Hengittävät pintamateriaalit vanhan rakennuksen sisustamisessa

Tämä teksti liittyy rakennusrestauroinnin opintojen näyttöihin, joista kirjoitin aiemmin täällä. 

Hengittävyydestä kirjoitin aiemmin jo postauksessa Materiaalien hankinta restaurointikohteeseen, mutta kertaan osin samaa asiaa, jos et ole kyseistä postausta lukenut. 

Imee ja luovuttaa kosteutta

Sanana hengittävyys johtaa osin lukijaansa harhaan. Kyse on nimittäin siitä, miten materiaali imee kosteutta ja toisaalta, miten se luovuttaa kosteuden. Monesti nähdään aivan mahdottomasti vaivaa eristeiden hengittävyyden kanssa, mutta lopuksi pinnat maalataan muovia sisältävillä maaleilla.

Huoneilmassa kosteutta

Ulkopintojen hengittävyyteen ja sen alla oleviin eristeisiin kiinnitetäänkin enemmän huomiota, mikä on toisaalta luonnollista; ulkoa päin tulee paljon kosteusrasitusta, joka näkyy konkreettisesti esimerkiksi rankkasateena ja myrskynä ikkunan toisella puolella.

Sisäpintojen hengittävyys ei ole kuitenkaan samantekevää. Ihminen ja eläimet tuottavat kosteutta sisäilmaan merkittävän määrän vuorokaudessa. Esimerkkinä nelihenkinen perhe synnyttää noin 10 litraa kosteutta huoneilmaan vuorokaudessa. Makuuhuoneissa tilanne näkyy herkästi (vrt. yllä oleva kuva). Jos sisäpinnat imevät kosteutta, se imeytyy rakenteisiin ja jos sisäpinnat luovuttavat kosteutta, ne luovuttavat kosteuden, jolloin sisäilman kosteus pysyy ihmiselle optimaalisena koko vuorokauden ajan (vrt. kuva). Mitä korkeampi kosteus on, sitä enemmän rakennusmateriaaleista irtoaa huoneilmaan kemikaaleja, jolloin sisäilman laatu kärsii. Kostea huoneilma on myös otollinen paljon puhutulle homeelle sekä itiöille, jotka aiheuttavat terveyshaittoja. Nämä opin syksyllä Hannu Rinteen luennoilla Rasenaarissa osana rakennusrestauroinnin opintoja, joista yllä mainittu kuva on myös otettu. (Rasenaareihin on muuten vapaa pääsy, joten kannattaa seurata Rasekon julkaisuja esimerkiksi facebookissa, jos tällaiset luennot kiinnostavat!)

Sisäpintojen hengittävyys parantaa myös rakennuksen virheen- ja vahingonsietokykyä. Jos vaikkapa pesuämpäri vesineen kaatuu lattialle, ja vettä valuu listojen välistä alapohjan eristeisiin, nousee herkästi huoli, mitä kosteus saa aikaan alapohjassa. Jos rakenne hengittää joka suuntaan, kosteus kyllä häviää alapohjasta, eikä suuria vaurioita pääse syntymään. Jos kuitenkin lattia on maalattu muovia sisältävällä maalilla, on yksi suunta hengittävyydestä tukittu. Vesihän ei muovipinnan läpi pitäisi päästä alapohjaan, mutta ovatko kaikki saumakohdat varmasti tiiviitä ja lautalattian raot varmasti tilkitty muovimaalilla - entä esimerkiksi kaapiston sokkelien alla olevat laudat? Pienikin huolimattomuus maalatessa mahdollistaa kosteuden pääsyn rakenteisiin, mutta kuivumisen kannalta nämä huolimattomuuskohdat ei välttämättä ole tarpeeksi laajoja.

Testaa hengittävyys

Jos maalikauppias toteaa, että maali on hengittävä, mutta olet epäileväinen, kehoitan ostamaan maalia niin pienen purkin kuin sitä vain saat. Sen jälkeen maalaa maalia niin monta kerrosta mallipalalle kuin mitä maalattavaankin kohteeseen pitäisi maalata. Tämän jälkeen lorauta pinnan päälle vettä ja laita vesilasi ylösalaisin vesitilkan päälle. Seuraa tilannetta. Imeytyykö vesi maalattuun materiaaliin? Jos imeytyy, kuivuuko materiaali suhteellisen nopeasti? Jos ei, olet maalannut juuri sellaisen pinnan, joka ei hengitä. 

Hengittävätkö maalit?

Harva maali toimii hengittävänä varsinkaan heti maalauksen jälkeen. Pellavaöljymaalikin on hengittämätön, eli muodostaa kalvon heti maalauksen jälkeen, jos sitä maalataan kaksi tai kolmekin kerrosta. Yksi kerros kuitenkin vielä hengittää ainakin oman kokemukseni ja käyttämieni maalien perusteella, mikä näkyy pesuämpärin alla tummenpana rinkulana - ja kuluessaan maali (etenkin lattioissa) alkaa hengittää. Itse olen ratkaissut asian niin, että olen maalannut pellavaöljymaalilla vain yhden kerroksen. Yhden kerroksen maalaus on vain tehtävä todella huolellisesti, jotta lopputulos ei pistä silmään. 

Hengittäviäkin maaleja kuitenkin on. Esimerkiksi aito kalkkimaali tai keittomaali hengittävät varmasti, minkä olen nähnyt omissa kohteissani arjessa. Kanalan kalkkimaalatun seinän kastuessa seinään jää tummempi pläntti - joka on sitten myöhemmin hävinnyt seinästä eli kuivunut. Punamullattu torppamme on puolestaan kovalla sateella tuulen puoleiselta sivultaan tummemman punainen kuin tuulen suojaiselta sivultaan. Auringon alkeassa lämmittää seinät palautuvat ennalleen. Myös aito savimaali hengittää. 

Tässä kohtaa joudun kuitenkin huokaisemaan ja kertomaan, että markkinoilla on erittäin paljon maaleja, jotka on nimetty kalkki-, savi tai keittomaaliksi, mutta jotka sisältävät kuitenkin ainesosia, jotka heikentävät tai estävät hengittävyyden. On myös monia ohjeita, joissa esimerkiksi kalkkimaalit saa säilymään pinnoissa paremmin, esimerkiksi kalkkimaalatun pinnan vahaus lopuksi. Kalkkimaali hengittää, mutta vahattu pinta ei enää hengitä.

Mitä maalit sisältävät?

Mistä sitten tiedät, mitä maalisi sisältää? Voiko sitä kautta saada tietoonsa, sisältääkö maali esimerkiksi muovia - tai kenties jotain muuta myrkkyä, jota et haluaisi käyttää? Suurin osa maalitehtailijoista jättää tämän kertomatta, koska heidän ei ole sitä pakko kertoa. Suomen luonnonmaalien verkkokaupassa on kerrottu avoimesti, mitä maali sisältää, jos Suomen luonnonmaalit ovat saaneet tästä tiedon maalitehtailijalta. Suosittelen siis vierailemaan näillä sivuilla, jos asia alkoi kiinnostaa.

Jos valmistat itse maalisi, tiedät myös, mitä maali sisältää. Karoliina Hytönen on tehnyt itse valmistettavista maaleista laadukkaan opinnäytetyön, josta on helppo päästä alkuun, jos asia kiinnostaa.

Olen tehnyt itse pellavaöljymaalia, ja koulussa testasin munatemperaa. Kummatkin ovat yllättäneet helppoudellaan. Suurin askel onkin hankkia tarvittavat materiaalit (eli minun tapauksessa käytännössä pulllo pellavaöljyvernissaa + pigmentit) ja sen jälkeen kokeilla ensimmäisen kerran, miten homma sujuu. Ensimmäisen kerran jälkeen maalin sekoittaminen on jo niin helppoa kuin heinänteko. Heinääkään en ole ikinä tehnyt, mutta oletan, että sekin on siis helppoa, kun sen on ensimmäisen kerran tehnyt...



Hengittävätkö tapetit?

Toinen sisäpinnoilla yleisesti käytetty materiaali on tapetti. Suurin osa markkinoilla olevista tapeteista on nykyään muovitapetteja. Kysyin Toijalan Tapettitehtaan edustajalta, miksi näin? Hän vastasi kuluttajien tarpeet. Tapetointi halutaan usein tehdä itse, eikä käytetä ammattilaista, jolloin tapetin pitää olla mahdollisimman helppo asentaa, jotta negatiiviselta asiakaspalautteelta vältytään. Mitä helpompi on tapetti asentaa, sitä tyytyväisempi asiakas, sitä parempi maine ja sitä enemmän myyntiä. Yksinkertainen ja looginen selitys siis taustalla.

Paperitapetin asentaminen on todella vaikeampaa kuin muovisen tapetin, joka ei veny ja asettuu seinälle tuosta noin vain. Ammattilainen ja harjaantunut harrastajakin osaa kuitenkin asentaa myös paperitapetin hyvin seinälle. Ongelmana vain nykyään on, että paperitapetteja on kovin vähän ja moni myy paperitapettina tapetteja, joissa on muovia ja joskus paljonkin.

Pihlgren ja Ritolan Tapettitehtaan tapeteissa on päällä ohut muovikerros, joka kuitenkin tehtaan edustajan mukaan ns. liukenee pinnasta asennettaessa tapettia seinälle. Muovi värikerrosten päällä suojaa tapetin värejä asennustyön ajan. Kun ja jos tapetille osuu vettä tai nestemäistä likaa, se imeytyy varmasti tapetille ja kosteus häviää tapetista hyvin nopeasti.

Pihlgren ja Ritolan mallistossa on paljon 1900-luvun eri vuosikymmenien malleja, ja eri vuosikymmenien mallit on jaoteltu hienosti heidän verkkokauppansa sivuille. 1800-luvun malleja ja talonpoikaistyylisiä tapetteja on kuitenkin vähemmän. Jos vanhemmat aikakaudet kiinnostavat, Lim och Handtryck -tapettitehtaan mallistosta löytyy myös vanhemman mallisia tapetteja. Itse hankin torpan makuukamareihin tapetit Gysingen mallistosta, joita jälleenmyy Suomessa Rakennusperinteen ystävät ry. Gysingen tapettien pinnoilla on ohut lakkakerros. Lakka ei myöskään hengitä, mutta jouduin tekemään kompromissin. Osa seinistä ei siis hengitä niin kuin toivoisi, mutta rintapenelit, sisäkatto ja lattia hengittävät.

Varmasti hengittävä sisäpinta?

Itse munatemperella maalatut paperoidut seinät ovatkin varmasti tähän asti saadun tietopohjan perusteella varmin vaihtoehto, jos sisäpinnoista haluaa varmasti hengittävät. Myös vanhoista sanomalehdistä voi loihtia eläviä seinäpintoja, ja talonpoikaistaloissa sanomalehdet ovatkin olleet ensimmäisiä tapetteja, kun muuhun ei ole ollut varaa ja vetoisuutta sisätiloissa on haluttu vähentää. Paras vaihtoehto olisi tietenkin jättää esimerkiksi hirsi- tai savitiiliseinä näkyville ilman mitään pintäkäsittelyä. Tällöin pinta varmasti hengittää ja takaa paremman huoneilman. Ulkoseinillä tämä voi aiheuttaa kuitenkin vetoisuutta ja talvisin turhan kylmiä tuntemuksia sisätiloihin. Lattioiden lautoja suojaava suopakuuraus on hengittävä - eikä sitä kannata tehdäkään hengittämättömään rakenteeseen, sillä kuuratessa usein roiskuu.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Löydät minut myös Instagrammista, Facebookista ja Pinterestistä!