Our Feast Hall in The Cow House

Viikonloppuna meidän juhlasalimme kesäkodissamme pääsi toistamiseen käyttöön! Hih, eikö ole aika hieno juhlasali? Tuuletus toimii erittäin hyvin, ja tunnelmaa on niin sateella kuin auringon paisteellakin!

Astiat olen löytänyt kirpputorilta jo aika päiviä sitten. Viimein ovat päässeet käyttöön kesäkodissa; tähän asti majoittuivat vanhempieni vaatekaapeissa. Kesäaika on ihanaa, kun saa kukkia maljakoihin tosta noin vain; nyt luonnonkukkien lisäksi poimin kukkapenkistä parit Meksikon auringonkukat; sain taimet kukkapenkkeihin alkukesästä anopilta. Ovat kauniita, ja juuri ihanan syksyisen värisiä.

Our feast hall in our cow house in our summer home was in use at last weekend. The space is so full of feeling, when the sun shines, but even if it rains.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook and Pinterest!

The Costs of Our Wedding Party

Luonnonkukkia portailla.

Pitkospuut naisten vessaan.

Kyltti, jonka viimeistely jäi viimeiseen aamuun.

Itsetehdyt pöydät pihalla ja navetassa; materiaalina nurkista löytyneet puut ja naapurilta ostetut tuppeensahatut laudat.

Nyt on aika laittaa pillit pussiin hääjuhlien suhteen. Ynnäsin tänään kustannukset, sillä isovanhemmat olivat luvanneet maksaa osan kustannuksista. Ajattelin samalla ynnätä kustannukset myös tänne, sillä mielestäni selvittiin halvalla - ja tällä haluan sanoa, että juhlat todella voi järjestää huokeastikin, mutta se toki teettää usein itselle ja läheisille enemmän työtä.

Ja niin tässäkin tapauksessa; meillä ei ollut esimerkiksi hääjuhlasuunnittelijaa, rakennettiin itse pöydät ja tuolit, rakennettiin juhlatilat omiin nurkkiin, käytettiin vanhoja materiaaleja nurkista (puutavara, vanhat pullot kynttilän jalkoina, erilaisia kukkamaljakoita sukulaisten nurkista, vanhoja kynttilän jalkoja jne.), poimittiin luonnosta kukat, ja rakennettiin jopa miehille ja naisille omat pissipaikat, eikä tilattu kalliita bajamajoja paikalle. Ja mikä ehkä tärkeintä; tarjoiluihin ei panostettu suuria summia. Päätimme heti alussa, että kyseessä on rennot kesäjuhlat, joissa tarjotaan kalakeittoa ja mansikkakakkua. Ei muuta. Ja siinä pysyttiin.

Alkoholiakin ajateltiin tarjota aluksi vain kuohuviinin ja konjakin verran, mutta oli hassua huomata, millaisia reaktioita se sai aikaan. Lopulta isovanhemmat ostivat navetan kapakkaan olutta, viiniä ja pullon väkevää, eivätkä kertoneet meille edes, mitä ne tulivat maksamaan. Ja btw: kantoivat suurimman osan takaisin omiin nurkkiinsa. Harva siis joi juhlissa, johon oli kutsuttu koko perhe, jotka järjestettiin keskellä ei mitään, automatkan päässä ja jotka päättyivät jo klo 20.

Ruokatarjoilut sekä alkoholittomat juomat 784 €

Alkoholilliset juomat ?

Harmonikan soittajat 300 €

Valokuvaus 250 €

Morsiamen hääpuku (second hand) 90 € 

Morsiamen kengät 17 €

Morsiamen meikki ja kampaus 100 €

Morsiamen korut (vihkisormusta lukuun ottamatta) 0 €

Sulhasen puku (summa pitää vielä tarkistaa miehen tililtä, mutta muistin varassa veikkaus) 250 €

Sulhasen smokkipaita 90 €

Sulhasen rusetti ja taskuliina 47 €
Sulhasen kengät 0 €

Sulhasen korut 0 €

Tytön ja pojan vaatteet (second hand) 8 €

Tytön kengät (second hand) 7 €

Juhlatilat 0 €

Pöydät 50 €

Kynttilät (käytettiin pääosin vanhoja nurkista löytyneitä, joten summa mututuntumalta) 10 €

Suomen lippu 30 €

Lipputanko (vanhasta aisasta) 0 €

Muut koristelut 0 €

Yhteensä 2033 €

Aikuisia juhlijoita meillä oli noin 55 henkeä. Lapsijuhlijoita puolestaan noin 25, joista suurin osa alle 5-vuotiaita.

Suomenlippu toivottamassa vieraat tervetulleiksi.

Emme pröystäilleet. Ja teimme paljon itse. Ja silti oli sitä juhlan tuntua. Jälkeen päin ajateltuna, olen vielä enemmän sitä mieltä, että tämä oli paras ratkaisu. Juhlat ovat niin äkkiä ohi, ja kaikki tipotiessään, että suurempi rahallinen satsaus olisi ainakin meidän taloudessa harmittanut. Ja vaikka olisikin mennyt isovanhempien pussista, silti. Yhteistä kaikki.

Meidän onni on tietenkin, että isovanhemmat ovat luvanneet kustantaa osan laskuista. Ja hyvä näin; saatiin eilen vakuutusyhtiön lasku, joten saadaan sieltä sitten rahat vakuutusmaksujen hoitoon. Kallista lystiä tuo vakuutusmaailma; häätkin tuntuvat siinä sivussa aika halvalle huville…

P.S. Kaikki hääjuhliimme liittyvät postaukset löydät tunnisteella wedding party (klik).

P.P.S. Postauksen yhteydessä vielä kuvia ulkoa pihamaalta; ja näin kaikki hääjuhlakuvat on blogin puolella kuitattu. Seuraavaksi kiitoskorttien suunnitteluun!

The costs of our wedding party has been counted: 2033 €. Not so bad. We did much ourselves and used old and second hand things. Pictures are taken from the summer home yard day after the party.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook and Pinterest!

Wedding Pics by My Dear Friend

Kuka muu kuin ystävä, joka seuraa blogiani, voi ymmärtää näitä asioita paremmin? Siis, että kuinka tärkeää tälle ihmiselle on saada kuvia muistoksi juhlatiloista; siitä kun kaikki on valmiina ja juhlat ovat valmiit alkamaan?

Ystäväni sen ymmärsi. Hän myös ymmärsi käden käänteessä, miten servetit taitellaan minulle mieleisesti, ja teki sen käden käänteessä. Onni oli, että hän tuli "liian" ajoissa juhlapaikalle. Ja minun tietämättä otti lopulta kuvia tiloista - ja muutenkin juhlista - jotka hän sitten lähetti minulle viime viikolla.

Pieni, mutta suuri asia. Ja olen hänelle niin kiitollinen, ettei hän varmasti itsekään voi sitä ymmärtää.

Tässä siis niitä kaipailemiani kuvia juhlatiloista; ennen kuin juhlat pääsivät käyntiin. Niin navetasta kuin tuvastakin. Näyttää niin meidän näköiselle, ja tulee niin kiva fiilis näitä katsellessa. Kiitos vielä sinulle Kristiina <3

A few more pictures from our wedding party, taken by my dear friend Kristiina Peltomaa. 

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook and Pinterest!

Our Wedding Dressing

Häämekkona 60-luvun vanha häämekko, jonka löysin edullisesti VintagEija's-liikkeestä Turusta. Miehelle puolestaan ostettiin ihan perus musta puku Turun Pukumyynnistä; siksi, että sitä voi käyttää myöhemminkin. Juhlan tuntua pukuun toi smokkipaita sekä vanhasta pitsistä tehdyt rusetti sekä taskuliina. Nämä puolestaan teetimme juhliin Tiina Talvikin ja Oliinan yhteistyönä Salossa. Teettäminen ei itseasiassa maksanut juurikaan enempää kuin uutena ostaminen. Kannattaa siis kysäistä ompelijalta, jos sopivaa ei löydy kauppojen valikoimista!

Papin puheille saavuimme sateessa vanhoilla pyörillä - polkien ylämäkeä ja yrittäen pitää toista kiinni käsistä. Niin juhlakalustolla kuin asiaa sivusta seuranneilla oli hauskaa.

Koruihin en panostanut muuta kuin vihkisormuksen verran, ja sehän se tärkein olikin. Korviin kiepautin vain vanhat helmikorut. Puku ja kampaus kera ihanien luonnon kukkien riitti hienosti. Miehellekin riitti luonnonkukkia koristamaan taskua pitsisen taskuliinan rinnalle. Miehellä puolestaan oli isoisänsä vanhat kalvosinnapit; näkyvät ensimmäisessä kuvassa - ja tietenkin se sormus.

Hääjuhlien pukeutuminen jatkoi samaa linjaa kuin edeltävät postaukset juhlista ovat antaneet ymmärtää. Käytimme mahdollisuuksien mukaan vanhaa ja kierrätettyä, ja jos uutta ostettiin, ostettiin se ajatuksella, että kestää sitten useammatkin kerrat.

Häämekon löysin vanhana VintagEija's -liikkeestä (klik) Turusta. Bongasin mekon netistä, ja kävin sovittamassa. Mekko oli ensimmäinen ja viimeinen, jonka sovitin; rakkautta ensi silmäyksellä, ja vielä aivan sopivan kokoinenkin!

Kengät sen sijaan tuottivat harmaita hiuksia. Vanhoina en löytänyt sopivia kenkiä, ja uudet tuntuivat kaikki huonoilta jaloissa - tai sellaisilta, etten varmasti niitä toiste enää käyttäisi. Toisaalta mietin kenkiä sadesäällä juhlapaikalla; en halunnut laittaa kenkiin hirmuisesti rahaa, jos ne olisivat kurakelin sattuessa entiset juhlien jälkeen. Lopulta tyydyin perusvalkoisiin kenkiin, jotka valitettavasti menivätkin aika pahaan kuntoon juhlapäivänä.

Koruna minulla olivat vain sormukset, joista toinen tietenkin oli korostetussa asemassa juuri kyseisenä päivänä, ja vanhat helmet korvissa. Kampaus kera luonnonkukkien ja mekko riitti mielestäni hyvin.

Miehen pukua mietittiin viimeisille viikoille asti. Yritettiin löytää vanhana, mutta ei onnistuttu. Mietittiin myös vähän vanhemman aikaista pukua, mutta sekin suunnitelma tyssähti heikkoon saatavuuteen ja kertakäyttöisyyteen. Miehellä ei ollut sopivaa pukua, jota käyttää juhlissa, joten päätimme satsata ja ostaa perus mustan puvun. Sopiva puku kera erinomaisen palvelun löytyi Turun Pukumyynnistä (klik). Samaisesta paikasta tilasimme myös smokkipaidan, joka toi rusetin kanssa enemmän juhlan tuntua miehen pukuun. Rusetti teetettiin Oliinan (klik) kaavalla Tiina Talvikilla (klik) Salossa, ja samaan syssyyn tilattiin myös taskuliina pukua koristamaan. Kuin onnen kauppaa kukkakauppiaan sitomista hiuskukista yksi jäi ylitse, ja se sujautettiin suunnittelemattomana toimenpiteenä vielä ennen juhlien alkua miehen puvun taskuun. Miehen koruina toimi tietenkin sormus, mutta myös vanhaa ja perittyä löytyi; isoisältään perityt, kieltämättä aika ukkimaiset, kalvosinnapit pilkistivät välillä takin hihoista.

Ei kalliita vaatteita ja kertakäyttöistä materiaalia; saavutimme tavoitteen - minun kenkiä lukuun ottamatta. Eikä näytä silti ihan hippimeiningille, vai mitä tykkäätte?

Mutta entä lapset? Tarkoitus oli pukea heidätkin kierrätettyihin vaatteisiin, mutta onko se sukupolvien välinen näkemysero vai mikä … mutta äitini oli ostanut henkkamaukasta tytölle mekon, kun kuuli, että laitan tytölle päälle serkkunsa vanhan juhlamekon. En nyt voi olla pahoillani asiasta; parasta äitini ihan varmasti ajatteli, mutta kyllä minun on vain valitettavasti myönnettävä, että olin minä vähän surkeana … kun vielä henkkamaukka.

Tyttö kuitenkin on aivan onnessaan, mekosta kuin mekosta, ja niin tästäkin. Ja oli hänellä äidin mieliksi ja onneksi kirppikseltä löytyneet valkoiset juhlakengät. Ja poika sai päällensä kirppikseltä löytämäni vaatteet.

Olenko ainoa, jonka on vaikea saada aina välillä ymmärrystä kierrättämiselle - ja sille, että haluan mielummin hyvää ja laadukasta (ja olen mielummin vaikka ilman) kuin sitten nopeasti ja halpaa (ja vielä mahdollisesti huonoissa oloissa valmistettuja)? Että sitä on jotenkin hölmö, jos käyttää vanhaa - varsinkin nyt omissa hääjuhlissaan…?!

P.S. Terkkuja äidille; olet silti hyvä äiti ja olen silti kiitollinen kaikesta huolehtivaisuudestasi <3 Tiedän, että hymähdät siellä ja mietit, kun et mitään osaa tehdä oikein. Mutta osaat sinä; toisista asioista vain ajattelemme niin eri tavalla. Heh!

Tässä vielä mekko kokonaisuudessaan edestä ja takaa. 

In the Pictures you see our wedding dressing. We used so much old clothes than possible and tried to avoid buying new clothes, which would be used only one day. My dress is from 60's (found it from VintagEija's Store), and child's clothes are from flea market, except the daughter's dress, which my mum bought (from H&M). Man's suit is from Turun Pukumyynti, and Tiina Talvikki made the bow tie with Oliina's pattern; the lace in the bow tie is also recycled fabric.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook and Pinterest!

Wedding Hair with Natural Flowers

Hääkampaus koottiin lettien ja luonnonkukkien ympärille. Juhlissa pääosin naurettiin ja iloittiin. Välillä herahti kuitenkin kyyneleet silmille ja tässä sellainen tilanne; neiti pelästyi, mutta pian oli taas uudet sävelet leikeissä. Runsaanlaisista hiuksistani sai käärästyä aika monta lettiä osaksi kampausta. Parasta kampauksessa oli sen helppous; ei tarvinnut jännittää isoa nyttyrää niskassa, sillä hiusteni määrä saa aikaan jo melkoisen painon, jos se kootaan kaikki taakse. Ja toiseksi; tässä kampauksessa ei haitannut, vaikka muutama suortuva olisi lähtenytkin irti; luonnollisessa kampauksessa sekin on sallitumpaa.

Hääjuhlia lähdettiin suunnittelemaan ajatuksilla: "mahdollisimman luonnollisesti, mahdollisimman vähän turhaa - ja varsinkin mahdollisimman vähän uutta ja sen jälkeen turhaa". Eli suosimme vanhaa, kierrätettyä, luonnosta poimittua - ja yksinkertaista. Ja jos jotain uutta ostettiin, toivottiin sen myös säilyvän tulevaisuudessa käytössä.

Tämä näkyi myös hääkampauksessa. Halusin luonnon kukkia kampaukseen. Ja niitä sain. Kukkakauppias lähti selvittämään asiaa, ja poimi itse luonnosta sellaisia valkoisia kukkia, jotka säilyvät hyvin kampauksessa - ja jotka sopivat tyyliin. Ja sain lettejä, ja sain sellaista luonnonlapsi-henkisyyttä, mitä toivoinkin.

Hääkampauksesta ei tehty mitään testiversioita, vaan luotin kampaajaani; hän kyllä tuntisi makuni. Näytin vain muutaman kuvan kampaajalleni ennen juhlapäivää, jotka löytyvät myös Pinterest-kansiostani (klik), ja niiden pohjalta Anna suunnitteli kampauksen. Mahtava! Sinä olet tosiaankin Pro! (Anna työskentelee siis Studio I'm Pro :ssa Turussa ;)

Kukkakauppias kävi luonnosta poimimassa niitä kukkia, jotka parhaiten toimivat hääkampauksessa ja sitoi ne rautalankaan/paperinauhaan niin, että kampaajan oli helppo pujottaa ne osaksi kampausta. Näiden lisäksi oli päivänkakkaraa, joka yli jäätyään käytettiin miehen puvun taskua somistamaan.

My wedding hairdressing was made of plaits and natural flowers. I liked it a lot - what do you think about it?

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook and Pinterest!

Our Wedding Party in the Byre

Juhlatilat navetassa.

Appiukko rakensi pitkät pöydät tuppeen sahatuista puista ja navetasta löytyneistä vanhoista puun jämistä.

Kapakkatilat; kesän ajan lipasto-löydöt pääsivät kapakkaan sisustuselementeiksi.

Tänä kesänä satoi. Ja niin satoi myös juhlapäivänämme. Juhlat sijoittuivat meidän mielestä niin parhaaseen aikaan kesästä, että eihän silloin voi vain sataa. Mutta mitä lähemmäksi päivä tuli, sitä varmempia olimme siitä, että juhlapäivänä sataa. Eikä siten pihajuhlista tulisi mitään.

Olimme ennen kutsujen lähettämistä ajatelleet, että navetan tilat toimivat sateen sattuessa hyvin ruokailupaikkana. Kutsut lähetettiin, ja yllätys oli suuri, kun aloimme ynnäämään ilmoittautumisia. Juhliin oli ilmoittautunut noin 80 vierasta! Mahtavaa oli, että niin moni pääsi paikalle. Mutta meinasi ahdistus iskeä, kun ymmärsimme, ettemme sateen sattuessa tulisi ikinä mahtumaan navetan tiloihin.

Hyvin yksinkertaiset, mutta silti kauniit koristelut. Kynttilät ja koivun oksat riittivät luomaan tunnelman. Varastoihin jemmaamani kirpparilöydöt, kynttiläpidikkeet ja kaiken maailman maljakot, pääsivät viimein käyttöön.

Juhlapäivänä yli puolet vieraista aterioi navetassa; toinen puolisko (pääosin lapsiperheet) torpan suojissa. Kuvia juhlapäivänä ei tullut otettua. Tosi bloggaaja olisi ottanut - vaikka olisi ollut mikä hätä ja kiire. Semibloggaaja sitten lavasti seuraavana päivänä tiloja mahdollisuuksien mukaan juhlakuntoon - ja otti kuvat juhlien jälkeen.

Ennen kuvat. Ne jäivät ottamatta. Nämä tilat olivat täynnä puuromua, poltettavaa puuta, kaatopaikkatavaraa - ja hevosen lantaa. Pääsimme ensimmäistä kertaa juhlissa kapakkana toimineisiin tiloihin vasta siivouksen edetessä; oven edusta oli niin täynnä tavaraa, ettei ostotilanteessakaan voinut muuta kuin kuikuilla ikkunasta sisälle ja arvailla, mitä siellä on.

Voitte nyt siis vain kuvitella tiloja ennen. Siivosimme tiloja tyhjiksi ja puhtaiksi valehtelematta ainakin viikon päivät, ja kärräsimme soraa pari päivää. Ja käytännössä tätä työtä tehtiin koko kesä; aina silloin, kun olimme lähdössä kaatopaikalle; silloin, kun saatiin siistittyä kanalasta tilat polttopuulle; silloin, kun lannalle tiedettiin hyvä sijoituspaikka (kukkapenkkien perustamisen yhteydessä, sillä kaikki puut ja pensaat oli jo lannoitettu kanalasta kärrätyillä lannoilla); ja silloin, kun oli jo aivan pakko. Työvaihekuvia siitä, kun tilat olivat tyhjät, löysin vain yhden. Tosi bloggaaja olisi jälleen kerran toiminut toisin. Semibloggaaja keskittyi vain siihen, että homma saadaan edes jotenkin tehtyä kunnialla ennen juhlia...

Kun tilat oli saatu valmiiksi, pöydät paikalleen ja koristeltua, ihastus oli suuri. Tästä ei luovuttaisi; tästä tehtäisiin meidän kesäolohuone! Tänne siis syömään kesähelteillä, jos porukkaa olisi paljon kylässä? Ja tänne repukekkerit syksyllä? Mitä tykkäätte? Onko ideoita?

Lähes ulkona - mutta silti sateen suojissa.

Tarjoilut tarjoiltiin tällä, aikoinaan ilmeisesti leipien kuivaamisessa käytetyissä tasoissa. Appiukko nikkaroi kiinnikkeet paikoilleen ja se oli siinä.

Our wedding party took place partly in our byre, which was cleaned, many days, before the party. The atmosphere was wonderful. It rained outside - and inside the byre it was little dark, but still it felt like summer. The birch branches and the candles, the old building and the furnitures we brought and built there and of course the happy quests; the main things, which developed the feeling!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook and Pinterest!

Alive!

Kuva Pasi Hurme

Mikä kesä. Se meni. Milloinkaan minulla ei ole ollut elämässä niin kiire kuin tänä kesänä. Kiire saada paikat kuntoon ennen juhlia. Ja itse juhlajärjestelyt. Ja kaksi lasta. Ja taloudenpito.

Mutta kaikesta selvittiin. Ja hirmuisesti tehtiin. Ja saatiin aikaiseksikin. Ja lopulta myös nautittiin. Juhlat onnistuivat siis todella hyvin. Kaatosateesta huolimatta. Tai ehkä juuri siksi; olivat ihan meidän näköiset.

Nyt piti koittaa se hetki. Kun ehdin kirjoittaa muutaman sanon. Kertoa, että kaikki on hyvin. Mooses Kulta Mussukka päätti kuitenkin toisun. Heräsi. Ja hetki meni.

Lataan kuvan mukaan ja sanon hei-hei. Jospa se vapaa hetki sieltä jostain löytyy vielä, ja sitten lisää!

I'm alive. Summer has been very busy and very efficient. That's why I have not been here for a while. Organisation of our Wedding Party took much time - but was worth it; now it really feels we are married. More about summer and the wedding party hopefully later; now it is time for kids.