maanantai 6. elokuuta 2018

Sadon korjuun suunnittelua villasukat jalassa // Planning Harvesting Wings on the Feet



Enpä olisi kuukausi sitten uskonut, että elokuun alussa istun villasukat jalassa torpan tuvassa ja ihmettelen, millä ihmeen aikaa ehdin hoitaa kaiken sadon korjuun, joka näyttää ryöpsähtäneen silmille yhtä nopeasti ja voimakkaasti kuin loppukesän ukkoskuurotkin ryöpsähtivät. Mutta tässä siis ollaan, ja nyt kuukauden ensimmäisenä maanantaina on jälleen aika summata yhdessä muiden bloggaajien kanssa, miten kullakin on sujunut omavaraisuuden saralla.

Kuukausi sitten kerroinkin, miten kuivuus koetteli meitä, ja suunnitelmissa oli jos jonkinlaista viritystä, jotta saisimme sadeveden talteen. Viritykset kannattivat, sillä ilman niitä kasvimaamme olisi taatusti kuivunut kuivaksi koppuraksi. Pieni lampi, vesisäiliö, uudet rännit ja uudet saavit; kaikki ne saimme täyteen niinä muutamana hassuna päivänä, jolloin torpan mailla satoi. Valitettavasti tämäkään ei riittänyt, mutta onneksi saimme torpan vanhan kaivon käyttöön. Kaivo sijaitsee siis nykyään naapurin puolella, mutta saimme nostaa sieltä vettä luvan kanssa. Kaivo oli vanha kunnon hirsirakenteinen kaivo. Ihastuin siihen täysin, ja muutaman kuvan jaoinkin siitä Instagram-tililläni. Kastelimme sade- ja kaivovesillä muutamaa hassua iltaa lukuun ottamatta joka ilta kaikki istutukset läpi. Mahdoton homma, varsinkin kastelukannulla. Loppukuusta saimme onneksi appiukolta saadun sähköpumpun viritettyä, joten kasvimaa saatiin suihkutettua, ja homma nopeutui edes jonkin verran. Näinä hetkinä mietin kyllä kieltämättä, onko tässä sitten yhtään mitään järkeä.


Mutta nyt elokuun kynnyksellä kasvimaalla suorastaan rehottaa! Kesäkurpitsat, avomaan kurkut ja jättikurpitsat ovat viimein aloittaneet kasvunsa kurpitsakummussa. Herneet kypsyivät kuin varkain. Punajuuret ovat jo liiankin suuria. Porkkanaakin näyttää tulevan - hitaasti mutta varmasti. Sipuliakin tulee kiitettävästi. Samoin härkäpapu on aloittanut kasvunsa. Tomaatin raakileita on kunnioitettavasti. Valkosipuli on kasvattanut vauvoja, itse syötävää emme kuitenkaan saaneet juurikaan tälle vuodelle. Kivipeltoon perustamani yrttimaa on sekin herännyt eloon. Alkukesästä istutettu viiniköynnös kasvattaa rypäleitä. Omenapuut notkuvat myös omenia, ja ampiaisten kanssa kisailemme, kuka pääsee apajille ensin. Ja mikä ihmeellisintä: viinimarjapuskat ovat täynnä marjoja. Marjoja on poimittu jo mahdottomasti - ja niitä on syöty mahdottomasti - ja niitä on vielä mahdottomasti poimimatta!



Salaattia on syöty joka päivä. Pinaattia on nautittu tuoreeltaan myös salaateissa, tomaatteja nautittu heinäkuun puolivälistä lähtien pieninä annoksina - ja avomaan kurkkuakin saatu salaattiin. Kuukausimansikoita on napsittu salaattiin mukaan, ja osa laitettu pakkaseen talteen. Kirsikat on napsittu suoraan suuhun ja viimeiset koottu purkkeihin tuliaisiksi reissuun lähtiessämme. Omenoita on nautittu välipaloina suoraan puusta - ja välillä pistetty myös salaattiin mukaan. Perunapellolta on saatu potut useampaan ruokaan - ja suurin osa on vielä kokonaan nostamatta.



Enpä siis olisi uskonut kuukausi sitten! Nyt kun sadon eteen on todella tehty töitä, on tahto kova myös hyödyntää sato. Seuraavassa siis suunnitelmaa tulevaan sadon korjuuseen, joka on osin alkanut, mutta suurelta osin se on kuitenkin vasta edessä.

Perunat, porkkanat, salaatit, pinaatit, mustajuuret, lehtikaalit: nostetaan maasta sitä mukaa kuin syödään.

Punajuuret: suuremmat järkäleet keitän etikkapunajuuriksi, pienemmät säilön kellariin. Jos vinkkejä hyvästä kellarisäilytyksestä (hiekka, turve, ilman?), otan mielellään ajatuksianne vastaan!

Sipulit: annetaan kasvaa vielä tovi. Kuivataan muutama päivä aurinkoisella seinustalla ja letitetään sitten sisälle kuivumaan. Sipuleista osa on myös kukkinut. Ovatko nämä sitten sipulien vauvoja - samoin kuin valkosipuliltakin saimme vauvoja?



Herneet: osa syötiin, suurin osa pakastettiin ryöppäyksen jälkeen. Osa myös kuivatettiin tulevaa satoa ajatellen.

Härkäpavut: Vinkkejä kaivataan! Hyviä reseptejä etenkin! Muutoin ryöppään ja pakastan.

Kesäkurpitsat: Teen jälleen kerran köyhän miehen kurkkusalaattia. Syödään myös uuniruokien yhteydessä syksyn tullen sitä mukaa kuin kypsyvät. Emme ole siis nauttineet vielä yhdestäkään kesäkurpitsasta tänä kesänä.

Avomaan kurkut: Suolakurkkuja, oi niin haluaisin! Osa on jo syöty ja tullaan syömään salaateissa ja leivän päällä.



Jättikurpitsat: Keitot syksyn tullen, osa keitetään ja soseutetaan pakkaseen. Kuoret säästetään koristeiksi. Lisäaikaa kurpitsojen säilömiseen saadaan laittamalla kurpitsat kellariin odottamaan pyhäinpäivää. Syksy on yhtä sadon korjuuta, joten tämä lisäaika on varmasti tarpeen, jos vain jättikurpitsat ehtivät kasvaa.

Kuukausimansikat, puna- ja mustaviinimarjat, karviaiset: Poimittu, puhdistettu ja pakastettu pakasterasioihin jo osin. Syödään kovaa vauhtia aamu-, väli- ja iltapalojen yhteydessä. Tuliaisina ovat olleet mieluisia - ja loput pakastetaan puhdistamattomina pakastepusseihin ja tehdään mehuiksi ensi kesän tullen - kuten tänäkin kesänä tein viime kesän marjoista. Kesällä mehua joka tapauksessa kuluu!

Vadelmat: Vadelmien osalta meillä oli tänä vuonna selkeästi välivuosi. Satoa ei tullut kuivuuden takia juuri ollenkaan. Karhunvadelmat ovat kypsymässä, joten jos niissä onnistutaan, saadaan ehkä pari rasiaa niitä pakkaseen.

Kesä- ja syysomenat: syödään sitä mukaa, kuin tarvitaan. Kun ilmat kylmenee, voi jo leivinuuniinkin pistää tulen ja tekaista omenapaistosta tai -piirakkaa. Suurimman osan kuitenkin tulen soseuttamaan talven varalle. Omenalohkotkin näyttävät unohtuvan pakastimeen (edellisen vuoden lohkot vielä käyttämättä), joten soseet taitavat olla meidän juttu!

Talviomenat: Näiden varalle olen ostanut pari uutta puulaatikkoa entisten korien ja pahvilaatikoiden lisäksi. Säilötään ne siten syksyn ja talven varalle. Omenoita ei pysty säilyttämään samassa kellarissa kaikkien muiden säilöttävien kanssa, joten osan säilömme todennäköisesti ullakkohuoneissa, jotka viilenevat syksyn tullen - osan kaupunkikotimme kellarissa. Torpan kellariin pääsevät näin ollen kurpitsat, punajuuret ja perunat. Vieraamme suosittelivat talviomenoiden kuivattamista. Mietin, miten saisin sen tehtyä kevyesti ilman kuivuria. Jos vinkkejä tähän, otan mielellään vastaan. Onko teistä joku kokeillut omanaviipaleiden kuivaamista ns. naruilla?

Tomaatit: Viime syksynä kävi samoin kuin tänä syksynä tullee käymään. Tomaatit kypsyivät vain pieneltä osin kesällä - ja suurimmilta osin jäivät ulkona kasvulaatikoissa kypsymättä. Pakkasten varalle kokosin viime syksynä raa'aksi jääneet tomaatit pahvilaatikoihin, jotka jätin pienesti raolleen ja laitoin laatikon hieman viileämpään paikkaan kuin huoneilma (meillä skafferi). Jos halusin, että tomaatit kypsyvät nopeammin syötäväksi, pistin joukkoon omenan ja nostin huoneilmaan kypsymään. Oikein makoisia tomaatteja saimme vielä syyskuun loppupuolellakin näillä menetelmin. Valitettavasti sato ei riittänyt tomaattisoseiden tekoon, vaan söimme ne ihan vain salaateissa ja leivän päällä. Mutta hyvä asia sekin tietenkin. Näillä hyväksi koetuilla menetelmillä siis tulevaankin syksyyn tomaattien suhteen.


Yrtit: Tiedän, että näissä minun olisi pitänyt jo osin toimia - mutta kesän helteet veivät kaikki voimani ja intoni näiden suhteen. Mintun lehtiä on kuitenkin käytetty sellaisenaan tuoreena teehen. Kivipeltoon perustamani yrttimaa tuottaa hyvin etenkin persiljaa, joten se pitää saada talteen. Oletteko te pakastaneet vai kuivanneet persiljat? Monivuotisen timjamin ajattelin säilyttää sellaisenaan - jos selviäisi näin paremmin talven yli. Vai onko teillä vinkkejä tämän suhteen? Siemenestä kasvattamani laventeli ja iisoppi ovat kovin pieniä vielä, joten mietin, josko kaivaisin ne maasta ylös ja talvettaisin sisällä. Onnistuisikohan? Sisäikkunoilla kasvaneet basilikat eivät oikein ole ottaneet kasvaakseen. Joko niillä on ollut liian kuumaa tai kuivaa - tai lannoitteet ovat olleet huonot (kahvin porot). Basilikaa saadaan toki sitäkin säilöön, mutta vain pienet määrät. Yrtit kuivatan pääosin katon rajassa roikkuen. Kuivurit eivät tunnu olevan minun juttu; sähkön käyttö tällaiseen tuntuu jotenkin hölmöltä - tai sitten oma kuivurini vain on niin tehoton, ettei hommassa ole sen takia järkeä.



Luonnon antimet: mustikkasato oli täällä kovin surkea, eikä jaksaminen riittänyt metsässä samoiluun. Muutama litra mustikoita saatiin pakastimeen ja lapset saivat suut mustikkaisiksi muutaman metsäretken yhteydessä. Kokemukset olivat tässä suhteessa siis arvokkaampia kuin itse sato. Toivon mukaan syksyn tullen metsän antimet paranevat. Kanervan kukintoja poimin ainakin omasta metsästä vielä talveksi talteen teejuomiin - ja puolukoita olisi myös kiva saada. Sienestämään en ole vieläkään oppinut, enkä usko, että tuleva syksy tuo minulle niin paljon aikaa, että sitä ehtisin opetella - joten sen jätän suosiolla tuleviin syksyihin.

Muut työt: Syksyn tullen odottaa myös monta muuta työtä. Muun muassa isot kasat klapeja pitää saada sisälle, risukasat viimein siistittyä ja kuistin alapohjatyöt viimeisteltyä. Kesän aikana on siis myös rempattu torppaa, mutta tästä lisää toisella kertaa.


Huh, tekemistä siis riittää. Ei muuta kuin hommiin siis. Vielä yksi viikko lomaa jäljellä, joten voinette arvata, minkä parissa se viikko vietetään. Toivotaan viileämpiä päiviä - kuten tämä tämän päiväinen, jotta meillä kaikilla muillakin sadon korjaajilla olisi paremmat oltavat näinä päivinä. Ja siitä puheen ollen; jos sinua kiinnostaa, miten muilla bloggajilla heinäkuu on vierähtänyt, käypä kurkkaamassa seuraavat postaukset:





The garden plots are finally full of harvest! Now it's time to harvest. 
A lot to do - but on the other hand also a lot to eat!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



6 kommenttia:

  1. Onpa upean näköisiä kuvia ja ihanan kuuloista satoa <3 Tuollainen viikon sadonkorjuu loma olisi kyllä kätevä :)

    VastaaPoista
  2. Huh, aivan hengästyin lukiessa :) Upean kuuloista!

    Maatiaiskananen kehuu blogissaan olevaa härkäpapuohjetta, käy kurkkaamassa josko se olisi makuunne ;)

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia ja mukavaa, että kastelemisen vaiva palkitaan muhkealla sadolla! =D

    Itse olen aina kuivannut persiljat. Jotenkin on helppoa purkista vaan ottaa kourallinen ja rutistaa murskaksi ja lisätä ruokaan.

    Oletko kokeillut paistettuja vihreitä tomaatteja? Ovat herkullisia!
    http://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2014/10/paistetut-vihreat-tomaatit.html

    VastaaPoista
  4. Vautsi, upeaa satoa. Hjam! Laitoin tänään juuri omaan postaukseeni linkin härkäpapihvi-reseptiin. Voin kertoa, että ovat ihan sika hyviä! Niitä voi myös pakastaa valmiina ja säilyvät herkullisina. Hjam :) Pikaruokaa parhaimmillaan!
    Ihanaa elokuuta teille sinne <3

    VastaaPoista
  5. Hienosti tullut satoa. Minä ryöppään ja pakastan härkäpavut, talvella käytän niitä sosekeitossa tai paistan pannulla.

    VastaaPoista
  6. Ihanasti olette satoa saaneetkin<3
    Onhan teillä vielä aikamoinen puuhamaa tuon sadonkorjuun merkeissä:)
    Ihanaista viimeistä lomaviikkoa sinne♥

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!