maanantai 14. joulukuuta 2015

Bloggauskrapula? // Sick of Blogging?



Tiedättekö? Joskus mietin, että miksi ihmeessä minä pidän tätä blogia? Ja mietin, että niin miettivät varmasti erittäin monet lähipiirissäni elävät. Ihan kauheasti tekemistä. Kaksi lasta. Remontti. Kesäkodin kuntoon laitto. Kotityöt. Siis lista vain jatkuu ja jatkuu. Ja sitten: kaiken tämän keskellä, kun pieni hetki vapautuu, istahdan koneen äärelle ja alan kirjoittaa.

Mutta tiedättekö? Siitä ihan oikeasti tulee hyvä mieli. Piristyy. Kun tämä muu on kuitenkin aika paatoksellista. Enkä juuri ystäviäkään ole viime aikoina nähnyt, sillä aina joku on kipeä - joko joku meistä tai joku heistä. Ja tunnen olevani välillä jopa eristyksissä näiden seinien sisällä. Blogin kautta saan kertoa ajatuksia, ja saan ihania kommentteja hyvällä tuurilla lukijoiltani - ja blogien kautta saan lukea muidenkin ajatuksia.

Silloin helpottaa.



Mutta nyt iski alakulo. Vähän niin kuin bloggauskrapula. Mistä se sitten tuli? Ei hajuakaan. Tuliko se siitä, että viikonloppu on takana. Viimeinen viikonloppu, kun meidän piti tehdä remonttia. Ja tavoite epäonnistui. Krapula siitä? Kun en voi iloisena kertoa teille: Valmiita ollaan! En tiedä. Mietin, että olenko jopa vähän kyllästynyt näihin joulujuttuihin blogeissa. Ja siten omassakin. Vai onko se vain tämän pimeyden aiheuttamaa alakuloa, joka nyt vain jotenkin purkautuu juuri bloggauskrapulana? Vai olenko alkanut viimein ajattelemaan, mitä muut blogistani ajattelevat - varsinkin tuon väsyneen äidin väsyneestä huumorista?

Mitä teen, kun tulee tällainen mieli? Lähden liikkeelle, jos olen järkevä. Lenkille, salille, ulos. Kahden lapsen kanssa tämän tavoitteen toteuttaminen on tähän asti ollut mielestäni varsin mahdoton tehtävä, mutta miksi ihmeessä mietin näin? Typeränä olen jäänyt liian usein neljän seinän sisälle pönöttämään. Ja siitä se alakulo vasta tykkää.

Tänään kuitenkin tein jotain ennen näkemätöntä: lähdimme lasten kanssa kuntosalille. Vein lapset ensimmäistä kertaa lapsiparkkiin, ja itse suuntasin kuntosalin puolelle. Pyöräilin, tein ojentajia, hauiksia, pakaroita, loitontajia, selkää, vatsaa... Suoritusvauhti oli päätä huimaava, sillä koko ajan takaraivossa piili pelko, että pian äiti tullaan hakemaan täältä, kun jompi kumpi itkee eikä sopeudu.

Mutta ei vaan tullut. Ja kolmessa vartissa olin saanut lihakseni aikamoiseen tilaan. Tärisevin jaloin hain lapset parkista, ja välipalan jälkeen lähdimme vielä kävellen kotiin.

Krapula kaikkosi, ja ihan hirmuinen draivi päällä. En edes keittänyt kahvia kotiin tultua. Keitin perunoita.



Ja nyt mietin: Pian uudestaan taas salille! Ja pitää viimein hankkia se pyörä ja siihen vaunu perään, jolla pääsen vaikka sitten pyöräilemään lasten kanssa. Ja toivon: lunta! Päästäisiin pulkkamäkeen; pulkan vetäminen kaksi lasta kyydissä on varmasti tuhti suoritus - ja saa raitista ilmaa. Ja pakkasta: päästäisiin tytön kanssa luistelemaan. Siitä nyt en ole ikinä tykännyt, mutta saisin sitä raitista ilmaa ja ehkä tyttö tykkäisi siitä luistelustakin.

Kun remontti viimein ja toivottavasti ennen joulua nyt kuitenkin valmistuu, odotan, että on aikaa liikkumiselle. Niin lasten kanssa kuin ilmankin.

Ja tänään olin muuten ehkä toista kertaa eläissäni todellakin sitä mieltä, että kaksi lasta on tosi hyvä juttu: sinne ne kaksin jäivät parkkiin, toisiin luottaen ja toisia tukien! Eikä itkun itkua. Tai no, ehkä olen ollut vähän useammin sitä mieltä, että kaksi lasta on hyvä juttu. Mutta sanottakoon, että ei läheskään aina helppo juttu.



Että tällaisia ajatuksia tällaisena krapula-aamuna. Joulu lähestyy, ja sen kunniaksi näitä jouluisia kotikuvia ... anteeksi, mutta tämä nyt vain on tätä. Meillä joulukoti on muotoutunut tänä vuonna suhteellisen askeettiseksi. Vihreää näemmä vain. Ja pääosin se vihreä tuolta luonnosta. En ole oikein suunnittelija tällaisissa asioissa; ne vain tulee. Ja nyt tuli sitten tällainen.

Onko teillä jo sellainen olo, että joulu on reilun viikon päästä? Minulla ei pennin vertaakaan. Tulikohan mulla lallateltua liikaa niitä joululauluja jo lokakuussa? Tai aloinko laittaa joulua liian aikaisin kotiin? Ei kai sellaista voi tehdä. Tai no: Joulu on kerran vuodessa vain... Saako sitä sitten viettää monta kuukautta?

Onko tämä sittenkin joulukrapula ilmeten jo ennen joulua?

Onneksi olen ensi vuonna töissä; toimistossa tuskin kehtaan lallatella joululauluja lokakuussa - ja oravanpyörään joutuneena valmistelen täällä joulua varmaan vasta viimeisellä viikolla. Jotain positiisivatkin oravanpyörään pääsystä?



I'm maybe little bored of these Christmas blog posts, because I see those in every blog nowadays. But this is the time of the year, and Christmas has arrived also in our home. So here you are; pictures from our Christmas home, which is quite green this year - at least now. The situation can of course change; one week time to go, you know?


In the pictures: 
Art Plate by Fujiwo Ishimoto, Arabia, made in Finland
White table candles by Havi, made in Finland
Christmas tree of the year; decorations by Valona Design, made in Finland
BTW: Christmas tree is from our own forest!!
Christmas Tree Candles are homecoming gifts from Germany, maybe made in Germany?
The Wooden Horse is also old homecoming gift, but from Estonian, made in Estonia


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



15 kommenttia:

  1. Voi, noita samoja mietteitä käyn läpi harva se kerta kun ajattelenkin blogia. Sinulla on kuitenkin sana hallussa ja kauniita kuvia, jotka ainakin minua ilahduttavat suuresti!

    Ei todellakaan ole sellainen olo, että joulu olisi reilun viikon päästä, joulumieli on kyllä kadonnut johonkin, mutta ehkä se tästä pikku hiljaa löytää tiensä tännekin, toivon niin ainakin. Viimeistään viikon päästä, kun h-hetki oikeasti on aika lähellä.

    Sisaruksista on kyllä kummasti toisilleen tukea tuollaisissa tilanteissa ja hyvä sinä, kun lähdit kuntosalille, liikkumisesta tulee aina niin kovin reipas mieli ja voi olla tyytyväinen itseensä!

    Hyvää joulun odotusta sinne nyt kuitenkin, kyllä,se joulumielikin meille vielä jostain löytyy, uskon näin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu; on mukava kuulla, että pystyn ilahduttamaan :) Ja kiitos muutenkin ajatuksistasi; liikunta on kyllä ihmeen voimaannuttavaa! Ja nyt joulun alla siellä on hyvin tilaakin; joulun jälkeen onkin taas sellainen säpinä, että siirryn hetkeksi tuonne lenkkipoluille ;D

      Hyvää joulun odotusta sinullekin :) Täälläkin toivon mukaan hiljalleen siirtymistä joululomalle, ja blogit jäävät taustalle hetkeksi.

      Poista
  2. Ilahduttavat täällä päässä ruutua :)
    Otat aina niin kauniita kuvia ja puhut järkeviä ;)

    Onneksi sait karistettua krapulan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi ja kiva kuulla susta pitkästä aikaa tälläkin puolen foorumeita :) Onneksi se krapula tosiaan meni pois; kaameaa sellainen ;D

      Poista
  3. Voi noita mietteitä on ollut täälläkin päin, mutta sitten taas kuitenkin täällä pyörin..:)

    VastaaPoista
  4. Sinun kuvat ovat niin kauniita ja tykkään kun teksteissäsi sukelletaan pintaa syvemmälle. Kerrot niin kun asiat ovat etkä kaunistele. Sinun ottamat kuvat ovat kauniita ja teillä on upea koti. Tämän vuoksi blogisi on ehdoton lempparini. :) Tsemppiä ja oikein ihanaa Joulun odotusta teidän perheelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah toistan kuvien kauneutta. No ne ovat!! :D

      Poista
    2. Kiitos Aidafoun kauniista sanoistasi <3 Taitaa olla pikemminkin ihan vain väsymystä, joka vain purkautuu niin, että blogikin alkaa tuntua ihan pöljälle! ;D Kun juuri blogista on ennen sitä voimaa saanut pahimmassakin väsymyksessä, ja nyt kun tuntuu, ettei sieltäkään enää heru niin paljon voimia. Töytyy varmaan todeta, että joululomalla olisi hyvä nukkua ja levätä; toivottavasti onnistuu :)

      Poista
  5. mainio kirjoitus ja onneksi onnellinen loppu krapulan suhteen. Oon tääl lapissa lapsen kaa ulkoillut viime la:na. Sitten tuli kamalat pakkaskelit ja Maarialle sen seurauksena flunssa. Jotta ettei se lumi automaattisesti tarkoita kivoja lumileikkejä :( toisaalta nyt on aikaa kuunnella joululauluja ja sormiväreillä askarrella joulua.
    Sinun joulukoti näyttää tosi kotoisalta, terveisiä sinne! Vaikka palaat töihin, toivottavasti aikas riittää tähän blogiin. T. marjut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin; tuntuu, että kaikki on kipeänä - js minä sitä myöten koko ajan kipeänä. Olin minä tässä välissä kolme päivää terve, mutta eilen iski taas joku tauti! Mutta saapahan olla sisällä ja tehdä joulua kotiin ;)

      Samaa mietin minäkin; toivottavasti aika riittää myös bloggailuun. Todennäköisesti vähenee, mutta tuskinpa kuitenkin loppuu kokonaan :)

      Ihanaa joulun odotusta teille <3

      Poista
  6. Kuulostaapa niin tutulta. Meillä samantyyppinen tilanne, lapset, remontti sun muut jutut, ei paljon ehtisi blogia kirjoittelemaan. Mutta minulle blogin kirjoittaminen on henkireikä tässä arjen hulinassa.
    Mieletömän kaunista teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja täytyypä tulla kyläilemään teilläkin! Kiva, kun löysit blogini ja jätit jalanjälkesi :) Henkireikä blogi on tosiaan ollut; ja toisaalta myös päiväkirja. Joten ei tästä ihan hevillä luovu, vaikka bloggaustahti saattaa kyllä töihin siirtymisen myötä hidastua.

      Poista
  7. Niin tuttua! Tosin itelläni bloggaaminen on "tauolla", koska meillä on ollu viimeiset 8kk laajennusremppaa ja koko huusholli mullin mallin. Siinä ei paljoa kamera oo räpsyny..Noh, onneksi kohta on valmista ja pääsee taas blogin kimppuun :)

    Odotan myös kovasti kuntosalia ja sitä omaa aikaa: nyt on vauva ja remppa ollu numero 1 ja kaikki muu on jäänyt. Henkinen kantti on välillä ollu koetuksella, mutta kyllä sen kestää kun muistaa päämäärän!

    Hyvää alkanutta vuotta sinne :)

    VastaaPoista
  8. Niin tuttua! Tosin itelläni bloggaaminen on "tauolla", koska meillä on ollu viimeiset 8kk laajennusremppaa ja koko huusholli mullin mallin. Siinä ei paljoa kamera oo räpsyny..Noh, onneksi kohta on valmista ja pääsee taas blogin kimppuun :)

    Odotan myös kovasti kuntosalia ja sitä omaa aikaa: nyt on vauva ja remppa ollu numero 1 ja kaikki muu on jäänyt. Henkinen kantti on välillä ollu koetuksella, mutta kyllä sen kestää kun muistaa päämäärän!

    Hyvää alkanutta vuotta sinne :)

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!