torstai 18. helmikuuta 2016

Torppamme historiaa // The history of our croft

Pihapiiriä vuonna 2016.



Kun ostimme suloisen torppamme vajaa vuosi sitten, elimme uskossa, että torppa on rakennettu noin vuonna 1920; näin ilmoitettiin myynti-ilmoituksessa. Viime kesänä saimme paikalliselta kirkkoherralta sekä naapuriltamme dokumentteja käsiimme, jotka sekoittivat päämme talon historiasta kokonaan. Vuotta 1920 ei mainittu missään. Toisissa kirjoissa torppa väitettiin olevan jo 1800-luvun lopulta, ja toisissa väitettiin, että talo on rakennettu vasta 1940-luvulla. Ajattelin avata noita historian kirjoja myös teille - ja samalla kirjata asioita meille itsellemme muistiin.

Aitasta löytyy merkintä 1911, joka on mainittu myös kirjoissa, joita saimme käsiimme. Aitan toisella puolen on tyhjää tilaa enemmänkin (ei puita), ja naapurien tarinoiden mukaan juuri aitan oikealla puolen on sijainnut ennen vanhaan mummon tupa.


Juhannusruusut istutettiin usein juuri portin pieleen. Tässä ne ovat olleet portin pielessä, jos vanha tupa sijaitsi aitan kyljessä.
Torppamme tiluksen historia alkaa 1800-luvun loppupuolelta, kun torpan vuokrasi vuonna 1892 kantatilasta Wilhelm Sund vaimonsa Iida Fredrika Heikintyttären kanssa. Wilhelm, Iida ja heidän neljä lastaan asuivat alunperin riiheksi rakentamassaan rakennuksessa vuodesta 1894 vuoteen 1898.

Perheen äiti menehtyi kuitenkin 1898, minkä jälkeen Wilhelm avioitui uudelleen, Matilda Tuomiston kanssa. Matilda oli kuitenkin edellistä vaimoa rantumpi; hän ei suostunut asumaan riihessä, vaan suostui muuttamaan uudelle kotisijalleen vasta, kun Ruohomaassa olisi oikea tupa.

Kuva vanhasta tuvasta, jonka oletamme sijainneen aitan läheisyydessä. Emme ole täysin vakuuttuneita kuitenkaan, että kuvassa näkyvä aitta olisi sama kuin pihallamme on nyt; oviaukko aittaan on nimittäin kuvassa paljon kookkaampi kuin mitä se aitassamme on.


Niinpä Ruohonmaalle rakennettiin oikea tupa, joka valmistui vuonna 1902. Tässä kohtaa emme ole varmoja, oliko tuo tupa uudessa rakennuksessa (eli rakennettiinko meidän torppa tuolloin) vai tehtiinkö pihan toiselle laidalle vielä tuolloin erillinen talo, josta löysimme kuvan (yllä). Tuon kyseisen talon muoto on aivan erilainen kuin nykyisen torpan muoto, ja näyttää kuin talo olisi rakennettu nykyisen aitan jatkoksi. Vai oliko tämä talo se riihi? Tästä kyseisestä talosta ovat muutamat naapurimme puhuneetkin; talo toimi kuulemme pitkään isovanhempien asuinsijana, kun päärakennuksessa asuivat äiti ja isä kahdeksan lapsensa kanssa. Naapurimme kertoi myös, että kanala rakennettiin myöhemmin tuon mummonmökin hirsistä.

Wilhelmin ja Matildan ensimmäinen lapsi (ja talon seuraava isäntä) Einar syntyi vuonna 1900 vielä Matildan kotisijoilla, mutta nuoremmat tyttäret Lyydi ja Taimi syntyivät jo Ruohonmaan torppaan. Vuonna 1919 Wilhelm lunasti noin 16 hehtaaria ja torppansa itsenäiseksi, jolloin hän luopui myös torpparin oikeuksistaan.

Kuvateksti kertoo yhtä ja toista, mutta mietimme edelleen, onko tässä kuvatekstissä totuus. Huomaatteko; talon tausta on aika metsittynyt tuossa vaiheessa, kun itse ajattelin, että talon takana olisi ollut laidunmaat.

Vuonna 1926 Einarista tuli Ruohonmaan seuraava isäntä. Aunen kanssa avioiduttuaan heille syntyi yhteensä yhdeksän lasta, joista yksi menehtyi vauvana. Perheen vanhin lapsi syntyi vuonna 1928, ja nuorin 1952. Vuonna 1942 taloa uudistettiin, mutta kirjat eivät kerro, mitä kyseisen vuoden uudistukset pitivät sisällään. Lapsikatraan määrästä voi kuitenkin päätellä, että tuolloin ainakin talon kattoa korotettiin ja ullakolle rakennettiin kaksi kesähuonetta. Samoin voisi epäillä, että tuolloin talon pohjaa uudistettiin (käytetty betonia). Vai rakennettiinko tuolloin vasta meidän torppa, ja tätä ennen oli asuttu toisella puolen pihaa olleessa rakennuksessa? Esimerkiksi torppamme ikkunoiden karmit ja ovet viittaavat kuitenkin vanhempaan tyyliin.

1920-luku oli kyllä Ruohonmaan torpan historiassa kenties muutosrikkain; torpan lunastaminen itsenäiseksi ja uusi omistaja pian sen jälkeen. Näihin muutoksen myllerryksiin on toki voinut ajoittua myös uuden torpan rakentaminen, mutta outoa on, ettei tästä vuodesta ole mihinkään kirjattu mitään ylös. Toisaalta tuntuu myös oudolle, että torppaa olisi lähdetty uudistamaan vain 20 vuotta rakentamisen jälkeen.

Pihapiiri vuonna 2015. Navetassa on tiilinen osa ja hirsinen osa. Lisäksi navetassa on laudoitettuja osia. Näiden perusteella arvelemme, että navettaa on joko kasvatettu ajan saatossa tai sitten se on ollut parina osana, jotka on sitten myöhemmin rakennettu yhteen.


Ruohomaan vanhat pellot ovat edelleen viljeltyinä, mutteivät kuulu enää torpan maihin.
Vuoden 1968 kirjoista voi lukea, että torppaan kuului tuolloin hirsisen päärakennuksen lisäksi hirsinen karjarakennus vuodelta 1947, puimala, sauna ja vuonna 1911 rakennettu aitta, jonka yhteydessä oli vanhanaikainen kammio. Tuolloin pelloilla viljeltiin karjanrehuksi kauraa, ohraa ja heinää. Tilalla oli kolme lypsylehmää ja yksi nuori (?), kaksi porsasta sekä 90 kanaa (!). Einarin aikana pihapiiriin rakennettiin karjarakennus, sauna, kanala ja puimala sekä korjattiin muita rakennuksia. Tilan kokonaispinta-ala oli tuolloin 19,10 hehtaaria, josta metsää oli 12 hehtaaria, salaojitettua peltoa 5,4 hehtaaaria ja puutarhaa kaksi aaria.

Einarin ja Aunen vanhimmasta pojasta Martista tuli Ruohonmaan seuraava isäntä. Tuo työnarkomaaninakin tunnettu metsuri asui naimattomana ja ilmeisesti vanhempiensa kanssa torpassa kuolemaansa asti ja viljeli ympärillä olevia peltoja.

Tämän jälkeen, vuonna 1997, perikunta myi torpan takaisin samalle kantatilalle, jolta Einar oli aikoinaan torpan lunastanut. Kantatilallinen vuokrasi torppaa seuraavat kymmenen vuotta kesäasukkaille ja hevosten pitäjille.

Torppa vaihtoi omistajaa jälleen 2007, mutta tuolloin ilman ympäröiviä peltoja ja metsiä. Lohkouksen seurauksena tilan nimi muutettiin, ja rakennukset olivat muutaman vuoden aktiivisemmin kesäasukkaiden käytössä. Into kuitenkin hiipui uusilla omistajilla, ja oltuaan muutamat vuodet tyhjillään, torppa laitettiin taas myyntiin.

Tässä kanalassa on asustanut joskus 90 kanaa. Kanala on rakennettu ilmeisesti vanhan tuvan hirsistä.


Vuonna 2015 me ostimme torpan. Vaikka torpan nimi on nykykirjoissa toinen, puhumme kuitenkin edelleen Ruohonmaan torpasta, ja vaalimme sen historiaa kaikin mahdollisin keinoin. Olemme olleet välillä jopa surullisia siitä, miten torppa ehti joutua huonoon kuntoon Martin kuoleman jälkeen. Olemme myös kuulleet kylillä puheita, kuinka tilalla asusti jos jonkinlaisia hevosen pitäjiä. Legenda kertoo, että hevonen oli käyskennellyt myös torpan sisällä joskus. Ulkorakennusten kunto (puuosia purtu ja paljon) antoi viitteitä puolestan hevosten turhautumisesta.

Niin tai näin, kyseisen huvikumpuvaiheen jälkeen olemme ottaneet asiaksemme laittaa tilan paikkoja kuntoon niin hyvin kuin vain suinkin osaamme - ja jos tilalle saadaan joskus eläimiä, annetaan niiden elää tilalla myös hyvää elämää. Edelleen janoamme lisää tietoa torpan historiasta, ja toivon mukaan joku päivä saamme tietää, milloin päärakennus on tosiaan rakennettu; onko se jo vuonna 1902, vai 1920 kuten myynti-ilmoituksessa väitettiin vai vasta 1942, mikä tuokin oli mainintana yhdessä kirjassa? Näitä uusia avauksia kenties kuullaan lisää tulevina vuosina - tai sitten osa historiaa vain jää unholaan.

Pihapiirissä on useita vanhoja ja suuria koivuja, jotka on jossain kasvun vaiheessa leikattu niin, että ne ovat alkaneet haarautua hauskasti - muodostaen myöhemmin tammen rakennetta muistuttavan puun. Leveitä ja ylväitä koivua; näin kookkaita ja näin leikattuja koivuja en ole ennen muualla nähnyt. Kuvassa oleva koivu ei ole suuremmasta päästä, mutta kertoo hyvin koivun rungon erikoisen rakenteen.


The first inhabitants moved at our craft land in 1894. They lived first in drying barn. The first proper dwelling house was built in 1902. We are not sure about the year our croft was built; it's already in 1902 - or 1920 - or 1942. The granary is probably from 1911, because that number is inscribed on the wall of granary. The crafter became independent 1919, when he bought the craft and lands around it (16 hectares). 



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


12 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista tarinaa. Toivottavasti saatte tietää lisää torpan historiasta, vaikkapa niiltä yhdeksänlapsiselta perheeltä, kai niistä suurin osa on vielä elossa?
    Meidän vanhasta talosta on tietoa historian kirjoissa, täällä oli tosi aktiivinen opettaja, joka teki paljon töitä paikallisen historian säilyttämiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta; jälkikasvu varmasti tietäisi jotain; viime vuosi on ollut sen verran hektistä, ettei ole rahkeita riittänyt tähän, mutta kenties sitten ensi kesänä :)

      Poista
    2. Ja onpa teillä ollut onni tuo opettaja! Meidänkin kylällä on siis tehty kirjaa vanhoista tiloista, mutta tiedot ovat ristiriitaisia. Noista kirjoista tietoja yhdistelin, mutta kaikki ei vain loksahda paikoilleen.

      Poista
  2. Voi että nämä talojen historiat ovat mielenkiintoisia! Minullakin kävi mielessä, että varmasti talossa asuneen suurperheen lapsista on vielä elossa suurin osa. Heihin jos onnistuisi saamaa yhteyden, löytyisi varmasti tietoa torpan rakennusvaiheistakin. Minustakin talo vaikuttaa ulkomuotonsa puitteissa vanhemmalta kuin 1940-luvulla rakennetulta, sillä 1940-luvun puolivälin paikkeilta alettiin rakentaa jo rintamamiestaloja.

    Toivotaan, että teidän torpan historian epätarkat kohdat selviävät. Lykkyä etsintöihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei tämä ihan rintamamiestyyppistä rakentamista ole. Toivotaan, että jostain löytyy vielä joku, joka tietää vielä enemmän :)

      Poista
  3. Suomeen pitäisi saada oma Det sitter i väggarna! Katsoitko ohjelmaa, jos et löytyy Svt:n "Areenasta" muistaakseni vuoden ajan.

    Suosittelen myös ystäväperheemme torpanpelastusprojektia tässä lähistöllä (mikäli et jo seuraa): Juurrutus-blogi. Löytyy ts.kodin alta.

    Ja puista: Useinhan puita on tahallaan leikattu ja väännelty kasvuvaiheessa jotta on saatu materiaalia työvälineisiin, puuhan on vahvempaa kun on kasvanut muotoon. Siitä on myös sanonta: Kaikki väärät on värkkipuita. Eli kiero puu ei ole hyödytön, vaan niitä "vääriä" on jopa metsästä käyty oikein etsimässä. Siksi on voitu ihan pihapiiriin tietty tarkoitus mielessä "muotoilla" puita.

    Tämmöisiä ajatuksia herätti, tykkään seurata teidän torppaprojektia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin juu, mutta en ole kaikkia muistanut; hyvä, kun muistutit!

      Juurrutus-blogiakin olen lukenut, mutta harmi, kun sitä ei saa bloggerin lukulistalle - unohtaa aina käydä siellä. Kävin taas heidän juttujaan läpi, ja oli tosi paljon kivoja uusia juttuja opittavaksi!

      Ja todella mielenkiintoista; enpä olisi puista tuota hoksannut edes ajatella! Mutta onhan se totta varmasti! Pitääpä yrittää jatkaa ko. perinnettä meidänkin!

      Ja ilo on myös seurata teidän projekteja :)

      Poista
  4. Kiehtovaa! 100 vuotta tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta miten onkaan Suomi sinä aikana muuttunut! Katoavaista muistitietoa tosiaankin ehtisi vielä saada lisää, vaikka onhan teillä paljon muutakin hommaa. Mut tokin on jo hyvä alku! T.marjut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pitäisi pian päästä kiinni muistitietoon; osa on jo siirtynyt lapsikatraasta tuonelaan; sen kuulimme paikalliselta papilta, mutta kenties osa on vielä elossa!

      Poista
  5. Mun piti jo aikaisemmin kommentoida, mut en ehtinyt. Voi kuinka kiva tietää torpan historiasta.. Minäkin olen miettinyt että selvittäisin enemmän meidän talon historiasta, mutten vielä ole uskaltanut :D olisi kauheaa jos selviäisi jotain "pelottavaa" ;D vaikka kyllä meidän talolla on hyvä sielu ❤️ luulen että sen tuntee kun taloon astuu sisälle.. Mutta sen verran herkkä olen että helposti alan kuvittelemaan vaikka ja mitä jos tiedän liikaa.. Hihi.. Ihanaa viikonloppua ❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta; minä hölmö en edes ajatellut, että torpassa olisi jotain ikävää historiaa... Liian hyväuskoinen ;) Mutta kyllä sen hyvän sielun tunnistaa, ja torpassamme sitä on <3

      Poista
  6. Lehmänsyömiksi meillä äiti tuommoisia koivuja kutsui.

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!