Katto ehjänä, katolta valuvat sadevedet eivät jää talon vierustalle makaamaan, kallistukset talon ympärillä oikeaan suuntaan ja alapohja hengittää. Kaikki erittäinkin tärkeitä asioita vanhan talon kunnostajalle ja sitä vaalivalle - ja nyt voimme huojentunein mielin todeta, että nämä kaikki asiat ovat ainakin jollain tasolla kunnossa:
Torpan kattoa on tutkittu ja hutkittu niin ulko- kuin osin sisäpuoleltakin. Tiedämme edelleen, että jossain on jokin salaperäinen aukko, josta vesi pääsee hassusti yhden räystään alle - mutta sisälle tuo vesi ei tipu. Mysteeri on vielä ratkaisematta, mutta emme ole kuitenkaan huolissaan. Rakenteet ovat pääosin kunnossa, emmekä ole renoveeraamassa kattoa kokonaan uusiksi - ainakaan lähivuosina. Seuraamme tilannetta, ja pienet vuodot pystytään tarvittaessa korjaamaan pienemminkin toimenpitein. Kallistuksen torpan ympärillä laitettiin vuosi sitten kuntoon isojen voimien saattelemana, josta voi lukea lisää tästä, ja alapohjakin saatiin pitkällisen prosessin kautta hengittäväksi, ja siitä voit lukea lisää tästä.
Kuten aiemmistakin kertomuksista on voinut päätellä, on tietyillä prosesseilla ollut tapana venyä. Yksi näistä prosesseista oli rännit. Ne asennettiin "osittain" jo viime keväänä, mutta homma jäi "pikkuisen" kesken. Kesken sillä tavalla, että syöksyputket nojasivat maahan tikkaiden tavoin noin vuoden päivät. Ja vuoden päivät välttelin ottamasta kuviakin näemmä talosta, jota ympäröivät harottavat putket:
Mutta viimein pääsiäisenä sai mies rykäistyä homman loppuun - ja tuumasi, ettei se niin iso homma ollutkaan kuin oli arvellut. Nyt voin siis ylpeänä esittää: Torppamme sinkkiset, mahdollisen perinteiseen tyyliin teetetyt rännit - jotka asennettiin kuitenkin itse, hartaudella ja ajan kanssa.
Mietimme pitkään, miten katon sadevesi ratkaistaan. Perinteisestihän vanhoissa taloissa ei juuri rännejä ole ollut, mutta talon ja navetan pohjoispuolisten, ylärinteissä olevien seunustojen kosteus sekä torpan alapohjasta teetetty kunnostussuunnitelma saivat aikaan päätöksen, että teetämme rännit sekä torppaan että navetan pohjoissivustalle. Mietimme puisia rännejä etenkin navettaan, mutta päädyimme lopulta kuitenkin teettämään sinkkiset rännit, sillä ne olisivat kaikkinensa pidempi-ikäiset. Mietimme myös ketjujen käyttämistä syöksyinä, mutta siitäkin luovuttiin syystä, jota en muista. Minut ilmeisesti ympäripuhuttiin.
Lopputulos on joka tapauksessa kaunis ja torpan sekä navetan tyyliin istuva. Lopputulos on ollut myös toimiva - varsinkin nyt, kun myös syöksyputket ovat paikallaan.
Viimeistelyä tarvitaan kuitenkin vielä torpan pohjois-ylärinteessä. Kyseisessä kohtaa vesi jää helposti seisomaan lähelle taloa, eli ajatuksena on upottaa maahan joko betoniset kourut tai rakentaa perinteisin menetelmin kivistä kouru. Nyt virkaa toimittavat vanhat sinkkikourut; näky ei ole maittavin ja toimintamekanismikin haastava lasten juostessa taloa ympäri milloin mistäkin syystä. Tärkeintä on kuitenkin, että sekä torpan että navetan seinusta ovat nyt selkeästi kuivuneet, ja voimme olla itsestämme ylpeitä yhden etapin saavuttamisesta.
Jos jollain teistä on kokemusta kourujen rakentamisesta maahan luonnonkivin, otan mielellään vinkkejä vastaan! Netistä en ihan heti löytänyt hyviä ideakuvia tai ohjeita. Jotain purorakennelmaahan toki voisi tässä käyttää lähtökohtana; enkä toimisi?
Osaan syöksyputkista tilasimme erikseen alla olevassa kuvassa näkyvät lisäosat, joista veden voi periaatteessa ohjata sadevesitynnyriin. Periaatteessa siksi, että ainakin ensimmäisten kokemustemme mukaan vesi ei syöksy tynnyriin kovin nätisti ilman lisäputkea lisäosaan. Näiltä osin voin siis todeta, että kettinki olisi ollut toimivampi veden talteenotossa. Oppia ikä kaikki - ja kenties opimme käyttämään tätä lisäosaakin niin, että vesi soljuu kauniisti tynnyriin, eikä rapatessa roisku.
We installed finally last rainwater pipes. These are zink and as old style as possible. Now there's now worry about rainwater around the house anymore!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
No onpa hienot! Ja mahtava tuo luukkusysteemi, varmaan ajaa asiansa. Mitä jos kaivaisi maahan vähän ojaa, upottaisi sellaisen betonikourun ja naamioisi sitä vähän puroksi pikkukivillä? Meneeköhän vähän pelleilyksi:)
VastaaPoistaTotta! Ehkä pitäisi saada ne kivet jotenkin sidottua kuitenkin kiinni siihen betoniin tai maahan, mikä halpottaisi ruohonleikkuuta ympärillä. Pitääpä kehitellä asiaa! Tai hyödyntää jo meiltä vanhaa löytyvää betonilaattaa, jolloin ei tarvisi ostaa uutta ;)
PoistaSellainen ohut betonilillu voisi toimia liimana!
PoistaTotta! :) Pistetään mietintämyssyyn ;)
PoistaTosi kauniit ovat. Meillä on niin rikkinäiset ja korjatut ja rumat, etten todellakaan ota niistä mitään kuvia :D
VastaaPoistaRahaa vaan uppoo niin penteleesti kun niitä uusitaan, kun samalla pitää laudotukset uusia.
Rännit tosiaan maksoi pienen omaisuuden, mutta kyllä ne maksaa toivon mukaan itsensä takaisin; alapohjan ja talon rakenteiden korjaus se sitten vasta maksaakin, kun ja jos niiden aika koittaa ;) Tsemppiä, ja säästöjä vain kartuttamaan, josko ne joku päivä teilläkin kimaltelisi uutuuttaan :)
Poista