Herätyskello soi klo 6.00. Vaatteet päälle ja klo 6.10 viimeistään juoksen jo kohti jokivartta. Viimeistään klo 6.50 olen kotona. Mies lähtee töihin. Lapset nukkuu. Käyn rauhassa suihkussa. Pesen rauhassa kasvot. Syön rauhassa aamupalan. Ja sen jälkeen: lapset heräävät, äiti on pirteä ja ryhtyy aamutoimiin positiivisin ja rauhallisin mielin.
Tämä oli siis suunnitelma. Mutta miksi herätä klo 6, jos lapset heräävät vasta klo 8 jälkeen? Varsinkin, kun on herännyt yöllä imettämään kerran tai kaksi ja yöunet jäävät muutoinkin lyhyiksi.
Siksi, että sain tarpeekseni aamuista (ja tämän jälkeen päivistä), jolloin koin olevani kaikkea muuta kuin parhaimmillani. Ja mietin: miten muut äidit voivat selvitä tästä? Miten saan näistäkin hetkistä sellaisia, että voisin nauttia niistä enemmän? Näitä aamuja ja päiviä lasten kanssa kolmistaan ei ole kuitenkaan viikossa kuin kaksi - ja puolen vuoden päästä kenties ei enää yhtäkään, jos arki töineen alkaa.
Muistutan taas itseäni: Yritän nauttia tästä vanhempainvapaasta enemmän, nauttia pienistäkin hetkistä, sillä nämä ovat korvaamattomia. Oppina ensimmäisestä vanhempainvapaastani, joka meni liian nopeasti ja liian vähän nauttien.
Minun oli siis pakko keksiä keino, miten saan etenkin aamuihin tolkkua - ja pystyn nauttimaan niistäkin. Mietin omaa lähipiiriäni ja mietin etenkin Uuden Kuun Emiliaa, joka viime kesänä ikuisti aamun hetkensä myös blogiinsa. Hän kertoi, että herää joka aamu ennen lapsia, käy parhaimmassa tapauksessa aamulenkillä, syö ja laittaa itsensä kuntoon, nauttii aamusta yksin. Muistan, että blogijutun mukana oli kuva kahvikupista; hän nautti aamukahvitkin rauhassa ennen lasten heräämistä...
Ennen Moosesta pyrin aina heräämään ennen Miinaa, jolloin sain syödä aamupalan rauhassa. Sen jälkeen tein yritykseni tiimoilta pari tuntia töitä kunnes Miina heräsi. Ei ajatustakaan, että olisin lähtenyt lenkkeilemään aamusta. Eikä valitettavasti ajatustakaan, että laittaisin itseni kuntoon - minkä seurauksena minulla oli sama ponnari päässä vielä illalla, jonka olin aamun kasvopesussa vääntänyt päähän - ei meikkiä, ja vaatteet ne samat vanhat, tutut ja turvalliset. Ihmettelin leikkipuistossa äitejä, jotka tulivat lapsikatraan kanssa paikalle niin kauniina ja hehkeinä.
Emilian blogijuttua kesällä lukiessani mietin, että parastahan on tosiaan herätä ajoissa aamuun - itsekin aamuvirkku kun olen - paitsi ei missään nimessä aamulenkkiä. Siitä ei tulisi mitään. Mutta kun Mooses syntyi, kääntyi kaikki päälaelleen. Olin muka niin väsynyt joka aamu, että nukuin niin pitkään kuin lapsetkin ja iltaisin valvoin ehkä liiankin pitkään.
Viime viikolla katsoin erästä painonpudotusohjelmaa neloselta. Siinä painonpudottaja lähti joka aamu lenkille - ja tuli takaisin sieltä pirteänä. Asia jäi mietityttämään, ja niin vain päätin tästä parin päivän päästä, että ensi viikolla aamuina, jolloin Miina on kotona, lähden aamulenkille ennen kuin mies lähtee töihin.
Tänään oli varsinainen koitosaamu. Eikä se alkanut suunnitelmien mukaisesti. Mooses nimittäin nukkui ensimmäistä kertaa eläissään niin, että oli herännyt vain yhden kerran yöllä. Kun kello soitti klo 6, oli minun varmuuden vuoksi herätettävä ensin Mooses, syötettävä hänet ja laitettava sitten nukkumaan, jotta pystyin varmoin mielin lähtemään ulos. Lenkin pituus jäi tämän seurauksena 15 minuuttiin.
Lenkin jälkeen kävin suihkussa. Laitoin itseni kuntoon. Letitin jopa hiukset ja sutaisin peitevoidetta mustiin silmänalusiin. Ja söin rauhassa aamupalan lukien paperista lehteä - en siis näyttöä. Ja pesin hampaat.
Täytyy myöntää, että sen jälkeen olin niin väsynyt, että menin takaisin sänkyyn ja nukahdin toviksi ennen kuin lapset heräsivät.
MUTTA aamutoimien muutosaskel auttoi silti! En hermostunut kuin ehkä kerran pikkasen, kun potalle meno osoittautui Miinalle jälleen haastavaksi tehtäväksi. Mutta siitäkin suoriuduin lopulta kunniallisesti korottamatta edes ääntäni.
Lopputulema: Syötiin aamupala rauhassa. Luettiin loruja imetyksen aikana. Miina harjoitteli kenkien laittamista jalkaan (ja opetti Moosesta) samaan aikaan, kun viikkasin pyykit ja laitoin uuden lastin koneeseen. Käytiin leikkipuistossa. Laulettiin lauluja uudesta laulukirjasta. Tein ruokaa, imetin ja söin itse Miinan katsoessa PikkuKakkosta. Miina söi ihan itse ja kaiken. Ja voiko enää paremmaksi mennä; Miina jäi nukkumaan päiväunia ilman itkua - ja Mooseskin nukahti samaan aikaan unille.
Tätä ennen kaikki meni lähes päinvastoin edellistä - eli ei kertomisen arvoisesti.
Kirjoitin tätä eilen Miinan ja Mooseksen nukkuessa päiväuniaan - kummatkin samaan aikaan. Jutun kirjoittelu jäi kesken. Mutta päivä jatkui mielestäni täydellisesti loppuun asti.
Ja tein lupauksen: päivä alkaa lenkillä myös seuraavalla kertaa, kun olen lasten kanssa keskenään kotona päivän. Useammin en kykene, sillä polveni kestää heikosti juoksemista; leikkaus takana. Mutta jos polvi kestää kaksi lenkkiä viikossa, olen todella onnellinen! Ja sen jälkeen: heittäydyn äitiyteen. Leikin, teen ruokaa, syötän ja huollan - jaksan, koska olen saanut jotain myös itselleni.
Päivä oli minulle suuri askel äitinä; koin olevani hyvä äiti, onnistunut. Miten siellä päässä? Löytyykö teiltä vinkkejä, miten oikeasti nauttia lapsikatraan kanssa niistä arjen ympyröistä? Kaikki vinkit ovat tervetulleita! "Aamun oma hetki sekä juoksulenkki" toimivat minulla - ei kenties kaikilla.
Voin kuitenkin suositella miettimään, mikä tuo sinulle hyvää mieltä ja yrittää ujuttaa sellaista hyvää osaksi arkea, jos tuntuu, että äitiydelle ei riitä tarpeeksi positiivista energiaa!
P.S. Päivä meni niin täydellisesti, etten edes miettinyt blogijuttuja lasten ollessa hereillä - saati yhdenkään kuvan ottamista blogiin. Sen takia tätä juttua kuvittavat tänään ottamani kuvat vanhoista lenkkareistani, jotka ovatkin ainoat "välineet", joita uuteen aamuharrastukseeni tarvitaan. Lenkkarit ja kävelykengät olen ostanut AINA periaatteella; nämä tuntuu hyvälle. Ulkonäöllä ei ole väliä. Ja lähes kaikissa ostamissani urheilujalkineissa on lukenut made in China tms. Tehdäänköhän edes länsimaissa enää urheiluvälineitä? Tiedättekö?
This Mum found the way to enjoy the days with children: take time to yourself before they wake up in the mornings. My way is to go jogging - and after that to enjoy the breakfast alone. When the children wake up, I feel great and I can give children the time and patience they need. Do you have same kind of solutions - or what do you do to enjoy especially the morning with children?
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Kuulostaa tutulta suunnitelmalta!:) mä rakastan aamulenkkejä, varsinki keväällä. ..mutta tällä hetkellä totuus on se, että Viia nukkuu tosi huonosti. Alan oikeesti nukkumaan vasta aamuyöstä, eikä tulis mieleenkään herätä viiden jälkeen lenkille, vaikka ehkä pitäis.. Vuoden vaihteen jälkeen pidin detox kuurin ja tiukan ruokavalion. Voin kertoo, että myös se anto hirmusti puhtia arkeen, sekä pitkän pinnan. Suosittelen! :)
VastaaPoistaNiin on - vaikken itsestäni olisi uskonut! Taisit lukea mun ajatuksia, sillä suunnitelmissa on myös miettiä syömistä tarkemmin :) Onko sulla suositella jotain sivustoa tuosta kuurista tms. mistä opiskella? Löysin äkkiseltään tämän sivun: http://www.vogel.fi/kuurit/Detoxkuuri.php - pitää perehtyä tarkemmin!
PoistaMä ostin viikon kuurin, tälläsen https://www.hyvinvoinnin.fi/ortis-methoddraine-detox-express . Parina ekana päivänä hörppisin nesteen pikkuhiljaa pitkin päivää, ettei tuu äkkiä mitään liian radikaalia, ku imetän vielä. Jätin pois kahvin, herkut, punasen lihan, perunan, maitotuotteet (parina päivänä söin maustamatonta jogurttia) ja gluteiinin lähes kokonaan (söin päivässä yhden palan täysjyväleipää). Vettä, vihreetä teetä, kasviksia ja marjoja sitte oikeen urakalla nassuun! Pari ekaa päivää pää särki tosi kovin, mutta sen jälkeen olo oli HYVÄ!! Nyt oon sallinu itelleni jo vähän herkuttelua, mutta pitäis kyllä pysytellä enemmän tossa ruokavaliossa. Eron huomaa heti.. Kuonat lähti sen verran hyvin liikenteeseen, että vei jopa hartiasäryn mennessään. :)
PoistaKuulostaa kyllä hyvälle, vaikka en kyllä ole ikinä näin radikaaleihin lähtenyt; katsotaan, uskaltaisinko tällä kertaa! Kiitos vinkeistä; pitää perehtyä asiaan :)
PoistaPiti vielä lisätä, että tossahan ei oo tarkotus nähdä nälkää! Syödä saa mielin määrin..:) ja viikon kuurilla on hyvä alottaa..;)
PoistaNiin, mietin vain, kuinka nälkä mulla silti tulisi :D Pitää miettiä ja kenties kerätä rohkeutta ;)
PoistaMun täytyy myöntää, että uni menee aivan kaiken edelle, joten ei tulisi mieleenkään herätä kuudelta! Nostan silti hattua tuolle aamulenkille. Toki voisin itse mennä nukkumaan aikaisemmin, mutta illat taas on pyhitetty omalle ja parisuhdeajalle. Meillä onneksi koiraa pitää lenkittää, joten siinä on hyvä syy livahtaa aina välillä yksin ulkoilemaan, jos vain toinen puolisko on kotona. Paras keinoni näihin kaksin kotona lapsen kanssa -päiviin on mulla oman asenteen ennaltapsyykkaus. Jos olen erehtynyt kuvittelemaan, että vaikkapa luen sunnuntain lehden rauhassa, tulen vain kiukkuiseksi, kun ei siitä kuitenkaan tule mitään. Jos taas suunnittelen lehdenlukuhetken vasta iltaan ja asennoidun niin, että jeen, nytpä lähdetään lapsen kanssa uimahalliin, homma toimii huomattavasti paremmin. Siitä en tiedä kyllä mitään, miten asiat hoituu sitten kun meilläkin on kaksi lasta, voin vain arvailla :)
VastaaPoistaItsensä psyykkaus on tosiaan yllättävän tärkeää; asennoituminen positiivisin mielin asiaan. En olisi itsekään uskonut aamulenkkeileväni vielä viime kesänä, mutta nyt toisen lapsen myötä pakka meni tosiaan yllättävän paljon sekaisin. Ja ymmärsinköhän oikein; onkohan toinen lapsi jo tulossa vai haaveissa…? Mennyt ohi tällainen uutinen, jos ihan tulossa on :)
PoistaJuu ihan tulossa on toinen lapsi :) Suoraan sanoen välillä hirvittää tulevaisuus, mutta eiköhän kaikkeen sitten totu... En edes uskalla kamalasti ajatella niitä pahimpia skenaarioita, ja ehkä parempi niin, ettei mene aika pelkkään murehtimiseen. Ja tuolla ylempänä nakkisormeni varmaan tarkoittivat jees tai jee vaikka jostain syystä siellä lukee "jeen".
PoistaJuu ihan tulossa on toinen lapsi :) Suoraan sanoen välillä hirvittää tulevaisuus, mutta eiköhän kaikkeen sitten totu... En edes uskalla kamalasti ajatella niitä pahimpia skenaarioita, ja ehkä parempi niin, ettei mene aika pelkkään murehtimiseen. Ja tuolla ylempänä nakkisormeni varmaan tarkoittivat jees tai jee vaikka jostain syystä siellä lukee "jeen".
PoistaKävinkin kurkkimassa uutisia blogistasi :) Ihanaa!
PoistaMun arjen lepohetki on lasten päiväuniaikaan. Otan hyvän kirjan käteen (luen romaaneja, joihin jään mukavasti "koukkuun") ja uppoudun tapahtumien pariin. Silloin mun ei tarvi ajatella mitään oman arjen asioita vaan elää ihan jossakin toisessa maailmassa. Joskus katson hyvää sarjaa, kun lapsen nukkuvat. Tärkeää mun lepohetkessä on nimenomaan se, että mun pitää päästä hetkeksi jonnekin ihan toisiin ajatuksiin ja maailmoihin, en jaksaisi ikinä surffata missään vauvasivustoilla päikkäreiden aikaan :D Ensimmäisen lapsen kanssa tein monesti kotitöitä lapsen päiväunienkin aikoihin, mutta nyt kahden pienen lapsen kanssa meidän huusholli saa olla niin sekaisin kuin ikinä ja hyppään sohvalle kirjan kanssa heti kun on rauhallista. Sen hetken voimalla jaksan myös aamun, kun tiedän, että mun oma hengähdystauko on kyllä tulossa ja se tulee joka päivä suunnilleen samaan aikaan. Lasten hereillä ollessa sitten puristetaan sitten päivän kotityöt ja illalla kun he menevät nukkumaan, työt on tehty ja saadaan miehen kanssa viettää omaa ja yhteistä aikaa. Tämäkin on opittu käytännön kautta, että illalla myöhään ei enää tiskata tai laiteta pyykkejä kuivumaan narulle :) Tuokin on hyvä idea, että heräisi aamulla ennen lapsia. Lenkille en jaksaisi ikinä lähteä silloin, mutta olisi mukavaa viettää rauhallinen hetki aamulla ja tehdä rauhassa omat aamutoimet ja juoda aamukahvi vaikka hyvän lehden seurassa :) Kiitos vinkistä, kokeilen joskus :)
VastaaPoistaHyviä ajatuksia! Meillä on vielä silkkaa tuuria, jos lapset nukkuvat päikkärit samaan aikaan, kun toinen vasta 3 kk - ja illallakin vauvaihminen valvoo yleensä lähes siihen asti, kunnes me vanhemmatkin mennään nukkumaan. Ehkä sitten tämäkin helpottuu, kun vauva vanhempi ja saadaan yläkerran makkarit valmiiksi, ja lapset nukkuvat siellä omassa rauhassa. Nyt elellään vähän poikkeusoloissa, kun nukutaan oleskelutiloissa ;)
PoistaKirjan lukeminen voisi olla myös hyvä juttu! Nykyään tulee ehkä liikaa istuttua koneen äärellä vapaat hetket :)