Time to Birth

Tänään se on; laskettu aika. Ja minä olen tässä ja mietin, milloin se sitten tulee, jos ei nyt. Minä kun luulin, että se tulisi vähintäänkin viikkoa ennen laskettua aikaa. Niin tukalaa minulla on viimeiset viikot ollut.

Mutta ei; tänään, kun on laskettu aika, otan kuvia kodistamme. Kaikki on valmiina: hoitopöytä (varustettu mm. kesto- ja muumivaipoilla, sinkkivoiteella, talkilla, kosteusvoiteella, vauvaharjalla, räteillä, hoitoalustalla, leikkimobilella, koosta 50 cm lähtien olevilla vauvan vaatteilla, jne.), kehdot pedattu, tutit keitetty, äidinmaidonkorviketta ostettu varmuuden vuoksi kaappiin, rintapumppukin valmiina - samoin kantoliina ja -reppu.

Liivinsuojuksia on hankittu, imetysliivit nostettu kaappiin ja omakin sänky varustettu imupyyhkeillä mahdollista lapsiveden tuloa ja myöhemmin imettämisen sotkuja suojaamaan.

Vauvan lelut odottavat hoitopöydän alla; samoin kannellinen astia kestovaipoille sekä roskis. Kylpyvanna on pesty - ja kylpyistuin kaivettu esille. Vauvan pyyhkeetkin on pesty ja odottavat kehdossa. 

Koti on imuroitu, pölyt on pyyhitty ja tavarat ovat ainakin vielä jokseenkin paikallaan. Mummu on käynyt ikkunatkin pesemässä. Eilen pyyhin pölyt jopa kirjahyllyn kirjojen päältä.

Jääkaappi on täynnä ruokaa ja pyykkejä on pyöritetty koneessa varmuuden vuoksi viimeiset kaksi viikkoa joka päivä niin, että mies pärjää täällä erittäin hienosti kahdestaan esikoisen kanssa.

Sairaalalaukut on pakattu valmiiksi jo edellisellä viikolla. Muistilappu laukkujen vierellä muistuttaa viimeisistä tavaroista, joita sinne pitää vielä viime kädessä heittää.

Isovanhemmat on koulutettu esikoisen lääkkeiden antamiseen (henkitystieinfektio iski juuri tähän parhaimpaan aikaan) ja esikoisen mummola-laukku on ollut pakattuna jo reilun viikon. Sieltä aina haetaan iltaisin D-vitamiineja ja tarvittaessa muutakin - ja hermoilen, muistammeko varmasti laittaa ne sinne takaisin, että ovat H-hetkellä siellä valmiina.

Viime viikolla testasin, miten nopeasti isovanhemmat vastaavat puhelimeen. Testaus ei tuottanut hyvää lopputulosta; paimensin omaa äitiäni - ja selitin isälleni, että laskettuun aikaan ei ole enää kaksi viikkoa vaan kaksi PÄIVÄÄ. Heidän tulisi oikeasti olla valmiina, kun soitamme heidät hakemaan tytön.

Hermoilen, milloin supistukset alkavat ja onko se sitten kuinka nopeasti menoa. Ehdinkö soittaa miehen kotiin ajoissa? Enhän sentään joudu synnyttämään eteiseen, kuten kävi Erilaisissa Äideissä? Vai lähdemmekö esikoisen kanssa kahdestaan sairaalaan taksilla? Vanhampani kyllä veikkasivat, että tässä tilanteessa varmasti säästäisin, ja polkaisisin pyörällä synnärille…

Kuinka kivulias synnytyksestä tulee? Onko toinen synnytys sittenkään helpompi kuin se ensimmäinen, kuten kaikki yrittävät vakuuttaa. Tieto lisää tuskaa; ensimmäisen kohdalla en tiennyt, mitä odottaa. Nyt tiedän kenties liian paljon.

Niin erilaista kuin ensimmäisen kanssa. Silloin remontoimme aivan viimeiseen asti - hermoilimme kenties enemmän sitä, että eihän se nyt vielä synny: "Ainakin rappuset olisi saatava paikalleen, jottei jouduta ulkokautta kulkemaan suihkuun ja vauvaa kylvettämään..." Minun kärvistellessä supistusten kourissa (10 minuutin välein) viimeisenä päivänä ennen syntymää, mies maalasi vielä kellarin seinää, jotta rappuset saataisiin todella paikalleen. Ja näin halusinkin hänen tekevän; mitä hyötyä nyt siitä olisi ollut, jos hän olisi katsonut vierestä minun kouristeluja ja yrittänyt auttaa. 

Kun hän oli saanut seinän maalattua ja kipusi yläkertaan, oli supistusväli juuri sopivasti laskenut alle viiteen minuuttiin. Tällöin vasta aloin pakkaamaan sairaalalaukkua (en siis todellakaan kahta viikkoa ennen laskettua aikaa kuten nyt) - ja siitä pian lähdettiinkin sairaalaan ja synnytin pienoisen maailmaan kuuden tunnin kuluttua.

Niinpä: niin erilaista.

Nyt myös mietin paljon enemmän tulevaa; millainen vauva on, miten esikoinen ottaa vauvan vastaan, miten pärjäämme kolmestaan kotona tarhattomina päivinä, miten vauva nukkuu, tuleeko maitoa, minkälainen tyyppi hän on…?

Niinpä: mietinkö liikaa…?

Huomaan, että sisustusblogia oli verrattain helpompi pitää. Näitä kirjoittaessa mietin ehkä vieläkin enemmän liikaa…

Lopetan tyytyväisenä siihen, että juuri äsken tunsin vaimean kivun vihlaisun selässä, sitten paineen mahassa ja alapäässä. Tämä on harjoitussupistus. Asia, jota en sitäkään tiennyt ennen ensimmäistä synnytystä. Nyt tiedän, että tämä ennakoi toivottavasti tulevaa; että sinä pienoinen olisit pian tulossa.

Jaksoiko kukaan lukea loppuun? Onko teillä ollut samanlaista toista odottaessa? Lisääkö tieto tuskaa...?

Kuvissa:

Hoitopöytä valmiina; leluja, talkkeja ja kosteusrasvoja myöten. 

Hoitopöytänä toimii kirjoituspöytä. Pöytä ei mahtunut mihinkään muualle kuin eteiseen, ja koska tässä ollaan lähinnä myös vessaa ja vesipistettä, päätettiin, että kirjoituspöydän on vain toimittava. Hoitotaso on samassa kerroksessa kuin oleskelu- ja väliaikaiset makuutilat. 

Kolmannessa kuvassa näkymä eteisestä ruokailuhuoneeeseen, jossa esikoisemme nukkuu vielä pinnasängyssä - väliaikainen ratkaisu tämäkin laittaa lapsi nukkumaan tähän läpikulkutilaan. 

Nyt toisen lapsen kohdalla osasin - ja ehdin ajoissa - etsiä tarvikkeita kirpputoreilta. Hoitotaso löytyi sieltä; samoin mobile. Kummankin ajattelin laittaa enemmän meidän näköiseksi; maalata ja päällystää + helistimiä ja kauniimpia killuttimia = enpä tiedä, miten hienon suunnitelman käy, mutta tavoitteita on hyvä olla… 

Vessa ja vesipiste ovat hoitopöydältä heti selän takana. Ensimmäisen lapsen kohdalla huomattiin, että tämä on suht paljon helpompaa näin. Allastaso tosin tässä kerroksessa ei ole aivan helpoimmasta päästä; aivan liian korkea ja altaan malli samoin suht haastava.

Viimeisessä kuvassa näkymä hoitopöydältä eteisen porrastasanteelle; jo toista vuotta talvehtimistaan aloittavat pelargoniat; ihana piristys lokakuun harmauteen!

* * * * *

In English: I am panicking. The Child should get birth today - or not - but today is the day, they counted the birth to come. I thought, the baby would get birth earlier, but now we see, it did not happen.

Our home is cleaned, our bags is packed, our fridge full of food, baby's nursery table is ready - everything is ready. Now I am just waiting; taking these pictures and hope the baby to come soon.