Setting of Black, Red, White and Glass

Täällä vietettiin viikonloppuna tytön synttäreitä. En ole tästä ylpeä, mutta rehellisesti sanottuna kattaus ja kakku syntyivät viime hetken "materiaaleista": mitä nyt kaapista löytyi. Mutta sellainen olen; alan aina viime hetkellä valmistautua H-hetkeen ja sellaisissa hetkissä luovuuteni ilmeisesti parhaimpana kukoistaakin.

Olen jokseenkin kateellinen niille monille bloggareille, jotka suunnittelevat omien lapsiensa synttäreitä viikkokaupalla ja askartelevat kaiken maailman ihania koristeita ja nimikylttejä kutsuille - ja tietenkin leipovat kakkuja ja herkkuja moneen lähtöön. Mutta summa summarum: uskon, että minunkaltaisia on muitakin, joten toivottavasti seuraava kuvakollaasi antaa hieman lohtua myös näille viime hetken mammoille; kyllä tekin saatte varmasti ihanat kekkerit aikaiseksi!

Kun vielä sunnuntai-aamupäivällä maalailin paneleita ullakolla, muistin Lorun viirin, jonka voisin ripustaa ikkunalle. Ja siitä syntyivätkin synttärien päävärit - ja tytön nukkuessa kokosin kemut kasaan. Vieraiden jo odotellessa pöytään pääsyä räpsin vielä muutaman kuvan aikaansaannoksesta - eli hiukan viime tippaan meni, mutta ei pahasti!

Väriteemaan sopivia servettejä löytyi laatikosta; hyvä, että tulivat viimein käyttöön, sillä näitä on jemmailtu ainakin viisi vuotta jos ei kauemminkin. Pienenä haasteena väriteeman kanssa oli astiasto, sillä pöydän äärelle piti saada mahtumaan yli 10 henkeä ja yli 10 hengen kahviastiasto minulla olisi ollut vain keltaisena. Ei auttanut kuin kollaasia kokomaan väriteeman ympärille ja lisäksi otin lasi-pelastuskortin käyttöön; mm. glögilasit pääsivät osaksi kattausta ja toimivat siis aivan hyvin myös kahvimukeina!

Sunnuntai-aamulla leivotusta kääretortusta kokosin linnan; Teippitarhasta aikoinani hankkimista teipeistä sekä hammastikuista askartelin teeman väriset liput - ja karkkipussista mustaa ja punaista linnan muureihin!

Iittalan Kastehelmeä on kertynyt kiva kokoelma, vaikka olenkin ollut jokseenkin suivaantunut, kun huomasin ensimmäisen kerran, että valmistusmaa ei ollutkaan enää Suomi vaan jossain Aasiassa. Sitä toivoisi, että edes korkealla laadulla kilpailleet suomalaiset brändit uskaltaisivat pysyä Suomessa - ja kilpailla laadulla ja designilla, ei hinnalla. Tämä siis ihan vain sivujuonteena... Tykkään näistä edelleen, vaikka välillä vihlaiseekin.

Ja tottakai lasten kutsuilla lapsille täytyy olla arvoisensa lasit; Nappe-lasit! Nappe-lasit on valmistettu kierrätetyistä pilttipurkeista ja Suomessa. Ylpeänä voin kertoa, että omistan tällaisia laseja kaksi kappaletta ja kumpikin näistä pääsi mukaan juhlapöytään. Näitä voisi olla enemmänkin tulevina vuosina, kun lapsimäärä juhlapöydän äärellä kasvaa. Mustavalkoinen kukkalautanen on vanha kirppislöytö - ja näitäkin pääsi juhlapöytään kaikki kaksi omistamaani kappaletta.

Vieraita osaa nauratti, kun huomasivat, että istuivat paikalle, jossa odotti musta muovimuki. Mitä siinä nauramaan; teemavärin mukaista vai mitä…? No joo, kaikki eivät miellä muovimukeja niin juhlaviksi, enkä minäkään tätä ennen.

Servettejä etsiessäni löysin äitini aikoinaan tekemät servettipidikkeet, joita olen käyttänyt jouluisin - mutta hei, teeman väriset, eli niistäkin kaikki kuusi kappaletta pääsi mukaan juhlapöytään.

Taika-astiastosta nappasin pöytään mukaan kaapista punaisen ja valkoisen mukin. Ja laatikosta servettejä etsiessäni löysin myös ilmapalloja; ja kuin tilauksesta mustia ja valkoisia. Äitini oli toki sitä mieltä, että nyt on turhan synkkää. Pelastuksena tilanteeseen himohamstraajan kätköistä löytyi punaista silkkinarua; eli sillä vähän väriä palloihin mukaan - ja näytti muuten aika paljon arvokkaammalle kuin esim. tavallinen kalastajalanka. Vaikka tosiasiassa kaikki narut on siis vanhoista lahjakääreistä kerättyjä, eli eivät nyt niin arvokkaita kuitenkaan.

Ja siinä se sitten oli; paitsi, että tytön mummu toi mukanaan pihamaaltaan kokoamansa riemunkirjavan kukkakimpun, jonka minun äitini tietenkin ihastuksissaan kantoi heti juhlapöytään! Tämä äiti täsmällisyys koki hetkelliset kauhun hetket - mutta tajusi kokonaisuuden nähtyään, että kimppuhan oli oikein hyvä; toi juuri kivan piristysruiskeen muuten aika kurinalaiseen värimaailmaan.

Ja niin olin taas salaa mielessäni tyytyväinen lopputulemaan. Ei kukaan mitään kattauksesta sanonut - tai kehunut. Kakkua kyllä kehuttiin. Mutta tälle äidille on kuitenkin tärkeää, että juhlapöytä näyttää kauniille. Ja jostain jutuista vain pitää pitää kiinni. Eikö? Ja mikä parasta; tällä kertaa kaikki tapahtui ilman stressiä - ja siitä mieheni oli superylpeä!

Minkälaisia juhlien järjestelijöitä sieltä toisesta päästä löytyy? Olenko ainoa, joka ei ala suunnittelemaan kutsuja monta viikkoa aiemmin? Ja te, joilla energiaa riittää monta viikkoa; miten se toimii? Vinkkejä, miten minäkin onnistuisin sellaisessa edes joskus…!?

* * * * *

We celebrated our daughters birthday on sunday. I'm the last moment -person; this time also. Practically I arranged the party on the last morning by baking the swiss roll and during the daughters nap, when I combined the cake to look like a castle and the setting, which originated from the colors of Loru's pennant. Because we do not have black-white-red colored setting, I collected containers from glogg cups, trip containers, Iittala's Magic Forest cups and Tuut Design's Nappe glasses. We have also Iittala's  Kastehelmi containers quite lot, which matched well in the setting! 

When I had everything ready, our grand mum came and brought flowers with her - a nosegay in many different colors! One moment I was like "iiiik", when my mum setted flowers on table - but finally this nosegay was however perfect; it stimulated the setting just the right way!