Kylläpä aika on vierähtänyt! Viimeisimmästä postauksesta on hyvinkin jo yli vuosi, ja tuossa vuodessa ehtikin tapahtua paljon. Nyt minulla on hyvä syy avata kuitenkin suuni täällä sosiaalisessa mediassa, sillä minulla on ihan ajankohtaista asiaakin, joka jotakuta siellä toisen puolen ruutua saattaa kiinnostaa - ja tämän lisäksi voinen kertoa lyhyesti, mitä tässä vuodessa on ehtinyt tapahtumaan.
Mutta ensin itse otsikkoon, eli tapetointiin. Torpan makuuhuoneet saivat nimittäin tapetit ylleen reilu vuosi sitten syksyllä. Seinillä on Gysingen paperitapettia. Tapetti on muovitonta, mutta tapetin pinnalla on ohut lakkakerros, joka suojaa paperitapettia ja helpottaa huomattavasti tapetointia.
Jos sinua mietityttää tapetointi - eli osaisitko ja uskaltaisitko, vinkkaan lukemaan tässä samalla kirjoitukseni, jossa kerron niksejä tapetointiin. Kirjoitin myös aiheesta artikkelin Rakennusperinteen Ystävät Ry:n Tuuma-lehteen. Jos sinulle tulee kyseinen lehti, löydät jutun viime vuoden alkupuolen numerosta!
Tässä samalla voin lyhyesti kertoa myös kuulumisia vuoden 2021 varrelta. Tuohon vuoteen kuului rakennusrestauroinnin opintojen loppuunsaattaminen ja valmistuminen, vanhan kotimme myynti, muutto maalle torpallemme, irtisanoutuminen edellisestä työstäni ja oman yrityksen perustaminen sekä paljon, paljon, paljon töitä uuden kodin parissa. Voin siis rehellisesti sanoa, etten millään olisi ehtinyt päivittää blogia. Jätin myös muun sosiaalisen median päivitykset täysin taka-alalle ja pyhitin harvat vapaat hetket itselleni ja perheelleni.
Viime vuonna päätin siis myös työllistää itse itseni. Tein sekä vanhan alan töitäni yhdyskuntasuunnittelun parissa (Suunnittelutoimisto Sinn), mutta kokeilin siipiäni myös restauroinnin ja vanhojen rakennusten sisustussuunnittelun saralla (Restaurointi Sinn). Sain hyvinkin kokea, kuinka tiukassa on käsityöläisen palkka - ja toisaalta huomasin olevani kuin kotonani tehdessäni virkamiesvuosien jälkeen konsulttina töitä julkiselle hallinnolle. Ensimmäinen vuosi olikin tutkiskelun aikaa, enkä kiirehtinyt tekemään päätöksiä tulevista askeleista - vaan päätin kerrankin kuunnella itseäni ja luottaa, että aika ja kohtalo kyllä näyttävät, mihin tieni vie.
Ja se vei hyvinkin eteenpäin. Tein töitä tutuille asiakkaille ja lopulta myös ihan uusille asiakkaille. Sain ymmärtää hyvin konkreettisella tasolla, että hyvin tehty työ palkitsee myös tulevaisuudessa. Ja niin lopulta restauroinnin osaamisenikin alkoi löytää oman uomansa. Ymmärsin, että en ole paras ja tehokkain toimimaan verstaalla, mutta voin käyttää osaamistani suunnitteluun ja muiden opettamiseen, opastamiseen ja neuvomiseen.
Niin, ja sitä on nyt saatavilla. Pääsen pitämään nimittäin kurssin vanhojen talojen sisustamisesta Sisustusakatemiassa! Luvassa on hyvin tiivis paketti, joka johdattaa opiskelijat ymmärtämään vanhojen rakennusten ominaispiirteitä. Tavoiteena on saada opiskelijat näin ymmärtämään, miten säilytetään vanhan rakennusken viehätysvoima ja miten huomioidaan rakennuksen historia. Mitä itse olen oppinut ja mitä tämäkin kurssi opettaa; tärkeintä on tietää, mistä löytää tietoa eri aihealueista jatkossa. Kurssi toteutetaan osin etänä ja osin paikan päällä Helsingissä. Jos siis kiinnostuit, lukaise lisää aiheesta Sisustusakatemian sivuilta! Mukaan mahtuu 16 opiskelijaa, joten ilmoittaudu hyvissä ajoin, jos halajat mukaan.
Että tällaisia kuulumisia! Paljon on siis tapahtunut, ja paljon jäi kertomatta. Kysynkin nyt samalla, kiinnostaisiko teitä kuulla, miten asuminen maalla on sujunut kaupungissa asuttujen vuosien jälkeen? Tai onko jotain muita aiheita, joista haluaisitte lukea tai nähdä kuvia?
Hyvää alkanutta Uutta Vuotta 2022 teille kaikille, ja toivottavasti kuullaan taas pian!
Tervetuloa takaisin! Kiinnostaa kuulla, millaista on ollut elää maalla. :)
VastaaPoistaKiitos sinulle kommentista! Äsken sain jo jotain raapustettua. Toivottavasti sain nyt draivin päälle blogin ja instan suhteen, jotta saan lisää kirjoiteltua vähän tiiviimmässä tahdissa!
VastaaPoista