maanantai 22. kesäkuuta 2015

Rotten Wood, Mouses and Carpenter Ants

Lahoa hirttä kolottu pois. Hirsi ei onneksi ollut läpeensä laho.



Ystäväni kysyi viime viikolla, onko kesäkodista löytynyt yllätyksiä. Sillä hetkellä paistoi aurinko, ja vastasin positiivisin mielin Ei kummempia yllätyksiä. Tästä muutaman päivän jälkeen mieli oli kuitenkin täysin maassa. Satoi vettä. Sisälle virtasi hevosmuurahaisia. Lahovauriot ja hirsistä löytyvät ötökät ahdistivat. Ja hiiren papanoita. Niistäkin sai juuri sinä päivänä pisteen I:n päälle ahdistukselle.

Hiiret. En minä niitä pelkää, enkä hypi kattoon, kun niitä näen. MUTTA ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin myöntämään, että en minä niistä tykkääkään. Koska tulevat meidän taloon sisälle. Ja kaikkiin muihinkin rakennuksiin. Kakkaavat ihan joka paikkaan ja sitä kautta levittävät ehkä tautejakin.

Heti alussa huomasimme papanoita, joten taistelu näitä hiirulaisia vastaan alkoi heti ensi päivistä. Ensin kokeilimme kevyintä ja siisteintä vaihtoehtoa; eläinystävän valintaa eli ultraäänilaitetta. Ei todellakaan toiminut. Hiiri jätti papanoitaan muutaman kymmenen senttimertin etäisyydelle laitteesta; haistatti siis meille ja asentamallamme laitteelle, no ne papanat.

Ultaäänilaite hiiriä vastaan; ei auttanut.


Sitten laitettiin hiirenloukku. Yök. Ja se jättiläinen saatiin kiinni. Ajattelin, että nyt on peli pelattu ja voin astua aamulla hyvin mielin tupaan ilman pelkoa loukussa lojuvasta hiirestä - tai papanoista lattialla.

No ei todellakaan; tuli toinen hiiri. Ja sitten kolmas hiiri. Ja …

Kolot oli jo mielestämme tukittu. Ja loukkujahti alkoi tuntua loputtomalta. Halusin kissan. Mies ei. Enkä minäkään oikeastaan sitä kaupunkiin halunnut. Tänne kesäkotiin kuitenkin. Kesäkissako? No ei kauhea. En minä sellaista halua.

Mutta voisiko joku antaa kissan meille hoitoon tänne?

En lähtenyt kyselemään, sillä mies alkoi etsiä uusia aukkoja, joista hiiri kenties pääsisi sisälle. Listan alapuolelta? Niin pientä rakoa ei uskoisi kulkuväyläksi, mutta kokeilimme. Listaa väännettiin alaspäin - ja viimeiset pienet raot tukittiin listan paloilla; liimaten ja naulaten.

Voitto; ei enää papanoita eikä kuolleita hiiriä loukuissa. Mutta miksi edelleenkin narisen? No siksi, että niitä papanoita on vielä eteisessä, autotallissa, ullakon kylmissä tiloissa, siis kaikkialla. Sellaisia aukkoja, kuin sarjakuvissa. Tila on ollut pitkään hiirten valtakuntaa; on vessat ja pesät ja kulkureitit. Me tulimme nyt sotkemaan heidän jutut.

Ja hevosmuurahaiset. Nehän todella olivat meidän tsekkilistalla kesäkotia etsiessä; jos havaitaan niitä pihamaalla, herätyskellojen pitää soida, sillä voivat olla tuhoamassa hirsiä rakennuksista. No eihän niitä maaliskuussa havaita, joten toivottiin parasta. Arvatkaa, mikä oli tunne, kun huomasimme, että sisällä ei ollut yhtä eikä kahta hevosmuurahaista, vaan niitä tuli aina vain uusia?

No ahdistus.

Hevosmuurahaiset tulivat sisälle keittiömme takaa. Ja sitähän myös aiemmin epäilimme; takana olevaa seinää, että sieltä voi löytyä haasteita, sillä tiskitasosta on takuulla roiskunut vettä keittiökaappien taakse. Ja eihän ongelma ole niin mahdoton; purkaa vain keittiökaapit, korvata vaurioituneet hirret ja korjata syy - eli tiskialtaan vesien roiskuminen pysäytettävä. Mutta kun olisi ihan vain pikkasen muutakin tekemistä.

Panu Kaila vinkkaa kirjassaan käyttämään kanelia hevosmuurahaisten karkoittamisessa. Isovanhemmat toivat kanelipurkin tullessaan juhannuspäivänä; päivä muurahaisten havaitsemisen jälkeen. Ripautin kanelia nurkkaan, josta epäilimme näiden lurjusten kulkevan sisälle. En olisi ikinä uskonut; se nimittäin auttoi!

Enää ei ole siis hevosmuurahaisia sisällä, mutta eihän se itse ongelma kuitenkaan ole hävinnyt. Hevosmuurahaisia on todennäköisesti jossakin rakenteissa, sillä niitä kulkee jonkin verran talomme takaseinustan sokkelista sisälle. Lisäksi löysimme hevosmuurahaisia saunan seinillä kulkemasta. Pyydän anteeksi nyt kaikille muurahaiskunnille jo etukäteen; tulemme käyttämään teihin myrkkyä. Ja toivomme tästä pika-apua ongelmaan. Ensi kesänä sitten keittiön aukaisu ja mahdollisesti hirsien vaihto.

Edellisillä asukkailla oli teolliset aineet käytössään taistossa hevosmuurahaisia vastaan (tai näin ainakin oletamme, että niiltä rakoja on tukittu) - pelkkä kaneli auttoi meillä.


Ja lopussa: se laho. Emme me sitä edelleenkään pelkää. Vanhoissa taloissa sitä nyt on. Mutta sinä kyseisenä päivänä se tuntui liialta. Lahoa on löytynyt nyt kummastakin kammarista, joiden seinät on aukaistu. Mutta hirret eivät ole läpilahoja. Ja missään ei ole märkää. Ei lattialautojen allakaan - vain rutikuivaa sahanpurua. Toinen huone on nyt tarkistettu ja lahot osa kolottu pois. Lahojen hirsien tutkinta jatkuu tällä hetkellä toisessa kammarissa, mutta kuten sanoin; vielä ei ainakaan näytä toivottomalle. Silti kieltämättä takaraivossa elää pieni pelko, että jossain kohtaa kosahtaa, rapsahtaa ja napsahtaa.

Kieli keskellä suuta toivon, ettei niin käy.

Loppuun kysymys: onko teillä kokemuksia näistä aivoituksista? Hiiristä, hevosmuurahaisista ja/tai lahosta? Kaikki vinkit otetaan oikein mielellään vastaan! Ja anteeksi myös; ehkä vähän masentava postaus, mutta totuudenmukainen.

One rainy day and rotten wood, mouses and carpenter ants were too much… We have repaired walls against mouses, used cinnamon against carpenter ants and repaired walls of rotten wood. And of course studied; why there are rotten wood, mouses and carpenter ants. If you have good advices how to get ride of mouses and carpenter ants, let me know!


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebook and Pinterest!

13 kommenttia:

  1. Niin tutulta kuulostaa! Ensimmäinen hiiri jonka näin loukussa oli vielä puoliksi elossa, ja piti soittaa isukki apuun listimään se. Niin vässykkä olen :) Kissa on kyllä ihan paras hiirenkarkotin, nykyään meiltä löytyy kuolleita hiiren ja rotan raatoja ympäri pihamaata. Ja meidänkin taloon tunki jotain ötököitä ekana keväänä, tai tunkee niitä vieläkin keväisin, muttemme enää ole niistä huolissaan. Laji tuli tunnistettua aikoinaan, en vaan muista enää nimeä, oli joku vaaraton. Arvatenkin alussa olimme niistä kyllä aika paniikissa. Lahosta taas olen ajoittain enemmän tai vähemmän murhemielin, kun sitä tiedetään meillä yhden lattian alla vielä olevan, mutta nyt on syksylle hirsikorjaajakin löydetty. Yksi kerrallaan ne asiat etenevät. Tsemppiä teillekin projektiin! Jos tärkeintä on tekeminen niin valmiiksi saamisen kanssa ei ole niin kiirettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja etenkin tuo viimeinen lausahdus :) Pitäisi malttaa mielensä, sillä valmista tässä ei tulla saamaan piiiiiitkään aikaan; yksi asia kerrallaan, ja kyllä se siitä :)

      Täytyy katsoa, miten meidän käy; asustaako taloudessamme pian kissa ;)

      Poista
  2. Voi että. Ymmärrän täysin nuo tunnelmat. Olisin itse varmasti ollut vähintään yhtä allapäin. Vinkkejä ei ole, mutta tsemppiä lähetän - paljon!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ;) Kyllä se tästä varmasti; kun aurinko paistaa, on mielikin taas kovin paljon positiivisempi :D

      Poista
  3. Tunnistan tunnelmat, epätoivon hetkiä ja voimattomuuden tunnetta on välillä, mutta kummasti sitä taas vaan innostuu:)
    Meillä hiiret tulevat lähinnä talvella sisälle mökkiin ja lattioissa on aina keväisin kova jynssääminen hiirten jäljiltä. Verhot, matot ja peitot täytyy visusti nostaa taven ajaksi pois lattian läheltä, jotteivät hiiret kiipeä tekemään tihutöitään. Jauhot ja muut elintarvikkeet pidämme aina kannellisessa muovilaatikossa, jotta emme vain houkuttelisi niitä sisälle ja talveksi viemme kaiken ruuan pois. Suljemme kesälläkin sisäovet tarkasti aina lähtiessämme, sillä olemme onnistuneet saamaan kaksi huonetta tiivistettyä hiirivapaiksi. Voi sitä onnea <3
    Toinen riesa mökillämme on tavalliset ruskeat murkut, jotka haluavat jostain syystä tulla sisätiloihin. Minulla on vain aika arveluttava keino tähän ongelmaan. Muurahaisiin hermostuin niin paljon, että ruiskutin muurahaismyrkkykehän koko talon ympärille lähelle kivijalkaa. Se on auttanut, mutta ei ole kylläkään kovin ekologinen vaihtoehto. Toisaalta yksi käsittely kesässä on riittänyt. Toivoisin kuitenkin keksivämme jonkin muun keinon...
    Kyllä sitä saa olla onnellinen, ettei kotona ole näitä ongelmia - minulla on nimittäin tuttuja, joiden kotiarkipäiväänkin nuo hiiret ja muurahaiset kuuluvat...meillä sentään vaan mökillä...
    Tsemppiä, iloa ja intoa projekteihinne:)
    Ai niin, on meillä ulkolaudoituksessa vähän lahovaurioitakin, joten melkein samat jutut pyörivät täälläkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hiiret sentään! Täälläkin tuntuu hiiret rauhoittuneen; vilistäneet varmaan kesälaitumille ja odottavat, että talo tyhjenee ;) Toivottavasti saataisiin mekin ainakin jotkin tilat hiireiltä piiloon! Ja voi, onneksi niitä ei ole tosiaan kodissakin vielä :D

      Pikkumurkutkin voi olla kuulemme tosi kiusallisia, kun ei niistä meinaa päästä eroon. Hyvä vinkki tuo myrkky talon ympärille. Luin myös, että merisuola ja mitä kaikkea niitä oli luonnonmukaisia keinoja, voisi auttaa, mutta sade voi tosiaan viedä ne mennessään. Hyvä kuitenkin, että yksi käsittely riittää kesässä :) Täällä valitettavasti uusittu myrkkykäsittelyä jo muutamaan otteeseen; pesiä taitaa olla aika paljon. Mutta onneksi ovat kuitenkin vähentyneet!

      Ja lahoakin; taitavat olla vanhojen talojen omistajien perusriesoja nämä kolme - eli emme ole yksin ;)

      Poista
    2. Tänään tungimme yhteen koloon rautalankamyttyjä tosi tiiviisti. Päälle on tarkoitus vielä laittaa puulista tms. Saapa nähdä, pysäyttääkö rautalankahässäkkä hiirulaisten aikeet:D

      Poista
    3. Kerro, miten kävi! Kuulostaa hyvälle suunnitelmalle :D Oltiin muutama päivä pois, ja jo oli papanoita sisällä taas; voi tätä luonnon armoiilla elämistä ;D

      Poista
  4. Hei!
    Meillä tuli myös vanhaan hirsitaloon muutettuamme hevosmuurahaisia sisälle. Kauhuissamme etsittiin pesää talosta, mutta muurahaisten koti löytyikin kannosta noin viiden metrin päästä talosta. Kasteltiin kanto jollakin myrkyllä ja levitettin kalkkia talon kivijalan ympärille ja sen jälkeen emme ole niitä sisällä nähneet. Pihalla kuitenkin kauempana talosta näkyy todella komeita, syviä muurahaisten polkuja, oikeita moottoriteitä =). Hyvä näin. -Hanne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäkin ollaan ajateltu; lähellä on nimittäin lahoja puita ja kantoja! Pitääpä nyt syksyn tullen kaivaa ja kantaa ne pois. Ja kysäistä, jos naapurikin haluaisi osallistua talkoisiin ;)

      Kiitos Hanne kommentistasi!

      Poista
  5. Voihan laho ja hirsi, ne tuntuvat kulkevan käsi kädessä mutta ovat onneksi aina korjattavissa. Muistan omasta lapsuudestanikin meillä kesäisin olleen hevosmuurahaisia. Jossain vaiheessa ne katosivat ja nyt kun samaisen talon ulkovuorauksia on auottu (20v myöhemmin) niin kuivaa mutta hapertunutta hirttähän sieltä on löytynyt. Hirsitalon siunaus on kyllä se että kaiken saa korjattua. Tosin huonona päivänä ainakin itse saan kyllä lietsottua päässäni lähes minkälaisen paniikin tahansa ihan mitättömistä asioista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla mielin näiden asioiden tiimoilta ;) Lahoa sieltä on löytynytkin - jo nyt - mutta ei siinä määrin, että niistä olisi ongelmia. Pelkään kuitenkin, että alapohjassa on lahoa laajemmalta alueelta, mikä onkin sitten multiaispohjaisessa perustuksessa haastavampi tarkistaa. Tai no ei ole; ottaa vaan lautalattiat sivuun ja katsoo alas ;) Vielä ei olla siihen ryhdytty, mutta kenties joku päivä pitää se tehdä.

      Ja tervetuloa lukijaksi! Kiva, että eksyit tänne. Pitääpä käydä kurkkaamassa myös teidän keltaista taloa, mitä siellä tapahtuu :)

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!