Askeleet alkavat hidastua, kun talvi lähestyy. Tänä syksynä sen huomaan ensimmäistä kertaa - näin aikaisin. Kolme vuotta meni kuitenkin ymmärtäessä, mitä kaikkea syksyyn kuuluu ja kuinka paljon mikäkin vie aikaa torpan pihamaalla, kasvimaalla, syystöissä - ja kaikessa, joka valmistaa niin taloa kuin sen pihapiiriäkin tulevaan talveen. Syksy on siinä määrin haastava vuodenaika, että valo vähenee, lämpötilat laskevat, sateet lisääntyvät, lomat on pidetty ja mieli halajaa enemmän sisälle - ja silti ulkona riittäisi vielä vaikka kuinka tekemistä. Ehkä tämä syksy menikin osaltaan siksi niin sutjakkaasti, että syksy oli erittäin kaunis ja aurinkoinen.
Sunnuntaina huomasin, että vähän jopa huomaamatta olemme saaneet pihamaalla lähes kaiken kunton ja talviteloille. En itsekään aluksi ymmärtänyt, kuinka paljon töitä oikeastaan syksylle ajoittuu, joten ehkä avaan tätä moninaisuutta teille, jotka kenties haaveilette vanhasta talosta pihapiireineen maalla.
Kasvimaan tyhjennys vaiheittain ja juuresten säilöntä talven varalle. Tavoitteena meillä oli, että olisimme laittaneet tässä yhteydessä myös maakellarin kuntoon, mutta koska sato oli niin niukka, säästyimme jälleen kerran maakellarin putsaukselta, paikkaamiselta ja kalkkimaalaukselta. Ensi vuonna sitten?
Hedelmien poimiminen puista ja säilöminen. Useampi omenapuu teettää jo satoa varsin mallikkaasti, joten työ ei ole mitenkään vähäinen, vaikka meillä runsasta satoa tuottavia omenapuita on vain kaksi - ja muiden puiden anti on nautittu sitä mukaa, kun niitä on kypsynyt. Osa omenoista on kärrätty pellolle peurojen naposteltavaksi. Marjapensaat olemme saaneet viime vuosina tyhjennettyä jo loppukesästä.
Viimeinen ruohonleikkuu ja haravointi ovat tuottaneet armottoman hyvää kompostiainesta jo neljän lehtikompostin verran - ja sitä kautta multaa seuraavaksi vuodeksi. Lisäksi kasvimaalle kärrättiin parikymmentä kottikärryllistä lehtiä ja ruohosilppua. Pihaa haravoitiin kuukauden jokaisena viikonloppuna, joten ihan pienestä hommasta ei ole kyse, sillä pihapiiriämme reunustaa useampi suurempi koivu. Nämä koivut ovat valitettavasti monet tiensä päässä, minkä takia otamme myös talteen näiden tuottaman arvokkaan biomassan vielä kun voimme; parin vuoden päästä kun sitä ei enää ole tarjolla näin runsain määrin.
Rännit on puhdistettu moneen kertaan, mutta vesisaavit odottavat vielä tyhjennystä. Syynä on alhainen vedenpinta kaivossa. Kuiva kesä ja syksy näkyvät meillä siis edelleen. Tässäkin olemme tyrineet kuitenkin jo muutamana vuonna. Kerran jäädyttyään saaveja on erittäin vaikea enää saada sulamaan ja tyhjenemään talven aikana. Siksi tässäkin on syytä olla ajoissa, jotta saavit säilyisivät ehjänä myös tulevaan talveen.
Syyslannoitukset olemme hoitaneet vähän niin kuin vasemmalla kädellä. Varoituksen sana tuleville lauseille; herkkähipiäiset skipatkoon siis tämän - tai no, onkohan tämä kuitenkaan niin pahasta? Lapset pissaavat nimittäin edelleen pottaan sisällä. Meillähän ei siis ole sisävessaa torpalla. Potan pissit on kuskattu yksi toisensa perään aina viinimarjapuskien, marjapensaiden ja kukkien juurille. Toinen oiva lannoita on kahvin puru, joka otetaan pannukahvista talteen ja sirotellaan kasvimaalle ja kukkapensaiden juurelle. Tuhkia kuskataan myös pihamaan ravinnetta tarvitseville paikoille. Ja edellä tuli esille myös lehtien ja ruohosilpun hyödyntäminen lannoitteena. Erillisiä lannoitteita emme siis osta; vaan käytämme niitä, mitä itse tuotamme ns. sivutuotteena.
Näiden lisäksi pihaa on siivottu puutarhakalusteista, lasten leikkiaitasta matot on nostettu orrelle, trampoliini pistetty kasaan ja kärrätty navettaan, muoviset leikkiämpärit ja lapiot koottu räystään alle vesisateelta ja jäätymiseltä suojaan; sellaista siivousta, syksyisin kuitenkin enemmän ulkopuolella taloa. Kukkapenkkejä olisi ollut hyvä siistiä rikkaruohoista, mutta ne ovat jääneet minulla ainakin vielä tekemättä. Kesäkukat olen siirtänyt sisälle; samoin yrtit, jotka pelkäävät pakkasta. Osan ruukkukasveista pistin maahan; äitienpäiväruusut ja äidiltäni hoitoon saamani hortensian. Jos ne näin säilyisivät elossa ensi kesään?
Ensi viikonloppuna siirrymme sisähommiin; talvi-ikkunat on jo kannettu paikoilleen, mutta ne odottavat vielä paperointia. Lisäksi suunnitelmissa on ripustaa ovien eteen verhot, mitä meillä ei ennen ole ollut. Tavoitteena on tulevana talvena säästää lämmityskustannuksista, jotka ovat olleet liian suuret, joten ehkä jatkan tästä aiheesta jossain toisessa postauksessa.
Näihin asioihin menee siis yllättävän paljon aikaa - varsinkin, kun se aika on otettava viikonlopuista, sillä arkena olemme kaupungissa. Näiden touhujen lisäksi meillä on syksyisin ollut usein muitakin nikkarointi- ja korjausprojekteja käynnissä, mutta tälle syksylle oikein suunnitelmallisesti ajoitimme mahdollisimman vähän uusia rakennus- tai sisustusprojekteja. Silti niitä tuli vähän kuin väkisin. Lasten huoneen kaapin ovi repesi liitoksistaan. Asia mikä olisi pitänyt korjata jo aiemmin, mutta oli jäänyt muiden kiireiden alle, mutta nyt se tuli siis tehtäväksi pakosta. Kuistin listat pitää asentaa vielä paikalleen, jotteivät hiiret vie eristeitä mennessään. Lumiesteet asennetaan navetan katolle suojaamaan uusia rännejämme. Meinasivat rännit mennä nimittäin lumen mukana alas viime talvena. Ja olisi meillä sadesiputken kaivaminen maan allekin ollut listalla, mutta veikkaampa, että maa ehtii jäätyä ennen kuin siihen työnsarkaan pääsemme kiinni. Ja marjassa ja sienestämässä ei tänäkään vuonna ehditty juuri käydä, vaikka kovasti sitä olisin toivonut.
Silti: vaikka lista tuntuu näin kirjoitettuna pitkälle - ja päiviä näiden aikaansaattamiseksi on ollut muiden perhepuhteiden ja synttärikestien ohella reilut 20 päivää, tuntuu, että ensimmäistä kertaa en ole aivan niin loppu kuin muina syksyinä - ja olen nauttinutkin näistä syysviikonlopuista huomattavasti enemmän kuin aiempina syksyinä. Tätä sunnuntaina miettiessäni päättelin, että olemme ehkä oppineet jotain. Toki: alkusyksystä olin palata loppuun, mutta syynä oli selkeästi yksi ylimääräinen tapaturma, joka vei meiltä voimia ja aikaa niin paljon, että kuka vain olisi siinä tilanteessa ollut lähellä loppuun palamista.
Vinkkini kaikille vanhan talon ja pihapiirin omistajille onkin näin syysaikaan, ettei suunnittele elo-, syys- ja lokakuulle mitään ylimääräisiä rakennus- tai korjausprojekteja. Työtä nimittäin riittää ihan sadon korjuussa ja tavallisissa syystöissäkin. Toki jos on sellainen pihapiiri, jossa satoa ei tarvitse korjata, työtä on vähemmän.
Sunny garden in Autumn.
I have enjoyed these days, which have been on the ather hand quite busy but at the other hand also relaxing.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Iso työ, onneksi olkoon. On siinä kaikenlaista laittamista talven varalle, mutta vähitellen kun tekee, tulee työ jossain vaiheessa valmiiksi. Meillä myös on suurin osa syksyn töistä jo tehty: saavit tyhjennetty, uimatikkaat nostettu ylös ja kasvilavat tyhjennetty sadosta. Viime tipassa tosin, mutta sadonkorjuu ulottui nyt poikkeuspitkälle lämpöisten säiden ansiosta.
VastaaPoistaLämmin syksy taisi helpottaa tänä syksynä aika paljon syystöissä - vaikka toisaalta sadonkorjuukin tosiaan siirtyi eteenpäin. Ainakin meillä, kun kesällä ei juuri mikään kasvanut, kun oli niin kuivaa. Nyt alkaa onneksi helpottaa, ja talvella onkin ehkä vähän rauhallisempaa :)
Poista