Kuvittele, että... // Just imagine, that...

Olen luonteeltani aikamoinen suunnittelija, visioija ja unelmoija. Jopa siinä määrin, että välillä se ahdistaa, sillä aika ei tunnu läheskään aina riittävän kaikkien suunnitelmien, visioiden ja unelmien toteuttamiseen. Olen nyt kolmatta päivää kuumeessa, ja arvatkaapa, olenko kelannut kaikki torpan ja ja lopulta koko elämän suunnitelmat läpi? No olen; ihan juurta jaksain kyseenalaistanut jopa ammattini, tapani elää ja niin edespäin. Olen samalla todennut, että minun pitäisi oppia näkemään myös tämän päivän tilanne niiden parhaiden silmälasien läpi; kun kaikki on lopulta kuitenkin todella hyvin jo nyt.

Jaana kommentoi kerran kirjoitustani hyvin: "Elämässä on kyllä mahdollista saavuttaa mitä vain, muttei kaikkia yhtä aikaa." 

Kerrassaan hyvin sanottu. Olenkin tässä hahmotellut, mitä voisin tänä vuonna saada aikaan - ja sitten mitä ensi vuonna - ja mitä sen jälkeen. Sen verran se auttoi, että ymmärsin, että tavoittelen ihan liikaa jo tällekin vuodelle. Yritän luonnostella tänään suunnitelman uusiksi - ja miettiä, mitä oikeasti ehdin ja mitä ehdimme yhdessä tekemään tänä vuonna - niin, että tekeminen antaisi voimaa, eikä veisi niitä.

Ajattelin kuitenkin valottaa teille ajatuksiani kuvien voimin, jotka on otettu keväällä, joten kaikessa harmaudessaan myös haastavat kuvittelemaan ja käyttämään mielikuvitusta. Joskus tuntuu, että puhun kuuroille korville, kun kerron, mitä tähän on tulossa ja mitä potentiaalia tässä näen. Joskus tuntuu taas, että vastapuoli ymmärtää täysin visioni, ja onneksi se ymmärtäjä on useimmiten rakas mieheni. Näiden kuvien myötä ehkä ymmärrätte, että joskus iskee ahdistus; katsot lähes mihin suuntaan tahansa, näet jonkun suunnitelman ja vision, joka huutaa tekijäänsä.

Ja silloin käännät katseen itseesi, ja mietit: "Elämässä on kyllä mahdollista saavuttaa mitä vain, muttei kaikkea yhtä aikaa." Tämän hokeminen auttaa, melkein aina. Kiitos Jaana - ja kiitos te kaikki lukijat, jotka luette sepostuksiani ja aina välillä jaksatte myös kommentoida. En voi kyllin kiittää; olette arvokas osa blogiani!

Ja nyt itse asiaan. Eli kuvittele, että...

... kun saavut torpalle, näet riukuaidan ympäröivän pihapiiriä ja portin, jonka vieressä kukkii iso kirsikkapuu. Avaat portin ja näet navetan aurinkoisen kyljen paremmin; siinä kasvaa viinirypäleköynnös ja laatikoissa tomaatteja. Navetan kyljessä komeilee kivikkopuutarha, josta nousee muutama kataja sekä vaatimattomia kivikkokasveja.

Päätätkin katsastaa paremmin navetan eteläpuolista kylkeä. Kuljet riukuaidan viertä. Navettaa ympäröi kaunis kukkaniitty, jossa paimentaa lampaita. Missään ei näy epämääräisiä muovisäkkejä - ja navettakin näyttää niin hyvin hoidetulta että.

Palaat takaisin portille ja katsot toiseen suuntaan: siellä onkin kanala. Kanalan aurinkoista kylkeä reunustaa kaaressa mustat viinimarjat ja kaaren sisällä kukoistaa hyötytarha; raparperia, valkosipua, minttua sekä lehtikaalia kasvulaatikoissa. Omenapuut kukkivat ja niitty ympärillä kukoistaa. Lampaita ja kenties kanojakin siellä kaakattaa. Vanha kanala on kunnostettu; reiät tilkitty, seinät suoristettu ja rapattu savella.

Käännät katsettasi. Siinäkin keskellä kukkii kaunis, emännän vanhoilta työkavereilta saatu perheomenapuu. Pihaa ympäröi tässä kohtaa risuaita, joka on tuettu kauniisti suorilla seipäillä - tai laudoilla. Isäntäväki kun on päässyt siinäkin asiassa ratkaisuun. Maassa ei ole kuoppia; joku on tasoittanut maan hienosti torpan alapohjasta kaivetulla maamassalla. Alue on lampaiden laidunmaata - tai niitettävää niittyä.

Kävelet eteenpäin ja näet edelleen kauniisti rapatun kanalan ja hyvin tuetun risuaidan - sekä kukkivan niityn. Kanalassa ei ole enää hirven mentävää oviaukkoa.

Astut pihalle, ja näet kauniita kukkapenkkejä kummallakin puolen pihapiiriä; perennapenkit reunustavat kauniisti pihaa. Samoin kuin kirsikkapuut, kriikunapuu sekä omenapuut yhdessä tekevät. Aitasta kuuluu lasten ääniä; siitä on tehty leikkimökki. Aitan taakse on jätetty lapsille oma lähimetsä, jossa kukkii keväisin kielot, metsätähdet, sinivuokot ja valkovuokot. Ja toimii kyseinen metsä myös isäntäväen polttopuuvarantona. Metsästä löytyy nuotiopaikka, metsämaja ja syksyisin sieltä poimitaan myös marjoja.

Käännät katseesi autotallille päin. Tässä kohtaa voisit nähdä myös kalkkunoita. Joo-o. Kaivossa on kaunis, navetasta löytynyt vanha käsipumppu paikallaan, ja kaivo on kaikkinensa laitettu kauniiksi. Perennapenkki ympäröi myös kaivoa sekä tätä puolta pihapiiriä; ja etenkin ne kirsikkapuut. Autotallin seinää pitkin nousee viinirypäleköynnös.

Kävelet eteenpäin torpan taakse, sillä kuulet sieltä ääniä. No mitä? Siellähän on lampaita - ja kaunis niitty. Torpan alapohjasta kärrätty maa on levitelty tasaiseksi rinteeseen, ja maan päällä kasvaa nyt kaunis kukkaniitty, josta riittää lampaille popsittavaa. Vanha koivu jaksaa vetää elinvoimaa maasta. Sitä ei ole kaadettu vieläkään - ja kaikki ihailevat sen mahtipontisuutta.

Kuljet kiviaidan viertä ja löydät itsesi kasvimaalle. Kasvimaata reunustaa aidat. Astuessasi portista sisälle astelet vanhoista tiilistä ladotulla polulla. Polun vasemmalla puolella kasvaa karviaispuskia ja oikealla puolella kasvimaan sato. Ensimmäisessä laatikossa kasvaa ainakin porkkanoita, mustajuurta, tilliä, sipulia, punajuurta, pinaattia, salaattia ja herneitä. Toisessa laatikossa nousee uusia perunoita. Edessä siintää mansikkamaa - tai jos eletään vuoden 2020 jälkeistä aikaa, voi siinä olla jo kasvihuonekin. Takana on vielä yrttitarha sekä lasten kasvimaa. Kehäkukat kukkivat istutusten välissä, ja mehiläiset pörräävät iloisesti ympärilläsi.

Siirryt saunalle päin ja huomaat sen läheisyydessä kesäkeittiön; tiskiallas, muurattu grilli ja saunan eteisessä kesäastioille kaapit. Oi kuinka kätevää; vesi lähellä, samoin astioille paikat. Paistaakohan tähän miten aurinko illalla...?

Saunan edessä näemmä myös ruokaillaan ja rentoudutaan; syreenipuska luo kivan piilopaikan saunasta vilvoittelemaan tuleville, ja saunan eteen on rakennettu luonnonkivistä alusta pöydälle ja tuolille.

Palaat takaisin päin ja huomaat lasten keinut saunan kyljessä. Keinun tukipuuhun on hauskasti kääriytynyt karhunvadelma tuottamaan satoa loppukesäksi.

Saunan taakse on pikkuhiljaa kehittynyt toinen kasvimaa. Pihan risuja, lehtiä ja ruohosilppua on kerätty niin, että näiden ravinteikkaiden kasojen päälle on perustettu uusia kasvualustoja kesäkurpitsalle, kurpitsalle sekä avomaan kurkuille. Saunan takana on myös pitkät rivit vadelmaa; luonnosta kesytettyjä kantoja, joiden marjat ovat valtaisan makeita. Takapihaa reunustaa myös risuaita - ja sen takana metsä, josta haetaan mustikoita, puolukoita sekä sieniä. 

Olet kävellyt pihapiirin ympäri ja astelet ympyrän keskelle pihamaalle, torpan sisäänkäyntiä kohti. Torpan sinertävä vanha ovi kutsuu astumaan sisälle. Portaat ovelle on rakennettu uudestaan noudattaen niiden vanhaa mallia. Portaiden ympärille on rakennettu luonnonkivistä alue, jossa perheen väki istuu kahvittelemassa silloin tällöin. Kymmenvuotiset perinnepelargoniat kukkivat portailla.

Niin, ja äänet. Ne ovat mykistävät. Vain luonto ympärillä. Lasten kalkatus, kanojen kotkotus, lampaiden määkiminen - ja ääntävätkö kalkkunat jotenkin...? 

Welcome to my Paradise!

....

Niin, että ymmärrätteköhän nyt minua paremmin? Ja saisinko nyt parantua, että pääsisin hommiin?

P.S. Päätin tarinan ulkotiloihin, ja jatkan sisätiloista myöhemmin; sielläkin paljon unelmia, mutta eivät ehkä niin ajankohtaisia juuri nyt, kun pihatyöt ovat vieneet mennessään. Syksyllä sitten sisätilojen unelmien pariin; sen verran osaan minäkin priorisoida.

I have so many plans, but so little time to realize those plans. I have to prioritize to get one step ready before getting next step. The end situation will look like a paradise; just imagine the meadows around the garden, the plantings producing crops and flower beds full of old perennials - and also ships, hens and turkeys there.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!