Exercising During Pregnancy - and After That

Raskaus ja synnys - varmasti kaksi tekijää, jotka muuttavat monen liikkumistottumuksia? Ainakin minulla kävi näin, kummankin raskauden ja synnytyksen seurauksena. Nyt tammikuussa tapahtui kuitenkin, ikään kuin varkain, käänne; huomaan, että olen liikkunut lähes joka päivä ja suorastaan innostunut kunnon kohottamisesta. Enkä vain vaunukävellyt, vaan käynyt myös salilla, tehnyt juoksulenkkejä ja tutustunut uusiin hyvinvointi- ja treeniblogeihin! Miten näin pääsi käymään? - ja vielä varkain?

Raskaana neljännellä kuulla. Kävely alkoi tuottaa jo tuskaa.

Ehkä parempi taustoittaa, ja palata aikaan ennen Miinan syntymää. Silloin liikuin paljon. Kävin salilla vähintään kolme kertaa viikossa ja tein joka päivä koiran kanssa vähintään puolen tunnin kävelylenkin - usein paljon pidemmän. Joskus kävin myös spinningissä.

Muutos tapahtui todellakin, kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi. Se pahoinvointi. Aivan karmeaa. Ja väsymys. Niin tainnuttavaa. En vain pystynyt liikkumaan kuten ennen alkuraskaudesta. Sitten keskivaiheella raskautta alkoi supistella; en pystynyt kävelemään kortteliakaan ympäri ilman että mahani olisi mennyt kovaksi - tunne oli ilkeä ja vähän pelottavakin. Näin kävelykin jäi kuvioista, ja koira joutui tottumaan hyvin lyhyihin lenkkeihin.

Keskivaiheen raskaudessa pystyin kuitenkin käymään salilla, joten liikkuminen ei jäänyt kokonaan. Lisäksi pystyin pyöräilemään kauppaan, kaupungille ja salille, Ponillani, jos istuin satulassa oikein pystyasennossa. Eli liikkuminen ei loppunut kokonaan. Lisäksi kesän tullen huomasin, kuinka ihanaa oli uida; paras liikuntamuoto mielestäni raskaana ollessa. Ja mikä parempaa kuin uida kesällä, maauimalassa, musiikin soidessa taustalla - vaikka puoli tuntiakin putkeen. Omalla vauhdilla - niin, että mummotkin uivat sinun ohi…

Kävin salilla lähes loppuun asti raskautta; viikko ennen synnytystä oli viimeinen salikäyntini. Pääosassa ei ollut todellakaan enää lihasten kasvattaminen, eikä ylläpitokaan - eikä kunnon kohottaminenkaan. Tavoitteena oli pitää ennemminkin mieli virkeänä ja kunto suht koht kunnossa - ajatellen tulevan synnytyksen ponnistuksia ja ensimmäisten kuukausien koitoksia tulevan vauvan kanssa. Valmistauduin myös henkisesti siihen, että en kävisi salilla synnytyksen jälkeen pitkään aikaan. Iso asia ihmiselle, joka on liikkunut viimeiset 15 vuotta lähes joka päivä.

Synnytyksen jälkeen mieli ei tehnytkään salille, mutta liikkumaan teki. Ja niin lähdin jo seuraavana päivänä kotiin päästyäni kävelylle, ihan kaksin koiran kanssa. Muistan varmaan loppuelämäni sen tunteen; pystyin kävelemään, nopealla tahdilla ilman painavaa palloa mahan seudulla, ja se tuntui hyvälle. Ja koira oli niin onnessaan. Synnytyksestä vähän päälle kolmen kuukauden päästä aloitin myös saliharjoittelun. Lisäksi aloitimme Miinan kanssa vauvajumpan, jossa vauvaa käytettiin lähinnä painona äidin parantaessa omaa lihaskuntoaan strategisilta paikoin.

Voin kuitenkin myöntää, että jostain syystä en innostunut tällöin liikkumisesta kuten ennen. Kenties kaikki oli niin toisin. Liikkuminen piti suunnitella, eikä voinut lähteä liikkumaan silloin, kun mieli teki. Tämä oli kenties suurin syy; arjen vapauttajasta olikin tullut yksi ohjelmanumero, joka piti tarkoin miettiä etukäteen.

Ehdin liikkua vähän päälle vuoden ennen kuin tulin taas raskaaksi. Toisalla raskauskerralla jo lähtökohta oli heikompi; kunto ei ollut läheskään niin hyvä kuin ensimmäisellä kertaa. Lisäksi tiesin, mitä tuleman pitää, mikä jotenkin lannisti. Keksin tekosyitä, miksi en lähde salille. Ja kävely alkoi tuottaa tuskaa vieläkin aiemmin, jo neljännellä raskauskuukaudella. Muisto liikkuvasta ja energisestä minästä oli muisto vain. Loppuraskaudesta koiramme kuoli, mikä vähensi liikkumista edelleen. Myös salilla käynnit lopetin useita viikkoja aiemmin ennen synnytystä.

Mutta mikä erikoista? Kun olin synnyttänyt ja päässyt kotiin, mieli teki jo ensimmäisellä viikolla salille! Jarrutin kuitenkin aloitusta, sillä jotenkaan en hennonnut jättää vastasyntynyttä toisen hoiteisiin, mietin maitovirtaa, joka yllättäisi kesken treenin - ja toisaalta tiesin, että en osaisi ottaa salilla tarpeeksi rennosti, jolloin tulokset voisivat olla muuta kuin toivottavia. Kävin vauvan kanssa vaunukävelyillä, treenasin lantiopohjan lihaksia (mikä ei tuntunut kyllä mitenkään treenaamiselle), imetin - ja söin herkkuja.

Arki muuttui myös totaalisesti. Kaksi lasta on aivan eri asia kuin yksi lapsi, huomasin. Ja valitettavasti tuntui, ettei äidin liikkumiselle jää vain aikaa. Missä ihmeen välissä ehtisin lähteä salille? Kun en ehdi kävelyllekään läheskään joka päivä…?

Tammikuussa kuitenkin päätin, että nyt aloitan salilla käynnit ja otan vain sille aikaa. Huomasin nauttivani. Ensinnäkin sain olla poissa kotoa noin puolitoista tuntia; olla vain itsekseni. Ja siihen päälle salilta saatu mielihyvä. Ouh, I like it!

Alku ei ollut kuitenkaan helppo. Kotiin päästyäni vastassa oli Arki isolla A:lla. Mielihyvä kaikkosi herkästi, kun piti kiriä takaisin se aika, jonka oli ollut poissa. Tähän päälle huono kunto, väsymys ja nälkä.

En kuitenkaan antanut periksi, vaan itse asiassa aloin pistää lisää jauhoja myllyyn! Halusin eroon väsymyksestä ja kireästä minästä; halusin olla energisempi, pirteämpi ja parempi äiti. Niinpä päätin salikäyntien lisäksi lähteä parina aamuna juoksulenkille - ja kahtena päivänä vielä vaunulenkit, jolloin liikkuisin kuutena päivänä viikossa. Olen tämän tammikuun aikana innostunut liikkumisesta ja kunnon kohottamisesta ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen!

Tästä maha sai kasvaa vielä kuukauden - vaikuttanee liikkumiseen…?

Nyt tammikuun lopussa voin jo sanoa, että homma alkaa jotenkin luistaa. Mutta mitä tämä tarvitsi oli: suunnitelmallisuutta ja päättäväisyyttä. Kun se hetki on, se käytetään. Ei jäädä miettimään, onko nyt sellainen fiilis. Tai onkohan mulla flunssa. Tai millainen ilma siellä on. Tai onkohan salilla ruuhkaa. Ei, silloin vain mennään.

Mieli on jo nyt huomattavasti pirteämpi, rennompi ja iloisempi. Huomaan kuitenkin olevani edelleen todella väsynyt ja monesti myös heikko olo yllättää. Juon liian vähän ja syön epäsäännöllisesti / suunnittelemattomasti. Näille pitääkin seuraavaksi tehdä jotain. Tiedonhaku on käynnissä, hankintoja tehty ja suunnitelmia takataskussa, joten katsotaan, miten käy, ja toimiiko. Näistä ajattelinkin kirjoitella helmikuun puolella lisää! Ja kenties tarkemmin myös liikkumisesta, vai kiinnostaakohan ketään tällaiset jorinat?

Onko teillä vinkkejä raskaana oleville ja etenkin lapsiperhettä pyörittäville; mistä saada voimaa, iloa, terveyttä ja tsemppiä? Varsinkin sellaisia asioita, jotka saa sujautettua osaksi arkikuvioita ja jotka säilyvät osana elämää? Ainakin itse olen pitkän linjan kannattaja; lyhytaikaiset pomppakonstit eivät kenties ole kuitenkaan minun juttuni.

P.S. Kuvat valitsin valaisemaan tilannetta; vaikka maha alkuraskaudesta pieni, pahoinvointi heikensi liikkumishaluja - ja kävely tuotti tuskaa. Ja vaikka maha oli loppuraskaudesta mahdottoman suuri, pystyin käymään salilla ja uimaan. Ehkei mahan koko siis vaikuta liikkumisen mahdollisuuksiin, vaan se koko hyvinvointi sen mahan ympärillä.

Tämän pallon kanssa kävin vielä uimassa; kanssauimareilla oli katselemista.

I had exerced for 15 years nearly every day before I got pregnant. After my first pregnancy exercising changed. Maybe because I did't accept the fact, that I have to be more systematical than before; not wait the great feeling to exercise - just go, when it's possible! 

Now after second pregnancy and birth I noticed, that I really want to do something to my condition; better my shape and wellness!  This happened nearly imperceptibly; after I had started gym, I decided to start jogging. And I have planned now also to walk more systematically; at least two times a week at least 45 minutes - for example when going to grocery.

Now at the end of January I feel much better; I am more alive and less tight. Although I feel still very tired and often very hungry - and suffer often from headache. That's why I have to think about my eating more precisely - and that's what I thought to tell you more about later.

Do you have children? Which kind of ways you have to manage the weekdays - and enjoy them? Especially when children are small? Every tip is welcome!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook and Pinterest!