Ensimmäiset perennapenkit // First flower beds

Ensimmäinen kukkapenkki aitan kyljessä; toinen vanhan omenapuun juurella.

Toinen kukkapenkki syntyi isojen kivien juurelle keväällä nousseiden valkonarsissien kylkeen.

Viime viikolla kerroinkin perennalöydöistä kesäkotimme vanhasta puutarhasta, ja mainitsin, että perustin jo viime kesänä muutaman kukkapenkin puolivarjoisalle paikalle. Kukkapenkki on suunnittelemassani omenapuutarhassa, mutta myös paikalla, jossa tiedämme joskus olleen iso perennapenkki.

Vanhasta perennapenkistä antaa viitteitä isojen kivien juurelta viime kesänä kasvuun lähteneet valkonarsissit, mintun versot ja peurankellot. Lisäksi perennapenkin ja aitan takaa nousi kesällä paljon kevätkaihonkukkaa sekä peurankelloa, jotka kenties ovat levinneet sinne vanhan kukkapenkin vielä kukoistaessa.

Tarkoitus on laajentaa näitä kumpaakin kukkapenkkiä tulevaisuudessa niin, että ne muodostavat lopulta suuren hevosenkengän, ja keskelle kukkapenkkiä tulee varjoinen ruokailupaikka. Keinun siirrämme pöydän paikalta pois; todennäköisesti saunan läheisyyteen.

Tykkään isoista kivistä kukkapenkissä ja sen reunoilla; ne kehystävät hienosti kukkamerta, mutta samalla myös suojaavat ympäröivää nurmikkoa leviämästä kukkapenkkiin. Ja mielestäni vanhassa puutarhassa pitää olla juuri erikokoisia luonnonkiviä kukkapenkkien reunoilla; revin ilomielin painekyllästetyt pölkkyreunat pois vuorenkilpien kyljestä heti ensitöikseni, kun aloin kukkapenkkiä rakentamaan.

Ensimmäinen kukkapenkki nousi aitan kylkeen, jossa kasvoi jo vuorenkilpeä, jotain angervoa ja kurtturuusua.

Muistan viime kesänä, kun aloin kaivamaan kukkapenkkiä, ja vastaan tuli iso kivi. Pyysin isääni ja miestäni apuun; kaivamaan iso kivi pois, jotta saisin multaa tilalle - ja kivestä saisin hienon reunuskiven kukkapenkkiin. Tietenkin mainitsin ääneen innostukseni isosta kivestä myös isälleni ja miehelle. Ja niinpä homma jotenkin karkasi käsistä - kuten lähes joka kerta, kun johonkin asiaan ryhdyttiin - ja lopputulema oli, että isäni ja mieheni pyörittelivät nurmikon alta yhden jos toisenkin ison kivenjärkäleen. Olisi perheen emännällä kukkapenkin rakennustarpeita ja nurmikosta nousevat kiven pois, sillä haittasivathan ne ruohonleikkuuta ikävästi! Tästä lopputulemasta otin muistoksi yhden kuvan navetan edustalta; näkymä viimeisessä kuvassa alla.

Siinä sitten seuraavaksi mietin jo toisen kukkapenkin perustamista, sillä kiviä oli jo niin paljon...! Ja niin rakensin sitten myöhemmin toisenkin penkin, joka näkyy myös kuvissa. Ätini sitten ajatteli, että pitäähän sinne kukkapenkkeihin saada kukkiakin, joten hän yllätti emännän yksi kaunis kesäpäivä kukkalähetyksellä. Äitini oli kerännyt omista kukkapenkeistään alkuja jos monenlasta; pientä kurjenmiekkaa, särkynyttä sydäntä ja sammalleimua ainakin.

Ja seurauksena oli, että nyt eivät nämä kaksi kukkapenkkiä enää riittäneet. Niinpä kaivoin kesällä vielä kolmattakin kukkapenkkiä, mutta tällä kertaa navetan päätyyn. Laitoin sinne kasvamaan sammalleimua ja ruusujuurta. Kisaväsymys alkoi painaa kuitenkin kukkapenkkien ja muiden töiden kanssa, ja kolmas kukkapenkki jäi kesken; hyvällä tuurilla nuo kasvit selviävät siellä ruohoviidakon keskellä, mutta voi olla, että toisinkin käy.

Ehkä osaatte ymmärtää nyt paremmin, miten todella koko kesä oli täynnä askarretta; kun pieneksi hommaksi suunniteltu asia muuttuikin viikon työksi. Mutta mikä parasta: nyt meillä odottaa tiluksillamme jo useampi perennapenkki, ja näistä on ensi kesänä helpompi jatkaa. Ainakin näin ajattelen!

Heinäkuussa puutarhan valtasi elämänlanka. Alkukesästä vielä ihastelin kyseistä köynnöstä, mutta loppukesästä huomasin, että se valtasi kaikki paikat; viinimarjapensaat, omenapuut, kukkapenkit - kaikki. Luin, että kyseinen tulokaskasvi, todellinen THE rikkaruoho (jota on joskus tosin ihan istutettu suomalaisiin puutarhoihin) lähtee kasvamaan kukinnon tekemistä siemenistä, mutta myös pienestäkin varresta tai juuren kappaleesta - eikä sitä tapa edes kompostin lämpötila. Kun olimme viikon reissussa, kaikki olivat täynnä tätä lankaa - ja kauniita valkoisia kukkia puski pensaiden läpi. En ottanut edes moisesta kuvaa; näin jopa painajaisia kyseisestä köynnöksestä, joten minkäänlaista kuvamuistia en siitä halunnut - varsinkaan nyt blogiini tallentaa.

Tänä keväänä yritän päästä kyseisistä versoista mahdollisimman nopeasti eroon, ja toivon, että elämänlanka ei näin pääse valtaamaan kaikkea niin totaalisesti kuin se viime vuonna teki. Jos sinulta löytyy jotain vippaskonstia tämän kasvin nujertamiseksi, olen todella iloinen - vaikka kaikesta lukemastani päätellen sellaisia konsteja ei taida olla. Kitkeminen kuulemma auttaa, noin kymmenessä vuodessa. Jos sinulla kasvaa siis puutarhassa kevyttä köynnöstä, joka puskee valkoisia kauniita kukkia, kehoitan nistimään sen mahdollisimman pian, sillä se todella leviää ongelmaksi asti. Eikä nyt kyse ole laiskan puutarhurin ongelmasta, vaan todellakin päivittäisestä kitkemisestä huolimatta kasvi vain puskee uutta kasvua. Tästä esimerkkinä esimerkiksi Marttojen sivuilla asiasta käyty keskustelu.

Kukkapenkkitarvikkeita löytyi paljon.

We built last summer two new flower beds, in which I planted old perennials I found around the garden. There have been in old good times at the same place flower bed too, but the flowers have disappeared during many years. These two flower beds will form one day a horseshoe form - in the middle of that will be our shady dining place.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!