maanantai 8. helmikuuta 2016

Vanhan puutarhan perennalöydöt // Perennial finds in the farm garden

Viime keväänä oli suuri suunnitelma kesätiluksiemme puutarhan kunnostussuunnitelman alkumetreille; tarkastella, mitä maasta nousee ja ottaa näistä ainakin kuvat. Eikä lähteä vielä kaivamaan kuoppia, vaan rauhassa katsella, mitä tuleman pitää. Niinhän siinä kuitenkin kävi, etten kyennyt katselemaan sitä, että yksi kukka nousi talon viereltä, toinen kirsikkapuun juurelta, kolmas saunan nurkilta ja kolmas keskeltä juhannusruusupuskaa, ja niin edelleen, vaan aloin koota kukkia kahteen kukkapenkkiin. Pelkona oli, että unohdan kaunokaiset ja mies jyrää ne ruohonleikkurilla matalaksi.

Toisen kukkapenkin sijoitin aitan reunustalle, jossa kasvoi jo vuorenkilpeä, kurtturuusua sekä jotain angervoa, ja toisen äskeisen penkin läheisyyteen kohtaan, jossa kasvoi keväällä valkonarsissia sekä myöhemmin kesällä peurankelloa ja minttua. Kuulin naapuriltamme, että noilla samoilla sijoilla oli joskus ollut iso perennapenkki; tämä oli ehkä tärkein syy paikkojen valintaan. Tavoitteena on, että joku päivä nämä kaksi kukkapenkkiä ovat yhtä suurta kukkamerta, kuten joskus vanhoina päivinäkin.

Ajattelin koota tähän postaukseen, mitä perennoja löysimme pihamaalta ensimmäisenä kesänä. Kiitos tässä samalla teille, jotka autoitte minua tunnistamaan viime kesänä perennoja; tästä niistä osa ja vähän uuttakin. Jotenkin toivon, että löytäisimme vielä lisääkin, mutta katsotaan, miten käy!



Ensimmäisen kevään merkit antoivat nämä krookukset. Krookusten vähäisestä määrästä päättelin, että nämä ovat edellisten omistajien 2000-luvulla istuttamia. Olin kuitenkin näistä superonnellinen, sillä lilaa krookusta meillä oli lapsuuteni kotipihalla - ja muistan edelleen, kuinka hienoa oli, kun ensimmäiset krookukset puhkesivat kukkaan aina syntymäpäivieni tienoilla. Osaatte siis kuvitella, kuinka iloinen olin, kun näin nämä ensimmäisen kerran puutarhassa kirsikkapuun alla!

Samaisena päivänä huomasin pihamaalla myös idänsinililjaa torpan kuistin läheisyydessä; aluksi kukintoa oli vähän, mutta kevään mittaan sininen kukkameri vain levisi. Tykkään näistä kovasti, sillä nämähän kasvavat ruohikon lomassa, ja lopettavat kukintonsa juuri sopivasti ennen ensimmäistä (pakollista) ruohonleikkuuta (ainakin viime vuonna).

Toukokuussa aloitti kukintonsa kevätvuohenjuuri, jota löytyikin hyvin monesta paikkaa pihaa. Osan siirsin uuden kukkapenkin paikalle; osa jäi vielä talon vierustalle. Toisin kuin monet muut perennat, kevätvuohenjuuri säilyttikin tuuheat lehtensä kukintonsa jälkeen ihan myöhäiseen syksyyn asti. Näin ollen toinen perustamistani kukkapenkeistä olikin lähes koko kesän vihreä. Kevätvuohenjuuri viihtyy parhaiten multaisessa maassa puolivarjossa; ja sellaisessa paikkaa tuo vihreä kukkapenkki sijaitseekin.

Toukokuussa alkoi kukkia myös valkonarsissi (runoilijan narsissi). Tätä löytyi sekä torpan reunustalta että yhden kivikkokasan juurelta (jonne toinen kukkapenkki tuli). En lähtenyt siirtämään valkonarsissin mukuloita - enkä harventamaan niitä kukintojen jälkeen, vaikka piti. Loppukesä yllätti; ei enää jaksanut huhkia samaa rataa kuin alkukesän teki. Talon reunustalla valkonarsissi on kasvanut aurinkoisella seunustalla ja kivien juurella puolivarjoisalla paikalla; kummassakin paikkaa hyvin viihtyen.

Aitan takana alkoi touko-kesäkuussa kasvaa kevätkaihonkukkaa. Jostain ihmeen syystä en ottanut tästä kauniita sinisiä kukkia puskevasta matalasta perennasta koko kesänä yhtäkään kuvaa. Kevätkaihonkukka on selvästi levinnyt aitan taakse joko puutarhajätteestä tai läheisestä, ei siis enää olemassa olleesta, kukkapenkistä, mutta viihtyy siellä hyvin isojen puiden varjossa. Mietinkin kukan levittämistä jossain vaiheessa näkyvämmälle paikalle esimerkiksi jonkun pensaan tai puun juurelle. Aitan takana kukka saa kuitenkin jatkaa myös kasvuaan; kerrankin jokin kaunis yllätys maatilan takapihalla!




Toukokuussa alkoi kukkia myös vuorenkilpi. Vuorenkilpeä löytyi aitan vierustalta, puolivarjoisalta paikkaa. Jostain syystä en ole vuorenkilven suurin fanittaja, mutta koska niitä täällä jo on, annetaan niiden vain olla ja voida hyvin.

Toukokuussa aukesi saunan seunustalle myös kauniita punaisia metsätulppaaneja. Niistäkään en jostain syystä löytänyt kuvaa. Aurinkoiselle saunan seinustalle niitä nousi alle kymmenen kappaleen ryhmä. Tällä hetkellä ajatuksissa on jättää tulppaanit alkuperäiselle sijalle; toiveena, että ne levittäytyisivät pitkin seinän vierustaa tulevina vuosikymmeninä. Pitää vain muistaa olla siivoamatta kukat pois kukinnan jälkeen, jolloin tulppaanit levittäytyisivät ilman sen suurempia ponnisteluja.



Kesäkuussa navetan läheisyydessä alkoi kukkia; vaaleanpunaisia, liloja ja muutamia valkoisiakin lupiineja. Lupiinit olivat ikään kuin puutarhan raunalla; mutta silti keskeisellä paikalla, sillä tämä oli näkymä, kun saavuit torppamme pihamaalle kesäkuussa. Lupiinien lisäksi taustalla kukki vielä vanha syreenipensaskin. Lupiinien annan olla juuri tällä paikalla; kukkapenkkiin niitä on turha tuoda, mutta kenties voisivat levitä nykyiseltä sijaltaan niin, että kukat muodostaisivat hienon kujanteen reunan sisääntulolle vielä joku päivä!



Ruskoliljaa löysimme muutaman alun kirsikkapuun läheisyydestä. Tämän lisäksi löysimme torpan niskaojaa kaivaessa mukuloita, jotka paljastuivat myöhemmin juuri ruskoliljan mukuloiksi. Siirsin nämä (neljä) ruskoliljan alkua / mukulaa aitan kylkeen aurinkoiselle/puolivarjoisalle paikalle. Siellä ruskolilja näytti elpyvän hyvin, ja heinäkuussa ilmestyi kauniita kukkia korkeiden varsien ylle. Myöhemmin kesällä ruskoliljaa kukki myös keskellä juhannusuruusupensasta, mutta sinne unohtuivat. Yritän muistaa siirtää ne ensi kesänä turvaan.



Heinäkuussa aitan ympäristöön ja kivikkokasan läheisyyteen alkoi nousta liloja pyöreitä kukkia, joita poimin sieltä täältä hääjuhlien aattona maljakoihin. Siinä vaiheessa kesää jäin vain ihastelemaan noita kauniita kukkia, ja jätin ne niille sijoilleen. Vasta nyt selvitin, että kyseessä oli luonnonvarainen ketokasvi, peurankello, joka viihtyy juuri ihmisten asutuksen läheisyydessä. Ehkä tämän paikka onkin tulevaisuudessa puutarhan ympärillä; niillä niityillä, joista aiemmassa postauksessa mainitsinkin!


Elokuussa torpan läheisyydessä (hassusti aivan mustaviinimarjapuskan juurella) sekä saunan seinustalla alkoi kukkia valkoinen syysleimu; kummatkin hyvinkin aurinkoisilla paikoilla. Kukka oli iloinen yllätys, mutta syksyn kiireiden ja väsymyksen takia kukat jäivät sijoilleen. Aloitin kolmannen kukkapenkin rakentamisen aurinkoiselle paikalle syyskuussa (ensimmäiset kaksi ovat puolivarjoisilla paikoilla), mutta en päässyt alkua pidemmälle. Ensi keväänä sitten?

Suhteellisen monta kukkaahan sieltä puhkesi, mutta aikalailla kevät- ja alkukesävoittoisasti, kun ottaa huomioon vielä keväällä kukkivan kirsikkapuun, tuomen ja omenapuun sekä alkukesästä kukkivan syreenin, angervon ja juhannus- sekä kurttulehtiruusun. Heinäkuussa perennojen lisäksi pihamaalla kukki enää tuoksuvadelma, ja siitä päätimme loppukesästä luopua; oli turhan vallaton puska meidän makuun.

Puutarha kaipaisi joka tapauksessa lisää kukkijoita etenkin loppukesäksi ja toiseksi myös aurinkoiselle paikalle. Viime kesänä sainkin muutamia perennan alkuja äidiltäni uusiin kukkapenkkeihin, ja löytöretkeily sukulaisten puutarhoissa varmasti jatkuu tulevana kesänäkin. Ja tavoitteena olisi saada pihamaalle juuri vanhoja perennakasveja; vähemmän uusia tulokkaita.

Löydöksistä voisi päätellä, että vanhajuuriset ja sipuleista/mukuloista kasvavat perennat ovat säilyneet vuosien saatossa hoitamattomuudesta huolimatta puutarhassa, mutta siementävät perennat ovat tainneet hävitä voimakkaampien luonnonkasvien tieltä. En silti luovu toivosta, sillä olen lukenut, että mullasta saattaa alkaa nousta perennoja useankin vuoden viiveellä, kun kilpailijoita ei ole enää niin paljon. Eli toivon mukaan kirjoitan vuoden päästä toisen osan vanhan puutarhan perennalöydöistä!

We found about ten perennials last summer from our summer home garden. It's not so much, but something! I hope there will arise more perennials this year. Let's see, how it is going to happen!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



10 kommenttia:

  1. Ihania kukkia teillä siellä ja pihastanne tulee takuulla upea, mielenkiinnolla seuraan tätä kehittymistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin, vaikka olisihan niitä toivonut hitusen enemmänkin ;) Mutta noista muutamista nyt siemennetään lisää tulevina vuosina; jospa niistä sitten saisi näyttäviä penkkejä aikaan! Ja voi tämä on kyllä minulle kärsimättömälle ihan koettelemus, kun "saan" oikeasti odottaa ennen kuin tulee valmiimman näköistä. Mutta se on hyvä vähän kasvattaa luonnetta ;)

      Poista
  2. Kaunottaria! <3 Oli varmasti mielenkiintoista seurata, mitä ihanuuksia kesäkotinne puutarhasta nousi. Niin ja ihana postaus väreineen! Innnolla odottaen ensi kesää myös :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä; jokainen kukka oli kyllä suuri ilon aihe <3 Toivotaan ensi kesälle vielä uusia yllätyksiä - ja että nykyiset olisivat jo vähän terhakkaampia ja tuuheampia :)

      Poista
  3. Mielenkiintoista seurata, mitä asumattomilta alueilta löytyy! Peurankello on joillakin levinnyt ihan liikaa, mutta ei meillä. Mun mielestä akileijat ja illakot sopisi teidän pihalle, niitäkin varmaan löytyy ystävien ja sukulaisten puutarhoista.
    Ite olen siirtänyt vanhalta talolta juhannusruusua, jotakin vaaleanpunaista ruusua, vuorenkilpeä ja saniaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että mainitsit akilleijat! Aitan takana oli nimittäin viime kesänä yksi kukka, jota mietin, olisiko se perenna vai niittykasvi - ja nyt kun katsoin akilleijojen kuvia, oli se kukkanen kovin paljon samannäköinen akilleijojen kanssa!! Voi että minun kanssa, kun en ottanut kukasta kuvaa - enkä siirtänyt sitä suojaan, mutta muistan hyvin paikan; ensi kesänä siis tarkkana odottelemaan, josko se vielä sieltä nousisi <3 Ja kiitos myös illakko-vinkistä; näyttävät nekin kauniille!

      Meilläkin on tuota saniaista, ja juuri yksi päivä mietin, että sitäkin pitää koota johonkin yhteen paikkaan; nyt sitä oli talon juurella ainakin, enkä sitä siihen halua jättää. Toivottavasti saan ne vielä talteen!

      Poista
  4. Me ollaan asuttu tässä nyt 6 kesän ajan ja nyt viime vuonnakin tuli vielä uusi kukkalöytö, akilleija. Tai voihan se olla siellä varovasti kukkinut niittykukkien seassa niin, että emme ole huomanneet. Lupiinista yritämme päästä kaikin voimin eroon. Se, kun syrjäyttää kotoperäisiä lajeja. On vaan kova homma, kun aina se pääsee vaan jostain kukkimaan (niitämme siis kukinnot aina pois), koska se oli päässyt leviämään pihamme niittyosuudelle :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olikohan se tosiaan akilleijan kukka, jota viime kesänä katselin; yksinäinen kukka kielojen joukossa (kielot olivat jo kukkineet).

      Lupiineissa on kyllä juurikin tuo puoli! Meillä ne ovat ainakin vielä vain yhdessä paikkaa, enkä niitä itse puutarhaan haluaisi. Joten tarkkana saa olla, ettei pääse siementämään liikaa - ja vääriin paikkoihin. Ymmärrän huolesi, ja mietin, pitäisikö meidänkin yrittää tuhota tämä vai mitä...

      Poista
  5. Meiltä löytyy samoja kasveja - nyt sain niille myös nimet ;) kiitos siitä ❤️

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!