perjantai 19. syyskuuta 2014

Dear Things

Sain Marjaanalta Pilviraitti-blogista haasteen listata seitsemän rakkainta esinettä. Haasteeseen vastaaminen on tällä hetkellä suht haastavaa, kun puolet omaisuudestamme on pakattu laatikoihin, laukkuihin ja varastoihin yläkerran remontin tieltä - mutta päätin vastata haasteeseen hyödyntämällä viime vuosien kuvavarastoa. Kuvat koottuani huomaan, että rakastan varsinkin kaikkea isoa ja vanhaa..?

I got challenge from Marjaana / Piviraitti -blog to list seven dearest thing to me. Because half of our possession is packed nowadays because of the renovation, I decided use here old pictures to show the things I love in our home.




Tästä kuvasta löytyy kaksi rakkaintani; vanhempien syntymäni aikoihin ostama plyysisohva. Tällä sohvalla, jos jollain on tunnearvoa. Tällä sohvalla on vietetty monta lapsuuden hetkeä. Ja minusta se on myös kaunis. Sohva sai odottaa yli 10 vuotta vanhempieni varastossa sitä päivää, kun minulla on koti, jonne tämän saan mahtumaan. Nyt sellainen on, ja onneksi mieheni tykkää myös tästä - ja näin sohva pääsi jatkamaan palvelusuraansa!

Kuvasta löytyy myös minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen sisustusostos; nimittäin tuo lammas. Lammas ostettiin Tallinnasta ihan meidän seurustelun alkuaikoina; kun muut raahasivat laivasta ulos kaljakeissejä - me raahattiin tätä. Välillä saa itkeä - ja välillä nauraa itselleen. 

Miksi ostimme lampaan? Ollaan mietitty sitä ostoksen jälkeen ja myönnetty; taustalla oli se, että olimme netissä ihailleet vanhaa maatilaa, jossa lampaat pihamaalla olisivat täydentäneet haavekuvan täydelliseksi. No, emme muuttaneet kuitenkaan maalle lammasfarmareiksi, vaikka mahtava kohtalo sekin olisi varmasti ollut!

Old plush sofa, which my parents bought, when I got born - including many memories. And the sheep, which is our first decoration thing bought together with my man.



Meillä suvussa on valitettavasti ollut perinteenä polttaa kaikki vanha. Mitä turhaan säästämään, kun voi ostaa marketista uutta lastulevyä. Huomaatte varmasti ikävän kaiun tekstissäni, sillä tämä on surettanut minua niin monta kertaa. Tämän vanhan lipaston/pesukommuutin kuitenkin sain napattua ennen kuin se tuhottiin. Rahallista arvoa tällä laudoista rakennetussa lipastossa ei varmasti ole, mutta tunnearvoa sitäkin enemmän. 

Tämän äärellä äitini on nuorena tyttönä pessyt talon tiskejä, ja monta vuotta se on seissyt mummolan pirtissä. Viimeisimmät vuodet mummolan navetassa palvellen työkalujen säilytyksessä - ja nyt viimeiset 10 vuotta ollut minun matkassani. Tämä on nähnyt lähes kaikki opiskelijaboxit, kuten myös ensimmäiset "omat" kodit - iloineen ja suruineen.

Old chest of drawers from my grandma's


Keinutuoli; tästä on tullut rakas esine nopeasti parissa vuodessa. Tässä on tuuditettu, imetetty ja lohdutettu jo monta kertaa esikoistamme. Ja pian keinutuoli pääsee jälleen uudestaan tuudittamaan vauvaa. Keinu on vanha ja natisee kovasti; mutta se on minusta juuri oikea ääni vanhalle keinulle.

Keinu saatiin miehen enolta, joka oli saanut keinun osana mökkikauppaa. Keinun päälle kokosimme äitini kanssa isoäidin neliöistä pehmuste. Olin virkannut näitä neliöitä joskus sinkkuaikoina ajatuksena tehdä näistä jokin päiväpeitto. Kesken jäi, ja myöhemmin neliöistä tulikin pehmuste; ei ihan täysin minun nykyiseen makuun, mutta tunnearvo tässäkin voitti!

Rocking chair from cottage of man's uncle. Many nice memories already now from the chair with our child!




Tästä kuvasta löytyy monta rakasta. Mutta koska nyt rajattiin haku seitsemään, kohdistan katseeni taka-alalle ja siellä kahteen vanhaan matkalaukkuun. Matkalaukut ovat vanhempien komeroista saatuja; palvelleet pitkään ihan matkoilla mutta tänä päivänä vaatteiden säilytyksessä. Tunnearvoa niissäkin, käytännöllisiä ja kauniitakin minun silmääni.

Kuvasta löytyy myös miehelleni rakas esine; vanha säästöpossu, joka on peritty hänen isoisältään. Aivan mahtava mielestäni - vai mitä tykkäät? 

My parents' old suitcases, which storage nowadays clothes.





Tästä kuvasta löytyy ihan ensimmäinen ikioma kalusteostokseni; nimittäin mäntyinen kirjoituspöytä. Ostin sen yläaste-ikäisenä omaan uuteen huoneeseeni. Pöytä on kulkenut mukanani lähes kaikki kotini; minne se nyt vain on mahtunut. Muutama vuosi takaperin mäntyinen pöytä sai uuden mustan värin - oikein kiiltävän mustan - ja nyt vimeiset pari vuotta pöytä oli kirjastohuoneessamme toimien kotitoimistona. 

Nyt viimekertaisesta blogipostauksesta huomaatte, että pöytä on siirtynyt eteiseen ja toiminee seuraavaksi hoitotasona, kunnes selätämme remontin ja saamme kalusteet takaisin omille paikoilleen.

My very first furniture, which I bought itself; wooden writing desk. I bought this already when I was about 13 years old - and still this is useful and dear to me. The color has changed and also desk's home many time! 



Ja tämä; en tiedä, voiko enää kakluunia luokitella esineeksi vai onko se rakenne - mutta tämä on niin rakas ja niiiiin kaunis, että pakkohan tämä oli lisätä listaan mukaan! En tiedä, kuinka kova ikävä voi tulla, jos joskus muutamme pois tästä kodista ja kakluuni jää - mutta onneksi olen ottanut tästä ihan mahdottoman pläjäyksen kuvia, joita voin sitten katsella ikävissäni..!

Kakluuni on talomme ikäinen eli yli 100 vuotta. Viime keväänä muurari korjasi hieman tulipesää ja sillä saatiin jälleen lisää ikää uunille. Talvisin tässä poltellaan joka päivä puita; kesäisin toimii enemmän kaunistuksena.

Kuva on viime joululta; kolmas adventti näemmä menossa.

Our over 100 year old fireplace; it is so beautiful and also useful during winters.





Minulle oman ruokapöydän osto oli kuin merkki aikuisuuden alusta. Tämä oli ensimmäinen ruokapöytä, jonka ostin. Opiskeluaikoina istuin kimppakämpissä "muiden" pöydillä, mutta takaisin Turkuun muutettuani oli minulla edessä ihan ihkaoman kodin sisustus - ja sinne tarvittiin tietenkin ruokapöytä. Löysin tämän massiivipuisen pöydän silloisesta keskustan kirpparilta; pöydän päällä oli liina ja pöydän päällys täynnä posliiniesineitä. Hintaa ei löytynyt, ja ajattelin itse, ettei pöytä siis ole myytävänä. Siskoni kuitenkin nappasi myyjää hihasta ja kysyi hintaa. Seurasi puhelu kirpparin omistajalle, joka sanoi hinnaksi 50 euroa. Muistan edelleen sen hetken; "...50 euroa tästä massiivipuisesta pöydästä…" Annoin rahat tiskiin ja soitin isän apuun. Isä oli kauhuissaan, minkä rotiskon olin itselleni taas ostanut, mutta kun hän alkoi nostamaan pöytää, muuttui äänen paino: "Tämä taitaakin olla ihan hyvästä puusta…" ja siis hyvä ostos! Ja on palvelullut sen jälkeen jo neljässä kodissa ruokapöytänä, enkä hevin tästä luovu.

My very first dining table. I bought this, when I was 24 years old and felt so adult; having own dining table at my very first own apartment!



Lopuksi kuva vielä tuoreimmasta rakkaudesta, joka ei mahtunut 7 listaan, mutta pönttöuuni kera kahden rakkaan ihmisen oli pakko laittaa vielä jutun loppuun; kruunaahan tämä kuva tämän jutun täydellisesti!

Tästä pönttöuunista varsinkin mies haaveili pitkään ja kun siihen viimein saatiin ensimmäinen tuli, oli tunne mahtava. Tytärkin on tässä sivussa tykästynyt tulisijoihin ja elävään tuleen; on aina mukana uunin lämmityksessä ojentamalla lisää puita ja kantamalla jakkaraa uunin äärelle.

Näin se rakkaus tiettyihin asioihin varmasti periytyy?

Lastly picture our new / old fireplace, which is very dear to us already now; bringing family together when warming it during wintertime. At the picture we are warming this fireplace very first time.


Olen lukenut seuraavia blogeja jo useamman vuoden, mutta ehtinyt kovin vähän kommentoida heidän juttujaan viime vuosien kiireiden keskellä. Siksi ajattelinkin, että nyt samalla voin kertoa näille bloggareille, että edelleen luen mielellään heidän blogejaan - ja muun muassa heiltä olisi kiva kuulla, mitkä ovat heidän rakkaita esineitään:

Vaniljahouse
Mäkisen kauppa
Keski.
Erican vaaleita unelmia
Allidaalia
Päärynäpuun alla
SisustEllen

Ja viime vuoden kuin ihan viime viikkoinakin olen tutustunut myös uusiin blogeihin, osin tänne ilmestyneiden uusien lukijoidenkin kautta, mikä on ollut ihanaa! Mielelläni kuulen siis myös muiden lukijoitteni rakkaista esineistä, joten laittakaa kommenttiboksiin viestiä, mikäli otatta haasteen vastaan! Käyn sitten kurkkaamassa, mikä teille on rakasta ja kallisarvoista!

6 kommenttia:

  1. Mukavaa, että ehdit ottaa haasteen vastaan. Aivan ihania esineitä ja tarinoita. Varsinkin lammas sai hymyn huulille. Ja tuo kakluuni ja pönttöuuni, niin upeat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän haasteeseen oli kiva vastata ;)

      Poista
  2. Mukavaa, että kävit blogissani kommentoimassa, niin löysin tänne uuteen blogiisi! <3 Ja kiitos haasteesta, ehdottomasti menee toteutukseen. :)

    Onnea loppuraskauteen ja aurinkoisia syyspäiviä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla; jään odottelemaan juttuasi :)

      Poista
  3. Voi ei, mun kommenttini häipyi taivaan tuuliin! Siinä kehuttiin ihanaa blogiasi ja luvattiin yrittää ottaa tämä kiva haaste vastaan sekä läheteltiin haleja ja onnitteluja uudesta blogista<3 No tässä lyhenneltynä viestin sisältö - näitä näköjään aina välillä sattuu:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kiitos! Ja noita tosiaan sattuu, ja harmittaa vietävästi alkaa uudestaan kirjoittaa tekstiä ;) Jään odottelemaan, josko saat otettua haasteesta kopin; se oli kiva haaste itsellekin, joten suosittelen :)

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!