Ristiäisissä poikamme sai viimein nimen. Nimenantoprosessi oli kauttaaltaan todella haastava. Pojalle oli niin paljon vaikeampi miettiä nimeä kuin tytölle. Vai olenko ainoa, joka näin ajattelee?
Monella lapsella nimi on jo ennen kuin se syntyy. Ns. tekonimi. Meilläkin oli. Tyttäremme oli Abrahamiina ja poikamme Mooses. Abrahamiina sai aikaan ihmettelyä, mutta ymmärsivät jotenkin, kun sanoin sen olevan väännös Abrahamista. Väännös syntyi, kun selvisi, että mahassa onkin tyttö. Mooses puolestaan sai aikaan iloisia ilmeitä. Joulupukki oli haltioissaan ja tuleva kummitäti tiesi yhden kirjailijan olevan Mooses nimeltään. Siis onhan se ihan hyvä nimi, jos ette muuta keksi. Abrahamiinasta oli helpompi luopua, sillä oli vähän vaikea lausua. Mooses puolestaan puhututtaa edelleen - ja kenties säilyykin perheemme sisäisessä käytössä, hellittelynimenä nyt ainakin. Meidän Mooses...
Älkääkä kysykö, mistä ja miksi tällaiset nimet on annettu. Kysykää sitä mieheltäni. Hän on saanut päättää tekonimet. Emme ole niin uskonnollisia, kuin näistä nimistä saisi kuvan. Ehkä tekonimien olikin tarkoitus kuvastaa sitä, ettemme ole näiden nimien kanssa todellakaan tosissamme. Että haluamme päättää nimen vasta, kun näemme ihmisen ja opimme vähän tuntemaan häntä; millainen nimi hänelle oikeasti sopii.
Kun tuli oikean nimen annon aika, auta armias, että oli vaikeaa. Huomasin, että mies ei ehdottanut kuin muutamaa hassua, mielestään hyvää nimeä. Ja kun minä ne torppasin, sain tehtäväksi ehdottaa ne 50 muuta nimeä - joista suurimman osan itse torppasin, loput mies - paitsi lopulta yhden. Tämä yksi tuli mieleen viikkoa ennen H-hetkeä, tapaamista papin kanssa. Ja se tuntui heti oikealle, meidän kummankin mielestä. Toinen nimi päätettiin puolestaan edeltävänä iltana; nimi juonsi juurensa suvusta.
Vinkkejä nimen antoon en osaa sanoa. Ainoastaan sen, että älkää ihmeessä testatko nimimahdollisuuksia koko suvulla tai kyselkö heiltä hyviä nimiä; seurauksena on vain, että jokainen nimiehdokas saa joltakin torppauksen. Ja älkää kysykö toiselta lapseltanne, kuulostaako jokin hyvälle; meillä kaikki muut nimet saivat esikoiselta vastauksen Ei - paitsi Mooses vastauksen Joo.
Minä puolestaan sain vinkkejä. Katso kuolinilmoituksia. Katso Väestörekisterin nimipalvelu netissä. Ehdottakaa kummatkin 10 nimeä ja pisteyttäkää ne. Lue tämä kirja: Eemu, Ukri, Amalie. Jne.
Tunsin jopa huonoa omaa tuntoa, kun en tehnyt excel-taulukkoa - enkä saanut aikaiseksi hankkia tuota kirjaa - kun samaan aikaan nimi oli edelleen hukassa. Huonoa omaa tuntoa, kun muut arjen asiat menivät nimen miettimisen edelle. Onhan nimi kuitenkin todella tärkeä asia; lausahdus jonka kuulin monen monta kertaa näiden kahden kuukauden aikana. Ja kuuntelin korva herkämättä erikoisia lasten nimiä - vanhempiensa itse keksimiä - ja tunsin siitäkin huonoa omaa tuntoa; minulla kun ei tullut mitään "omaa" millään mieleen.
No lopulta nimi vain tulla tupsahti mieleen. Ei erikoinen nimi - eikä niin ainutlaatuinen. Mutta sen tarkastin Väestörekisterin palvelusta, että nimi ei ole ihan kärjessä ollut viime aikoina. Ja Wikipediasta katsottiin, mistä nimi on lähtöisin. Kun nimi ei ollut kovin suosittu (tavoitteena, ettei kovin monella luokkakaverilla ole samaa nimeä) ja kun nimen merkitys oli ihan ok, oli valinta selvä.
Nyt olemme viikon puhutelleet avoimesti poikaamme uudella nimellä. Ja oikea nimi tuntuu edelleen hyvälle. Moosesta on kuitenkin ikävä. Sen takia päätinkin: Koska blogissani on paljon juttua lapsistamme, alan puhuttelemaan heitä täällä tekonimillä. Paitsi että tyttärelle päätin antaa vielä lempinimen tekonimestä; Abrahamiinasta lyhennelmä Miina.
Eli saanen nyt esitellä teille sisarukset: Miina ja Mooses. Kuulostaa hyvälle, vaikka itse sanonkin!
Miten teillä lapset ovat saaneet nimensä? Onko nimet olleet jo valmiina vauvan ollessa masussa, vai onko muitakin mattimyöhäisiä matkassa? Jotka pähkäilevät asian kanssa lähes viimeisiin minuutteihin asti…? Ja onko joukossa niin lahjakkaita, että ovat itse keksineet nimen? Nimen, jota ei löydy vielä suomalaisesta nimikalenterista?
Kadehdin monesti luovia ihmisiä - mutta toisaalta; meidän poikamme oli niin reilun ja rehdin suomalaisen oloinen, että kaikki hienot viritykset tuntuivat vieraille. Siksi olenkin valintaamme tyytyväinen; perinteinen suomalainen nimi sopi juuri hänelle oikein hyvin.
Kuvissa:
Punaisen Norsun body, suunniteltu Suomessa, valmistettu Portugalissa.
Melli EcoDesignin päiväpeitto, suunniteltu ja valmistettu Suomessa.
* * * * *
Our boy got a week ago his real name. At the same time we had to say goodbye to name Mooses, which we used since we knew hi was coming, "get started". Our daughter had also nickname before she got the real name; Abrahamiina. Quite rear name here in Finland… Because names have their history, I decided to talk here in blog with these names - but Abrahamiina got nickname Miina - it's little simpler to write. And Miina & Mooses sounds nice - or what do you think?
In the Pictures:
Body by Punainen Norsu, finnish design, made in Portugal.
Felt by Melli EcoDesign, finnish design, made in Finland.
Täälläkin pähkäillään nimiasian kanssa. Nimiäiset on helmikuun ekana sunnuntaina ja lomake maistraattiin odottaa täyttämistä. Vaikea valinta!
VastaaPoistaKyllä se sieltä varmasti putkahtaa mieleen - vaikka ei todellakaan ole se helpoin tehtävä; tai niin ainakin meillä :)
PoistaMeillä tekonimenä oli Tyyppi ja siitä eri väännökset. :) Tytölle oli nimi oikeastaan jo ennen raskautta, se muuttui lopulliseen muotoonsa raskaana ollessa. Ultrassa selvisikin, että yli 80% varmuudella tyttö ja sillä mentiin ajatusmaailmassa, kunnes synnärillä syliin tuotiinkin poika. :D Hiukan ennen ristiäisiä pohdittiin pojalle nimiä (miehen ehdottamat Roberto Carlos Horatio Cane ei mennyt ihan läpi..) ja vitsillä jompikumpi heitti Justus-nimen. Se sitten jäi. Toinen ja kolmas nimi tuleekin suvusta. :) Vaikka mies väitti, ettei heidän suvussaan kulje mitkään nimet, muisti sitten jossain vaiheessa oman toisen nimensä, joka oli myös isänsä toinen nimi ja hänen suvussaan muillakin. :D
VastaaPoistaIhana! Justus on kaunis nimi ja jos vain suvusta oltaisiin mekin löydetty ekakin nimi, olisi ollut hienoa. Mutta toisenakin nimenä oikein hyvä, ja mikä parempaa, että isälläänkin sama nimi!
PoistaMeillä esikoisen "bloginimi" on Nasu ja nuorimmaisen oli Pikku-Myy, kunnes syntymänsä jälkeen hän paljastui varsinaiseksi Justiinaksi ja siitä lähtien häntä onkin kutsuttu sillä nimellä ;D.. Molempien tyttöjen nimet ovat jo ennen syntymää olleet selvillä, mutta tämän kolmannen kohdalla nimivalinta onkin osoittautunut haasteellisemmaksi.. Ei yhtään varmaa nimeä ole vielä keksittynä numero kolmoselle - ei sitä oikeaa eikä edes leikkinimeä. Mutta eiköhän ennemmin tai myöhemmin törmätä siihen oikeaan ;D.. Mooses on suloinen <3 ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaJustiina :D Ihanan rehellistä ;) Tsemppiä nimen löytämiseen sinnekin ja ihania odotusaikoja tietenkin <3
PoistaMolemmilla pojilla nimi keksitty viime tingassa. Esikoisella viikko ennen ristiäisiä, tosin ehdottelin jo aiemmin, mutta miehelle ei ensin kelvannut, mutta sitten meni lopulta kuin ammatinvalinta minulla, että ei keksinyt muutakaan parempaa kuin sen vanhan ajatuksen ;) Kuopuksella sitten päätimme mukamas nimen jotakuinkin viikko pari ennen ristiäisiä, mutta sitten tutkin väestörekisterikeskuksen sivuja ja hämmästyksekseni totesin, että poikamaiseksi ajattelemaani unisex luontonimeä olikin annettu viime aikoina enemmän tytöille. Torppasimme sitten sen nimen ja uusi lyötiin sitten lukkoon ristiäisiä edeltävänä iltana. Ja kyllä, minusta tytöille olisi paljon helpompaa keksiä nimiä. Tosin valinnanvaikeus tulisi sitten varmaan niin monista hyvistä vaihtoehdoista.
VastaaPoistaTe olette kyllä laittaneet todellakin paremmaksi; ihan noin viime tippaan ei pappi suostunut jättämään asiaa ;D Kiva kuulla, ettemme ole ainoita, joille nimen löytäminen on ollut haastavaa!
Poista