Viikko sairaana // Little Boy's Room

Viikko sitten keskiviikkoaamuna heräsin herätyskelloon, ja lähdin pikavauhtia kellariin. Siellä odottivat valmiina jumppatamineet, jotka vedin päälleni. Hiki päässäni ja hieman tuskissani tein puolen tunnin jumpan netistä, menin suihkuun ja valmistauduin töihin.

Kun lapset heräsivät muuttui tilanne. Tytöllä olikin silmätulehdus. Pikainen reissu töissä tytön kanssa, ja valmistelin kiireisen työjutun pois alta kotitoimistolta käsin. Viimeisissä sähköposteissa valittelin jo huonoa oloa, ja pian aamujumpan tuskiin löytyi selitys; influenssa oli iskenyt ja kuume alkoi nousta.

Ja tiedättekö: tässä ollaan vieläkin! Neljä päivää olin kovassa kuumeessa; mittari heilahteli jo 39,6 asteessa. Sunnuntaina oli enää lievää lämpöä jäljellä, mutta olo oli erittäin heikko. Ja on sitä samaa edelleenkin.

Eikä tässä tietenkään kaikki. Tottakai lapsetkin sairastuivat influenssaan - ja mikä vielä parempaa; poika samaan aikaan myös vesirokkoon.


Nämä ovat olleet niitä päiviä, kun elämä kellahtaa kertarysäyksellä sellaiseen asentoon, ettei mitään otetta saa mistään. Kova kuume oli vielä kuin huumetta; et pystynyt edes ajattelemaan, mikä tilanteesi on - ja  kova kuume on erittäin hyvä syy siihen, ettet voi hoitaa lapsia vaan parantaa vain itseäni kuntoon. Onni oli isovanhemmat; muuten en kyllä tiedä, miten olisimme selvinneet. Kuumeen laskettua ei enää ollut sitä huumetta ja eikä hyviä syitä. Tämän viikon olotila onkin ollut kuin krapulaa sairastavalla; päätä ja paikkoja särkee, maha on sekaisin ja mieli on maassa.

Tällaisina hetkinä sitä alkaa arvostaa ihan sitä perusarkea peruskiireineen ja perusongelmineen. Ja lohtua on tuonut kesätiluksemme; olen selaillut viime vuoden kesäkuvia ja mietiskellyt, mitä siellä voitaisiin tänä kesänä tehdä; esimerkiksi viime sunnuntain ajatukset kesälampaista toivat iloa jo pelkästään, kun mietin asiaa. Ja sitten olen miettinyt, miten puutarhaa voitaisiin rakentaa ensi kesänä eteenpäin. Tällaisina hetkinä todellakin auttaa, kun ottaa kiintopisteen jostain selkeästi senhetkisen arjen ulkopuolelta ja alkaa unelmoida.

Näistä unelmista kerron varmasti teillekin blogijuttujen muodossa; olon niin salliessa olen dokumentoinut tietenkin unelmiani blogiteksteiksi. Eli niin se vain on, että blogin pitäminen on tässäkin tilanteessa ollut pienoinen pelastus!

Viikonloppuna aurinko paistoi hetken ullakon kattoikkunoista sisälle, ja sain otettua muutaman uuden kuvan pojan huoneesta. Tapettitehtaan vihreä Wiener-Jugend -tapetti ja Antiikkiverstaan vihreä umbra -maali sopivat mielestäni täydellisesti yhteen. Kaipaan itse kuitenkin huoneeseen lisää väriä; esimerkiksi sininen toisi lisäsäväystä. Katsokaapas esimerkiksi tuota lipaston päällä olevaa sinistä lampun jalkaa; aika hienosti sopii väri kokonaisuuteen ja piristää huonetta!

Huonekalujen maalaamisella väriä saadaankin. Odotan kuitenkin vielä maalausinnostusta. Viime syksyn remppapuristus kummittelee edelleen niin vahvasti mielessä, että mieli ei tee yhtään tarttua maalisutiin. Mutta kyllä se varmasti sieltä taas tulee; kun sitä vähiten odottaa...

Nyt palaan takaisin unelmakentälle; luonnostelemaan torpan pihapiirin puutarhasuunnitelmaa. Siitä kenties teillekin lisää "tulevissa luvuissa".

Toivottavasti te olette siellä ruudun toisen puolen terveitä! Ja pysykää loitolla influenssapotilaista, vaikka rokotuskin olisi. Onnistuin nimittäin tartuttamaan omat vanhempani tautiin, vaikka heillä oli rokotus. Tauti on vahva.

Pictures are taken from our son's room. The wallpaper is from Finnish wallpaper factory, which produces traditional wallpapers and the linseed oil paint at the floor is from Antiikkiverstas. 

All the furnitures are old, and we should paint them too, but right now I feel not like painting. I wait the good painting mood now, you know?

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!