tiistai 24. helmikuuta 2015

Four Moths




Kuin pellolta. Tai niin, miten niin? Siltä meidän pukeutuminen välillä näyttää, kun asustetaan täällä puutalon viimassa. Keskellä kaupunkia. Mutta toisaalta; tykkään. Vaikka yksi mummulan vintiltä löytynyt villatakki aiheuttikin instagrammissa leikkisän vinkkilinkin, josta löytää myös vähän uudenaikaisempaa lasten muotia. Heh!

No joka tapauksessa; siinä hän on, meidän "kuin pellolta nro 4" vajaan neljän kuukauden ikäisenä - ja mikä tämän tilanteen kruunaisi paremmin kuin Myssyfarmin myssy, joka on kudottu Pöytyällä peltojen keskellä Myssymummojen kutimissa, ihanan pehmeästä Suomen lampaan villasta. Myssyemäntä lähetti tämän perheellemme onnittelujen kera, kun Mooses syntyi.


Kiitoksena ihanasta muistamisesta tässä muutama kuva Mooseksesta noin 4-kuukautisena, Myssy päässä - sekä muut "kuin pellolta" -vetimet (joiden ansiosta tarkenee hyvin myös lattialla) ja muutama rivi tämän hetkisistä ilon aiheista Mooseksen kanssa elosta:


Mooses on ensinnäkin iso poika; oli 3-kuukauden iässä jo yli 7-kiloinen. Mooses on erittäin iloinen; parhaimmat ilon ja naurun aiheet ovat äiti ja rakas sisko. Mooses tykkää puhua, etenkin silloin kun on ruoka-aika; suu käy ja maito suihkuaa suun ohi - jonnekin muualle. Mooses ei tiedä, missä asennossa ja paikassa haluaisi olla, varmaan monessa yhtä aikaa: Sylissä nostaa itseään ylös. Sitterissä heiluttaa jalkojaan ja leluja hurjaa vauhtia samalla äheltäen äänekkäästi. Lattialla selällään alkaa puhumaan kovaäänisesti - samoin mahallaan, mutta vaatien selkeästi pian pääsyä toiseen asentoon. Kenties kyse ei olekaan asennosta, vaan siitä, että hän kertoo meille jotain tärkeää. Me tyhmät ei vaan ymmärretä, mitä.
Mooses nukkuu vielä paljon. Ainakin kahdet päiväunet ja pitkät yöunet monilla katkoilla.

Ja Mooses tuoksuu vielä vauvalle. Mutta liian usein mietin, kuinka iso hän jo on. Iloitsen toki kaikesta uudesta, mutta toisaalta ahdistun, kun aika menee niin nopeasti ja hänestä tulee jo iso. Yritän nauttia niistä hetkistä, joita saamme olla kahden. Liian usein huomaan kuitenkin, että ajatuksissani teen jo kotiaskarreita, vaikka voisin vain loikoilla tämän pötkylän kanssa.

Ja muistutan itseäni jälleen kerran: Pysähdy ja nauti nyt. Pian hän on jo iso.



In the pictures our sun, when he was about four months old. 

He is already a big boy; smiles, laughs and talks with his own language. 
He moves his legs, head and hands at a good speed.
But smells still like a baby.
Time goes so fast.
"Carpe diem" I say to myself often; enjoy the baby moments now, because soon it is over.

Our baby is wearing in the pictures a knit cap by Myssyfarmi. The cap is knitted from finnish sheep wool - and is unbelievably soft. Thank you Myssyfarmi from congrantulations and from this nice present!


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebook and Pinterest!

7 kommenttia:

  1. Ihana pieni mies!❤️ onkohan "kakkoset" aina tollasia iloisia jättiläisiä? Täältäkin sellainen meinaan löytyy..;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ;) Ja vaikka selkä notkuu välillä tuon jättiläisen kanssa, on se hienoa, että maitoa riittää ja kasvua piisaa - ja sitä kautta sitä iloakin ilmeisesti :D

      Poista
    2. Kakkonen oli 9kg 6kk iässä ;) kolmonen sitä luokkaa liki 1vnä. Niin ne on erilaisia <3

      Poista
    3. Kakkonen oli 9kg 6kk iässä ;) kolmonen sitä luokkaa liki 1vnä. Niin ne on erilaisia <3

      Poista
    4. Niinpä; ja niin mahtavia - pieninä tai isoina <3

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!