Joskus ihmettelen, miten lapsiperheiden kodit voivat näyttää niin "aikuismaisille, vaikka niissä asuisi lapsia. Asia nousi taas mieleen, kun katsoin Suomen kauneimmat kodit -jaksoa, jossa esiteltiin kaksi aivan erilaista lapsiperheen kotia; toisessa lapset näkyivät todellakin - heti astuttaessa ovesta sisälle - ja toisessa itse lasten huonekin oli samaa sarjaa muun, niin stailatun näköisen kodin kanssa.
Miten teillä muilla lapsiperheissä? Nostatteko kotonanne lapsia esille - sisustatte myös heille? Vai häivytetäänkö lasten tarpeet osaksi kokonaisuutta; esim. valitsemalla lasten lelut sopimaan kalusteisiin? Vai voivatko lasten sisustusmieltymykset vain olla niin samankaltaiset aikuisten ihanteiden kanssa..?
Riippuu varmasti paljon myös sisustustyylistä, miten lapset kotona näkyvät. Itse huomaan, että sisustustyylimme on muuttunut kuitenkin myös itsellä lapsen myötä. Esimerkiksi matot; räsymattojen päällä lelut eivät näytä yhtään niin sekaville kuin täysvalkoisen maton päällä. Ja toisaalta; nyt kun meillä ei ole lapselle omaa nukkuma- saati leikkihuonetta, leluja ja lasten tarpeita on joutunut ripottelemaan pitkin taloa ja sisustusta.
Lapsen liikkumisen myötä alkoi kuitenkin tuntua, että leluja oli joka puolella. Sitten alkoi päiväkotiin tutustuminen ja sieltä opin, että alle 2-vuotiaatkin lapset kyllä siivoavat jälkensä, jos siitä pidetään kiinni. Tämän jälkeen mekin laitettiin kotona lelut järjestykseen; yhteen laatikkoon legot, toiseen eläintarhan tarvikkeet, kolmanteen palapelit, neljänteen pehmolelut ja nuket, jne. - ja kun leikki jonkun laatikon sisällön kanssa päättyy, on siivottu lelut paikoilleen ja vasta sen jälkeen on lupa kaataa seuraavan laatikon sisältö lattialle. Ja on toiminut; ainakin tähän asti suht hyvin, ja tuntuu, että voimme yhdistää lelut ja järjestyksen - - ainakin näin nyt tuntuu. Koputan puuta…
Huomaan myös, että koriste-esineet vähenevät koko ajan ympäriltä ja niitä piilotetaan kaappeihin tai kirjahyllyn ylimmille hyllyille. En vain jaksa hermoilla esim. hymypoikapatsaan rikkoutumista, sillä se vain harmittaisi aivan mahdottomasti, jos sellainen menisi rikki.
Ja kukatkin meillä ovat nousseet pöydille tai penkeille, olivatpa ne minkäkokoisia tahansa; muutaman kerran mullat lattialta siivonneena totesin, että jos helpommalla pääsen, teen sen. Voihan se hassulle näyttää, kun puolitoista metriä korkea fiikus seisoo tuolin päällä eikä lattialla - mutta oma silmä siihen on tottunut jo niin hyvin, ettei haittaa ollenkaan!
Jostain asioista ei olla kuitenkaan luovuttu lapsenkaan myötä. Esim. hirsiseinän hirsien välissä olevat täytteet; en edes uskalla sanoa, mitä ne on, mutta siellä ne ovat edelleen. Jossain vaiheessa sai olla todella tarkkana, ettei lapsi revi niitä ja laita suuhunsa, mutta se onneksi riitti.
Tai jotkin lelut; pahimpia ovat lelut, joissa on pyörät alla… Esim. Brion pyörillä pyöriviä mäyräkoiria saimme 1-vuotissyntymäpäivänä kaksin kappalein. Nyt kummatkin ovat evakossa mummoloissa, sillä niillä ajettiin päin seiniä ja musta lelukoira jätti jälkeensä jokaisesta töytäisystä mustan jäljen seinään. Nämä jäljet sietäisi paremmin leikkihuoneessa, mutta kun ollaan valkoisiksi tapetoiduissa huoneissa, ei vain pystynyt katsomaan sivusta, kun vastalaitetut tapetit turmeltuivat. Kovat pallot, rullalauta ja nukenvaunut; nekin ovat nyt odottamassa leikkihuoneeseen pääsyä - siihen asti leikit on rajoitettu kellarikerrokseen, jossa voi maalata seinät helposti siistiksi.
Olen joissain asioissa myös saamaton tai viittaan kiireeseen, minkä takia sisustuksesta on tullut "monimuotoisempi". Esimerkiksi eteisen hoitopöytä. Tavoitteena oli, että ompelisin hoitoalustan päälle jonkin tapetteihin, mattoihin tai pöytään paremmin sopivan päällisen - ja että maalaisin mobilen ja laittaisin siihen uudet, paremmin sisustukseen sopivat kilkuttimet roikkumaan. Mutta tässä sitä ollaan ja vain suunnitellaan, enkä ole tehnyt asian eteen mitään. Varsinkin nyt, kun tavarat on laitettu paikalleen hoitopöydälle, voi tosiaan käydä niin, että siinä ne ovat loppuun asti - juuri näissä väreissä ja kilkuttimissa, missä ne kirpputorilta ostinkin. Ihailen niitä ihmisiä, jotka jaksavat ommella ja askarrella tällaisten pienten asioiden parissa. Olen kenties enemmän suurten linjojen maalaaja; jos kyse olisi seinän maalauksesta tai tapetoinnista, olisi homma jo tehty aikapäiviä sitten…!
P.S. Muistakaahan osallistua arvontaan, jossa voi voittaa 30 euron lahjakortin Putiikki TaruLiinaan; valikoimassa paljon myös kaikkea ihanaa lapsille ja lapsenmielisille aikuisille! Arvontaan pääset tästä; klik!
* * * * *
In our home you notice right away, that here lives also children. Maybe because we do not have at the moment kid's room - but I think our style of decoration has also changed during these two years, when our daughter has been living here with us.
And I like it; I think it is easier to us - but also children like, when they have their own decoration things (= toys) here with us.
One thing has however eased our home organization; keeping different toys in separate boxes - and when leaving one play with one box, we have collected toys back to its own box - and not until then the child has the permission to start next play with different toys from separate box. Quite simple - but has worked!
Jostain asioista ei olla kuitenkaan luovuttu lapsenkaan myötä. Esim. hirsiseinän hirsien välissä olevat täytteet; en edes uskalla sanoa, mitä ne on, mutta siellä ne ovat edelleen. Jossain vaiheessa sai olla todella tarkkana, ettei lapsi revi niitä ja laita suuhunsa, mutta se onneksi riitti.
Tai jotkin lelut; pahimpia ovat lelut, joissa on pyörät alla… Esim. Brion pyörillä pyöriviä mäyräkoiria saimme 1-vuotissyntymäpäivänä kaksin kappalein. Nyt kummatkin ovat evakossa mummoloissa, sillä niillä ajettiin päin seiniä ja musta lelukoira jätti jälkeensä jokaisesta töytäisystä mustan jäljen seinään. Nämä jäljet sietäisi paremmin leikkihuoneessa, mutta kun ollaan valkoisiksi tapetoiduissa huoneissa, ei vain pystynyt katsomaan sivusta, kun vastalaitetut tapetit turmeltuivat. Kovat pallot, rullalauta ja nukenvaunut; nekin ovat nyt odottamassa leikkihuoneeseen pääsyä - siihen asti leikit on rajoitettu kellarikerrokseen, jossa voi maalata seinät helposti siistiksi.
Olen joissain asioissa myös saamaton tai viittaan kiireeseen, minkä takia sisustuksesta on tullut "monimuotoisempi". Esimerkiksi eteisen hoitopöytä. Tavoitteena oli, että ompelisin hoitoalustan päälle jonkin tapetteihin, mattoihin tai pöytään paremmin sopivan päällisen - ja että maalaisin mobilen ja laittaisin siihen uudet, paremmin sisustukseen sopivat kilkuttimet roikkumaan. Mutta tässä sitä ollaan ja vain suunnitellaan, enkä ole tehnyt asian eteen mitään. Varsinkin nyt, kun tavarat on laitettu paikalleen hoitopöydälle, voi tosiaan käydä niin, että siinä ne ovat loppuun asti - juuri näissä väreissä ja kilkuttimissa, missä ne kirpputorilta ostinkin. Ihailen niitä ihmisiä, jotka jaksavat ommella ja askarrella tällaisten pienten asioiden parissa. Olen kenties enemmän suurten linjojen maalaaja; jos kyse olisi seinän maalauksesta tai tapetoinnista, olisi homma jo tehty aikapäiviä sitten…!
P.S. Muistakaahan osallistua arvontaan, jossa voi voittaa 30 euron lahjakortin Putiikki TaruLiinaan; valikoimassa paljon myös kaikkea ihanaa lapsille ja lapsenmielisille aikuisille! Arvontaan pääset tästä; klik!
* * * * *
In our home you notice right away, that here lives also children. Maybe because we do not have at the moment kid's room - but I think our style of decoration has also changed during these two years, when our daughter has been living here with us.
And I like it; I think it is easier to us - but also children like, when they have their own decoration things (= toys) here with us.
One thing has however eased our home organization; keeping different toys in separate boxes - and when leaving one play with one box, we have collected toys back to its own box - and not until then the child has the permission to start next play with different toys from separate box. Quite simple - but has worked!
Meillä on melkonen lelujen kaaos päällä jatkuvasti. Toisaalta ne ei nyt niin haittaa, ku muutenki värikästä, mutta välillä mietin kuinka paljon esim. Tuvassa olis tilaa omille huonekaluille yms. Jos ei olisi muksujen "roinia". Mutta olen todennu, että muu arki helpottuu, kun uhraa yhden seinän teltalle, leluarkulle, traktoreille ja kärryille. Vanhemmat voi samassa tilassa istuskella kahvipöydässä ja pitää uhmaikäsiä mussukoita silmällä..;) meidän olohuoneen lattialla on myös nykyään aina patja, peitto ja kasa tyynyjä. Ei sekään niin silmää hivele, mutta arkea helpottavat "jipot" tuntuu menevän nyt edelle..
VastaaPoistaMukava kuulla :) Ja toisaalta; juuri ne teltat ja traktorit tuvassa tuovat persoonallisuutta tilaan. Siskoni perheen mustavalkoisen olohuoneen sisustuksen "tähtenä" oli pitkään sellainen vaaleanpunainen prinsessateltta ;D Nauroin katketakseni ekaa kertaa, kun näin sen - mutta niin vain minunkin silmä tottui siihen, ja huomasi, kuinka kätevä se oli siinä arjessa; sinne sai mm. sisään sälytettyä aika paljon leluja ;)
PoistaMietin myös lasten näkymistä meidän kodissa kun katsoin viime jakson Suomen kauneimmasta kodista. Minusta lasten saappaat, takit ja etenkin tytön mekot ja tunikat ovat kivannäköisiä ja niitä asettelen oikein tarkoituksella esille kotiin. Samoin meillä on Mailegin leluja, erilaisia puisia leikkikeittiön tarvikkeita ja joitain muitakin suloisia leluja, jotka pidän mielelläni esillä. Onhan sitten tietysti myös nurkkiin kertynyt vuosien varrella kaikkea ei-niin-esteettistä lasten tavaraa, niille on kuitenkin onneksi kaapit olemassa, joten ihan kaikkea ei tarvitse pitää esillä. Niin kuin ei kaikki aikuistenkaan tavara ole näytillä, vaan vain ne kivoimmat astiat ja teerasiat, ja rumat muovikipot ovat kaapin oven takana :) Uudessa kodissa lapsille on omat huoneet ja lisäksi huoneiden edustan yläkerran aulassa on tarkoitus olla lasten tavaroille ja leikeille varattua aluetta. Alakerrassa saa tietysti leikkiä myös ja varmasti tyttö ainakin haluaa vielä piirrellä ja lueskella alhaalla keittiön pöydän ääressä. Meillä siis poika on jo 10-v. ja tyttö täyttää kohta 6-vuotta.
VastaaPoistaTotta; huomaamatta minäkin olen ostanut ja toivonut lahjaksi nättejä leluja - ja söpöjä vaatteita laittaisin enemmän esille, jos olisi tilaa. Vanhempien lasten kanssa onkin varmaan jo helpompaa jakaa tiloja ja pitää tietyt paikat leluttomina - meillä taidetaan elää juuri sitä haastavinta aikaa, kun tytär 2-vuotias :)
PoistaMun mielestä pahinta aikaa sisustuksen ja kodin siisteyden kannalta oli ikä yhden vuoden molemmin puolin, kun taapero halusi tyhjentää kaikki laatikot lattialle ja repiä irti kaiken, mikä irti lähtee. Nyt kaksivuotiaan kanssa on huomattavasti helpompaa. Toki lelut on usein levällään, koska meilläkään ei vielä ole erillistä lastenhuonetta, mutta ollaan kuitenkin otettu tavaksi, että lelut siivotaan vähintään iltaisin ennen nukkumaan menoa. Värikkäässä sistustuksessa lelut eivät niin kamalasti edes haittaa, varsinkin jos ne ovat aikuisenkin silmään sopivia tyylikkäitä (puu)leluja. Kiinalaiset vilkkuvat ja ääntä pitävät härvelit taas eivät sovi mihinkään :)
VastaaPoistaSe on totta, monet muoviset härpäkkeet on vaan kauheita - mutta niiden kanssa sopii kauniit korit; sinne pian leikin jälkeen piiloon ;)
PoistaNäyttää niin ihanalle, kuten aina! Ja vihdoin olen täällä lukijana :D Hyviä ajatuksia sulla!
VastaaPoistaLeppoisaa lauantaita!
Kiitos Micu :) ja kiva saada sut myös tänne listalle seuraajaksi ;)
PoistaMeillä on ns.leikkihuone yläkerrassa, mutta siitä huolimatta lelut ovat yleensä alakerrassa ihan joka huoneessa. Nuorin leikkii lähinnä leikkejä, joissa vedetään lelut lattialle ja jätetään siihen sitten olemaan keskenään. Hän itse siirtyy aina uuden jutun pariin. Minä en ole kauhean tiukkis leluista. Illalla ne sitten siivotaan pois ja pitkin päivää kyllä vähän kaikessa hiljaisuudessa niitä keräilen. Mun lapsuuden koti oli tosi pieni. Äiti ei silti koskaan rajoittanut mun ja siskoni barbi ja kauppaleikkejä. Saatiin tehä barbeille koteja aina ruokakaapista kirjahyllyyn. Ehkä se omakin asenne on peritynyt sieltä. Ottaahan ne lelut välillä hyvinkin paljon hermoon, mutta toisaalta....kohta pienet tytöt on teinejä ja niitä vaatteita ja meikkejä saa sitten siivoilla vähän eritavalla.
VastaaPoistaTotta, ja teidän koti on ko itsessään niin huvihumpumainen, että sinne kyllä lelut ja leikit sopivatkin :) ja totta; aikansa kutakin - parin kymmenen vuoden päästä sitä varmaan kaipaa sitä elämisen menoa ja jälkeä ympärilleen, kun lapsoset ovat poissa ;)
PoistaHello there! This post could not be written any better!
VastaaPoistaReading through this post reminds me of my previous room mate!
He always kept chatting about this. I will forward this page to him.
Fairly certain he will have a good read. Thank you for sharing!
My web site: stamina body trac glider 1050 rowing machine review