Mum's Girl?

Raskaana ollessa mietin, miten Miina suhtautuu pikkuveljeensä, kun hän saapuu maailmaan. Hyvin nopeasti ymmärsin, että siinä ei ole mitään hätää. Hätä on pikemminkin siinä, miten hän suhtautuu äitiinsä.

Jo raskausaika vei minulta niin paljon voimia, että huomasin leikkiväni ja viettäväni aikaa yhä vähemmän tyttären kanssa. Miinasta tuli yhä enemmän isin tyttö. Kun tuli päivä, että jäin sairaalaan odottamaan pikkuveljen saapumista maailmaan, mietin, kuinka Miina nyt suhtautuu asiaan; olisi isänsä kanssa kaksin kotona yön; toista kertaa elämänsä aikana. En tiedä, olinko helpottunut vai jopa kateellinen, sillä Miina oli pikemminkin iloinen, kun sai olla ihan vain isänsä kanssa kahden. Lähti sairaalasta iloisesti toistellen Äiti jää sairaalaan nukkumaan - me mennään isin kanssa kotiin.

Kun Mooses saapui kotiin, Miina ihastui häneen heti ensi silmäyksellä. Ei merkkiäkään kateudesta. Pikemminkin piti varoa, ettei Miina halaisi Moosesta kasaan - niin onnessaan hän oli pikkuveljestään. Kolmen kuukauden aikana ihastus ja kiintymys heidän välillään on vain kasvanut. Parasta aamuisin on, kun kiikutan Mooseksen köllöttämään Miinan viereen hänen sänkyynsä. Kummatkin nauravat ja Miina aina vähän väliä halaa veljeään - jotta veli varmasti tietäisi, että Miina rakastaa häntä aivan suunnattomasti.

Mutta entä äiti? Äitipä ei ollutkaan enää niin kiva tapaus. Äiti ei käytännössä kelvannut Mooseksen syntymisen jälkeen edes vessakaveriksi, jos isi vain oli paikalla. Isi sitä ja isi tätä. Miina seuraa isiä kuin hai laivaa - tai no ei, kuin koira isäntäänsä - palvoen ja haluten jakaa kaikki hetket isin kanssa.

Toisaalta tämä oli minulle helpotus; olen saanut rauhassa hoitaa Moosesta, eikä Mooses ole saanut siis tippaakaan mustasukkaisia aatoksia osakseen. Toisaalta; syvimmät murheen aiheeni ovat pyörineet viime kuukausina juuri Miinan ympärillä. Kuinka olen hänelle kuin ilmaa? Miksi olen niin tyhmä? Ja miksi olen niin tylsä? Ja miksi olen niin hyödytön? Ja miksi saan vain kaiken ikävän niskaani?

Toisaalta Mooses vei ajatukseni monesti pian arjen tilanteisiin. Ei ollut aikaa murehtia asiaa.

Tanssihetki Miinan joulujuhlissa kuvastaa mieltäni. Miina katsoi päiväkodin joulujuhlissa, kun muut lapset lähtivät tanssimaan toiseen huoneeseen. Hieman arkana tyttönä hän ei lähtenyt mukaan, vaan jäi pyörimään äidin ja isän jalkoihin. Isä huomasi tämän ja vinkkasi minua kannustamaan Miinaa toiseen huoneeseen (isäihminen piti parhaillaan Moosesta sylissään). Otin Miinaa kädestä kiinni ja lähdettiin toiseen huoneeseen. Ja mitä tapahtui: Miina halusi tanssia äidin kanssa. Ja mitä äiti teki: Äiti itki ja äiti tanssi.

Äiti kelpasi tanssikaveriksi. Äiti oli niin onnellinen. Ja äiti muistaa tämän hetken varmasti pitkään, toivottavasti koko loppuelämänsä.

Joululomalla aikaa oli enemmän. Isä oli jakamassa työtaakkaa. Äiti ehti myös olla. Ja äiti ehti levätä. Äiti ei toisin sanoen ollut niin väsynyt. En tiedä, oliko tämä - vai vain aika - mutta huomasin muutoksen Miinan käytöksessä. Hän alkoi ottaa äitiäkin leikkeihin yhä enemmän mukaan. Sanoi jopa Äiti on hauska! Ja yhtenä iltana äidin imettäessä Moosesta Miina halusi lukea kirjaa juuri äidin kanssa. Ja äiti luki niin mielellään kirjaa omalle rakkaalle tyttärelleen. Isäihminen katsoi tilannetta ihmeissään ovelta. Totesi nopeasti Isin laatuaikaa, ja katosi keittiöön syömään makaroonisalaattia.

Nämä kuukaudet ovat toisin sanoen olleet haastavia paitsi äidille, myös isälle. Mihin vain hän on mennytkin, on Miina ollut perässä ja itkenyt, kun ei ole päässyt mukaan.

Toivottavasti joululoman jälkeinen arki ei käännä kelkkaa taas takaisin entiseen. Toivon itselleni voimia, että jaksan leikkiä Miinan kanssa prinsessaleikkejä, kauppaa, käydä puistossa ja kenties yhdessä jopa muskarissa. Ainakin alku on ollut hyvä. Vaikka samaan aikaan äiti-ihminen on nukkunut yönsä vajaan kahden tunnin pätkissä ja herää joka aamu vasta lasten herätessä - ja väsyneenä silloinkin.

Mutta: tämä on työtäni nyt - ja yritän selviytyä siitä parhain mahdollisin arvosanoin.

Onko teillä ollut samanlaisia kokemuksia toisen lapsen tullessa perheeseen? Olen kuullut kyllä, että tämä ei ole tavatonta. Ehkä haluaisinkin kuulla, mitä olette tehneet, jotta tilanne normalisoituisi? Mietin jossain välissä jo, että meidän pitäisi järjestää äidille ja tyttärelle yhteistä laatuaikaa - lähteä johonkin yhdessä. Mutta sitten mietin: arjestahan elämä pääosin muodostuu, joten kaipaisin sitä hyvää yhteiseloa juuri arkeen - en sen ulkopuolelle. Toki haaveilen, että lähtisimme yhdessä vaikka leffaan joku keväinen päivä - mutta mielestäni se, että meillä on mukava satuhetki tai leikkituokio kotona, ovat vähintäänkin samanarvoisia kuin nämä. Vai mitä te tykkäätte?

Kuvissa:

Mirka Pukineen takki, suunniteltu ja valmistettu Suomessa.

Punaisen Norsun pipo, suunniteltu Suomessa. Valmistettu Portugalissa.

Uhana Designin legginssit, suunniteltu ja valmistettu Suomessa.

Miinalla kierrätetyt vaatteet kirpputoreilta.

Kuvat otettu Kakolan vanhalla vankila-alueella.

When I was pregnant I wondered how our Miina would react to her little brother. The concern was pointless; Miina just loved her brother. When Mooses came home, Miina wanted to hug him all the time, if it would have been possible! 

The problem was between me and Miina. When Mooses got born, I was useless and stupid for two mouths, and Miina wanted to do everything whit his dad if possible. I did't know what to do and I was so tired that finally I just tried to ignore those situations and laugh.

On Christmas Holidays I had for the first time after Mooses's born time to sleep - and had also free time. I don'n know, was it the holiday situation - but I noticed chance between my and Miina's relationship - she wanted to be with mum - not with dad. I was so happy and relieved!

Now after holidays I really try to be with Miina - play and read books with her; give more time. Hopefully I will manage, because at the same time I sleep nights quite badly and of course Mooses needs also his mum. But this is my job now and I will try to do it as well as I can.

In the Pictures:

Mirka Pukine coat, finnish design, made in Finland.

Punainen Norsu beanie, finnish design, made in Portugal.

Uhana Design pants , finnish design, made in Finland.

Miina's clothes, second hand.

Kuvat have been taken in Kakola old prison area.