Mieheni aina välillä on huumorilla heitellyt ideoita ilmaan omaraisuudesta. Olen naurahtanut kerta toisensa jälkeen. Yksi päivä selailin nettikaupan kirjavalikoimaa ajatuksena löytää hyviä puutarhakirjoja. Löytyikin ehkä jotain parempaa, vaikken sitä vielä tuolloin ymmärtänyt. Päätin ostaa miehelleni syntymäpäivälahjaksi Maria Österåkerin kirjoittaman Unelma omavaraisuudesta -kirjan.
Mies oli tietenkin mielissään, mutta täytyy myöntää: Olen kerta toisensa jälkeen vähän anteeksipyydellenkin ottanut kirjan luettavakseni - usein iltalukemiseksi, kuntopyörällä polkiessa lukemiseksi - ja kevään flunssaa sairastaessa jo suorastaan ahmin kirjan tietosisältöä. Voin siis todella suositella. Toki henkilölle, jota aihe kiinnostaa. Uskon, että kaikkia ei tällaiset höpöjutut kiinnosta sitten lainkaan.
Kun sitten sairaspäiväni venyivät (tai tuntuivat venyvän), aloin katsoa YLE Areenasta Isä, äiti ja lapset -sarjaa. Huh, ahdistuin. Meniköhän vähän yli? Palasin takaisin maanpinnalle, ja totesin, että olenpa aika onnellinen ihan vain näin tavallisena kaupallisen talouden kansalaisena.
Sitten aloin haaveilemaan oman mekon ompelemisesta - ihan itse. Ja taas olin kirjan parissa. Totesin, että kyllähän me talvellakin jotain omavaraisuutta harrastetaan, kun torpan sauna ja tupa lämpiävät ainakin vielä oman maan puilla. Yksi ilta pistin tiskikoneeseen soodaa (1 rkl) ja huuhteluaineeksi etikkaa (1 rkl). Mies oli tyhjentänyt poissaollessani koneen, ja kysyinpä sitten vain ohimennen, oliko puhtaita astioita. Mies ihmetteli, että oli kai. Ei ainakaan ollut huomannut mitään erikoista. Tuumasin, että hyvä; pesu tapahtui nimittäin soodalla ja etikalla!
Voitonriemu kupli sisimmissäni. En malttanut olla sinäkään päivänä ilman uutta tietoa omavaraisuudesta; mieleni teki selvittää, pystyisinkö itse kasvattamaan Suomen oloissa kamomillaa, sillä juon kamomillateetä joka ilta. Seuraavana päivänä kävinkin sitten pitkästä aikaa kaupassa; itse asiassa kolmessa kaupassa, josta vasta viimeisestä löysin kamomillan siemeniä. Löysin myös aloe vera -huonekasvit, salviaa ja minttua. Katsos; samalla kun etsin tietoa kamomillasta, löysin mielenkiintoisen artikkelin lääkinnällisistä kasveista, ja pitihän minun siksi ostaa nuo muutkin huiput mukaani!
Homma on siis levinnyt käsiin. Päätin, että tähän taloon ei myöskään osteta enää perinteistä tiskiainetta, vaan valmistan oliivisaippuasta tiskiaineen. Päätin myös jättää pesuaineet vastedes kaupan hyllylle, sillä pärjäisin ihan hyvin soodalla, sitruunalla ja etikalla.
Kun olin lukenut kirjaa aikani aloin miettiä meillä kaapissa odottavaa siemenvarantoa, taimina ikkunoilla kasvavia kasveja - ja niitä kaikkia monivuotisia pihallamme kasvavia villiyrttejä, metsämarjoja, sieniä, marjapensaita, kirsikkapuita, kriikunapuuta ja raparperia, joita meillä jo käytännössä oli. Olimme huomaamattamme alkaneet kasvattaa omavaraisuutta, ja melko suurella määrällä sanoisinko, kun kaiken ynnäsin yhteen.
Sitten muistelin viime vuotta. Sadonkorjuu meni osin aivan penkin alle johtuen alapohjan remontista. Nyt olin täysin varma, ettei näin todella saisi käydä. Minun tulisi varautua tulevaan satoon jo nyt - suunnittelemalla, mitä ruokia mistäkin raaka-aineesta voisi tehdä ja miten satoa voisi säilöä talven varalle helposti. Listaa ja kasvimaa-alaamme laskeskellessa olin aivan varma, että sato ei riittäisi talven varalle kuin muutamien raaka-aineiden osalta, mutta samalla mietin, että ottamalla esille pakastimesta säännöllisemmin kesän marja- ja hedelmäsatoa voisimme vähentää talvella tuontihedelmien ostamista. Olisi se sekin pieni askel meille, vaikkei nyt ihan ihmiskunnalle...
Sitten muistin Harmaan torpan luonnehdinnan TuVallisesta elämäntavasta. Joo, meistä ei tulisikaan perheenä ihan hihhuleita, mutta torpallisia tuvallisia. Ja arvatkaa innostuinko, kun aloin suunnittelemaan tulevan sadon hyödyntämistä. Niin paljon innostuin, että kirjoitan siitä sitten seuraavalla kertaa lisää, sillä nyt saa riittää tämä haaveilu tältä erää - ja siirryttävä toimintaan.
I just realized that we are becoming more and more self-sufficient in many little ways. We do not target to self-sufficiency - but we really get happy when having some food or wood directly from our own ground - and when avoiding well-developed foods, cosmetics and cleaners and instead of that when using pure ingredients from nature!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
IHANA postaus ja hyviä oivalluksia... Kaikkea ei ole tarkoituskaan vetää aivan äärirajoille, mutta hienoa, että olet hoksannut ideologiaasi tukevan suunnan ja toteutat sitä arjessasi. <3 Innolla odotan seuraavaa raporttia aiheen tiimoilta! ;)
VastaaPoistaKiitos Maiju! Olen ehkä itse vähän turhan joko-tai-ihminen. Välillä hyvä muistuttaa itseään siitä, mikä on oikeasti järkevää tietyssä tilanteessa ja mikä ei ;)
PoistaJo pienikin omavaraisuus saa aikaan kutkuttavan hyvän olon.:) Mä olen koittanut pitää sen niissä rajoissa, että se ei saa työllistää liikaa tai aiheuttaa stressiä - silloin en varmasti kokisi asiaa miellyttävänä arjenvalintana. Mulle kelpaa omavaraisuudeen ohella myös naapurien varat, oli se sitten polttopuita, maitoa tai ankka.;D
VastaaPoistaOi onni on tuollaiset naapurin varat ;) Olet oikeassa; siksi hyvä antaa myös itselleen anteeksi, jos nyt ne kaikki punajuuret jäivätkin viime vuonna hyödyntämättä kasvimaalta ;D
PoistaHih :) Tervetuloa TuVallisiksi torppareiksi :) Tämä on kyllä koukuttavaa ja hyödyllistäkin. Mulla on samanlainen lista tekeillä, jotta kylväisin niitä mistä aion syksyllä tehdä jotain :) (jos kaikki menee siis putkeen :D )
VastaaPoistaLista on hyvä olla; minä en ole päässyt vielä kesää pidemmälle listassa ;) Toivon mukaan ehdin koota listan ennen kesäkiireitä (toisin sanoen kesälomaa ;D)!
PoistaMä en yhtään ymmärrä, miksi tämän pitäisikään olla joko-tai-asia. En usko, että kovin monelle on nykypäivänä realistista olla 100 % omavarainen, ja miksi sitä edes pitäisi tavoitella. Sen sijaan aika moni miestä voisi lisätä omavaraisuuttaan ja vaikka jättää turhat luontoa kuormittavat pesuaineet kauppaan (omallakin tiskipöydällä on pullo Fairya, ihan turhaan varmaan). Tavallaan nämä omavaraisuusasiat ovat monelle maalla asuvalle myös ihan itsestään selviä. On selvää, että marjoja poimitaan ja esimerkiksi vanhempieni sukupolvelle taitaa olla aika vieras ajatus ostaa vaikka mustikoita kaupasta. Pitäisi tehdä pieni paluu taaksepäin ja ottaa näitä hyviä asioita käyttöön eikä osta kaikkea vain siksi, että niitä on saatavilla. Ja mustikoita ostan kyllä itsekin silloin kun oma sato alkaa loppua, mutta siis periaatteessa.
VastaaPoistaHyvä nosto omavaraisuudesta, kiitos Mari! Huomaamattaan maalla asuessa on monessa asiassa omavarais-aloitteinen ja komppaan edellistä ylläettei asia ole mielestäni joko-tai-paatosta.
PoistaOlen miettinyt paljon tätä teemaa sukupolvien kautta - kasvu maatalousyhteiskunnasta tieto- ja palveluyhteiskunnaksi on tapahtunut toisen puoliskoni 90-vuotiaan isoäidin aikana, joka edelleen pesee viilipurkit käyttöön! Vaikka itse olen lapsesta asti saanut olla puutarhahommissa ja keittöpuuhissa mukana, ymmärsin joskus kahdenkympin alkuvuosina äidin viinimarjamehua juodessa, että mun täytyy nyt oppia tämä "kaikki". Ja vuosikymmenen eri asioissa konsultoinnin jälkeen on molemmat vanhemmat kommentoineet ylpeydellä näistä pikkuprojekteistani että "on se hienoa että teet". Välillä on hervottomat naurut ja perkeleet uusavuttomuudesta erityisesti ompelun kanssa, mutta arvostan tätä jatkumoa todella paljon.
Totta joka sana Jaana! Samoin Saara! Oppia minäkin ammennan vanhemmiltani - ja ja miehen vanhemmilta. He tietävät niin paljon asioita, joita ei edes aluksi ymmärrä kysyä, koska ei näitä asioita ole vain tarvinnut tietää omassa lapsuudessaan - tai aikuisiälläkään. On kuitenkin niin ilo oppia uusia juttuja ja kikkoja!
PoistaJa osaan niin ymmärtää sinua Saara tuossa ompelussa. Tähän asti olen kiikuttanut ompeleeni äidille, vaikka hän juuri osti minulle aikoinaan oman ompelukoneen ;) Nyt olen päättänyt, että kiikutus loppuu, ja opettelen käyttämään konetta - niin, ettei se rullaa kankaan alle lankaa paksuksi kasaksi ja niin että pkl:t laulaa sen jälkeen ;D
Very beautiful pictures.
VastaaPoistajanicce.
Thank you, dear Janicce <3 Our farm house garden is beuautiful at summertime!
PoistaMeidänkin hyllystä löytyy tuo kirja ja kovasti aiotaan omavaraisuutta kohti kulkea niiltä osin miltä se on meidän kodissa luontevaa ja mahdollista. Itseäni on viime aikoina alkanut erityisesti muovijätteen määrä ällöttää. :( Asumme kuitenkin vielä vuokralla ja raksahommien ohessa elämä on niin hektistä, että suon meille vielä toistaiseksi helpotuksia arjen pyörittämisen suhteen. Katsotaan sitten, kun päästään uuteen kotiin ja pihaan muuttamaan. :)
VastaaPoistaKuten aiemmistakin kommenteista näkee, pienikin omavaraisuus varmasti tuo iloa; pieniä askeleita - ja todellakin oman jaksamisen rajoilla :) Tsemppiä raksahommiin; uskon, että on hektistaä, mutta lopputulos onneksi palkitsee!
Poista