Edellisessä postauksessa kerroinkin, miten innostuin tänä keväänä omavaraisuudesta, joka onneksi muuttui torpallisten tuvalliseksi elämäntavan tavoitteluksi. Tavoitteenamme ei ole siis omavaraisuus; älkää peljätkö suku ja ystävät! Harmaan torpan emäntä toteuttaa itseään kyseisellä elämäntavalla, joten lainaanpa hänen viisasta luonnehdintaa asiasta seuraavassa:
"TuVallinen elämäntapa on tuottaavaa ja varastoivaa elämää. Tällöin ihminen tuottaa itse jonkin osan kuluttamistaan tavaroista, vaatteista tai ruuasta. TuValliseen elämään kuuluu myös varastointi. Varastoon ei kuitenkaan varastoida turhia tavaroita, vaan varastoitavilla ruuilla tai tarvikkeilla varaudutaan joko tulevaan talveen tai pahan päivän varalle. TuVallisuus liippaa läheltä omavaraista elämäntapaa, mutta TuVallisen tavoitteena ei kuitenkaan ole täysi omavaraisuus. TuVallisuuden voi siis käsittää omavaraisuuden alikäsitteenä. TuVallista elämäntapaa helpottaa oma tupa eli mahdollinen oma maatilkku, jossa voi viljellä itselleen ruokaa, mutta se ei ole kuitenkaan välttämättömyys. Myös kaupungissa asuva voi varastoida talven varalle ja vaikkapa tuottaa osan omista vaatteistaan."
Nyt ajattelin kesän kynnyksellä listata oivalluksiani, miten lisätä omavaraisuutta keväällä ja alkukesästä; suunnitella tulevaa ja varautua heti tilaisuuden tultua hyödyntämään niin satoa kuin luontoakin. Viime vuonnahan meillä kävi osin aika hassusti, sillä saimme satoa, josta osan kannoin lopulta kompostiin kiireen saattelemana. Kiire tulee varmasti tänäkin vuonna, etenkin syksyllä, joten nyt kun aikaa vielä on, on hyvä myös suunnitella.
Nyt ajattelin kesän kynnyksellä listata oivalluksiani, miten lisätä omavaraisuutta keväällä ja alkukesästä; suunnitella tulevaa ja varautua heti tilaisuuden tultua hyödyntämään niin satoa kuin luontoakin. Viime vuonnahan meillä kävi osin aika hassusti, sillä saimme satoa, josta osan kannoin lopulta kompostiin kiireen saattelemana. Kiire tulee varmasti tänäkin vuonna, etenkin syksyllä, joten nyt kun aikaa vielä on, on hyvä myös suunnitella.
Tästä se siis alkaa:
Vuohenputki. Niin sinnikäs rikkakasvimme, mutta monessa blogissa niin kehuttu myös ruoka-aineena. Päätin kokeilla vuohenputkea salaatissa ja muunnellen esimerkiksi tätä ohjetta vehnättömämpään suuntaan. Samalla kun lisään vuohenputkea ravinnossa, vähennän vihreän salaatin ja esimerkiksi pinaatin kaupan ostoslistalta.
Nokkonen. Sitäkin meillä piisaa vaikka kuinka. Sitä voisi ryöpätä ja lisätä vaikka kastikkeeseen, kasvispihviin, piirakkaan, sämpylöihin. Keitoksi, munakkaaseen, kalakeittoon, sämpylöihin, lettuihin ja lehtivihreäjauheisiin, ja varmasti moneen muuhunkin! Samalla kun lisään nokkosta ruokiin, vähennän etenkin pinaatin ja muiden ostovihannesten sekä -hedelmien kulutusta - ja perhe saa vitamiininsa kuitenkin muuta kautta.
Voikukka. Voikukan lehdet ajattelin hyödyntää tänä keväänä ja alkukesänä salaateissa - ja vähentää merkittävästi vihreän salaatin ostoa kaupasta. Voikukkaperunalaatikko sekä herne-voikukkakeitto kuulostavat myös erityisen hyville!
Maitohorsma. Viime kesänä käytin nuoria maitohorman lehtiä jo salaateissa. Tänä kesänä ajattelin jatkaa perinnettä, ja kokeilla myös ruokiin. Muun muassa horsma-porkkanamuhennos kuulostaa erittäin herkulliselle!
Kuusenkerkät. Näistä mieleni tekevi kokeilla tänä vuonna kuusenkerkkäsiirappia, mutta oh-hoh kuinka paljon sokeria! Sokerin osalta on omavaraisuus jo kaukana. Oletteko kokeilleet - ja miten onnistui? Samoin näitä voisi laittaa tomaatin ja kurkun sijasta salaattiin; mitähän perheväki tästä tuumaisi?
Ruohosipuli. Ruohosipuli nosti päätään tänä vuonna voimakkaasti toukokuussa, joten todennäköisesti se nousee muina keväinä vieläkin aiemmin. Ruohosipuli unohtui monesti viime kesänä kukkapenkkiin, joten nyt päätin jakaa ruohosipulin osittain kasvimaan yrttimaalle ja osittain kanalan kasvulaatikoihin, joista ruohosipulia voi sitten niittää isompina paloina esimerkiksi pakastimeen. Näin ollen yritän muistaa hyödyntää ruohosipulia enemmän jo keväällä. Parhautta taitaa olla kermaviilikastike ruohosipulisilpulla sekä ruohosipulit leivän päällä, mutta myös muita kokeiluja täytyy tehdä tänä keväänä aktiivisemmin, mm. munakkaissa, salaateissa ja keitoissa! Päätän vähentää ostosipulin käyttöä jo alkukesästä ja käyttää sen sijaan enemmän ruohosipulia sekä valkosipulin versoja:
Valkosipulin versot. Sain tänä keväänä monivuotisia valkosipuleita anopilta. Hän vinkkasi käyttämään jo nyt versoja ruuan laitossa, ja aion yrittää. Oletan, että näitä versoja voi käyttää samoin kuin ruohosipulia, mutta pienempi määrä riittänee; ovat kuulemma ihan ytyä tavaraa!
Raparperi. Tästä saadaan loppukeväästä ja alkukesästä sekä janojuomaa että herkkua paistoksen muodossa. Emme juo juuri limonaadeja, mutta vähäisissä määrin sekoitettavia tiivistemehuja; raparperimehu voi näin ollen korvata niiden ostamisen - samoin se korvaa ostettujen hedelmien tai suklaan ostamisen, kun teemme piirakat ja herkut raparperista.
Vihreä salaatti. Leivän päälle kurkun ja tomaatin korvikkeeksi, ja jos makua kaipaa muutama ruohosipulin verso - niin hyvää on. Ja tottakai vihreään salaattiin; erilaisia vihreitä (myös villejä) vain sekaisin ja maustettu oliiviöljy sekaan. Uskon, että toimii myös ilman kurkkua ja tomaattia siihen saakka, kunnes niitä omasta maasta saadaan. Uusia ideoita vihreisiin salaatteihin löytyy etenkin Yrttitarhan keittokirjasta!
Pinaatti. Pinaatti kasvaa nopeasti kasvimaalla, jos hyvin käy. Listalla on ainakin pinaatti-perunamuussi (kenties itse kalastetun kalan kanssa), pinaattiohukaiset ja pinaattiletut lohitäytteellä. Netti on myös herkullisia pinaattisalaatteja pullollaan, joista ensimmäisenä kokeiluun päätin ottaa kreikkalaisen pinaattisalaatin sekä lämpimän mustapapu-pinaattisalaatin, jossa voin käyttää myös kasvimaan vihreitä salaatteja, basilikaa sekä valkosipulia omasta maasta!
Varhaisperunat. Varhaisperunoita saadaan toivon mukaan kesäkuun loppupuolella. Varhaisperunoita voi syödä paljon ja lähes joka päivä. Kermaviilikastiketta kaveriksi tillillä tai ruohosipulilla maustettuna. Kenties kalaa perunan kanssa - tai kasvisnyyttejä? Varhaisperunoista voisi tekaista myös kesäkeiton, ja kenties siihen voi käyttää myös harvennettuja pikkuporkkanoita sekä omia herneitä - viimeistään heinäkuussa?
Edellisen kesän sato parantaa omavaraisuutta myös tulevana kesänä; pakastimessa on nimittäin vielä punaviinimarjapusseja. Lisäksi löytyy satunnaisia mustikka-, vadelma, mustaviinimarja- ja puolukkapusseja sekä pakastettua kesäkurpitsaa niin raasteena kuin paloinakin. Otan siis missioksi tyhjentää pakastimetkin syksyn varalle:
Punaviinimarjat. Mehustan kesän janojuomaksi.
Mustikat, vadelmat ja mustat viinimarjat. Käytän smoothien, rahkan, puuron sekä luonnonjugurtin maustamiseen. Käytän kakkujen täytteeksi - ja mitä jos kokeilisin ensimmäistä kertaa elämässäni (sitten kotsan tuntien) marjakeiton tai -kiisselin tekemistä? Ja arvatkaapa, ajattelin myös kokeilla itse tehtyä luonnonjugurttia, jota äitinikin teki meille, kun olimme lapsia. Pitää vain kysyä resepti!
Puolukat. Survon ja käytän ketsupin korvikkeena ruuan kaverina.
Kesäkurpitsat. Teen kesän tullen kesäkurpitsa-hernekeittoa, kesäkurpitsa-perunakeittoa. Käytän kesäkurpitsapaloja kasvisnyyttejä grillatessa.
Tuleepa kesäinen olo näitä ruokia suunniteltaessa, ja varsinkin näitä viimekesäisiä kuvia katsellessa! Oijoi, ja lapsillakin alkoi jo kesäloma päiväkodista. Siis kesäloma; ja pian minullakin. Ihanaa!
P.S. Tuleeko teillä näiden lisäksi vielä jotain mieleen kasvimaasta tai luonnosta, jota voisimme hyödyntää näin alkukesästä? Tai hyviä reseptejä, joita kannattaisi kokeilla? Kaikki hyvät ideat erittäin tervetulleita! Nokkosta ja vuohenputkea sekä ruohosipulia ja valkosipulin versoja olenkin ehtinyt jo hyödyntää toukokuun aikana, ja viime kerran postaukseen viitaten tiskikone pyörii nyt soodan ja viinietikan voimin - ja nyt todella haaveena on, että kesällä ehtisin laittaa ompelukoneeni kuntoon ja ommella tyttärelle ja itselleni kukkamekot - ja mikä jottei miehelle ja pojalle kukkashortsit! Nälkä kasvaa syödessä - heh, tai toivon mukaan tässä tapauksessa ei kuitenkaan ihan kirjaimellisesti...
Pics are from last summer; foodstuffs we hopefully use more sufficiently this summer. I have also started to use wild vegetables from the garden, like goutweeds and nettles. Completely free and very healthy!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Nokkonen on myös hyvä lannoite. Kerään ja silppuan sitä suoraan valkosipulien väleihin. Toiset tekee käytettä jota antavat kasveille vedellä lantrattuna.
VastaaPoistaTotta! Jutussa en ottanutkaan muuten esille lannoitteita, joita varsinkin näin keväällä tulee käytettyä. Hyödynnän nokkosen lisäksi myös tuhkaa, ruohosilppua, huussin sekä nestemäistä että multaista jätöstä ja kahvinporoja lannoitteena - mutta nokkosta en ole vielä ehtinyt. Pitää kyllä kokeilla tänä kesänä varsinkin, kun tomaatit ovat "työn alla" :)
PoistaTuli mieleen että me olemme osan viinimarjoista keittäneet mehuksi, jota voi laimentaa vedellä. Netistä löytyy reseptejä joita muokkaamalla saat itselle sopivan. Mehumaija käyttöön ja porisemaan.
VastaaPoistaTottapa toki! Näin olen suunnitellutkin, ja toivon mukaan saan myös viime kesän viimeisimmät marjat mehuksi kesän aikana :)
PoistaKuullostaa hyvälle! Porkkanoita ollaan myös keitetty ja survottu pakkaseen. Näistä sitten tehty keittoja pitkin vuotta ja porkkalaatikko jouluna. : )
VastaaPoistaTämä pitää kyllä toteuttaa; helpottaa myös talvella ruuanlaittoa, kun on sose jo valmiina!
PoistaMe käytämme kesäkurpitsaa paljon pastan korvikkeena. Se on paitsi hyvää että sopii myös meidän keliaakikolle. Googlettele vaikkapa kesäkurpitsaspagetti tai kesäkurpitsalasagne. Omenoista keitämme tietysti hilloa, mutta myös sokeritonta sosetta. Sose pitää pakastaa. Me aikuiset laitamme sitä aamuisin puuron päälle. Raparperista keitämme välipalaksi soppaa ja laitan yleensä raparperia myös paloina pakkaseen, jotta soppaa saa keitettyä myös talvella. Laitamme raparperia myös mansikkahilloon. Minusta hillo on parempaa raparperilisällä, mutta sillä saa lisättyä myös omavaraisuusastetta, sillä mansikat joudumme ostamaan.
VastaaPoistaOi tuo kurpitsavinkki oli tosi kiva; kiitos! Ja tosiaan raparperiakin voisi säilöä talven varalle, eikä käyttää vain näin kesällä. Omenaa saadaankin sitten syksyllä, ja viime syksynä sen säilöntä tehtiin onnistuneesti; sosetta riitti melkein koko talven varalle :) Hyvä vinkki tuo raparperin lisä mansikkahillossa; kokeilen varmasti!
Poista