Saimme syyslomalla kokea iloisen yllätyksen. Torpalle saapui vieraaksi torpan vanha asukas ja hänen lapsenlapsensa. Pari vuotta sitten raapustelin
torpan historiaa niiltä osin, mitä lähteet kertoivat; nyt pääsimme kyselemään ja selventämän lisää taustoja. Saimme muun muassa kuulla, milloin torppa sitten ihan oikeasti on rakennettu. Seuraavassa siis lisää, ja kuvituksena kesällä ja syksyllä 2017 otettuja kuvia torpan pihamaata ja sen rakennuksia.
Kun ostimme suloisen
torppamme pari vuotta sitten, elimme uskossa, että torppa on rakennettu
noin vuonna 1920; näin ilmoitettiin myynti-ilmoituksessa. Seuraavana kesänä
saimme paikalliselta kirkkoherralta sekä naapuriltamme dokumentteja
käsiimme, jotka sekoittivat päämme talon historiasta kokonaan. Vuotta
1920 ei mainittu missään. Toisissa kirjoissa torppa väitettiin olevan jo
1800-luvun lopulta, ja toisissa väitettiin, että talo on rakennettu
vasta 1940-luvulla.
Nyt 82-vuotias, talossa lapsuutensa varttunut, vanhaherra Ruohomaa
kertoi, että torpan maille on tosiaan muutettu 1800-luvun lopulla.
Torpan vuokrasi vuonna 1892 kantatilasta Wilhelm Sund
vaimonsa Iida Fredrika Heikintyttären kanssa. Wilhelm, Iida ja heidän
neljä lastaan asuivat alunperin riiheksi rakentamassaan rakennuksessa
vuodesta 1894 vuoteen 1898.
Perheen äiti menehtyi
kuitenkin 1898, minkä jälkeen Wilhelm avioitui uudelleen Matilda
Tuomiston kanssa. Matilda oli kuitenkin edellistä vaimoa rantumpi; hän
ei suostunut asumaan riihessä, vaan suostui muuttamaan uudelle
kotisijalleen vasta, kun Ruohomaassa olisi oikea tupa.
Niinpä Ruohonmaalle
rakennettiin oikea tupa, joka valmistui vuonna 1902. Tässä kohtaa vanhaherra Ruohomaa kertoi, että tuo tupa oli sama kuin meidän nykyinen torppamme - ja meidän torppa on todella
vanhassa löytämässämme kuvassa ja samalla paikalla kuin nykyäänkin. Reilu vuosi sitten mietin, että kuvassa olevan talon muoto on aivan erilainen kuin nykyisen torpan muoto, ja näytti
kuin talo olisi rakennettu nykyisen aitan jatkoksi. Mutta ei; kyllä tämä on sama talo nurkkakivien päällä. Päädyssä oleva aitan näköinen rakennus oli ikäänkuin kuisti - ja sisäänkäynti oli tosiaan torpan nykyisen kammarin kautta.
Wilhelmin ja Matildan ensimmäinen lapsi (ja talon seuraava isäntä)
Einar syntyi vuonna 1900 vielä Matildan kotisijoilla, mutta nuoremmat
tyttäret Lyydi ja Taimi syntyivät jo Ruohonmaan torppaan. Vuonna 1919
Wilhelm lunasti noin 16 hehtaaria ja torppansa itsenäiseksi, jolloin hän
luopui myös torpparin oikeuksistaan. Vuonna 1926 Einarista tuli Ruohonmaan seuraava isäntä. Aunen kanssa
avioiduttuaan heille syntyi yhteensä yhdeksän lasta, joista yksi
menehtyi vauvana. Perheen vanhin lapsi syntyi vuonna 1928 ja nuorin
vuonna 1952 - ja yhden näistä lapsista saimme vieraaksemme torpalle; kuinka mahtavaa!
Vuonna 1942 taloa uudistettiin. Nyt vanhaherra Ruohomaa kertoi, että talon kattoa korotettiin ja kuisti rakennettiin - samoin kuin huonejakoa muutettiin niin, että tupa siirrettiin vanhan makuukammarin tilalle ja vanhasta tuvasta tehtiin kaksi kammaria. Myös talon pohja uudistettiin maapohjaksi tuolloin, ja ikkunat uusittiin.
Lapsia oli tosiaan liuta, ja yläkerran toisessa kammarissa, jossa on vanha tulisija, nukkui uudistuksen jälkeen kolme poikaa. Vanha Ruohomaa kertoi olleensa yksi noista pojista ja kerran päättäneen, että haluaa omaa tilaa - ja niin hän oli rakentanut itselleen toisen huoneen ullakolle. Sitä huonetta oli pakkasilla lämmitetty senaikaisella petrooli-öljylämmittimellä, ja kerran oli lämmitin syttynyt palamaan. Poikaset olivat juosseet yläkertaan ja heittäneet lämmittimen ikkunasta ulos pihalle - ja onni oli onnettomuudessa, kun pahempia vaurioita ei syntynyt ja torppa jatkoi eloaan.
Vanhaherra Ruohomaa oppikin kotitilallaan nikkaroimaan jo lapsena; hän kertoi olleensa mukana valamassa torpan katolla edelleen olevat kattotiilejä ja latoneensa ne paikalleen, muuranneen navetan seinät tehtaalta kannetuista jämätiilen palasista, rakentaneen kanalan pölkkyseinät - ja oli hän nikkaroinut ullakon rappuset ja keittiökaapistonkin. Hänen kädenjälkiään siis löytyi edelleen todella paljon torpan mailta - ja maailmalle lähdettyään hän jatkoikin kirvesmiehen hommia tehden niitä tähän päivään asti, myös eläkkeellä ollessaan. Hauska oli huomata, että vanha tilan asukas oli aivan samanlainen touhuaja kuin mekin konsanaan; ei kuulemme eläkkeelläkään ole siis jaksanut sohvaa kuluttaa, vaan milloin on rakentamassa saunaa ja milloin laituria.
1920-luku oli
kyllä Ruohonmaan torpan historiassa kenties muutosrikkain; torpan
lunastaminen itsenäiseksi ja uusi omistaja pian sen jälkeen. Näihin
muutoksen myllerryksiin on siis asuntoilmoituksen vuosikymmenkin jostain syystä liitetty, mutta itse päärakennus ei tuolloin kokenut uudistuksia.
Navetan historiakin tarkentui vierailun aikana. Toisin kuin olimme arvelleet, koko navetta on rakennettu "kerralla" 1940-luvulla. Edeltäjänä toiminut pienempi navetta oli nykyisen navetan etupuolella, eli lähempänä päärakennusta, mutta samansuuntaisesti. Navetan toisella puolen pidettiin hevosia ja hevoskärryjä; toisella puolella oli paikat kolmelle lehmälle. Samoin pesutupa oli toisessa päässä navettaa ja huussi samalla paikkaa kuin nykyäänkin.
Ihmeellisintä oli kuulla, että kaikkien ulkorakennusten peltikatot oli vaihdettu 1960-luvulla, ja ne ovat edelleen siinä - ja ilman vuotokohtia. Kyllä ennen ovat olleet sinkitykset kohdillaan! Saunan katto on ainoa, jota ei ilmeisesti ollut silloin korjattu, ja sen viimeaikaisista korjauksista olemme edelleen hieman epävarmoja.
Pihapiirissä oli ennen ollut kolme omenapuuta. Pihalla komeileva vanha talviomenapuu on näistä ainoa, joka on säilynyt tähän päivään asti. Toinen omenapuu kasvoi nykyisen kirsikkapuun kohdalla ja kolmas lähempänä autotallia - joka osoittautuikin kertomuksen mukaan vanhaksi traktoritalliksi.
Yllätykseksemme marjapensaiden määrä oli kasvanut hänen muutettuaan pois tilalta nuorena miehenä; vanhaherra ihmetteli marjapensaiden riviä - ja niin ihmettelemme mekin edelleen.
Kanalassa sen sijaan asusti sikoja ja kanoja; toiset toisella ja toiset toisella puolen. Lisäksi kanalan takana aukeavassa metsässä laidunsivat lampaat; metsä ei ollut siten metsää silloin, vaan harvapuista laidunmaata.
Pihapiirissä oli nykyisen torpan lisäksi tosiaa myös
toinen asuintalo, jossa asuivat isovanhemmat sekä äiti (ilmeisesti Einarin toinen sisko) lapsiensa kanssa. Olen arvannut talon paikan oikein; juhannusruusut komeilivat tuollöin talon sisäänkäynnin kohdalla eli vanha talo oli aitan jatkona lähellä saunaa (pihapiirin pohjapiirroksen löydät
täältä). Vanhin pojista purki talon, kun talo oli jäänyt käyttämättömäksi ja vuosien saatossa päässyt huonoon kuntoon. Jäljelle jäivät vain juhannusruusut sekä tiilikasa metsän laidalle.
Vielä vanhaherra Ruohomaan aikana (ennen hänen lähtöä maailmalle
1960-luvulla) pihapiiriin rakennettiin uusi maakellari ja sen päälle
talli traktorille. Myöhemmin hän kertoi ihmetelleensä, miten sitä vain rakennettiin kellari ja sen päälle traktoritalli - ilman mitään lujuuslaskelmia. Mutta niin vain ovat betonit ja valut kestäneet tähän päivään asti - ja tänä päivänä kellari on päässyt taas käyttöön ja traktoritallissa nostellaan painoja niin auringon paisteessa kuin pakkaskeleilläkin. Hulluilla on näes halvat huvit - ja tämä sieltä halvimmasta päästä.
Saunan osalta vanhaherra Ruohomaa kertoi, että sauna on ollut paikallaan kauan. Tuumasi, että oli jo jossain vaiheessa aika huonossa kunnossa. Hänen vanhin veljensä kuitenkin kunnosti saunaa viimeisinä vuosinaan. Pukutilakoppikin oli tullut myöhemmin; ennen saunaan kuljettiin puuvajan kautta. Sauna on ollut aina niin suuri kuin nykyäänkin on; ylälauteet olivat kuitenkin selkeästi leveämmät kuin nykyääna, sillä ylälauteet toimivat myös kuivauspaikkana. Ylälauteet olivat myös korkeammalla ja kattoakin oli jossain vaiheessa madallettu. Savusauna tämä ei kuitenkaan ollut ikänä vanhaherra Ruohomaan aikana. Paneloinnin alta löytyy siis varmasti hirsiseinää, mutta hevosmuurahaisista päätellen osa hirsistä on varmasti lahoja.
Saunarakennuksen ovia vanhaherra muisteli hymyillen; niistä itse kukin oli saatu ja haalittu milloin mistäkin. Sen kyllä huomaa; ulko-ovi on kuin rivitalon varaston ovi, saunan ovi kuin 1900-luvun alun maatilakartanon ovi, pukuhuoneen ja puuvajan ovi 1960-luvulta - ja puuvajan ulkovi kuin itse kyhätty. Niin monimuotoinen kokonaisuus on siis meidän torpan sauna.
Peltoja oli raivattu 1920-luvulla syntyneenkin vanhan Ruohomaan lapsuudessa, ja ostettu uusia maita kunnalta. Vuonna 1968 maita oli yhteensä reilut 19 hehtaaria. Pellot ovat onneksi säilyneet heinäpeltoina tähän päivään saakka, mutta laidunmaat ovat hävinneet maisemasta ja viimeisimmän laidunmaan naapuri metsitti tänä keväänä. Rakennukset ovat onneksi säilyneet vanhaa asuinrakennusta lukuun ottamatta kaikki paikallaan.
Maisemat ovat siten muuttuneet - ja tulevat muuttumaan myös tulevina vuosina. Sormet ristissä toivomme, että pellot säilyvät viljeltyinä, sillä kovasti näyttää sille, että eivät ole olleet niitä tuottoisimpia aloja viljellä suuren tuottajan näkökulmasta.
The
first inhabitants moved here in 1894. They lived first in
drying barn. The proper dwelling house was built in 1902 and renewed in 1942. The crafter became independent
1919, when he bought the craft and lands around it (16 hectares).
There have been grazing lands around the croft earlier (nowadays those are forests) and several apple trees at the yard (one is only growing nowadays). On the farm have lived around 12 humans all together; eihgt of them in the croft and the rest of them in the building, which have been teared down at some point. Around two horses, three cows, three pigs and around 100 hens - and also sheeps. The life has changed here quite a much in last 100 years!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
