Haaste nimeltä sadonkorjuu // The Harvesting Plan

Kun aika on. Niin että milloinhan se on? Ensimmäistä kertaa elämässäni katson kasvimaata sillä silmällä. Eli että mitähän tästä tulee - ja milloin minun pitää näitä alkaa kerätä ja nostaa maasta? Ja mitähän minä näistä sitten teen? Ja kuinkahan paljon tämä sitten vie aikaa? Ja kuinka paljon ruokaa lopulta saan säilöön - vai menevätkö kaikki toukkien tai meidän suihin ennen kuin - se aika on.

Tarvitaan suunnitelma, tarkemmin ottaen sadonkorjuusuunnitelma, johon otan mielellään myös teiltä vinkkejä vastaan.

Herneversot kasvoivat ensin hirveästi korkeutta, sitten alkoi näkyä palkoja, ja muutama ehdittiin syödä - ennen kuin joku vihreä ikävä toukka iski. Ja söi paitsi herneiden lehdet myös "kiinnityslonkerot" ja yksi päivä huomasin, että tuuli oli kaatanut osan herneistä alas - osan vielä kitkutellessa tuessa jotenkuten. Ymmärrän: tälle se aika tuli jo. Syödään suoraan se, mitä pystyy riutuneena tuottamaan, mutta säilöntään ei riitä kyllä herneen hernettä.

Herneestä sivuhuomatutuksena: Voitin Jovelan arvonnassa keväällä lilapalkoherneitä, ja laitoin ne käsiini saatuani niin hyvään jemmaan, että poikamme löysi ne vasta viime viikolla; olivat olleet hyvässä säilössä repun syvässä sivutaskussa. No, toivon mukaan herneet säilyvät ensi vuoteen ja sitten uusi yritys. Ja toivomus, ettei mitkään toukat vie seuraavaa satoa ei vihreiltä eikä liloilta herneiltä.

Salaatti kasvoi ensin hädintuskin ollenkaan - sitten kasvoi niin, että sitä käytettiin noin puolitoista kuukautta salaatteihin. Sitten kasvoivat jo niin korkeaksi, että muuttuivat kitkeriksi. Elokuun alussa, siis liian myöhään, kun salaatit alkoivat kasvattaa korkeutta, yritin uusintakylvöä, mutta elokuun toisella puolella ymmärsin: se uusintakylvön aika olisi ollut jo paljon aiemmin.

Pinaatti. Outo kasvi. Jos nyt suoraan sanon, en tykännyt - tai sitten en onnistunut. Lehdet jäivät kovin vähäisiksi ja pinaatti alkoi kukkia todella aikaisin - siis siinä määrin, että en juuri ehtinyt niitä pinaatteja kerätä ennen kukintaa, kun ei ollut juuri kerättävää. Tein yhden ruuan koko rivistä; alkukesästä poimin lehtiä sieltä täältä salaatteihin. Mikähän meni mönkään? Vai syytänkö vain kuivaa kesää?

Vihannesportulakka. Sain vinkin tästä kasvista täältä blogin kautta (kiitos ilmiantajalle!), ja täytyy sanoa: tästä tykkäsin! Maukas ns. pienen pieni, rapea salaatti, joka ei kärsinyt sateista ja kasvoi toki hitaasti - mutta varmasti - tuoden satoa heinäkuun puolivälistä ainakin näin syksyn korville asti. Määrällisesti en tässäkään onnistunut kovin hyvin - mutta laadullinen tulos oli kiitettävä!

Keltaiset ja punaiset sipulit. Oi voi; nämä kasvoivat ja hyvin! Hyödynsin heinäkuun alusta asti aluksi sipulin versoja ja myöhemmin itse sipuleita. Ja niin: näitä on neljä riviä ja tuottivat hyvin, eli näitä pitäisi riittää sadonkorjuuseen asti. Kiirettä minulla ei kuitenkaan ollut ennen kuin instagrammissa huomasin yhden jos toisenkin korjanneen jo sipulisatoa talteen. Iski hätä: nytkö se aika on? Googletin ja ymmärsin, että kun sipulin versot alkavat kaatuilla ja ns. lakastua, se aika on. Inahdin mielessäni: oliko valkosipulien aika sitten jo heinäkuussa? Ne nimittäin kaatuivat ja lakastuivat jo silloin. Nyt tallustelin siis kiireen vilkkaa valkosipuleita korjaamaan, mutta kävipä hassusti; ne versot olivat sinne jo hävinneet! Kuokin maata parhaani mukaan, ja muutamat valkosipulit löysinkin. Mutta ei: ei näistä kyllä valkosipulettejä letitelty. Käytettiin viikossa ruokiin ja viime viikonloppuna jo kaipailin valkosipulia, jota olisi pitänyt jo ostaa kaupasta.

Päätin, että muille sipuleille en soisi samaa kohtaloa. Otin mallia Jovelasta, ja nostettiin metallisen verkon päälle sipuleita aurinkoon kuivumaan. Ehtivät siinä kuitenkin vain vuorokauden olla, kun jo satoi. Juoksin kiireen vilkkaa kantaen sipulit saunan eteiseen samaisen häkkyrän päälle kuivumaan. Nyt kotona mietin, että sinne jäivät. Homehtuvatkohan nyt siellä, sillä ilma ei kyseisessä tilassa kierrä hirveästi? Onneksi sipulisatoa jäi vielä maahan, joten meillä on vielä toinen tilaisuus näyttää taitomme. Kuivatuksen seuraava vaihe onkin sitten kysymysmerkki; kääriäkö ne vanhoihin, risoihin sukkahousuihin, kuten Jovelassa tehtiin - vai mitä? Ja riittääkö torpan sisätila näiden kuivumiselle? Lattialämmityksen hyödyntämisestä olen myös lukenut, samoin saunasta. Pannuhuonetta meillä ei ole, joten se on unohdettava keinovalikoimasta.

Porkkanat. Porkkanoiden harvennus ei ole mun juttu - tai sitten se kuivuus. Porkkanat ovat lähteneet vasta nyt elokuussa kasvamaan, ja nyt pikkuporkkanoita on myös napsittu maasta ruokiin ja naposteltavaksi harvennusmielessä. Yksi rivi ei kuitenkaan riitä mihinkään, jos kasvutahti säilyy näin maltillisena ja tyssää kylmiin keleihin. Ensi vuonna: paljon enemmän porkkanaa - ja paljon enemmän harvennusta - ja pliis, sitä vesisadetta myös välillä!

Punajuuret. Nämä alkoivat kasvattaa kokoaan heinäkuun lopulla, ja alkavat olla nyt kiitettävän kokoisia! Näistä voi jopa saada satoa - ja mietittävä säilöntää. Kesän aikana on vahvistunut ajatus, että sadon säilönnän tulee olla tässä elämäntilanteessa mahdollisimman helppoa. Aluksi mietin etikkapunajuurien laittoa. Varasuunnitelmana on kuitenkin punajuurien kypsennys ja soseuttaminen pakastimeen valmiiksi annoksiksi käytettäväksi esim. punajuurikeittoon tai -laatikkoon, sillä helpommalla pääsisin näin. Katsotaan, millainen kiire on siis punajuurien noston aikaan. Ja kysymys kuuluukin: milloinhan näiden aika on? Luin juuri, että juuri ennen pakkasten tuloa - ja ovat maukkaimmillaan golf-pallon kokoisina. Tätä lukiessa mietin siis: se aika alkaa pian olla käsillä. Viimeistään parin viikon päästä syyskuun alussa. Maakellarikin on vaihtoehto punajuurien säilyttämiselle, mutta tällä aikataululla voi käydä niin, että maakellarin hiiren mentävää aukkoa ei ehditä tukkimaan. We'll see!

Mustajuuri. Aivan uusi tuttavuus. Vielä olen vain katsellut, miten hennot ovat sen versot ja toivonut parasta. Lisälannoituksen olen unohtanut ja nyt ymmärrän, että mustajuurien ympärillä oleva maa olisi hyvä peittää syksyn tullen naateilla. Sadonkorjuu on lukemani perusteella vasta myöhemmin syksyllä, juuri ennen maan routaantumista. Näitä voisi säilyttää joko maakellarissa hiekan seassa tai sitten pakastaa ryöpättynä. Talvella näistä voisi keittää vaikka mustajuurikeittoa tai lehtikaali-mustajuuri-keittoa, joista löytyy eri variaatioita netin ihmeellisestä maailmasta. Katsotaan, saadaanko juuria keiton keittämiseen!

Härkäpavut. Jes: näissä onnistuin! Härkäpavut ovat tuottaneet satoa, ja elokuun alussa keräsin jo ensimmäisen pikkusatsin talteen - ja viime viikonloppuna toisen! Turvauduin säilömisessä 3-5 minuutin keittämiseen ja sitten pistin pakkaseen. Helppoa ja vaivatonta. Talven varalle olen suunnitellut etenkin paahdettuja härkäpapuja - ja niitä voisin tehdä jo nyt syksyllä - jos siis vain ehtisin.

Perunat. Laitoimme maahan sekä Timoa että Sikliä. Sato oli niukka, mutta toisaalta: riitti noin kuukaudeksi ruuan laittoon suoraan maasta kattilaan ja ruokapöytään. Ei siis mahdottoman huono, mutta olisi voinut olla parempikin. Tähän luulen syynä olleen kuivuuden; koko kesänä ei satanut juuri ollankaan - ja kun satoi, suuri koivu perunamaan yläpuolella esti sateen tulon itse perunamaalle. Huomasin tämän erään sateen jälkimainingeissa; viereisellä kasvimaalla multa oli aivan märkää, mutta perunamaalla rutikuivaa. Ei siis tarvetta kellarisäilytykselle - mutta tarvetta olisi suuren koivun kaatamiselle. To Do listalle uutta tekemistä.

Kesäkurpitsa. Viime vuonna saimme tätä monta kiloa, mutta tämän vuoden harjuviljelykokeilu tuotti sen verran heikot olosuhteet, että kurpitsasato on tähän mennessä ollut: yksi kappale. Kyseinen kappale on saanut osakseen tarkkaa huolta ja vaalimista, ja nököttää tällä hetkellä jääkaapissa odottamassa hellää käsittelyä. Ajattelin tehdä siitä köyhän miehen kurkkusalaattia viime syksyn onnistunutta ohjetta hieman muunnellen. Ja toivon kovasti lämmintä syksyä ja jatkokasvua pienenpienille kesäkurpitsan aluille harjun reunalla!

Lehtikaali. Sato on ollut kohtuullinen, vaikka enemmänkin olisi mennyt, jos olisi ollut, mitä kerätä. Opin viime vuodesta jättää harson suojaksi, jottei näitäkin toukat vie. Tänä vuonna satoa on saatu siitä syystä enemmän, mutta kuivuus on ollut näidenkin kirosana. Ja myönnän: olen unohtanut näitäkin lannoittaa. Lehtikaalista on tehty sipsejä, paistettu pannulla lisukkeeksi ja käytetty mukana broilerikeitossa. Jos vain mustajuuret kehittyvät, suunnitelmissa on testata lehtikaali-mustajuuri-keittoa tätä ohjetta muunnellen (meillä ei käytetä mitään mausteliemikuutioita, joten usein reseptit ovat muunneltuja juuri tästä syystä). Yhteenvetona: lehtikaali on erittäin hyvää, ja ensi vuonna yritän kyllä parhaani, että tätä saataisiin enemmän! Jos jotain säilöttäväksi jää, pistän pakkaseen Luomulaakson ohjeita käyttäen.

Tomaatit. Viime kerralla jo näistä mainitsinkin. Tomaatit ovat tuottaneet yllättävän hyvin satoa. Voin siis suositella Potattomaatti-lajiketta, jos tavoitteena on saada aikaista satoa ilman kasvihuonetta. Tähän asti sato on mennyt salaatin mukana, leivän päällä ja hedelmänä suoraan suuhun, ja otaksun, että kovin suurta säilöntätarvetta näistä ei synny. Jos kuitenkin onni lykästää, ajattelin keittää tomaattikastiketta pakastimeen ja käyttää näitä sitten talvella ruuanlaittoon aina tarvittaessa. In my dreams.

Jättikurpitsa. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä. Vielä ovat kovin pieniä nämä, kun lupasivat näiden olevan 50 cm halkaisijaltaan ja painavan 25-50 kiloa! Harjuviljelmä sekä kuivuus tässä pääsyylliset; otaksun. Myös lannoitus on saattanut unohtua liian monta kertaa. Pieniä alkuja olisi vaikka kuinka, mutta tokko ehtivät kasvaa lopulliseen mittaansa ennen pakkasia. Mutta jos ihme tapahtuu, voin hyödyntää näitä syksyn tullen padoissa, leivonnaisissa ja keitoissa - ja kenties saan irvisteleviä halloween-kurpitsoja myös portin pieleen. Toiveena siis edelleen: oikein lämmin, sopivasti sateinen ja pitkä syksy!

Tässä tällä kertaa suunnitelmaa. Jatkan seuraavilla kerroilla hedelmien, marjojen, yrttien, kehäkukan ja villivihannesten parissa. Tätä listaa kun lukee, luulisi meillä enemmänkin riittävän syötävää perheelle, myös talven varaksi - mutta ollaan aika suursyömäreitä. Elelty kesä siis toisin sanoen kuin viimosta päivää.

Ja vielä: kaikki hyväksi koetut vinkit enemmän kuin tervetulleita. Olette ihania, kun kommentoitte juttujani. Ja vinkkinä muuten: Instagram päivittyy minulla suhteellisen paljon tiheämmin kuin blogi, joten jos haluat vähän reaaliaikaisempia kuulumisia, pistäydy tällä sivulla - aina tarpeen tullen - hih!

The harvesting time is getting closer. We need a plan, how to store the harvest. But when thinking about this problem, I noticed, there is quite easy solution. We eat so much - and on the other hand the harvest is so little because the dry summer, that there are hardly any peas, salads, spinach, carrots, beetroots, black salsifies, onions, broad beans, pumpkins or kale to store. 

Let's see, how this is going to happen: many hours to work or just many hours to eat?

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!