maanantai 25. tammikuuta 2016

Talvipäivä maalla // Winter Day in the Countryside






Eilen suuntasimme maalle, kesäkotiimme. Odotukset olivat korkealla. Ensimmäinen päivä kesäkodissa, kun on lunta maassa; päästään leikkimään pihalla, pulkkailemaan ja hiihtämään koko perheen kesken. Edellisenä päivänä oltiin tehty jo jauhelihakeitto valmiiksi ja laskiaispullat oli pakattu mukaan. Voitaisiin keskittyä ihan vain ulkoiluun ja hauskan pitoon!

En tiedä, olemmeko ainoita, joilla nämä odotusten täyttämät päivät ovat sitten lopulta suoranaista seikkailua. Kaikki oli aivan loistavasti - siihen asti, kunnes astuin sisälle torppaan. Pihapiiri oli täynnä koskematonta valkoista lunta; joitain peuran jälkiä vain siellä täällä. Sisällä sen sijaan. No siellä oli hiiren kakkaa. Ja siellä oli hiiri.

Hiiri oli jättänyt jälkensä; matto oli revitty, yhtä vanhaa täkkiä oli purtu, pelargonioista oli nautittu vihreää ravintoa, tytön nuken riisisisältöä oli nautittu, pesä oli rakennettu pärekoriin, kakkaa oli kaikkialla - ja sitä pissaakin.



Talvipäivä maalla alkoi siis sillä, että aloin imuroida hirmuista vauhtia pirttiä papanoista - ja mies jahtaamaan hiirtä toisessa kammarissa. Lämpöpuhaltimet tuprusivat lämpöä tupaan. Isosisko huusi kylmää. Pikkumies oli vain ihmeissään - ja sitten huusi nälkää. Lopulta kaikki petivaatteet ja matot oli saatu ulos, pirtti imuroitua, hiiri pyydystetty, pöytätasot desinfioitu ja pääsimme syömään lämmintä keittoa. Siinä sekunnin verran mielen tasaantumisen jälkeen aloin haistella: Mikä täällä haisee? Ihan kuin kusi? Mistä se tulee?

No emme keksineet muuta kusen hajun lähdettä kuin liesi. Lieden taso oli jäänyt pyyhkimättä, ja siellä se hiiren pissa sitten kärisi.

Ruokailun jälkeen lähdimme ulos. Mieli tasaantui lähestulkoon heti. Aurinko paistoi ja puhdasta lunta oli kaikkialla. Isosisko opetteli hiihtämään ja pikkumies ihmetteli pulkassa maailman menoa. Olihan se ihanaa. Mutta ulkoilu jäi aikataulullisista syistä yhteen tuntiin, ja sitten isosisko halusi mennä jo sisälle syömään laskiaispullaa.






Siinä me sitten syötiin laskiaispullaa, ja mietimme tulevalle kissallemme nimeä, ja minkävärinen se voisi olla. Nyt jos koskaan me sen hankkisimme. Ja mietimme, että pitäisiköhän seuraavan kerran tänne tullessa parkeerata vain pihalle; sytyttää sinne nuotio ja leikkiä vain pihalla lumessa. Nauttia siitä, mitä tultiin hakemaan. Annettaisiin hiirien asustella torpassa rauhassa talven kylmät kuukaudet.

No, no niin, mitäpä tästä siis. Elämäähän tämä vain on, ja niin tuumin lähtiessämme kotiin: Joskus me vielä nauretaan tällekin päivälle. Ja mies siihen lisäsi: Ja toteamme, että sitten lopulta me ymmärrettiin myydä se talo pois. Parhaat naurut tälle viikolle saimme siis lopulta juuri kyseisenä lauantaina.

Ajomatkalla kotiin ihmettelimme, mistä hiiri oli voinut tulla sisälle, ja loppupäätelmä oli: hormin kautta. Pikkumies kun tykkää vekslailla uunin luukkuja, ja ilmanottoaukot olivat jääneet puuhellassa auki edelliseltä kertaa. Ja puuhellan luukun alapuolella oli tuhkaa sekä roskaa. Samoin kuin äitini virkkaama päiväpeite oli hiiren ruokailupaikalla mustana; ruokailun hän oli hoitanut lapsemme nuken sisältä, riisinjyviä napostellen.

Ja sitten mietimme: miten muilla perheillä tuntuu olevan niin helppoa tämä elämä. Kun ne vain facebookissa iloitsee ihanista talvipäivistä lasten kanssa kera nauravien kuvien, ja kaikki kuulostaa niin ruusuiselle. Ehkä se olisi meilläkin ollut helpompaa, jos olisimme menneet vain hiihtämään ja pulkkailemaan läheiseen hiihtokeskukseen. Mutta olisiko se ollut silti niin elämyksellistä kuin meidän maaseuturetki? Ja olisiko siitä jäänyt niin herkulliset muistot?



Kukin siis tyylillään. En haikaile vihreästä ruohosta aidan toisella puolen, vaan totean, että tämä oli ehkä juuri niin meidän perheen näköinen talvipäivä kuin se vain voi olla!

P.S. Kiitos, niin tuhannesti kiitos teille kannustavista kommenteista edellisiin postauksiin! Oli erityisen hienoa saada kuulla ajatuksia myös uusilta lukijoilta, joista en ollut aiemmin kuullutkaan. Ajatuksenne lämmittivät mieltäni! Ja kiitos Jonna; olet niin kultainen, etten sanotuksi saa! Kyseisenä maaseuturetkipäivänä en kyennyt vielä muuttamaan ruokavaliota niin paljon kuin olisi ollut ehkä tarve, kun kaikki oli jo tehty ja suunniteltu valmiiksi. Mutta eilen oli jo parempi päivä! Ja MSAS-analyysi on edelleen vakavasti harkinnassa. Näistä ruokavaliomuutoksista siis todennäköisesti lisää vielä blogissakin - sitten jonain päivänä.


We spended one winter day in the countryside in our summertime. 
Mouse had speeded time in our house and the day started by cleaning the house and chasing the mouse. 
After that - however - we speeded one amazing hour outside, in the winter wonderland! 
The yard and the forest around us was amazing - and soon we forgot the mouse dilemma.
Except the fact, that we really need a cat!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


24 kommenttia:

  1. Voi iik.. Kurja juttu ❤️

    Mä luulen, että lähes kaikilla perheillä on enemmän tai vähemmän kaoottisia hetkiä tai päiviä, mutta harva tuo sitä esille. Jos ei ole hiiriä ja syötyjä tai pissittyjä tavaroita niin sitten on jotain muuta ja jos ei ole oikeastaan mitään niin sitä ehkä kehittelee päässään jotain. Sitten kun tarpeeksi niitä kurjia asioita kertyy niin on vaikea purkaa vyyhtiä.

    Tuo teidän torppa näyttää niin kauniilta!

    Samassa veneessä ollaan ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä: iiiik ;)

      Ja se on totta; kaikilla meillä on murheemme, vaikka joskus tuntuukin, että kellekään muulle ei voi käydä näin. Kuten meillä viime viikonloppuna :D

      Tärkeintä on kuitenkin asenne; ettei anna niiden murheiden nujertaa, vaan myöntää ja käsittelee - ja ehkä lopulta jopa nauraa niille ;)

      Poista
  2. Ai että tykkään siitä, ettet suodata asioita :D. Sen suodattimen vuoksi muiden elämä tuntuu helpommalta kuin se oma. Ajattele jos olisitkin postannut vain nuo kauniit talvimaisemat ja kertonut "idyllisestä" reissustanne maaseutumaisemiin. Täällä me laskiaispullan maku suussa kuviteltaisiin, miten ihana reissu teillä on ollut :D. Ihanaa lukea tällaista elämänmakuista tekstiä! Kaikilla meillä on tämä sama rasti elettävänä, jaksamiset ja olosuhteet vain vaihtelee. Elämähän on kuin tuo räsymatto: täynnä erilaisia sävyjä, välillä jopa hiiren syömiä reikiä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä; kuvista olisi saanut kyllä pikkasen erilaisenkin kertomuksen! Onpa kivaa, kun sain susta lukijan - ja oikein samanhenkisenkin vielä :)

      Poista
  3. Voihan hiiri! :( Ärsyttäviä tuollaiset sattumukset, kun odotukset retkestä on korkealla. Onneksi oli lopulta ihan hyvä reissu.

    Samaa mäkin oon miettinyt. Olisko vaan helpompi muuttaa kerrostaloon ja antaa isännöinnin hoitaa rempat, lumityöt, tukkeutuneet viemärit yms. Sitten voisi vaan esittää kiireistä sohvan nurkassa maatessa. :D No joo, sekin on kyllä kokeiltu ja todettu, että ei sovi meidän luonteelle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä; välillä jopa kadehdin ihmisiä, jotka asuvat kerrostalossa, kun niillä on niin helppoa ;) Mutta en minä kerrostalossa viihtyisi; pitää siinä elämässä olla vähän sitä jotain, jotta mielenkiinto säilyy!

      Poista
  4. Ihana tarina :D, vaikka hiiret ei niin kovin ihania olekaan.pienenä mulla oli kyllä hiiren poikanen lemmikkinä mökillä, mihin lie aikuisten toimesta sitten katosi... Tämän teidän viikonlopun vieton olisi voinut tietty kertoa täysin toisella tavallakin, mutta onneksi teit sen juuri näin!

    Mutta on teillä ihana paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu - ja voi ei; hiirenpoikanen lemmikkinä! Toivottavasti meidän lapset eivät keksi samaa vielä joku päivä ;D

      Poista
  5. ;) taitaa tuo hiirihomma olla ihan tyypillistä vanhoissa taloissa. Ja se kyllä osaa tulla niin ihmeellisistä ja pienistä raoista ettei silmällä usko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taitaa olla; harmillista vain näin osa-aikaisesti asutussa talossa, kun ehtivät mellastaa siellä tovin ennen kuin päästään tekemään heidän seikkailuistaan loppu. Mutta jospa se reitti nyt tukittiin, ja seuraavan reitin keksiminen hiiriltä vie aikaa - ainakin tovin!

      Poista
  6. Miten ihana torppa teillä onkaan ja tuo pihapiiri niin rauhaa ja levollisuutta huokuva <3
    Kyllähän se on niin, että yhdelläkään lapsiperheellä elämä ei ole ainaista ruusuilla tanssimista. Monen asian saa kuulostamaan kyllä paremmalta kuin onkaan, mutta eikö se ole aika pinnallista? Tykkään blogistasi nimenomaan siksi, että kerrot kaunistelemattoman totuuden lapsiperheen elämästä iloineen ja suruineen. Sellaista on todellinen elämä. Olisithan sinäkin toki voinut kertoa reissustanne eri tavallakin, mutta silloin totuus olisi ollut hyvinkin kaunisteltu. Näin on parempi, tykkään :) Mutta siitä en tykkää, että hiiret olivat päässeet tuhojaan tekemään teidän piilopirttiin. Hiiret eivät ole missään määrin ihastuttavia, eikä niitä soisi kenenkään koteihin tai mökeille kuleksimaan ja tuhoja tekemään. Niin harmillista, että olivat päässeet teille sisälle! Kissan hankinta varmasti auttaisi asiaan. Ainakin se vähentäisi hiirikantaa. Tuohon miljööseen kissa sopisikin kuin nenä päähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaaru; olen otettu <3

      Ja totta; se kissa olisi kyllä kuin piste I:n päälle tuolla torpan maisemissa!

      Poista
  7. Aivan ihastuttava torppa pihapiireineen <3
    Voihan hiiri minkä teit! Hän piti torpasta huolen todenteolla sillä aikaa kun olitte poissa ;)
    Olen kyllä niin samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa juuri tuosta kuinka aitoja nämä tekstisi ovat. Ei kaunistelua vaan aitoa elämää ja sen tapahtumia. Ihan lemppari blogini. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos jälleen kerran sinulle <3 Ja todella; hiiri piti taloa oikein kunnolla pystyssä poissaollessa ;) Mutta toivotaan, että oli yksinäinen hiiri, eikä seuraavalla kertaa olisi samanmoista ylläriä!

      Poista
  8. Kyllä meillä on arki on välillä melko kaaottista mutta eihän niitä ikäviä asioita halua välttämättä tuoda julki. Tuntuu kyllä muutenkin että mistään ei saa valittaa tai heti tulee kaikenlaisia puheita. Mutta sellaistahan se elämä on, ei aina voi olla hyvä päivä. Ja minä kyllä arvostan enemmin tuollaista maaseuturetkeä kuin retkeä hiihtokeskukseen! :) on varmasti jotain erilaista ja lapsille mukavia muistoja <3 Ja tuo Teidän torppa, ai että, sellaisesta minäkin haaveilen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä; en minäkään tykkää valittaa; se jotenkin on lannistavaa. Mutta toisaalta: tällaisilla tapahtumille on hauska nauraa jälkikäteen, vaikka sillä hetkellä tosiaan tuntuvat aika mahdottomille ;) Asenne on tärkein; ettei ne ikävät asiat lannista, vaan että osaisi ottaa asiat huumorilla.

      Ja torppa on ihana; rakastan sitä täydellä sydämmelläni - kaikkine heikkouksineen ja vahvuuksineen ;)

      Poista
  9. Juu, ei mene kaikki putkeen muillakaan. Me otimme juuri eräs viikonloppu irtioton omista nurkista, kun kaikki keskeneräisyys ahdisti kotona. Suunnistimme viikonlopuksi miehen isän mökille, joka on hoidossamme talvisin, koska appiukko asuu talvisin etelässä. Mökillä ei hiiret jyllää (kotonamme kyllä, mutta pysyvät suht kiltisti roskiskaapissa ja kylmäkomerossa ehkä koiran takia) ja viikonloppu meni kivasti, kun oli vain normaalit perheen touhut ruoanlaittoineen ja ulkoiluineen. Kotiin palasimme sitten sunnuntai-iltana. Putket jäässä kaikissa vesipisteissä sisällä, tervetuloa kotiin... Ja puutkin oli unohtunut lähtöhässäkässä kantaa sisään. No, onneksi putket suli aika nopsaan, mutta kotiin tullessa teki kyllä mieli palata sinne mökille takaisin.

    Edellisten kirjoittajien kanssa samaa mieltä, että on kiva, että kirjoitat kaunistelemattomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä; kyllä vanhassa talossa on omat hyvät ja huonot puolensa - ja nuo putket ovat kyllä monessa vanhassa talossa haaste. Meilläkin jäätyi tänä talvena yksi putki, ja olihan siinä oma hommansa sulattaa se; mies lopulta purki ulkovarastossa seinääkin ;D

      Mutta kuten mekin, toivottavasti tekin jaksatte nauraa tuolle matkan päätökselle vielä joku päivä :)

      Poista
  10. Ihana blogi on sulla just näin on paras kun ei meillä täällä ainakaa tosiaankaa ole täydellistä kaikki.Mm just viime yönä kirosin ja kiukuttelin yks vuotiaalle joka heräsi puoleksi yötä mulle vaan naureslelemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh ;) Mutta niinpä se on, että lapset ne vain nauttii hetkistä täysin rinnoin, juuri silloin kun sille tuntuu. Ja nyt se sitten sattui olemaan keskellä yötä :D

      Poista
  11. Hevon humppaa ja höpö höpö juttuja! Siis ne aina aurinkoiset lapset ja ongelmaton arki.. Kaikki kommellukset tekee elämästä rikasta ja tosiaan, niistä saa tilanteen jälkeen yleensä mojovat naurut.:)
    Mä oon niin tohkeissani näistä uusista ruokajutuista, mut eihän niitä muutoksia tarvii kerralla tehdä.;)
    ..ja noi hiiret, niitä on hitokseen tänä talvena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös ihan tohkeissani ruokajutuista; pysynyt jo (aika) tiukkana (aika) monta päivää ;) Kyllä se tästä; nyt sairastuttua ja kotona kyhjöttäessä kyllä huomaa, että tekeepä mieli todellakin herkkuja - ja mandariinit ei oikein vedä vertoja pullalle ;) Mutta pysyn lujana, tai ainakin yritän!

      Poista
  12. Hiiret kyllä löytää tiensä sisälle mistä vain, vaikkei uskoisi. Hiirenloukut toimii kyllä, jos niitä vaan on joku tyhjentämässä. Meillä oli syksyllä ihan jokailtainen rutiini hiirenraadon heittäminen menemään, niin paljon niitä tuli. Kannattaa viedä tekstiilit pois mökistä talveksi, jos siellä ei olla. Meillä yksi röyhkeä hiiri söi eteisen maton yön aikana, vaikka nukuttiin ihan viereisessä huoneessa! Mutta ei se ole niin vakavaa, kyllä tähän maailmaan hiiriäkin mahtuu. Teillä on muuten pihapiiri aika saman näköinen kuin meidän koti, samanlainen aitta ja tie ja talokin on vähän samantyylinen. OIkein kotoisan näköistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa teillä ollut hiiriä - ja röyhkeitäkin sellaisia! Mutta onhan se totta, että niitä vain on; pitää oppia elämään niidenkin kanssa, mutta jotenkin toivoisi, että pysyisivät sisätilojen ulkopuolella :)

      Nyt me kannettiin kaikki vuodevaatteet kotiin (pesuun), mutta oltiin tosiaan syksyllä aina välillä viikonloppuisin torpalla yötä, joten siksi ne sinne olivat joulustakin jääneet - ja kun ei niitä hiiriä ollut kesän jälkeen näkynyt ;) Mutta vahingosta viisastuneena - petivaatteita ei kannata jättää sinne, tai sitten saa osoittaa syyttävää sormea vain itseensä ja korjata jäljet :)

      Kiva kuulla, että teilläkin on samanlaista; teidän aitasta en ole tainnut nähdäkään kuvia, mutta talosta kyllä. Meidän torppa on tosi pieni; teillä ainakin näyttää olevan suurempi. Mutta pienuudessaan sopii juuri hyvin tällaiseen väliaikaiseen asumiseen; ei tarvi lämmittää niin paljon ja tupa on nopsaa lämmin, kun saa tulipesiin tulet <3

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!