekin toki pitää rajata jollain laudoilla niin aidan reunalta kuin kasvimaan reunaltakin. Tällä yritettäisiin estää nurmikon ja rikkaruohon leviäminen kasvimaalle, ja olisihan siinä sitten helppo hoitaakin kasvatuksia?
Ja kuten viime postauksessa kuvailinkin tavoitteena olisi istuttaa kasvimaalle myös kukkivia kukkia, kuten kehäkukkaa, köynnöskranssia ja auringonkukkaa. Tietenkin tavoitteena on kaunis kasvimaa. Katsotaan, miten käy!
We visited last summer Kurala village, which is museum full of old things and doings. We liked especially things in the pictures; the fenced garden plot in the middle of garden, the log box, the baking oven and wooden rainwater pipes. Maybe we see something like this in our summer home garden - and in our garden plot?
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKalkitseminen on hyvä; sillä kalkin avulla kasvit pystyvät käyttämään muita ravinteita. Sitäkään ei ole pakko ostaa kaupasta, vaan esimerkiksi tuhka käy hyvin. Meillä käytetään talven aikana uuneista kerätty tuhka ihan koko pihan ja myös kasvimaan kalkitsemiseen.
VastaaPoistaRuohosilppu on ihan ykköstavaraa vaikka riskinä on saada rikkoja seassa. Paras on tietysti käyttää silppua ennen kuin rikat siementävät; toki silloinkin pätkistä leviävät voivat villiintyä. Ruohosilppu myös luovuttaa ravinteita maatuessaan. Me ollaan käytetty myös ihan heinää vaikkei se parasta mahdollista olekaan.
Käytäville tykkään levittää oksasilppua, sitäkin tulee omasta takaa. Muukin hake ajaa asian. Se tukahduttaa mahdollista nurmea leviämästä kasvimaalle ja ainakin meillä auttaa pitämään käytävät kuivempina.
Tosi iso kiitos vinkeistä - ja uusimmasta postauksestasi, josta näitä vinkkejä löytyikin lisää! :)
Poista...ja sitten unohdin itse mainita sen nokkosveden! Sitä pitää jotain niin itsestäänselvyytenä ettei edes ajattele asiaa... Nyt kun ole alkanut taas tauon jälkeen selailla blogeja, niin on hauska huomata miten kevät lähestyy blogeissakin, samat aiheet monilla mielessä !
PoistaTotta; emme ole ainoita ;) Ja tuo nokkosvesi tosiaan tulikin viime kesänä instassa esille; juuri sinun kommenteissakin kenties? Pitää kokeilla!
Poista